Inhosin haastetta numero kaksi alusta alkaen. En halua käydä treffeillä, koska se on ihan täyttä ajan haaskausta, ja vapaa-aikaa on tosi vähän muutenkin. Harkitsen aloittavani deittailun sitten, kun taas haluan kuulla kommentteja kuten "sinulla on ruma paita" tai "olisi parempaakin tekemistä kun olla täällä". Näkisin asian niin, että kritisoin itseäni jo valmiiksi ihan tarpeeksi (OK, täällä blogissa ei välttämättä aina siltä kuulosta..) ja sen lisäksi olen omassa henkilökohtaisessa elämässäni ainoa, jolla on siihen oikeus. Kellekään muulle ei, ihan viimeisenä jollekin hyvänpäiväntutulle, kuulu se, millaiset vaatteet minulla on tai millaisia päätöksiä elämässäni teen. (Trauma, trauma..)
Kaiken rehellisyyden nimissä pitää toki sanoa, etten joka tapauksessa olisi mitenkään erityisen kiva treffiseuralainen. Herneet tuppaa menemään nenään vähän kaikesta, ja mielenkiinto esittää hauskaa ja mukavaa on nollassa. Joten kumpikin osapuoli voittaa, kun vaan ei mene niille helvetin treffeille.
Olin siis ennakkoluuloinen haastetta kohtaan, kunnes haasteen antaja ehdotti, että taivuttaisin sääntöjä hieman. Voihan sitä treffata ihan jonkun kaverin vaikka. En mennyt "oikeille" treffeille, vaan lähdin istumaan iltaa amkista tuntemani ystävän kanssa. Ei varmaan tarvitse erikseen mainita, että naispuolisen ystävän. Seuraan liittyi vielä hänen ystävänsä, ja kolmistaan siinä siemailimme olutta ja juttelimme elämästä. Paikka oli kattoterassi, ja auringonlaskun aikaan siellä oli upeaa. Praha on tosi kaunis kaupunki.
Oluen nauttimisen jälkeen alkoi tehdä mieli illallista, ja päädyimme lähellä olevaan italialaiseen ravintolaan pizzalle. Vertailtiin kokemuksia työelämästä Tsekeissä, eikä ollut ollenkaan vaikeaa keksiä puheenaiheita. Kukaan ei pilannut hyvää tuultani, ja ilta oli tosi mukava.
Enkä aio jatkossakaan mennä treffeille. Pysy erossa miehistä, pysy onnellisena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti