I heard a rumor some time ago, telling that most of the closest friendships are formed before turning twenty. At that time I thought the statement to be rather limited, but actually there might be some truth to it, too. At least I have noticed that the friends I met before I turned twenty are those I most always return to. It doesn't mean that there aren't amazing friends I have made after twenty, but they are also more likely to be on a "temporary contract" in my life. We meet, we spend some time together and then we go our separate ways. Maybe that's what happens to everyone, not just people who move every year or so, but moving often makes it more easier to lose contact. As my roommate in Australia put it when I was leaving: "I hope to see you again but if I don't, be happy and enjoy life". That's it. I had really never worried too much about not seeing anyone again, but that kind of opened my eyes. There are plenty of people I might never see again. On the other hand, there are many people I have met again, like some of my friends I met when I was an exchange student in South Korea, even though we are live in different corners of the world.
Another roommate of mine in Australia told me that after turning 30 she lost interest in pretty much everything. No job was interesting, no hobby, no man.. Nothing. We shared that. I am not 30 yet, but I fele like nothing much interests me anymore. Maybe the famous age crisis of turning thirty doesn't only come from feeling that your youth is finished and you didn't accomplish this and that, but it can also come from accomplishing everything. I feel I already did all the things I am interested in and there are no more interesting things left to do. It feels like rest of my life is going to be a boring, gray existence, where every day resembles the previous day, and the following day. Nothing new and interesting is not going to happen anymore. Maybe I shouldn't have made all my dreams come true too early.
Anyways, meeting new people is one thing I have lost interest in. Before, I was always happy to go to courses and happening and I met a lot of interesting people there. They might have stayed in my life for only a while but I was happy I met them. Now I don't care. Every job, every city is just a temporary solution for me, so I don't feel like wasting my time in meeting people, because I am going to leave anyway. It's easy and fun for me to spend most of my time alone and I can meet my friends when I go to Finland or any other country wherever they are living. I have never been social or interested in people in general, but the past year has been kind of an achievement in that field.
However, I have tried to expand my social network. I went to a free Czech class and enrolled to a Spanish course and the hidden agenda was also to meet new people. Let's see if I manage to make at least one friend. Most of the people I know are through work, it would be nice to have non-work-related people in my life, too.
sunnuntai 26. marraskuuta 2017
Haaste 4- ystävysty
Kuulin joskus huhupuheen, että tärkeimmät ja läheisimmät ystävyyssuhteet solmitaan aika nuorena, ennen kahtakymmentä. Ajattelin, että onpas rajoittunutta, miten niin ei muka vanhempanakin voi ystävystyä, mutta niin se vaan ainakin omalla osallani on, että ne vanhimmat ystävät on ne, joiden luokse aina palaa uudestaan. Ei sillä, monia ihania ihmisiä on taivaan kiitos tullut elämääni paljon kahdenkymmenen jälkeenkin, mutta paljon on myös ihmisiä, jotka on tavannut, ja sitten lähtenyt eri suuntiin. Ehkä niin käy, vaikka asuisi paikallaan, eikä muuttaisi vuoden välein, mutta aikankin niin käy, kun muuttaa vuoden välein. En oikeastaan ollut ajatellut paljon sitä, että olen tavannut paljon ihmisiä, joita en tapaa välttämättä enää koskaan, kunnes entinen kämppikseni Australiassa sanoi, että toivoo näkevänsä minut uudelleen, mutta jos ei näe, niin muista nauttia elämästä ja pidä hauskaa. Niin, ehkä en näe häntä enää uudelleen. Sitä ei koskaan tiedä. Olen tavannyt yllättävän monet vaihtokaverini uudelleen, vaikka asumme kaikki eri puolilla maailmaa.
Toinen pieni tarina toiselta kämppikseltäni Australiassa. Hän kertoi kerran, että täytettyään 30 hän menetti kiinnostuksen lähes kaikkeen. Ei kiinnostanut työ, ei harrastukset, ei miehet, ei mikään. Meitä yhdisti ainakin tämä yllättävä mielenkiinnon katoaminen. Ehkä kuuluisa kolmenkympin kriisi ei tulekaan vaan siitä, ettei ole ehtinyt tehdä sitä mitä haluaa, ja miettii, että nuoruus loppuu kesken. Se voi näköjään tulla myös siitä, että on ehtinyt tehdä kaikenlaista kiinnostavaa, eikä enää riitä kiinnostavia uusia asioita tehtäväksi, ja koko elämästä tulee puisevaa ja puuduttavan tylsää ja ajattelee, että voi saakeli, elämä on hautaan asti vaan tasaisen harmaata apatiaa ja tylsyyttä. Ehkä ei olisi pitänyt toteuttaa kaikkia unelmiaan heti.
Joka tapauksessa uusien ihmisten tapaaminen on yksi asia, joka ei kiinnosta minua enää ollenkaan, ainakaan tällä hetkellä. Ennen minusta oli kiva mennä kursseille ja tapahtumiin, ja tapasin paljon mielenkiintoisia ihmisiä, jotka ainakin sen hetken olivat elämässäni mukana. Nyt tuntuu, että koska jokainen asuinpaikkakin on vaan väliaikaisratkaisu, ei edes halua panostaa uusiin ystävyyssuhteisiin, koska pian kuitenkin lähtee pois, ja sitten on tavallaan haaskannut aikaa. On kivaa ja helppoa olla itsekseen ja nähdä kavereita, kun käy Suomessa tai jossain muualla, missä heitä nyt sattuu asumaan. En ole koskaan ollut kauhean sosiaalinen tai kiinnostunut ihmisistä, mutta viimeksi kulunut vuosi on kyllä ollut ihan omaa luokkaansa epäsosiaalisuudessa.
Olen kuitenkin yrittänyt kasvattaa sosiaalista verkostoani. Suurin osa ihmisistä, jotka tunnen, ovat tuttuja työn kautta, mutta olisi hyvä, jos olisi muutakin kun työkavereita. Menin ilmaiselle tsekin kielen tunnille, ilmoittauduin espanjan kurssille, ja piilomotiivina oli myös se, että tutustuisin uusiin ihmisiin, edes pinnallisesti. Nähtäväksi jää, saanko poimittua jonkun uuden ystävän tällä lailla.
Toinen pieni tarina toiselta kämppikseltäni Australiassa. Hän kertoi kerran, että täytettyään 30 hän menetti kiinnostuksen lähes kaikkeen. Ei kiinnostanut työ, ei harrastukset, ei miehet, ei mikään. Meitä yhdisti ainakin tämä yllättävä mielenkiinnon katoaminen. Ehkä kuuluisa kolmenkympin kriisi ei tulekaan vaan siitä, ettei ole ehtinyt tehdä sitä mitä haluaa, ja miettii, että nuoruus loppuu kesken. Se voi näköjään tulla myös siitä, että on ehtinyt tehdä kaikenlaista kiinnostavaa, eikä enää riitä kiinnostavia uusia asioita tehtäväksi, ja koko elämästä tulee puisevaa ja puuduttavan tylsää ja ajattelee, että voi saakeli, elämä on hautaan asti vaan tasaisen harmaata apatiaa ja tylsyyttä. Ehkä ei olisi pitänyt toteuttaa kaikkia unelmiaan heti.
Joka tapauksessa uusien ihmisten tapaaminen on yksi asia, joka ei kiinnosta minua enää ollenkaan, ainakaan tällä hetkellä. Ennen minusta oli kiva mennä kursseille ja tapahtumiin, ja tapasin paljon mielenkiintoisia ihmisiä, jotka ainakin sen hetken olivat elämässäni mukana. Nyt tuntuu, että koska jokainen asuinpaikkakin on vaan väliaikaisratkaisu, ei edes halua panostaa uusiin ystävyyssuhteisiin, koska pian kuitenkin lähtee pois, ja sitten on tavallaan haaskannut aikaa. On kivaa ja helppoa olla itsekseen ja nähdä kavereita, kun käy Suomessa tai jossain muualla, missä heitä nyt sattuu asumaan. En ole koskaan ollut kauhean sosiaalinen tai kiinnostunut ihmisistä, mutta viimeksi kulunut vuosi on kyllä ollut ihan omaa luokkaansa epäsosiaalisuudessa.
Olen kuitenkin yrittänyt kasvattaa sosiaalista verkostoani. Suurin osa ihmisistä, jotka tunnen, ovat tuttuja työn kautta, mutta olisi hyvä, jos olisi muutakin kun työkavereita. Menin ilmaiselle tsekin kielen tunnille, ilmoittauduin espanjan kurssille, ja piilomotiivina oli myös se, että tutustuisin uusiin ihmisiin, edes pinnallisesti. Nähtäväksi jää, saanko poimittua jonkun uuden ystävän tällä lailla.
tiistai 21. marraskuuta 2017
Haaste 6- Tee jotain, mistä jo lapsena nautit
Nyt ollaan jo menossa haasteessa numero 6, joten täältäpä tulee tarinaa lapsuuden harrastuksista. Mietin pääni puhki, mitä tykkäsin tehdä penskana. Niin pitkälle kuin muisti kantaa, lapsuus oli onnellista aikaa ja ympärillä oli paljon ihmisiä, jotka rakastivat minua. Leikin naapurin kersojen kanssa, katsoin elokuvia, luin kirjoja, söin liikaa jäätelöä. Ei kai minulla ollut mitään omaa "juttua". Jotkut ystävistäni olivat musikaalisia, ja soittivat jotain soitinta. Toiset olivat urheilullisia. Minä en ollut oikein mitään. Minulla ei ollut omaa erikoisalaani. Mutta sitten muistin, että olen aina kirjoittanut tarinoita. Jo ennen kuin edes opin kirjoittamaan, pyysin, että mummo kirjoittaisi tarinoitani ylös. Olen aina ollut tarinankertoja (joten täsäs blogissakin saattaa olla jokunen tarina.. joskin ainakin löyhästi todellisuuteen pohjautuen).
Koulussakin tykkäsin kirjoittamisesta, joka oli osa äidinkielen tunteja. Joskus opettaja antoi aiheen, toisinaan sai käyttää omaa mielikuvitusta. Ilmeisesti olin hyvä kirjoittamaan, sain aina hyviä arvosanoja tarinoistani. Kirjoitin aikani kuluksi aina siihen asti, kunnes kirjoitin ylioppilaaksi ja sen jälkeen kadotin mielenkiinnon koko hommaa kohtaan. Miksi, enpä osaa sanoa. Oli kiire miettiä, miksi haluaa isona, vaihdoin alaa kolmesti kunnes tyydyin liiketalouteen (ja vieläkin tuntuu, etten valinnnut viisaasti), ja jotenkin siinä kaiken keskellä kadotin luovuuden, joka nuorempana oli niin itsestään selvä osa minua. Aikuinen elämä on liian täynnä pakollisia asioita, jotka vie liikaa aikaa ja energiaa, ei siinä paljon jää aikaa kirjoittamiselle enää. En ole vuosiin kirjoittanut mitään, paitsi hyvin satunnaisesti. Koneella on paljon aloitettuja tarinoita, jotka eivät varmaan koskaan valmistu. Halusin kirjoittaa valmiin kirjamaisen tarinan Australiassa, ja otin työstettäväksi tarinan, jonka olin aloittanut nelisen vuotta aiemmin, mutta se on edelleen kesken. 95 sivun jälkeen en enää jaksanut olla kiinnostunut aiheesta, enkä enää itsekään usko koko tarinaan.
No niin, pitkä tarina lyhyesti, ainoa asia, jonka selvästi muistan minua kiinnostaneen lapsena, oli kirjoittaminen, ja pikku hiljaa olin kadottanut senkin. Mutta kirjoitanhan minä tätä blogia, vaikkei aina siltä tunnu ja vaikkei minulla ole aina tosi jännittäviä tarinoita kerrottavanani, joten tälläkin hetkellä teen jotain, mistä jo lapsena tykkäsin! Ehkä jonain päivänä saan jonkun tarinan kirjoitettua ja myytyä ja minusta tulee sikamaisen rikas.
Ja koska tämän oli tarkoitus olla matkailublogi, niin pitää kirjoittaa pieni matkailujälkikirjoitus tähän vielä. Suklaasaatanat ovat nimittäin taas saapuneet lähikauppoihimme! Tsekkiläinen versio joulupukista on tosi karmiva, siinä jopa pakkasukkokin alkaa näyttää pyhimykseltä..
 |
| Espanjassa vielä ruusut yritti kukkia |
 |
| Ei ole paljon asioita, jotka on kirjoja ja viiniä parempia |
Ja koska tämän oli tarkoitus olla matkailublogi, niin pitää kirjoittaa pieni matkailujälkikirjoitus tähän vielä. Suklaasaatanat ovat nimittäin taas saapuneet lähikauppoihimme! Tsekkiläinen versio joulupukista on tosi karmiva, siinä jopa pakkasukkokin alkaa näyttää pyhimykseltä..
 |
| Onko täällä kilttejä lapsia- no hyvä, pitäkääpä ne kaukana tästä hahmosta |
Challenge 6- Do something you enjoyed when you were a kid
So, here we go, challenge number 6, do something you enjoyed when you were a kid. This one was a tricky challenge. I kept thinking and thinking. What did I do? As far as I can remember, I had a happy childhood, plenty of people around me who loved me. I played with the kids next door, I watched movies, I read books, ate too much ice cream and so on. I thought I never really had my "thing". Some of my friends were musical and played an instrument, some of them were sporty. I was nothing. I didn't have a specialty. Then I remembered I was always writing. Even before I could write myself I still wanted to write, and I used to ask my grandmother to write down my stories. I have always been telling stories (so be warned, I am telling stories here in the blog, too... but with some reality in them).
I loved writing at school. I don't know how is nowadays, but during my school years we wrote quite a lot. It was part of the Finnish language lessons. Sometimes our teacher gave us a topic to write about, sometimes we could write about anything that came to our little minds. Apparently I was good at it, always got excellent grades for Finnish language and especially for my stories. I kept writing until I graduated from high school and after that pretty much lost the interest, don't know why. I guess I was busy trying to figure out what to do with my life, changed field three times before settling for business (wrong choice!) and somehow I just lost the creativity that used to flow so naturally when I was younger. Grown up life is too full of compulsory things that take too much time and energy and I didn't feel like writing anymore. Since that time I have only written very sporadically, and never finished a story. My computer is full of half-told stories. I wanted to write a full book-like story when I was in Australia and managed to edit one of the raw versions that had been waiting for something to happen to it for about 4 years. I have 95 pages ready but somehow cannot find the motivation to finish the story. I have stopped believing in it.
Long story but short, the only thing I can remember I particularly enjoyed when I was a child was to write and seems like I don't enjoy it that much anymore. But hey, I am writing this blog so even at this very moment I am doing something I enjoyed when I was a child! I don't always feel like writing anything here, and don't always have thrilling things to share with you guys but I am still writing and maybe some day I will finally finish at least one story and get it published and become filthy rich.
Just as a foot note because this is supposed to be a travel blog- chocolate Satans have arrived in your grocery store, check out the demonic selection already today! The Czech Santa figure is slightly more hard core than elsewhere. Makes even the Russian Ded Moroz look like a saint..
 |
| In Spain roses are still trying to bloom |
 |
| Not many things can beat books and wine |
Just as a foot note because this is supposed to be a travel blog- chocolate Satans have arrived in your grocery store, check out the demonic selection already today! The Czech Santa figure is slightly more hard core than elsewhere. Makes even the Russian Ded Moroz look like a saint..
 |
| Merry Christmas to you, too HO HO HO |
sunnuntai 19. marraskuuta 2017
Segovian vanha kaupunki ja kuinka Espanja sai tapaksensa
Segovia
"Eikö olisi kiva mennä Segoviaan päiväretkelle?" Kaverini ehdotti tätä varsin radikaalia lomanviettotapaa. Eikö minun siis tarvitsekaan pysyä samassa kaupungissa koko lomani ajan? Itsehän olin suunnittelemassa jälleen uutta ostosreissua, mutta ajatus siitä, että näkisi muutakin kuin helvetillisen nelikerroksisen Primarkin Gran Vialla oli kieltämättä houkutteleva. Onhan se nimittäin niinkin, että t-paidan voi ostaa missä päin maailmaa vaan, mutta joka paikassa ei voi nähdä antiikkista advetuktia. Segoviassa pääsee myös katsomaan vanhaa linnaa ja katedraalia, joihin on tosin sisäänpääsymaksu. Sen sijaan ilmaisia nähtävyyksiä ovat esimerkiksi nukkemuseo (sellaisia nukkeja, joita on nukketeatterissa) ja hostelli, jossa runoilija Antonio Machado asui ollessaan opettajana Segoviassa. Talomuseossa kannattaa käydä ihan vaikka siksi, että pääsee näkemään perinteisen talon.
Segoviassa on olemassa myös juutalaismuseo, joka esittelee Espanjan juutalaista yhteisöä. Pääsimme luikahtamaan museoon ilmaiseksi, koska se oli juuri menossa kiinni, joten meille jäi vain 20 minuuttia aikaa kiertää näyttely. Mukavaa, että päästiin kuuitenkin vielä sisään, vaikka oltiinkin myöhässä. Koko päivän kävelyn jälkeen päätimme mennä drinkeille museon lähellä olevaan ravintolaan odottamaan junaamme. Junaan mennessä on muuten eräänlainen turvatarkastus, matkatavara joutuu menemään läpivalaisuun.
Matka Segoviaan Madridista vie junalla vähemmän kuin tunnin, eikä hintakaan päätä huimaa, edes takaisin pääsee parilla kympillä. Matkalla voi ihastella junan ikkunasta upeaa maaseutua. Ja perillä odottaa mahtava advetukti. Ei voi kuin ihmetellä, kuinka se on rakennettu ilman moderneja mallinnusohjelmia ja tekniikkaa. Sekin on aika ihailtavaa, että se on vielä pystyssä. Kuinka moni meidän ajan rakennuksista on pystyssä noin tuhannen vuoden päästä? Segoviassa on siis paljon historiaa ja kaupunki on mainio viikonloppukohde, jos Madridin elämänmeno alkaa väsyttää. Voi syödä ulkona, tehdä vähän ostoksia ja vaikka mennä kävelylle. Mutta jos tekee mieli aktiivilomalle, kannattaa varmaan mennä jonnekin muualle.
Kuinka Espanja sai tapaksena- tarina kuten sen kuulin kävelykierroksella
"Eikö olisi kiva mennä Segoviaan päiväretkelle?" Kaverini ehdotti tätä varsin radikaalia lomanviettotapaa. Eikö minun siis tarvitsekaan pysyä samassa kaupungissa koko lomani ajan? Itsehän olin suunnittelemassa jälleen uutta ostosreissua, mutta ajatus siitä, että näkisi muutakin kuin helvetillisen nelikerroksisen Primarkin Gran Vialla oli kieltämättä houkutteleva. Onhan se nimittäin niinkin, että t-paidan voi ostaa missä päin maailmaa vaan, mutta joka paikassa ei voi nähdä antiikkista advetuktia. Segoviassa pääsee myös katsomaan vanhaa linnaa ja katedraalia, joihin on tosin sisäänpääsymaksu. Sen sijaan ilmaisia nähtävyyksiä ovat esimerkiksi nukkemuseo (sellaisia nukkeja, joita on nukketeatterissa) ja hostelli, jossa runoilija Antonio Machado asui ollessaan opettajana Segoviassa. Talomuseossa kannattaa käydä ihan vaikka siksi, että pääsee näkemään perinteisen talon.
 |
| Nukketeatterin nukkeja |
 |
| Advetukti |
Kuinka Espanja sai tapaksena- tarina kuten sen kuulin kävelykierroksella
Olipa kerran kuningas, joka oli oikeamielinen ja reilu ja aina kansalaistensa etua ajatteleva sun muuta. Kuten ymmärrät, kunigas työskenteli väsymättä kansansa hyväski, oli loistava politikko ja vielä loistavampi taktikko, mutta sellainenkin kunigas kaipaa joskus lomaa, ja tarinamme kunigas päätti lähteä rannalle. Kuninkaalle oli mieleen juoda hyvää viiniä, syödä hyvää ruokaa ja muuten vaan nauttia kauniista rantamaisemasta. Mutta kaikki ei ole miltä näyttää. Kun kunigas yritti rentoutua viinilasinsa ääressä upeaa merta katsellen, tuuli pöllytti hiekkaa hänen lasiinsa. Jos juo rannalla, saa hiekkaa juomaansa, niin se vaan toimii, jopa kansan johtajille.
Kuningas pyysi tarjoilijaa tuomaan uuden lasillisen viiniä, ja totta kai tarjoilija kiirehti toteuttamaan toiveen. Mutta kuinka ollakaan, viinilasiin lensi kärpänen, ja jälleen kuningas tilasi uuden lasillisen. Ja taas meni hiekkaa lasiin, ja sitten kärpäsiä, ja sitten hyvä jos ei kulkukissoja, ja -koiria tullut kärkkymään tilkkasta kuninkaan viinistä.
Kuningas tilasi lasin toisensa jälkeen, ja kuten arvata saattaa, kelpo tarjoilijamme alkoi jossain vaiheessa hieman hiiltyä kuninkaaseen. Voihan ny veen kuningas, mikä senkin tänne lennätti, miksei se mennyt johonkin muuhun rantaravintolaan? Mutta eihän sellaista maansa johtajalle voi mennä sanomaan, jos mielii pitää päänsä harteilla. Joten tarjoilija kehitti nerokkaan idean. Hän laittoi siivun kinkkua kuninkaan viinilasin päälle. Kuningas ihmetteli kinkun merkitystä ja tarjoilija ilmoitti, että se on "tapa" (peite). Kuninkaan mielestä uusi tapa tarjoilla juoma oli niin loistava, että hän päätti esitellä sen koko valtakunnalleen. Niin Espanja sai tapaksensa.
Tapas on mielestäni aivan mahtava keksintö, ja parasta siinä on se, että se voi olla mitä tahansa. Sämpylöitä, hampurilaisia, paellaa. Mitä vaan. Menimme ystäväni kanssa tapakselle, tilasimme drinkit ja hampurilaiset ja lysti maksoi alle 6 euroa, eli ei ole hinnalla pilattu. Plus ei pitäisi koskaan pelkästään juoda, se ei ole hyväksi itselle, eikä ympärillä oleville ihmisille ;)
 |
| Tapas |
 |
| Tämä ei ole tapas, vaan lounaani, mutta ruokaa kuitenkin |
Tapas on mielestäni aivan mahtava keksintö, ja parasta siinä on se, että se voi olla mitä tahansa. Sämpylöitä, hampurilaisia, paellaa. Mitä vaan. Menimme ystäväni kanssa tapakselle, tilasimme drinkit ja hampurilaiset ja lysti maksoi alle 6 euroa, eli ei ole hinnalla pilattu. Plus ei pitäisi koskaan pelkästään juoda, se ei ole hyväksi itselle, eikä ympärillä oleville ihmisille ;)
Old city of Segovia and how tapas was invented
Segovia
"Why not go to Segovia for a day?" I was busy planing my next shopping spree when my friend came up with this revolutionary idea. Go outside of Madrid? Really? Aren't you supposed to stay in one city for the duration of your holidays? However, the idea to see something else than the hellish 4-floor Primark on Gran Via was tempting. After all, you can buy t-shirts in every city but you cannot see an ancient aqueduct just everywhere. There is also a cathedral and a castle to visit but be prepared, there will be an entrance fee for the most popular places. On the other hand, you get to see a puppet museum for free, and a hostel where poet Antonio Machado lived when he was teaching in Segovia is free on Wednesdays. The museum is an interesting place to visit just to see a more traditional countryside house.
There is also a museum about the Jewish community in Spain and we got to go there for free. The museum was about to be closed when we got there, so the lady just let us in without paying the fee because we only had 20 minutes to see the exhibition. Very welcoming! After walking around for the entire day we headed for drinks before boarding the train back to Madrid. I was surprised to notice that there were security checks before boarding the train. Luggage had to go through the x-ray machine.
The trip to Segovia takes less than an hour by train from Madrid and the return ticket costs around 20 euros. On the way there you can admire the lovely countryside from the window of the train. And the aqueduct is just awesome. One cannot help but to marvel at the fact that it was constructed without the help of modern computing systems and machinery and it's still standing. How many of our buildings and how much of our infrastructure will be still standing after a thousand years or so? So, there is a lot of history in Segovia and in my opinion it's a great destination for a weekend out of the city. You can eat out, do some shopping, see some sights and hike in the lovely Spanish nature. But if you are looking for plenty of activities for your holiday, go somewhere else.
How the Spanish got their tapas- A story as I heard it on the walking tour
So, once upon a time there was a good king, a clever and righteous king at the service of his people and etc. So you get it, the king worked hard, was a great politician and an even better tactician but even that kind of people need a holiday sometimes, so the king decided to head for the beach. He wanted to drink good wine, eat good food and enjoy the view. But alas, not all is how it seems. The king just wanted to relax and sit in his chair at the beach, sipping his wine, but he noticed a major irritant in this otherwise very beautiful scenario. There was sand in his wine. You drink on a beach, you get sand in your drink. That's how it goes, even for the leaders of the nation.
The king asked the waiter to bring him a new glass of wine. The waiter produced the new glass as ordered, and all was well in the kingdom once again. Until a fly flew into king's wine. The king got upset and ordered another glass of wine. The waiter brought it but again sand got into the glass, insects got into the glass and who knows, maybe even stray cats and dogs gathered around the king in hopes of getting a sip of the wine.
The king kept ordering a glass after glass and you can imagine that our good waiter might be getting a bit irritated now. What the hell brought the king here in the first place anyway? He could have gone to any other establishment with his demands, why this restaurant? But that is not something that you can tell the leader of the state if you want to keep your head attached, so the waiter came up with a clever scheme. He put a slice of ham over the king's wine glass before handing it to him. The king was puzzled and asked the waiter what the ham was about. "It's a tapa (cover), so no sand and no insects will get into the wine", the waiter answered. The king was so taken in by this new way of serving a glass of wine he decided to introduce it to his subjects all over the kingdom. That is how the Spanish got their tapas.
The best thing about tapas is that it can be just anything. Sandwiches, hamburgers, paella, whatever. We went for tapas together with my friend, we both ordered a drink and hamburgers and it was less than 6 euros. It's also very affordable. Plus you should not be drinking without eating anything. That's not good for anyone ;)
"Why not go to Segovia for a day?" I was busy planing my next shopping spree when my friend came up with this revolutionary idea. Go outside of Madrid? Really? Aren't you supposed to stay in one city for the duration of your holidays? However, the idea to see something else than the hellish 4-floor Primark on Gran Via was tempting. After all, you can buy t-shirts in every city but you cannot see an ancient aqueduct just everywhere. There is also a cathedral and a castle to visit but be prepared, there will be an entrance fee for the most popular places. On the other hand, you get to see a puppet museum for free, and a hostel where poet Antonio Machado lived when he was teaching in Segovia is free on Wednesdays. The museum is an interesting place to visit just to see a more traditional countryside house.
 |
| Puppets in the puppet museum |
 |
| The aqueduct |
 |
| Around Segovia |
How the Spanish got their tapas- A story as I heard it on the walking tour
So, once upon a time there was a good king, a clever and righteous king at the service of his people and etc. So you get it, the king worked hard, was a great politician and an even better tactician but even that kind of people need a holiday sometimes, so the king decided to head for the beach. He wanted to drink good wine, eat good food and enjoy the view. But alas, not all is how it seems. The king just wanted to relax and sit in his chair at the beach, sipping his wine, but he noticed a major irritant in this otherwise very beautiful scenario. There was sand in his wine. You drink on a beach, you get sand in your drink. That's how it goes, even for the leaders of the nation.
 |
| Tapas |
 |
| This is not tapas but my lunch. Still, it's food |
The best thing about tapas is that it can be just anything. Sandwiches, hamburgers, paella, whatever. We went for tapas together with my friend, we both ordered a drink and hamburgers and it was less than 6 euros. It's also very affordable. Plus you should not be drinking without eating anything. That's not good for anyone ;)
lauantai 18. marraskuuta 2017
Madrid
Nyt on synkän tunnustuksen vuoro. En ole koskaan ymmärtänyt eläkkeelle jääneiden suomalaisten Espanja-vouhotusta. Tottahan toki talvi Aurinkorannalla voittaa Suomen talven mennen tullen, enemmän aurinkoa ja vähemmän lunta, mutta onhan siinä lähitienoolla muitakin paikkoja, joissa on aurinkoa ympäri vuoden. VOi mennä vaikka Italiaan tai Kreikkaan, Turkkiinkin jopa. Kaikkein hurjimmat tapaukset kuuluvat menevän Israeliin tai Pohjois-Afrikan maihin. Mikä järki on mennä joka vuosi samaan paikkaan, kun se on jo kerran nähty? Nyt olen kuitenkin päässyt tähän Espanja-innostukseen käsiksi ja alan ymmärtää, mitä sen takana on. Vaikea kuvitella, että itsekään kyllästyisin Espanjaan ihan ensimmäiseen kymmeneen vuoteen. Toivottavasti ei ihan eläkeikään tarvitse odottaa sinne muuttoa.
Ensinnäkin ruoka on ihanaa. En itkisi ollenkaan, jos voisin joka aamu syödä churroja aamupalaksi. Churrot on kuin huumetta, voi jäädä koukkuun, ja hälyttävän suuri läskimakkara onkin jo ilmestynyt sikspäkkini päälle hyllymään viikon aikana. Ystäväni oli vähintäänkin järkyttynyt, kun kerroin ahkeroineeni viisi churroa aamupalaksi. Kuulemma ei niitä niin paljon tarvitse syödä. Minkäs teet, kun sellaisen lautasen tarjosivat kahvin kanssa. Eikä ne kiusaukset siihen loppuneet, tuli mätettyä muutakin varsin epäterveellistä ja lihottavaa. Löytyi vielä Don Simonin sangriakin ja siitä se ajatus sitten lähti. Litra sangriaa viilenee tälläkin hetkellä jääkaapissani iltaa odottamassa. Pitää varmaan pistää itsensä dietille ennen joulua. Pelkkiä vihreitä vihanneksia ja vähän sangriaa.
Ravintoloista puheen ollen Espanjan ravinteleissa on yksi yllättävä piirre. Tarjoilijat nähkääs on aika usein miehiä, vieläpä keski-ikäisiä tai vanhempia. Suomessa ja muualla päin missä olen oleskellut tarjoilijan työ on yleensä melko nuorten likkojen hommaa. Pisti miettimään, mistä ero johtuu. Onko Espanjassa yleisempää, että naiset on kotona hoitamassa taloutta ja kersoja, jos niitä on? Onko naisten vaikea lähteä työmarkkinoille? Vai onko tarjoilu yleisesti ottaen vaan "miehistä" hommaa? Australiassa näki kaupan kassalla usein miehiä. Siinä toinen esimerkki työstä, joka Suomessa on yleisemmin naisten hommaa.
Ja sananen asiakaspalvelusta. Palvelu kyllä toimii, ei siinä mitään, mutta on toisinaan mielestäni "välinpitämätöntä". Ei siinä mielessä, että palvelutoimihenkilö olisi leipääntynyt hommaansa, tai palvelu olisi huonoa. Asiakasta kohdellaan kuin ketä tahansa ihmistä, turha odottaa ekstraa vain koska päädyit syömään tässä ravintolossa, etkä tuossa viereisessä.
Tulin loman kunniaksi käyneeksi myös kampaajalla, ja siksikin, että eihän sitä töissä ollessa ole koskaan aikaa mennä kampaajalle. Kokemus oli tosi huvittava, sillä kampaajan englanti oli yhtä sujuvaa kuin minun espanja, mutta jotenkin siitä silti selvittiin ja tuloskin on aivan loistava. Kai hän katsoi tukkaani ja tajusi, että yritän selittää haluavani samanlaisen tyylin. Joskus on hyötyä siitäkin, että on ennalta arvattavissa.
Ylättävää kyllä aika usein Madridissa palvelu tuli espanjaksi, vaikka henkilökunta ymmärsikin, mitä englanniksi selitin. Turisteja riittää, mutta maan kieli on espanja ja sillä siisti. Sanavarastoni kasvoi huomattavasti viikon aikana. Osaan jo tilata ruokaa ja laskun espanjaksi.
Ruuan ja kauneudenhoidon ohella Madridissa ja muualla Espanjassakin, voi kokeilla myös kulttuuria. Kävin katsomassa kuninkaallista palatsia, jonne on ilmainen sisäänpääsy maanantaista torstaihin neljästä kuuteen, mutta kannattaa varautua jonottamaan. Tuskin sitä on koskaan ainoa, joka pitää ilmaisesta. Valokuvia ei palatsin varsinaisissa huoneissa harmi kyllä voinut ottaa, mutta ymmärrettävistä syistä. Yhtäkään kierrosta ei varmaan koskaan saataisi loppumaan, kun porukka jäisi räpsimään kuvia. Nyt ei teillä ole muuta mahdollisuutta kuin luottaa sanaani, että huoneet olivat upeita, mahtavat, syvät värit kankaissa ja seinäpinnoissa. Ohimennen mainiten, kuninkaallinen perhe ei asu tässä virallisessa palatsissa, vaan pienemmässä palatsissa muuallapäin. Tässä suuressa palatsissa on komeat yli 3000 huonetta. Ei yksi perhe niin paljon tilaa tarvitse, vaikka olisikin kuninkaallinen perhe.
Palatsin vieressä komeilee Almundenan katedraali, joka on ensimmäinen uskonnollinen paikka, jossa olen nähnyt ilmaisen wi-fin. Tai ehkä en ole aiemmin kiinnittänyt asiaan huomiota. Tähän asti olin kuvitellut, että ihmiset käyvät kirkossa hengellisten tarpeidensa takia, eikä siksi, että voisi roikkua sosiaalisessa mediassa ja selata tuntemattomien ihmisten Instagram-tilejä. Kuulostaa vähän harhaoppiselta. Mitä inkvisitiokin moisesta sanoisi?
Madridissa on saatavilla ilmaisia kävelykierroksia. Kävin yhdellä, ja se oli todella opettavainen. Näin maailman vanhimman ravintolan ja paikan, joka kantaa kyseenalaista mainetta kuuluisana itsemurhapisteenä. Tämä paikka, jonne porukka tapasi tulla päättämään kärsimyksenä, on osa Segovian viaduktia. Idea on ollut hypätä sillalta, kunnes sitten erään kerran kävi niin, että joku onneton itsemurhaaja hyppäsi sillalta, mutta sattui laskeutumaan alla kävelleen persoonan niskaa, ja tämä kävelyllä ollut henkilö kuoli, ei suinkaan se, joka yritti itsemurhaa. Sen jälkeen helpoimmalle itsemurhapaikalle on laitettu korkea este. Oppaan mukaan Espanja on manana-maa. Kun epätoivoiset päivänsä päättäjät tulevat sillalle ja huomaavat, että homma on tehty turhan hankalaksi, he joko hakeutuvat muualle tai ajattelevat, että no, manana tulen takaisin tikkaiden kanssa.
Jatkan Espanjasta jutustelua. Tällä hetkellä olo on aivan nuutunut, saavuin aamulla Prahaan surkeasti nukutun yön jälkeen, ja tarvitsen pienen kofeeiniannostuksen nyt. Ja illalla vähän sangriaa. Menin Espanjassa ihan hunningolle.
Ensinnäkin ruoka on ihanaa. En itkisi ollenkaan, jos voisin joka aamu syödä churroja aamupalaksi. Churrot on kuin huumetta, voi jäädä koukkuun, ja hälyttävän suuri läskimakkara onkin jo ilmestynyt sikspäkkini päälle hyllymään viikon aikana. Ystäväni oli vähintäänkin järkyttynyt, kun kerroin ahkeroineeni viisi churroa aamupalaksi. Kuulemma ei niitä niin paljon tarvitse syödä. Minkäs teet, kun sellaisen lautasen tarjosivat kahvin kanssa. Eikä ne kiusaukset siihen loppuneet, tuli mätettyä muutakin varsin epäterveellistä ja lihottavaa. Löytyi vielä Don Simonin sangriakin ja siitä se ajatus sitten lähti. Litra sangriaa viilenee tälläkin hetkellä jääkaapissani iltaa odottamassa. Pitää varmaan pistää itsensä dietille ennen joulua. Pelkkiä vihreitä vihanneksia ja vähän sangriaa.
Ravintoloista puheen ollen Espanjan ravinteleissa on yksi yllättävä piirre. Tarjoilijat nähkääs on aika usein miehiä, vieläpä keski-ikäisiä tai vanhempia. Suomessa ja muualla päin missä olen oleskellut tarjoilijan työ on yleensä melko nuorten likkojen hommaa. Pisti miettimään, mistä ero johtuu. Onko Espanjassa yleisempää, että naiset on kotona hoitamassa taloutta ja kersoja, jos niitä on? Onko naisten vaikea lähteä työmarkkinoille? Vai onko tarjoilu yleisesti ottaen vaan "miehistä" hommaa? Australiassa näki kaupan kassalla usein miehiä. Siinä toinen esimerkki työstä, joka Suomessa on yleisemmin naisten hommaa.
Ja sananen asiakaspalvelusta. Palvelu kyllä toimii, ei siinä mitään, mutta on toisinaan mielestäni "välinpitämätöntä". Ei siinä mielessä, että palvelutoimihenkilö olisi leipääntynyt hommaansa, tai palvelu olisi huonoa. Asiakasta kohdellaan kuin ketä tahansa ihmistä, turha odottaa ekstraa vain koska päädyit syömään tässä ravintolossa, etkä tuossa viereisessä.
 |
| Kuka voisi sanoa ei churroille ja suklaalle? |
Tulin loman kunniaksi käyneeksi myös kampaajalla, ja siksikin, että eihän sitä töissä ollessa ole koskaan aikaa mennä kampaajalle. Kokemus oli tosi huvittava, sillä kampaajan englanti oli yhtä sujuvaa kuin minun espanja, mutta jotenkin siitä silti selvittiin ja tuloskin on aivan loistava. Kai hän katsoi tukkaani ja tajusi, että yritän selittää haluavani samanlaisen tyylin. Joskus on hyötyä siitäkin, että on ennalta arvattavissa.
Ylättävää kyllä aika usein Madridissa palvelu tuli espanjaksi, vaikka henkilökunta ymmärsikin, mitä englanniksi selitin. Turisteja riittää, mutta maan kieli on espanja ja sillä siisti. Sanavarastoni kasvoi huomattavasti viikon aikana. Osaan jo tilata ruokaa ja laskun espanjaksi.
Ruuan ja kauneudenhoidon ohella Madridissa ja muualla Espanjassakin, voi kokeilla myös kulttuuria. Kävin katsomassa kuninkaallista palatsia, jonne on ilmainen sisäänpääsy maanantaista torstaihin neljästä kuuteen, mutta kannattaa varautua jonottamaan. Tuskin sitä on koskaan ainoa, joka pitää ilmaisesta. Valokuvia ei palatsin varsinaisissa huoneissa harmi kyllä voinut ottaa, mutta ymmärrettävistä syistä. Yhtäkään kierrosta ei varmaan koskaan saataisi loppumaan, kun porukka jäisi räpsimään kuvia. Nyt ei teillä ole muuta mahdollisuutta kuin luottaa sanaani, että huoneet olivat upeita, mahtavat, syvät värit kankaissa ja seinäpinnoissa. Ohimennen mainiten, kuninkaallinen perhe ei asu tässä virallisessa palatsissa, vaan pienemmässä palatsissa muuallapäin. Tässä suuressa palatsissa on komeat yli 3000 huonetta. Ei yksi perhe niin paljon tilaa tarvitse, vaikka olisikin kuninkaallinen perhe.
 |
| Katedraali itsemurhapisteeltä nähtynä- ei hätää, tikkaat jäi kotiin |
 |
| Sisäänkäynti palatsiin |
 |
| Lue nyt ainakin edes Raamattua ja kuuntele hengellistä musiikkia |
Jatkan Espanjasta jutustelua. Tällä hetkellä olo on aivan nuutunut, saavuin aamulla Prahaan surkeasti nukutun yön jälkeen, ja tarvitsen pienen kofeeiniannostuksen nyt. Ja illalla vähän sangriaa. Menin Espanjassa ihan hunningolle.
Madrid
Here comes a dark confession. I have always wondered why retired Finns love to go to Spain time after time. Like sure, the winter is a lot more tolerable on Costa del Sol but there are other sunny places, too, and not even that far from Finland. You could go to Italy or Greece, Turkey even. Some people even go to Israel or Northern Africa. What is the point of going to the same place when you've once seen it already? I am starting to get it. I can't imagine getting tired of Spain anytime soon. I just wish I can find a way to move there before I retire.
First of all there is the food. Eating churros for breakfast every day is possibly addicting and thanks to that I have accumulated an alarming amount of belly fat in such a short time. I told my friend about my churro binge and she was surprised. Apparently it's not that common to eat 5 churros at a time, after all. But what can you do if that's what they serve with the coffee? Churros were not the only temptation, I also ate many other things, none of them too healthy. In addition I found Don Simon's sangria and that was the beginning of a very unhealthy, abusive relationship. A liter of it is cooling in my fridge right at this moment. I need to put myself on a diet now. Only green vegetables and buckwheat until Christmas. And sangria.
Speaking about eating out there is one aspect to restaurants in Spain that is not that familiar to me from elsewhere. Waiting the tables was done mostly by men, and most of them were actually middle-aged or even older. I was surprised. In Finland and in many other countries I have visited waiting tables is usually done by relatively young women. It made me think about the differences in work cultures. Is it difficult for women to enter the labor market in Spain? Are they likely to stay at home, taking care of the household and kids, if they have them? Is waiting tables considered a "manly" job? In Australia there were male cashiers in supermarkets, another job that in Finland is mostly performed by women.
Another word about customer service. Quite often, in my opinion, the service is in a way "indifferent". I don't mean to say the service is bad or the employees are unmotivated. But it's not that false-cheery experience you are likely to get in some other places. You are treated like a normal human being, not like you are something special just because you decided to eat in that restaurant instead of the next one.
I went to hair dresser to celebrate the holidays and because vacation is pretty much the only occasion when I have time to go and get my hair cut and dyed. The experience was hilarious, the hair dresser's English was as fluent as my Spanish, but somehow we managed to communicate and the result is perfect. Maybe she just looked at my hair saw how it was done before and gathered that I was trying to explain I want the same thing. Sometimes it's good to be predictable.
First of all there is the food. Eating churros for breakfast every day is possibly addicting and thanks to that I have accumulated an alarming amount of belly fat in such a short time. I told my friend about my churro binge and she was surprised. Apparently it's not that common to eat 5 churros at a time, after all. But what can you do if that's what they serve with the coffee? Churros were not the only temptation, I also ate many other things, none of them too healthy. In addition I found Don Simon's sangria and that was the beginning of a very unhealthy, abusive relationship. A liter of it is cooling in my fridge right at this moment. I need to put myself on a diet now. Only green vegetables and buckwheat until Christmas. And sangria.
 |
 |
| Who can say no to churros and chocolate? |
I went to hair dresser to celebrate the holidays and because vacation is pretty much the only occasion when I have time to go and get my hair cut and dyed. The experience was hilarious, the hair dresser's English was as fluent as my Spanish, but somehow we managed to communicate and the result is perfect. Maybe she just looked at my hair saw how it was done before and gathered that I was trying to explain I want the same thing. Sometimes it's good to be predictable.
I was thinking there must be plenty of tourists in Madrid and there probably are but in some places the personnel still speak to you in Spanish even when they understand English. My very limited vocabulary expanded very fast. Now I know how to order and ask for the bill at the restaurant. How cool!
Besides the food and the occasional trip to beauty salon there are plenty of attractions in Madrid and of course elsewhere in Spain, too. I went to see the royal palace. The admission is free from Monday to Thursday from 4 p.m. to 6 p.m. but be prepared to queue. It was not possible to take photos in the palace, which is sad but understandable. The tour would have taken forever if photos were allowed. Now you can only trust my word that the rooms were amazing, so strong and deep colors. The royal family does not occupy the palace, btw. Their actual residence is in a smaller palace. Well, the official palace has more than 3000 rooms. Does one family actually need that much space, even if they are royal? No.
 |
| Almudena Cathedral seen from the suicide point area.. don't worry, I forgot my ladder home |
Next to the palace there is a Almudena cathedral and a crypt. The cathedral is the only religious institute this far I have seen offers a free wi-fi, or maybe I haven't been paying attention. Seriously, I always thought people go to a church because of their religious needs, not because their need to connect on social media or flip through someone's Instagram photos. Sounds a bit like heresy to me. What would inquisition say?
 |
| Entrance to the Royal Palace |
 |
| At least have the decency to read the Bible and listen to religious music.. |
There are free walking tours available in Madrid, too. I went for one and it was very educating. I got the see the oldest still functioning restaurant in the world and a common suicide spot. The spot is a part of Segovia viaduct and apparently people have preferred to end their days by umping from it. However, one very unlucky suicidee once jumped from the viaduct and managed to land on a person walking on a road below. That person died but the suicidee lived on because of that soft landing. Since then a barrier has been erected on the most logical suicide spot to prevent that kind of nasty accidents. As the tour guide said, everything is manana in Spain. When people go there and notice it's going to be difficult to end the suffering, they will go elsewhere or promise to come back manana with a chair. So no more suicides.
I will tell more about Spain later. Arrived back to Prague this morning feeling quite deflated, all I need now is a cup of coffee and some rest. And later, a glass of sangria. I'm so bad..
keskiviikko 8. marraskuuta 2017
Challenge 10- plan a trip
I love travelling but quite honestly, I have never particularly enjoyed planning trips. I might say I am not very well organized, not a person who plans a lot. Also, spending that much money at once feels slightly horrifying And other selected excuses, but yes, I don't enjoy planning holiday trips and that's why I have become excruciatingly talented at postponing booking tickets etc until the very last moment, which means I usually end up paying even more for not being in the purchase mood at the right time. But for what is remaining of 2017, I have managed to plan as many as 2 holiday trips. The second trip is less exciting, because the destination is Finland but it will be good to be home for Christmas after 2 years abroad.
My first vacation starts this Friday and next week I will be in Spain, a fact that will benefit everyone. After a couple of week's tough period at work it is good to let the organizational martyr in me relax a bit and forgot about deadlines of things and stuff. It wasn't easy choosing the destination. I had many things in mind but as my ex-roommate from Ireland lives in Madrid, I decided to go there, a chance to meet her again! Besides, does a holiday really feel like a holiday if you spend it at home? I need a break from the usual surroundings and circumstances to relax. Change of place, change of mind.
While booking the ticket I was reminded of the robbery behind cheap flights. Paying for the luggage costs pretty near the same amount as the ticket itself. That's ridiculous. Some time ago I read an article in Helsingin Sanomat about Finnair putting volunteer customers and their carry-on luggage on a scale to create statistics about the average weight of people and their belongings. The article had a reference to the average weight of Finns and as I happen to weigh almost 10kg less than the average Finnish lady, I do see it as my right to at least take that amount missing from my body weight for free on board. Supposing I need to go to KFC more often to make up for the lack of body mass.. So yes, behind this rant is the bitter realization that even Finnair has gone all cheap-y cheap and they charge extra for a suitcase. Way to go...
If it so happens that after these trips I have already planned and half executed there is some balance left on my own account I will go somewhere for New Year. Vienna doesn't sound all that bad, or some other place in Czech Republic. We will see..
My first vacation starts this Friday and next week I will be in Spain, a fact that will benefit everyone. After a couple of week's tough period at work it is good to let the organizational martyr in me relax a bit and forgot about deadlines of things and stuff. It wasn't easy choosing the destination. I had many things in mind but as my ex-roommate from Ireland lives in Madrid, I decided to go there, a chance to meet her again! Besides, does a holiday really feel like a holiday if you spend it at home? I need a break from the usual surroundings and circumstances to relax. Change of place, change of mind.
While booking the ticket I was reminded of the robbery behind cheap flights. Paying for the luggage costs pretty near the same amount as the ticket itself. That's ridiculous. Some time ago I read an article in Helsingin Sanomat about Finnair putting volunteer customers and their carry-on luggage on a scale to create statistics about the average weight of people and their belongings. The article had a reference to the average weight of Finns and as I happen to weigh almost 10kg less than the average Finnish lady, I do see it as my right to at least take that amount missing from my body weight for free on board. Supposing I need to go to KFC more often to make up for the lack of body mass.. So yes, behind this rant is the bitter realization that even Finnair has gone all cheap-y cheap and they charge extra for a suitcase. Way to go...
If it so happens that after these trips I have already planned and half executed there is some balance left on my own account I will go somewhere for New Year. Vienna doesn't sound all that bad, or some other place in Czech Republic. We will see..
Haaste 10- suunnittele matkaa
Matkustaminen on kivaa, mutta täytyy tunnustaa, etten ole koskaan suuremmin nauttinut matkojen suunnittelusta. Ehkä en ole kauhean suunnitelmallinen, ehkä ahdistaa käyttää niin paljon rahaa kerralla ja ehkä vaikka mitä muuta, mutta joka tapauksessa lykkään matkojen suunnittelun aina viime tippaan ja yleensä maksan enemmän, koska en ollut liikkeellä oikeaan aikaan. Loppuvuodelle olen itse asiassa suunnitellut kaksikin lomaa, koska joulun päiviä on niin paljon, että ehdin parin vuoden tauon jälkeen jouluksi kotiin.
Ensimmäinen lomani alkaa ensi viikolla ja parin ylityöllistetyn viikon jälkeen on kaikkien asianosaisten kannalta varmaan parasta, että menen lomalle. Voin hetkeksi heittää pois organisaatiomarttyyrin roolini ja lakata murehtimasta asioiden ja juttujen eräpäiviä. Olen lomalla kokonaisen viikon, ja mietin, mitä haluaisin tehdä tuon viikon aikana. Loma ei oikein tunnu lomalta, jos on vaan samoissa kuvioissa kuin arkenakin. Pitää päästä pois Prahasta, tehdä jotain uutta, nähdä jokin uusi paikka. Pitkällisen jahkailun jälkeen varasin lennot Madridiin. Irlannin-aikainen kämppikseni asuu Madridissa ja tulen samalla tavanneeksi hänetkin.
Lentolippua varatessa muistin taas sen ikävän tosiasian, että jos haluaa matkustaa matkatavaran kanssa, matkatavara maksaa lähes saman verran kuin omakin lippu. Siis mitä vittua? Vastikaan Hesarissa oli artikkeli siitä, miten Finnair aikoo punnita vapaaehtoisia lentmatkustajia, jotta voivat arvioida käsimatkatavaran ja matkustajan todellisen painon. Artikkelissa oli viite suomalaisten keskipainoihin, ja koska olen about 10 kg kevyempi kuin keskiverto suomalainen, olisi mielestäni täysin asiallista, että ainakin tämän määrän saisin mukaan ilmaiseksi, kun kerran läskini eivät vie sitä kapasiteettia. On kai se alettava syömään mäkkärillä saakeli, kun näin syrjitään rasvavarantojen perusteella. Niin. Siis varasin joululennon Finnairilta ja nyt on nekin menneet halpalento-linjalle, matkatavara ei sisälly hintaan. Herneet nenään...
Jos näiden kahden reissun jälkeen vielä on balanssia tilillä ennen uutta vuotta, saatan mennä uuden vuoden viikonlopuksi jonnekin vaikka täällä Tsekeissä taikka sitten Itävaltaan. Mutta sen näkee sitten. Viikonloppu Wienissä kuulostaa kyllä ihan kivalta.
Ensimmäinen lomani alkaa ensi viikolla ja parin ylityöllistetyn viikon jälkeen on kaikkien asianosaisten kannalta varmaan parasta, että menen lomalle. Voin hetkeksi heittää pois organisaatiomarttyyrin roolini ja lakata murehtimasta asioiden ja juttujen eräpäiviä. Olen lomalla kokonaisen viikon, ja mietin, mitä haluaisin tehdä tuon viikon aikana. Loma ei oikein tunnu lomalta, jos on vaan samoissa kuvioissa kuin arkenakin. Pitää päästä pois Prahasta, tehdä jotain uutta, nähdä jokin uusi paikka. Pitkällisen jahkailun jälkeen varasin lennot Madridiin. Irlannin-aikainen kämppikseni asuu Madridissa ja tulen samalla tavanneeksi hänetkin.
Lentolippua varatessa muistin taas sen ikävän tosiasian, että jos haluaa matkustaa matkatavaran kanssa, matkatavara maksaa lähes saman verran kuin omakin lippu. Siis mitä vittua? Vastikaan Hesarissa oli artikkeli siitä, miten Finnair aikoo punnita vapaaehtoisia lentmatkustajia, jotta voivat arvioida käsimatkatavaran ja matkustajan todellisen painon. Artikkelissa oli viite suomalaisten keskipainoihin, ja koska olen about 10 kg kevyempi kuin keskiverto suomalainen, olisi mielestäni täysin asiallista, että ainakin tämän määrän saisin mukaan ilmaiseksi, kun kerran läskini eivät vie sitä kapasiteettia. On kai se alettava syömään mäkkärillä saakeli, kun näin syrjitään rasvavarantojen perusteella. Niin. Siis varasin joululennon Finnairilta ja nyt on nekin menneet halpalento-linjalle, matkatavara ei sisälly hintaan. Herneet nenään...
Jos näiden kahden reissun jälkeen vielä on balanssia tilillä ennen uutta vuotta, saatan mennä uuden vuoden viikonlopuksi jonnekin vaikka täällä Tsekeissä taikka sitten Itävaltaan. Mutta sen näkee sitten. Viikonloppu Wienissä kuulostaa kyllä ihan kivalta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)