Vuosi vaihtui, ja pari haastetta jäi tekemättä. En pitänyt huolta lemmikistä, kenenkään lemmikki ei ikävä kyllä tarvinnut laadukasta hoitoani. Ajattelin sen sijaan lahjoittaa rahaa uhanalaisille eläimille, mutta kun yritin tehdä tilisiirron, nettipankki herjasi väärää pankkitiliä, vaikka olin varma, että kopioin sen oikein. Viime aikoina olen käyttänyt aivan liikaa aikaa laskujen makseluun ja selvitellyt, miksi joku maksu ei mene läpi ihan työn puolesta, joten arvata saattaa, että vapaa-aikana mielenkiinto selvitellä hylättyjä maksuja on nollan alapuolella. Sori, uhanalaiset eläimet, en vaan jaksanut.
Mutta onhan minulla sentään pieni vaatimaton kaktukseni, jonka olen saanut pysymään hengissä siitä asti, kun muutin tänne. Sen hoitaminen onkin ehkä ainoa hoitotoimenpide, joka ei käy liian hankalaksi, vettäkin se tarvitsee noin kerran viikossa vain. Noin yleisesti ottaen en haluaisi lemmikkiä. En halua olla, enkä kykene olemaan, hoivapalvelujen tuottaja, eikä se kiinnostakaan sen puoleen. Hyvä kun jaksan pitää huolta itsestäni. Lisäksi lemmikit ei oikein sovi elämäntyyliin, johon kuuluu muutto ainakin kerran vuodessa.
 |
| On se hengissä |
Toinen haaste, jota en tehnyt, oli viettää uusi vuosi jonkun kanssa. Tai no, teoreettisesti ajatellen vietin osan uudesta vuodesta kämppisteni kanssa, koska olimme päivällä tämän saman katon alla, mutta ehkä se ei ollut haasteen varsinainen idea. Joka tapauksessa uuteen vuoteen yleensä kuuluu humaltuminen liian olennaisena osana, jotta jaksaisin olla kiinnostunut siitä. En halua. Katsotaan uudelleen, kun on kiinalainen uusi vuosi.
 |
| Olisipa edes kesä ja lämmintä |
Mietin eilen, ettei 2017 ollut kovin mukava vuosi. Se on oman henkilökohtaisen lähihistoriani surkein vuosi. Olin kipeänä puolet siitä paskasilmäni kanssa, ja muutenkin vuoden teema oli pettymykset ja surullisuus. Tajusin, etten edes muista, milloin viimeksi olen ollut täysin rentoutunut ja nauttinut elämästä, milloin minulla oli viimeksi kunnolla hauskaa. Vaikka periaatteessa vuoden olisi pitänyt olla mahtava, olinhan Australiassa, vietin kesän Suomessa ja lähdin Prahaan töihin, eli kaikki meni suunnitellusti, olo ei tunnut kovin onnelliselta. Tuntuu, että menetin silti enemmän kuin sain kun lähdin Ausseista. Ehkä en ole koskaan ollut kovin onnellinen tai positiivinen, mutta aiemmin olen kuitenkin ollut toiveikas. Mutta viime vuoden jälkeen en jaksa uskoa, että tulevaisuus on parempi paikka, jossa on joskus mahdollista olla onnellinen. Jos en kerran ollut onnellinen Australiassa, niin en sitten varmaan ole muuallakaan.
Työni on OK, tällä hetkellä sitä on liikaa, mutta muuten OK. Mutta ongelma on se, että haluaisin työn olevan muutakin kuin OK. Olisi kiva tehdä jotain joka tuntuu itselleni merkitykselliseltä. Vaikka istuisin läpi yön toimistossa (ja varmaan ensi viikolla istunkin), maailma on silti epäreilu paikka, jossa rikkaat rikastuu ja köyhät köyhtyy, enkä pysty millään vaikuttamaan siihen. Praha on kiva kaupunki, mutta en halua jäädä tänne enää kovin pitkäksi aikaa, koska en tunne oloani kovin kotoisaksi. Sanoisin, että tämä olisi kiva paikka olla lomalla. Ehkä 2018 tuo mukanaan paljon muutosta, joka on parempaan ja jollakin tavalla onnellisempaan suuntaan. Olisi kivaa, jos elämä olisi välillä hauskaa ja mielenkiintoista. Tai jos ei niin pitkälle päästä, olisi edes kiva jos olo olisi tasapainoinen ja vähemmän surkea.
