Did I bring too much stuff

Packing your life in a suitcase is a form of art and many people I have met on the road seem to think that I am not a very talented artist. So I decided to write a post to explain in detail why it might be a good idea to pack some extra stuff after all. Did I really pack too much? Well, I don't think so. There's no item in my suitcase that I haven't been wearing.

It's all about shoes

So, my piece of advice is to throw away all those minimalistic ideas of packing as little as possible. Who started this "7 kilos miracle" kind of packing in the first place? Whose idea is it that backpackers should only have the bare minimum with them? Is it like "the less you carry the more successful you are, the better person you are"? It might be a good idea to think critically about your packing if you are going to be hiking in the bush for an extended period of time but otherwise it doesn't really matter. I have traveled in Australia by bus and plane and guess what? So does the suitcase. I don't have to actually haul it with me more than a couple of kilometers at a time, max. That's nothing.

I don't feel good about the idea of going shopping here. Even the second hand stores are expensive and it's difficult to find what you are looking for in a second hand store. There's never your size if you find a nice shirt and finding good-quality clothes might be challenging. I love op shops, but I wouldn't go there if I actually need something. Op shops are more for finding the special, rare things that mainstream shops have stopped selling years ago. And thinking about jumping to someone else's shoes just disgusts me to some degree. It's not nice to wear shoes shaped by someone else's feet, sweaty, worn, old shoes. Not cool man.

I want to have many different kind of clothes, clothes for most of the situations I might find myself in. I like shopping, but it's only fun if you have a source of income. I still prefer eating over spending 20 bucks for something I could have easily brought with me. After all, I have an endless selection of clothes back home.

We go everywhere together

And honestly, laundry is simply a pain in the ass in the hostels. One load costs 4 dollars and drying the laundry costs another four. We hand wash our clothes if we can't find a place where to do laundry for free. In this light it is quite nice to have more than 2 t-shirts, especially so because the laundry takes ages to dry on this humid island they call Australia. Reminds me of Ireland. Moreover, you don't have a place where to hang the clothes to dry, you just have your bed.

When all the nice combinations of clothes are waiting to be washed, you can use your imagination with what remains. This habit goes by the name backpacker fashion. You'll choose anything that's reasonably clean and neat. Same leggings go for gardening, looking for a job and for sleeping. I might start a fashion blog next. LOL. By the way, I have never done this much mending before. It's nice to have some clothes that still look relatively nice and the ones that don't, well, I'll just throw them away when the adventure is over.

Marking one's territory 

Shoes are also quite heavy but still I managed to carry 5 pairs with me. Two of those are already gone and I need to buy some new pairs. My flip flops were gone a long time ago and I had to replace them in Cairns. And you'll need to pack something warm because it gets cold here, especially in the south. guess how much a winter jacket weights? And guess how much it costs?  I am truly thankful for my ability to believe I am always right. It prevented me form believing all that "leave behind half of what you packed" nonsense. Personally I'd say that's bull shit. Even six months would be a long time to run around bare-assed.

Miten niin pakkasin liikaa

Elämän mahduttaminen matkalaukkuun on taidetta, ja Australiassa tosi moni on ollut sitä mieltä, että en ole kovin kummoinen taiteilija. Joka ikinen ihminen, joka on nostanut matkalaukkuani, on todennut, että pakkasin liikaa. Vai niin. Noinkohan? Arvatkaapa mitä? Tällä hetkellä matkalaukussa ei ole yhtäkään vaatekappaletta, jolle ei ole vielä ollut käyttöä.

Jalat vie ja taas mennään

Oma neuvoni onkin heittää suoraan romukoppaan ajatus siitä, että matkalaukun pitäisi olla todella kevyt ja reppureissaajien pitäisi kilvoitella siitä, kellä on keveimmät kantamukset. Jos aiot mennä oikeasti vaeltamaan, siis kävelemään keskelle Australian lukematonta erämaata, niin ilman muuta kannattaa karsia turhat pois. Itselläni tilanne ei ole tämä, vaan olen kulkenut paikasta toiseen bussilla ja lentokoneella. Siinä se matkalaukkukin kulkee, eikä itse tarvitse rullata sitä perässä kuin muutama kilsa korkeintaan. Mikä ongelma se nyt on?

Itseäni ei hirveästi huvita ajatus siitä, että lähtisin edes kirpparilta ostamaan vaatteita täällä, ensinnäkin siksi, että ne ovat sielläkin kalliita, ja koska toisekseen kirpparilta on vaikea löytää mieleistään, oikeaa kokoa, ehjää ja puhdasta ja niin edelleen. Rakastan kippareita, mutta en lähtisi etsimään sieltä vaatetta tarpeeseen, vaan tekemään löytöjä. Lisäksi esimerkiski jonkun toisen jalkaan muokkautuneet käytetyt, hikiset kengät eivät kuulosta mielestäni kovin hygieniseltä tai mukavalta. 

Haluan, että minulla on vaatetta vähän joka lähtöön, kun olen matkalla. Shoppailu on toki kivaa, mutta sen on kivaa lähinnä vaan jos on säännöllisiä tuloja. Ehkä kuitenkin ennemmin syön täällä Australiassa, kun heitän 20 dollaria t-paidan hankkimiseen. Miksi ihmeessä ostaisin jotain, mitä minulla on pilvin pimein kotona? Ja vaatteitahan minulla riittää lähes loputtomasti.

Tämä jakku on kohta kiertänyt maailman

Sitten on vielä ne ikuiset pyykkihuolet. Koneellinen pyykkiä maksaa yleensä 4 dollaria, ja kuivausrumpu toiset neljä. Me pestään vaatteita käsin, jos ei päästä jossakin pesemään niitä ilmaiseksi. On ihan kiva, kun mukana on enemmän kuin kaksi t-paitaa, koska ihan aikuisten oikeasti, pyykinpesu reissun päällä on ihan perseestä. Ei ole paikkaa, mihin ripustaisi vaatteet kuivumaan, ja tää koko saari on niin kostea ja homeinen, ettei vaatteet kuivu kunnolla edes viikossa. Ihan kuin Irlannissa aikanaan. 

Ja kun kaikki hyvät vaateyhdistelmät on pyykissä, voi alkaa tehdä uusia yhdistelmä, joka kulkee mun ja Annan puheessa nimellä reppureissumuoti. Otetaan sitä, mikä on vielä puhdasta ja suhteellisen ehjää. Samat trikoot käy puutarhaan, työnhakuun ja pyjamaksi. Pitäisi varmaan perustaa muotiblogi seuraavaksi. LOL. Muuten, en ole koskaan parsinut vaatteita niin paljon kuin täällä. Onneksi niitä on paljon, niin voin surutta heittää pois ne, jotka näyttävät karmeilta sitten, kun tämä seikkailu loppuu.

Koti on siellä, missä tavarasi valtaavat eniten alaa

Kengät painaa myös paljon, mutta niitäkin on hyvä olla mukana. Mulla on viisi paria, joista kaksi paria on jo kulunut puhki. Kaikki kengät on olleet kovassa käytössä ja varvassandaalit piti jo korvata uusilla. Lämmintä vaatetta kannattaa ottaa mukaan, sillä etenkin tääll etelässä voi olla hyytävän kylmää. Arvatkaa, paljonko talvitakki painaa? Arvatkaapa sen jälkeen, paljonko sen ostaminen maksaa? Olen syvästi kiitollinen siitä, että olen niin liikuttavan itsevarma pakkaaja, enkä kuunnellut kenekään typeriä joskin hyväntahtoisia "ota puolet pois"-ohjeita. Puolikin vuotta olisi aika pitkä aika juosta takapuoli paljaana, saatika millaista mielipahaa moinen käytös saattaisi herättää.

Wanted: entry-level Shakespeare

Every Aussie administrator has the soul of a Shakespeare, but that's only natural since this nation has its origins in the country of Shakespeare. When you see the warning signs and other traffic signs here, you'll come to the conclusion that everyone who got a negative response from a publishing house probably turned to a bureaucrat and let their creativity bloom when designing the warning signs, making them resemble daily aphorisms instead of something to be taken seriously.

For example, at the train station I noticed a sign that advised people against running to the train, being noisy at night, elbowing the fellow passengers and all in all, being a nuisance, and all this was achieved in a poetic form. In the train the same wanna-be Shakespeare attacked his audience by demanding they keep their feet and dirty shoes somewhere else than the opposing seat, you see "feet on the seat is not so sweet". Every time I encounter these hilarious signs, my mood improves so much. Australia is a mother hen-society in a nice way, always so eager to make sure everyone's respected, treated well and not discriminated against.

Here is the sign that was at the train station

At the same time I am a bit worried about the nation, can these people actually think for themselves or are they just lead on by the society, the big brother who thinks for them? Long vehicles have warning signs at their back, saying " do not overtake a turning vehicle". I should have  thought a driver's licence holder should know this without any warning signs. Walls in any public toilet are like advertisement boards for every kind of mental health phone line imaginable. Want to quit smoking or drugs? Are you anxious, do you feel depressed or lonely? There are help lines for you, just give them a call and all your problems will suddenly disappear.

No casting no driving, no swimming no diving- it's a poem alright 

Yes, the society here is a bit over-protective of its citizens but the citizens are a totally different matter. They do not take these regulations, polite suggestions or even laws too seriously. Sometimes its OK to take a shortcut to the destination, you know. It makes me wonder if the warnings were originally meant to educate and keep in line the hyperactive, entrepreneurial persons who lack both the common sense and a healthy respect of the others. Anyway, Australia has definitely gone through an impressive face-lift since the days of the British penal colony.

Aloittelevat runoilijat työssään

Jokaisessa aussibyrokraatissa asuu näemmä pieni runoilija, mutta sehän on vaan luonnollista, polveutuuhan tämäkin kansakunta lähes suoraan Shakespearesta. Australian kieltokirjoituksia tutkaillessa olen tullut siihen tulokseen, että ilmeisesti kaikki, jotka saivat kustantajalta kielteisen päätöksen runoilleen, ovat siirtyneet hallinnollisiin hommiin ja purkavat luovuuttaan ohjeistamalla kanssaihmisiään hassujen mietelauseiden muodossa.

Naurattaa aina kun katsoo näitä rellestäjiä

Esimerkiksi juna-asemalla odotellessa huomasin kyltin, joka loppusointujen kera kielsi ihmisiä juoksemasta junaan, pitämästä melua öiseen aikaan, tönimästä toisia ja yleisesti ottaen olemasta maanvaiva. Junassa kenties juuri se sama runoilija kehotti ihmisiä laittamaan jalkansa jonnekin muualle, kuin vastapäiselle penkille. Kylttejä katsellessa alkaa väkisinkin naurattaa, Australia on kuin yksi suuri lastentarha, jossa tarhatädit varmistavat, että kaikilla on kivaa, eikä ketään syrjitä.

Samalla hieman huolestuttaa se, että ehkä ihmiset ei jaksa ajatella omilla aivoillaan, koska joku on jo ajatellut kaiken valmiiksi. Rekkojen perässä on suuri kyltti, joka sanoo "älä ohita kääntyvää ajoneuvoa". Eikö tämän pitäisi olla jotakuinkin itsestään selvää ajokortin haltijalle? Vessan seinät mainostavat linjoja, joille voi soittaa, kun vanne kiristää pään ympärillä, kun haluaa päästä eroon tupakasta ja huumeista, tai kun on yksinäinen ja ahdistunut. Apua löytyy joka aiheeseen.

No casting no driving, no swimming no diving- siinähän on jo runon alku

 Australian yhteiskunta on ehkä hiukkasen holhoava, mutta onneksi aussit eivät ota säännökisä liian vakavasti. Toisinaan on ihan ok mennä siitä, mistä aita on matalin. Herää kysymys, onko yhteiskunta muotoutunut holhoavaksi, koska kansalaiset olivat liian yritteliäitä, ja siitä seurasi ongelmia. Joka tapauksessa Australian nykyinen hyvinvointiyhteiskunta tukiverkkoineen ja hassuine kyltteineen on melkoinen kasvojen kohotus Iso-Britannian entiselle rangaistussiirtolalle.

Always hungry and thirsty all the time

This post doesn't have that much to do with Australia or the people here, I just wanted to express my opinion on attitudes towards food. This all started with a seemingly innocent incident at our previous volunteer place, when our hostess once again got the urge to comment on something, as is the habit here. She commented on our eating habits. I am fully aware of the sad fact that my eating habits could cause an average, well-off family to go bankrupt in no time at all. You see, even my own parents calculated that it's cheaper to send me to South Korea for 6 months than feed me at home. Sorry Mom, sorry Dad, you guys would never do that to anyone, you are too fair and besides, you don't care how much people eat.

In addition I also know that I am a crappy roommate who vacuums to the bottomless pit of her stomach everything left unattended on the table. I am a shitty co-worker, who after finishing her own breakfast doesn't have any qualms about attacking colleagues' breakfasts. Lunchtime with me is a trial, too. After I have eaten mine, I keep directing meaningful glances towards your unfinished food until it kindly moves to my plate. Dogs use the same tactics. Sharing food is a basic human need, right?

This phở soup disappeared into my belly in Berlin

These spring rolls met their gory end just before the soup- if it makes you feel better, I shared these with my friend

Australia is the first country I've visited where they make eating (just like money) an issue in every situation possible. It doesn't matter where we've been, there has always been someone who has commented on how much we eat. I mean, I don't mind my own family and friends teasing me about my bottomless stomach, I do have some sense of humor, but I really don't like mere acquaintances making such personal comments about my appetite but I suppose that's also a habit here. But like I said, the average Aussie has the need to comment on everything, make small talk about everything, like the size of one's suitcase, appetite, money, you name it. I should learn to take it less seriously.

Korean BBQ- you'd assume eating so fatty food would make you gain a kilo or two, but rest assured I lost a couple of kgs in South Korea

The gall of that pig! After finishing the BBQ she actually moved on to gobble up dessert! Well, dear food police, if it makes you feel any better, this is just shaved ice, fruits, red bean paste and s dollop of ice cream shared between 3 people

But the thing that most annoys me in others pointing out that I am a pig is hearing it from people who are in desperate need of life style changes themselves. Yeah, I know I eat like a small bird, an amount equaling my weight every day, but I to not tend to get fat. I eat because I am hungry, not because it's so nice to stuff my face with chips, candy and ice cream iced with chocolate.

This is just starters

I still miss Cukiernia Sowa's hot chocolate and I'm not ashamed to admit it

Today we lost our tempers because our hostess started -once again- hint at our eating too much and too often, actually she seems to think we eat more food than the entire Australia can produce in one year. Anna reminded her that people are recommended to eat every four hours and asked if it's a problem in this household. Our hostess assured us it's not a problem "that was just a comment". No shit Sherlock. If you only eat after you've become starved, it's too late. You'll eat more than you actually need. And what do these strangers know, we might have diabetes and actually need to eat regularly. Wouldn't it be better to concentrate on one's own plate and let the others concentrate in theirs.

The pancakes in Manekin didn't stand a chance and were eaten almost before I had time to take the pic. Yes, I ate everything. As we are told as children, do not leave anything on the plate. 

Irish pub food, everything was gone and I helped my friends to finish their meals, too. This meal didn't affect the size of my clothes, don't worry!

It is also worth noticing that Anna and I only eat vegan food. Anna is the real vegan here, but since we are travelling together, it's easier to cook together too, so I also follow the vegan diet to some extend. Veggies are usually low-calorie, high in water ingredients. If we eat hummus and salad, the meal contains a lot less energy than eating lasagna with cheese and minced meat. We can't survive on a kilo of carrots per day, you know. That's why it seems that we eat a lot.

Lunch in Cornucopia, a vegan restaurant in Dublin

The must restaurant in Gdansk, vegan Avocado serves the best meals you can imagine

I also wrote this post because it annoys me no end that the world seems to have strong prejudice against women who deign to perform such a disgusting act as enjoying a meal. Women are supposed to survive on breathing in the cooking smells. Everyone has to eat, just so you know, our existence depends on it. And I'm pretty sure no one keeps telling men that the second spoonful of carrots and cabbage salad was probably too much. It's a small wonder if eating disorders are not common in Australia. It is entirely possible that some poor girls seriously believe it when someone tells them they eat too much.

One of my favorites, fried rice

Czech deep-fried cheese. Weight watchers recommend

Never forget the king of the food, the rye bread

Aina nälkä ja koko ajan jano

Tämä postaus ei varsinaisesti liity niin vahvasti Australiaan tai australialaisiin, mutta päätin silti kirjoittaa pienen mielipidepostauksen suhtautumisesta ruokaa. Eräänä päivänä tässä vapaaehtoispaikan emäntämme koki ausseille tyypillistä tarvetta kommentoida kaikkea, ja päätti sillä kertaa kommentoida sitä, miten usein me Annan kanssa syödään. Tiedän, että voin syödä hyvätuloisenkin perheen konkurssiin. Katsos, aikanaan omat vanhempanikin laskeskelivat, että tulee halvemmaksi lähettää minut puoleksi vuodeksi Koreaan, kuin syöttää minua kotona. Okei, anteeksi äiti, anteeksi isä, ette te olisi koskaan olleet niin epäreiluja. Meillä kun ei ole tapana laskea, kuinka monta palasta mitäkin itse kukakin syö.

Tiedän myös, että olen rasittava kämppis, jonka vatsaan katoaa kaikki, mikä on jätetty pöydälle lojumaan, paska työkaveri, joka oman aamiaisen lopeteltuaan syö duunikaverin aamiaisen, ja lounaalla istuu annoksensa lopeteltuaan vielä syövien työystävien vieressä kerjäämässä makupaloja kuin koira konsanaan. Mutta ruoan jakaminenhan on normaalia, vai mitä? Perusinhimillistä.

Tämän phở-keiton pistelin napaani Berliinissä

Nämä kevätkääryleet kohtasivat rujon loppunsa hieman ennen edellisen kuvan keittoa- jaoin kääryleet kaverin kanssa

Australia on ensimmäinen maa, jossa syömisestä (kuten rahastakin) tehdään vähän numeroa aina, kun siihen tarjoutuu mahdollisuus. Lähes joka paikassa, missä me ollaan oltu, joku on ollut kommentoimassa sitä, miten paljon me syödään. Minulle on ihan ok, että oma perheeni ja ystävät vitsailee ruokahaluni kustannuksella, kyllä nahka sen verran huumoria kestää, mutta mielestäni moisten henkilökohtaisten kommenttien laukominen puolitutuille on vähintäänkin epäkohteliasta. Ilmeisesti sekin on vaan täällä tapana. Kuten sanoin, aussit tykkää kommentoida vähän kaikkea, kuten matkalaukun kokoa, ruokahalua, rahaa, mistä nyt vaan saa pientä small talkia aikaiseksi. Pitäisi osata olla ottamatta kaikkea niin vakavasti.

Korealaisesta grilliruokaa- kyllä tuolla pekonilla ainakin viis kiloa tulee lisää! Tai sitten ei, itse asiassa laihduin Koreassa asuessa muutaman kilon

Ettäs se porsas kehtasi vielä ottaa jälkiruokaa tuon grilliruuan päälle! Jos yhtään lohduttaa rakkaat ruokapoliisit, niin tässä on mehujäätä, hedelmiä ja punapaputahnaa, jota kuorruttaa pieni nökäre jäätelöä. Annos jaettiin kolmen hengen kesken.

Eniten kuitenkin tässä tarinassa ottaa kupoliin se, että kuulen kommentteja syömisestäni ihmisiltä, jotka kaipaisivat perustavaa laatua olevaa elintaparemonttia. Joo, syön kuin pikku lintu, joka päivä oman painoni verran, mutta minulla ei ole taipumusta kerryttää ylipainoa. Syön, koska on nälkä, en siksi, että on kiva syödä sipsejä, karkkeja ja jäätelöä suklaalla kuorrutettuna tunnin välein.

Tässä on vasta alkupalat

Vieläkin on ikävä puolalaisen Cukiernia Sowa-ketjun suklaista kaakaota ja kakkuja, eikä edes hävetä tunnustaa tätä

Joten meiltä vähän paloi käämi, kun meidän emäntä vihjaili, että meidän vatsaan uppoaa enemmän ruokaa kuin Australiassa kasvaa vuoden aikana. Anna huomautti, että ihmisen kuuluisikin syödä noin neljän tunnun välein, ja kysyi josko tämä oli kyseisessä huushollissa ongelma. Emäntä vakuutteli, että ei ole ongelmaa, "kunhan kommentoin". Niinpä niin saatana. Jos syö vasta sitten kun on kiljuva nälkä, tulee syöneeksi enemmän kuin tarvitsisi. Ja mistä vieraat ihmiset sen tietää, ehkä meillä on vaikka sokeritauti ja pitää syödä säännöllisesti. Olisi kiva, jos jokainen vahtisi vaan omaa lautastaan ja antaisi toisten vahtia omaansa.

Manekinin pannarit meinasivat kadota lautaselta ilman, että kuva jäi todistusaineistoksi. Kyllä, jaksoin syödä ihan kaiken. Ei saa jättää lautaselle, sanoo vanha suomalainen lastenkasvatusideologia

Irlantilaista pubiruokaa, kaik män ja jeesasin vielä kaverin annoksenkin kanssa. Ei näy vyötäröllä, turhaan kauhistelette. 

Huomioon ottamisen arvoista on myös se. että me syömme aina kasvisruokaa. Anna on vegaani, ja koska me reissataan yhdessä ja tehdään ruokaa yhdessä, minäkin syön enimmäkseen vegaaniruokaa. Yleisesti ottaen kasvikset ovat vähäkalorisia ja vesipitoisia raaka-aineita, joten jos minä ja Anna syödään salaattia ja hummusta, ei se ole energiapitoisuutensa puolesta sama asia kuin syödä juustoista jauhelihalasagnea. Sitäkin voisi ajatella ennen kuin alkaa kommentoimaan toisten näennäisesti pohjatonta vatsaa. Ei kaksi aikuista ihmistä elä kilolla porkkanoita päivässä.

Dublinin vegaaniravintola Cornucopian tarjontaa

Gdanskin helmi, vegaaninen Avocado tarjoilee kenties maailman parasta ruokaa. Tämä paikka on must Gdanskissa

Kirjoitin tämän postauksen myös siitä syystä, että  minua silmittömästi ketuttaa maailma, jossa etenkin naisten pitäisi oikeastaan elää pelkällä pyhällä hengellä, eikä sortua johonkin niin ällöttävään aktiviteettiin kuin syöminen. Haloo, kaikkien tarvitsee syödä, ilman ruokaa ei kauaa jaksa. Varmaan miehille ei kukaan vihjaile, että olikohan tuo toinen lusikallinen kaali-porkkanaraastetta kuitenkin liikaa. Ihme, jos syömishäiriö ei ole Australiassa tajuttoman yleinen. Jokuhan voisi vaikka ottaa tosissaan tuollaiset puheet liikaa syömisestä.

Ei ole paistettua riisiä parempaa

Tsekkiläistä paistettua juustoa ja perunaa. Painonvartijat suosittelee

Älkäämme kuitenkaan unohtako ruokien kuningasta, nimittäin perinteistä ruisleipää

The house that Jack built

Just a short while ago I was walking home and took notice of all those lovely-looking buildings along the road. Yes, they are so charming but I'm afraid the most inconvenient things to live in. Already when I was living in Ireland I often found myself wondering why it seemed like people did not take winter into account at all when they built their houses, and the same thing can be noticed here. Just for the record there is a winter in Australia except in the Northern Queensland and especially in the mountain region the temperature can drop below zero and it can snow. But looking at the buildings you'd assume these optimistic people are preparing for an eternal summer. Anyhow, the building reminded me of the old nursery rhyme "the house that Jack built" and I decided to make a new adaptation of it to tell you this story. Here we go:

The building in the picture is not connected to the incident 

This is the house that Jack built. This is the sink that is in the house that Jack built. This is the cold water tap and this is the hot water tap that belong to the sink that is in the house that Jack built. 
Sorry, I just had to repeat my favorite complaint once again, namely separate taps for hot and cold water. Why, Australia, why? Get rid of that legacy of colonial past of yours and step into the 21st century, please.

This is the laundry room that is in the house that Jack built. This is the washing machine that is in the laundry room that is in the house that Jack built. This is the quick wash program that is available in the washing machine that is in the laundry room that is in the house that Jack built. 
And what about the laundry? As I mentioned in some of my previous posts, how is it even possible that people think clothes and bed linen can be washed in cold water? Our hostess has a private bed&breakfast and she thinks it's perfectly normal to wash the guests' sheet and towels in cold water, and use the fast wash program, of course. Now, to add to this gross story she also thinks it's fine to use the guests' towels to wash the bathroom floor. I don't know about you my dear readers, but I find the idea of drying my face with a towel that's been used to wipe dirty, shitty floors in the toilet extremely disgusting. Planning a trip to Australia? Do yourself a favor and do not book into a private accommodation here.

This is the window that is in the house that Jack built. This is the window insulator kit that was never used to insulate the window that is in the house that Jack built. This is the door frame that is in the house that Jack built. This is the door that doesn't fit the door frame that is in the house that Jack built.
Let's move on to the next topic, attitudes towards cold weather. I grew up in a country where being prepared to winter is not an option, it's a necessity. When the temperature drops to minus 30 degrees Celsius, you gotta have proper double or triple pane windows and doors that actually fit their frames, you gotta have proper insulation and seals everywhere. And it's quite handy to have a hallway so the front door doesn't open to your living room and let in a gust of freezing wind every time someone comes or goes.. So from my point of view it's really strange not to try to keep the coldness outside and the warmth inside.

This is the central hating system that was installed in the house that Jack built. This is the switch that cannot be used to turn the central heating on that was installed in the house that Jack built. 
In the beginning of this winter we were staying in Sunshine Coast and always were quite perplexed because our hosts used to leave the windows open in the night, most likely to air the house. Well, the night time temperature was only a couple of degrees plus, it would never occur to me to leave the windows open and let the cold air in the warm house. But in Australia it apparently doesn't make any difference because they are reluctant to turn the heating on, so you don't have to worry about the expensive warmth disappearing through the open window. In the Blue Mountains region it's still very cold, especially in the night, but our hostess turns the heating off for the night because "it's too expensive". Every morning it comes to her as a surprise that we are freezing and sneezing. Well, the temperature in the morning is +15 and that's NOT a room temperature. In the day it's warmer outside than inside. But it doesn't bother our hostess because she has one of those electric blankets and it's only Anna and I who are sitting next to the drafty windows, wearing 4 layers of clothing and being frozen to the core.

In a away I can see that heating this house is waste of energy and money. The oldest part of the house was build in the end of 19th century and even after the renovation the house has maintained that old world charm. The windows are pretty but there's only a single pane of glass. The doors are simple old-fashioned wooden doors, they don't fit the frame and the wind is free to blow in through the cracks. I didn't know how to react when our hostess told us she had bought one antique door abroad and had it installed in the living room. The door admittedly looks beautiful but it also looks like it has been feasted on by hordes of wood-eating insects and as if that wasn't enough, it looks like it's ready to degenerate into dust if you accidentally poke it. It makes one wonder if it had been clever to install a proper door or just forget about the door as that one serves the solely decorative purpose, not being used to allow access in and out.

This is the bathroom that is in the house that Jack built. This is the wooden floor and this is the concrete wall that are in the bathroom that is in the house that Jack built. This is the bathtub and this is the all-too-small shower curtain that are in the bathroom that is in the house that Jack built.
The bathroom is never heated, and our bathroom consists of a bathtub on a wooden floor. Every time I take a shower here I watch the water trickle down the wall (that is a simple painted wall, I wonder if they have ever heard of wet room materials, like ceramic tiles and shower cubicles) onto the wooden floor and I imagine the terrible mold problem that will most certainly ensue. Bathroom sink has been integrated into a wooden bench, just like the kitchen sink. Yeah, wood simply is the best material for that purpose. I can't understand these people who are more interested in interior design than practicality.

Oh yeah, I almost forgot. this is the toxic mold that is in the house that Jack built.

Tässä on talo jonka rakensi Jussi

Kävelin äsken kaupasta kotiin ja katselin taloja tien varrella. Kaikki ovat todella kauniita, mutta jos vanhat merkit paikkansa pitävät, niin ah niin epäkäytännöllisiä. Jo Irlannissa asuessa mietin usein, miksei talvea otettu ollenkaan huomioon taloja rakentaessa ja sama toistuu täällä pallon toisella laidalla. Australiassakin on trooppista pohjoista lukuunottamatta talvi ja täällä vuorilla tulee jopa lunta. Mutta se ei näy talojen arkkitehtuurissa millään lailla. Taloteemasta juohtui mieleen vanha lastenloru tässä on talo, jonka rakensi Jussi, ja ajattelin kertoa Australian rakennuksista tähän loruun pohjautune. Tässä mennään..

Kuvan talo ei liity tapaukseen

Tässä on talo, jonka rakensi Jussi. Tässä on pesuallas, joka on talossa, jonka rakensi Jussi. Tässä ovat kylmä- ja kuumavesihanat, jotka ovat talossa, jonka rakensi Jussi.
Eli pitää kuitenkin taas valittaa vanhasta ongelmasta, eli erillisistä kylmä- ja kuumavesihanoista. Miten on mahdollista, ettei täälläkään ole vielä ymmärretty, että se on ihan paska ajatus ja muutenkin epäkäytännöllinen?

Tässä on pesutupa, joka on talossa, jonka rakensi Jussi. Tässä on pyykkikone, joka on pyykkituvassa, joka on talossa, jonka rakensi Jussi. Tässä on kylmävesiohjelma, jonka voi valita pesukoneesta, joka on pyykkituvassa, joka on talossa, jonka rakensi Jussi. 
Ja samaan hengenvetoon toistan taas ihmetyksen siitä, miten joku voi kuvitella, että pyykki puhdistuu kylmässä vedessä? Meidän emännällä on yksityinen bed&breakfast-paikka, ja hänen mielestään on ok pestä vieraiden pyyhkeet ja lakanat kylmällä pikaohjelmalla. Emännän mielestä on myös ok käyttää vieraiden kylpypyyhettä vessan lattian pesuun. En tiedä teistä rakkaat lukijat, mutta minua oksettaa ajatus siitä, että pyyhkisin esimerkiksi kasvoni pyyhkeeseen, jolla on pesty vessan lattia, ja joka on sen jälkeen pesty vartin ohjelmalla kylmässä vedessä. Hyi helvetti. En kyllä mene Australiassa mihinkään yksityiseen majoitukseen.

Tässä on ikkuna, joka on talossa, jonka rakensi Jussi. Tässä on tiiviste, joka unohtui sen ikkunan välistä, joka on talossa, jonka rakensi Jussi. Tässä on ovi, joka on talossa, jonka rakensi Jussi. Tässä on karmi, johon se ovi ei sovi, joka on talossa, jonka rakensi Jussi. 
Mutta niin, talot ja aussien suhtautuminen kylmyyteen. Ensinnäkin se poikkeaa suuresti omasta suhtautumisesta kylmyyteen. Kun asuu siellä pohjoisessa, jossa lämpötila voi helposti laskea miinus kolmeenkymmeneen. kylmyyteen varautuminen ei ole vaihtoehto, vaan olosuhteiden sanelema pakko. On pakko olla kunnolliset ovet ja ikkunat, on pakko olla kunnon eristeet ja tiivisteet sun muuta. Ja on todella kätevää, jos on eteinen, jotta kylmä ilma ei pääse suoraan virtaamaan esimerkiksi olohuoneeseen, kuten täällä.

Tässä on keskuslämmitys, joka on talossa, jonka rakensi Jussi. Tässä on virtanappi, jota ei saa painaa, joka on keskuslämmityksessä, joka on talossa, jonka rakensi Jussi. 
Talven alussa olimme Sunshine Coastilla ja ihmettelimme aina, miksi meidän isäntäväki jätti yöksi ikkunat auki, vaikka lämpötila laski yöllä muutamaan asteeseen. Ilmeisesti heillä oli tapana jättää talo yöksi tuulettumaan, oli ulkona kylmä tai ei. Eipä tulisi itselle mieleen laskea kylmää ilmaa sisään talvella. Mutta Australiassa sillä ei ole niin väliä, koska taloja ei kannata lämmittää, joten ei tarvitse pelätä, että kallisarvoinen, hintava lämmin ilma pääsee pakenemaan. Täällä vuorilla on edelleen kylmä, varsinkin öisin, mutta emäntä katkaisee lämmöt yöksi, koska "se on liian kallista" ja aamulla lämpötila sisällä on +15 kieppeillä. Joka aamu emäntä on yhtä ihmeissään siitä, että meillä on kylmä. Siis haloo, +15 EI ole asuinhuoneen lämpötila, päivällä ulkonakin on lämpimämpää. Mutta ei se meidän emäntää haittaa, sillä itse hän loikoilee sohvalla sähköhuovan alla, kun minä ja Anna palelemme vetoisten ikkunoiden vieressä kurjissa nojatuoleissa.

Näen kyllä, että esimerkiksi tämän talon lämmittäminen on silkkaa energian hukkaa, talon alkuperäinen osa on rakennettu 1800-luvun lopulla, ja uusi osa on rakennettu samaa tyyliä noudattaen. Ikkunat ovat yksinkertaista lasia, ovet eivät ihan käy karmeihinsa ja raoista puhaltaa hyytävä tuuli. En tiedä. olisiko pitänyt itkeä vai nauraa, kun emäntämme kertoi tuoneensa olohuoneen antiikkisen koristeoven ulkomailta. Olisiko ehkä kuitenkin kannattanut laittaa sen tilalle kunnollinen ovi, josta päivä ei paista läpi, tai sitten vaan yksinkertaisesti olla laittamatta koko ovea, kun siitä ei pääse ulos kuitenkaan.

Tässä on kylpyhuone, joka on talossa, jonka rakensi Jussi. Tässä on puinen lattia ja sementtiseinä, joka on kylpyhuoneessa, joka on talossa, jonka rakensi Jussi. Tässä on kylpyamme ja liian pieni suihkuverho, joka on kylpyhuoneessa, joka on talossa, jonka rakensi Jussi. 
Kylpyhuonetta ei tässä taloudessa lämmitetä ollenkaan, ja meidän kylppäri itse asiassa koostuu ammeesta, joka on puulattialla. Suihkussa käydessä kylppärin seinä (joka ei ole kaakelia nähnytkään) kastuu joka kerta, koska suihkuverho ei ihan riitä koko ammeen ympärille. Millainenkohan homevaurio ammeen takana muhii? Kylpyhuoneen pesuallas kuin  myös keittiön tiskiallas on upotettu puiseen tasoon, äly hoi älä jätä. Puuhan se on vedenpitävä materiaali parhaasta päästä. En ymmärrä näitä sisustusihmisiä, joilla ei ole hajuakaan käytännöllisyydestä.

Tässä on sädesieni, joka on talossa, jonka rakensi Jussi. Hurraa. 

Wonders of Nature Australia III- Jenolan Caves

Sometimes it's good to see the advertised tourist attractions to remember that the world is full of awesome and beautiful places, and also to remember that we are actually tourists here in Australia. We are not going to stay here so it's better to enjoy the sights live now, later on we can only see them in books and internet. Visiting a cave system has been on my list for quite some time and now I finally got the opportunity to do so. The landscape on the way was alarmingly familiar with all the coniferous trees but luckily the destination was a bit more exotic.

The Jenolan Caves was selected as our destination because of its proximity to Katoomba, so it's easy to catch the bus there and back. Because of the local "no worries" attitude the schedule was a bit flexible but as I said, no worries, it was a lovely trip. On the way we even stopped to feed a kangaroo, who seemed to be an opportunistic little creature just waiting for the bus to appear so he could start looking adorable and get the treats. He didn't seem to be at all wary of the people but I was a bit worried when I saw his claws but he seemed such a nice kangaroo and we got on very well indeed. 

Kangaroo and the writer

After the kangaroo had his lunch we continued to the caves. We had booked our tour the day before in Katoomba, having selected the Orient Cave. Jenolan Caves has many interesting cave tours, some of them are more strenuous than the others, forcing people to climb staircase after staircase. The Orient Cave was relatively easy one and a half hour's tour. 

They call this the bacon shop

Europeans first heard about Jenolan Caves in the 1830's when one of Whalan brothers, either James or Charles depending on the story, went to the area in search of a ex-convict and still disgustingly active thief James McKeown. It's not known who was the one to first discover the caves but some rumors have it that McKeown used the caves as a hideout, trying to avoid the law. 

Discovery of the caves inspired some adventurous men who then kept discovering more of the interconnected caves during the following decades. The caves first became a tourist attraction as early as 1880's and why not, according to the scientists it's the oldest open cave system in the world. The caves were also known to the aboriginal people of that area, but apparently they did not venture deep into the caves. However, they believed the water in the area to have healing properties so they sometimes took their sick people there to be bathed. They called the area "Binoomea", a dark place. 

Our tour guide told us the icicle-like formation hanging from the roof is called a stalactite and the formation rising from the floor is a stalagmite. If those two ever meet, say in the scope of thousands of years, they form what we call a column. But they "grow" extremely slowly, around a centimeter in a hundred years. We also learned that the explorers of the caves, in addition to giving the formations names inspired by the Bible and Greek and Roman mythology, also gave them hilarious names like "the bacon shop" or "the curiosity shop". Well, maybe it's understandable that spending long periods of time in the dark caves might cause one to seek any form of amusement available. OK, that's all I waned to tell you about the caves. For more information on the actual chemical formation process of those stalactites and stalagmites, please consult Google. 

Australian luonnon ihmeet III- Jenolanin tippukiviluolat

Päätettiin, että toisinaan täytyy lähteä turistikierrokselle, jotta muistaisi taas, kuinka paljon maailmassa on hienoja paikkoja nähtävänä, ja sen, että oikeastaanhan sitä on turisti täällä Australiassa. Ei me olla tänne jäämässä, joten täytyy nyt nauttia kauniista maisemista, kun näkee ne ihan paikan päällä eikä vain kuvissa. Lisäksi olen jo pitkään halunnut päästä käymään tippukiviluolissa, ja nyt siihen viimeinkin tarjoutui tilaisuus. Maisemat matkalla oli mäntymetsineen kuin oli kuin olisi Suomessa, mutta onneksi periltä löytyi jotain hieman eksoottisempaa.

Jenolan-tippukiviluolat valikoitui kohteeksi, koska täältä Katoombasta pääsee sinne opastetulle kierrokselle todella helposti. Bussi lähtee aamulla puoli 11 ja palailee siinä viiden maissa, kumpikin aikataulu on no worries-asenteen ansiosta hieman joustava. Matkalla pysähdyimme syöttämään kengurua, joka todennäköisesti juurikin omenan toivossa oli tullut tienvarteen odottelemaan bussin saapumista. Kaveri ei ollut lainkaan huolissaan ihmisistä, vaan kävi rohkeasti nappaamassa makupalan joka turren kätösestä. Hieman kyllä huolestuin, kun näin miten kamalat kynnet kengurulla on, mutta onneksi tultiin juttuun tosi hyvin.

Tässä me ollaan kavereita kengurun kanssa

Matka jatkui kengurun jälkeen luolille, olimme jo edellisenä päivänä varanneet Orient-luolan kierroksen Katoombasta käsin. Jenolanilla on tarjota useaa erilaista luolakierrosta, jotkut todella helppoja, ja jotkut haastavia, koska matkalla joutuu könyämään useita portaita. Meidän reitti oli varmaan sellainen keskivaikea, ja kesti puolitoista tuntia.

Tämä taisi olla pekonikaupasta

Jenolanin luolat tulivat eurooppalaisten tietoisuuteen 1830-luvulla, kun jompi kumpi Whalanin veljeksistä, tarinasta riippuen Chares tai James, etsi alueelta entistä rangaistusvankia ja nykyistä aktiivivarasta nimeltä James Mc Keown, On kyseenalaista, kuka ehti luolille ensin, Whalan vaiko McKeown, jonka sanottiin käyttäneen luolia pakopaikkanaan lain kouraa vältellessään.

Luolien löytyminen herätti seikkailunhaluisten ihmisten kiinnostuksen, ja seuraavien vuosikymmenien aikana luolia löytyi paljon lisää. Turistikohteeksi luolat muotoutuivat niinkin varhain kuin 1880-luvulla. Ja miksipä ei. kyseessä on tiedemiesten mukaan maailman vanhin tänä päivänä tunnettu avoin luolasto. Jenolanin luolat olivat aboriginaalien tietoisuudessa, mutta ilmeisesti he eivät menneet pitkälle luolien sisään, mutta pitivät alueen vettä parantavia voimia omaavana ja toisinaan veivät potilaita maanalaiselle vesilähteelle parantavan veden äärelle. He kutsuivat paikkaa nimellä Binoomea, pimeä paikka.

Oppaamme mukaan tippukivi muodostuu uskomattoman hitaasti, katosta roikkuvat stalaktiitit kasvavat noin sentin sadassa vuodessa (ellei muistini petä). Katosta roikkuvan puikon alapuolelle muodostuva möhkäle on nimeltään stalagmiitti, ja kun nämä kaksi joskus vuosituhansien jälkeen kohtaavat, niistä tulee pilari. Saimme myös kuulla, että luolia tutkineet miehet olivat korkeakulttuuristen nimien lisäksi antaneet eri muodostumille nimiä, kuten "pekonikauppa", tai "rihkamakauppa". Voi kuvitella joo, että jos viettää paljon aikaa maan alla, niin saattaa alkaa kaivata jotain viihdykettä, olkoon se sitten vaikka tippukivien nimeäminen. Jätän tippukivien tarinan tältä osin tähän, kyseisen kivityypin syntytarinan voitte lukea Googlesta asiaankuuluvine kemiallisine termeineen.

Olimme onnekkaita, maanalaisessa järvessä oli vettä ensimmäistä kertaa neljään vuoteen