Haaste 9- käy tsekkiläisellä jumppatunnilla

Lapsena inhosin kaikkea liikuntaa. Olin koulun liikuntatuntien ongelmatapaus, jonka persettä mitkään käskyt eivät saaneet siirtymään pelikentälle. Istuin salin seinustalla ja murjotin. Vihasin sählyä, vihasin pesäpalloa ja erityisesti vihasin kaikkea talviurheilua. Jatkoin liikuntaa vihaavaa elämäntyyliäni pitkälle yli 20 ikävuoden, kunnes menin Etelä-Koreaan toisen kerran vuonna 2013. Tein työharjoitteluani suurlähetystössä, ja työpäiväni koostuin lähinä koneella työskentelystä. Iltaisin kroppaparka oli jumissa ja joka paikkaa särki. 

Vihasin liikuntaa, OK, mutta sitten satuin kulkemaan pilates-jooga-studion ohi, ja muutaman päivän harkinnan jälkeen ostin kausipassin salille. Aloin käydä säännöllisesti pilateksessa ja vatsatanssissa. Aika nopeasti jätin tanssimisen pois, koska en vaan pysty liikuttamaan käsiä ja jalkoja samaan aikaan tietyn rytmin mukaan. Mutta pilates ja sen myötä jooga jäivät mukaan reissulta. Minua ei edes häirinnyt se, että tunnit olivat koreaksi. Opettaja kävi välillä ohjeistamassa englanniksi, ja ymmärsin koreaa tarpeeksi tajutakseni, pitikö liikuttaa käsiä vai jalkoja, mihin suuntaan, ja pitikö hengittää sisään vai ulos. Mitä muuta sitä tarvitseekaan tajuta. 

Palasin Koreasta Suomeen, ja tein joogaa lähinnä kotona, sitten lähdin Puolaan töihin. Firma maksoi multisport-kortin, jolla pääsi lähes jokaiselle kuntosalille, minne keksikin haluta. Kävin ohjatuilla jumppatunneilla ja salilla kielimuurista välittämättä. Sen jälkeen, kun viimeinkin löysin itselleni sopivia liikuntamuotoja, kroppa on voinut paremmin. Joogaa aloittaessa saattaa tuntua siltä, että on notkea kuin näkkileipä, mutta liikkuvuus paranee aika äkkiä. Kokeile vaikka! 

Vain Australiassa asuessa en harrastanut mitään liikuntaa, paitsi juoksua sen lyhyen ajan, kun asuin Cairnsissä. Fyysisesti väsyttävän työn jälkeen ei tehnyt mieli salille. Mutta Australian suurin etu oli se, että sää oli lähes koko ajan hyvä, joten saattoi käydä ulkona liikkumassa, jos jaksoi. Samaa ei voi sanoa monesta muusta paikasta. (Kyllä, en ulkoile talvella. EN. Talvi on ihan turha ja kylmä.)

Eräässä edellisessä työpaikassa kirjoitin kerran seinälle "istuminen tappaa". (Huomio: kyseessä oli innovaatioseinä, jolle voi kirjoittaa ja tekstin voi pyyhkiä pois.) Olin lukenut artikkelin siitä, kuinka istumatyö on nykyajan tupakointi. Tupakointi on kuulemma vähentynyt, mutta toimistotyöntekijöiden terveys pettää, kun joutuu kyhjöttämään ruutua tuijottaen 8 tuntia päivässä. Istumatyön piikkiin on laitettu esimerkiksi kohonnut diabetes- ja sydänkohtausriski sekä ylipaino ja kaikenlaista muuta. Pessimistisimmät tutkijat myös tietävät kertoa, ettei aamulenkillä tai työpäivän jälkeisellä kuntosalisuorituksella voi täysin nollata istumisen haittoja.

Tästä huolimatta olin iloinen, kun haastelistallani oli käsky mennä jumppatunnille. Teen joogaa kotona lähes joka päivä, mutta ilman oikeaa ohjausta voi hyvinkin olla, että teen väärin. Sitä paitsi olisi ihan kiva mennä pitkästä aikaa oikeasti ohjatulle tunnille. Varasin kolme tuntia Karma Yoga-studiolta hintaan 99 korunaa kappale. Viime torstaina miniloman alkamisen kunniaksi kävin ensimmäisellä tunnilla, vinyasa flow-joogassa. Tunti vedettiin englanniksi, koska suurin osa osallistujista oli ei-paikallisia. 

Vinyasa flow oli tosi mahtava. Yleensä kotona valitsen melko rauhallisia videoita, jotka ovat hidastempoisia ja meditatiivisia. Oli kiva kokeilla vaihteeksi menevämpää joogaa, jossa tuli hiki pintaan. Tänään menen power joogaa, jonka jälkeen jalat todennäköisesti tärisee niin pahasti, etten jaksa edes metrolle kävellä. 

Lomani jälkeen yritän raahata persoonani kuntosalille. Pieni pyrähdys juoksumatolla ei varmaankaan pelasta täysin istumisen haitoilta, mutta onhan se parempi kuin ei mitään.