The year of the rooster

Happy Chinese New year, everyone! Today we welcome the year of the rooster. Chinese, or the lunar new year, is an event that has gained popularity in the west, too. Sydney allegedly has the biggest lunar new year celebrations outside of Asia but that might just a marketing trick :) Lunar new year will be celebrated for about two weeks, so there will be a lot to see and do. Yesterday we went to see the fireworks near Opera House. There are zodiac animal lanterns in the harbor and the Opera House and some other Sydney landmark building shine red in the night. Red is traditionally the color of the lunar new year as it is associated with good luck.

The red Opera House and fireworks

I wanted to write about the beliefs connected to the Chinese zodiac. Are you familiar with the Chinese zodiac? Whereas western time is linear, the Chinese time occurs in 12 year cycles, each year having its own zodiac animal. The animals are rat, ox, tiger, rabbit, dragon, snake, horse, goat, monkey, rooster, dog, pig. Some of the animals might vary in different countries. (Like in Vietnam, the rabbit has been replaced by the cat.) BTW, there is a reason for the order of the animals to be like it is, you can read it here. It is a lovely story. 

The lucky dragon

Anna's zodiac sign is the ox

Whereas the western horoscope doesn't really differentiate between more wanted and less wanted signs, the Chinese zodiac has preferred signs and less preferred signs. Dragon is usually seen as the most auspicious sign of them all. A child born in the year of the dragon will be a happy and successful person. Last January, my friend told me she is pregnant. ”Now is the year of the monkey. In Vietnam, people try to avoid having a baby in the year of the monkey. These children are thought to have a difficult life or to be difficult to raise”, she said. Same goes for tiger, snake and pig. Especially being a woman born in the year of the less appreciated signs is difficult. They have worse marriage prospects than women with more auspicious signs and they are less likely to receive a warm welcome from their in-laws. Actually, in Japan, it was traditionally believed that a woman born in the year of the horse brings bad luck to her husband. Not much appreciation is shown towards the year of the sheep (or goat), the people carrying this sign are also seen as, well, sheepish and meek, and thus not very successful.

The interactive wall of fortune 

As I mentioned, there are twelve zodiac animals, so every twelve years we are all back to the year of the animal of our birth year. Now, it would be easy to assume that the own year would be especially lucky, but never assume anything when it comes to Chinese philosophy or astrology. During your own year shitty luck is your constant companion and you can expect to encounter every possible misery starting with divorce and ending with a skull fracture.

Superstition? Don't believe in the zodiac system? Could be it's all bullshit but it is powerful bullshit. These days when family planning is more widely available, couples who believe in the system are more likely to have a baby in the year of an animal that fits in the family. They want the family to have well matching signs. In the countries where the zodiac system is believed in, birth rates tend to peak in the year of the dragon and fall in the year of less wanted zodiac signs. (That depend on the country as countries that have adopted the Chinese system also have their own beliefs about the general luckiness of the signs). Now, it seems that the year of the dragon, for example, doesn't bring much good luck anymore. See, there are more kids to share the same limited resources. Class sizes are bigger, there are eventually more people who compete for entrance to universities and apply for the same jobs. So, good bye lucky dragon. After all, it might be easier to be born in the year of the monkey. I also think that the Chinese horoscope might not apply to western people. I was born in the year of the dragon but I'm still waiting for the luck to strike me.

Kukon vuosi

Hauskaa kiinalaista uutta vuotta! Siirrymme tänään kukon vuoteen. Kiinalainen uusi vuosi juontaa juurensa nimensä mukaisesti yllättäen Kiinaan, mutta sitä juhlitaan laajalti itäisessä Aasiassa, kaikkialla, minne kiinalainen kulttuuri on jättänyt leimansa. Sittemmin kiinalainen uusi vuosi on rantautunut myös meille länteen. Sydneyssä on tarinan mukaan suurimmat pippalot Aasian ulkopuolella, joskin olen hieman sitä mieltä, että kyseessä on pelkkä markkinointitemppu. Eilen käytiin katsomassa Oopperatalolla ilotulituksia ja kiinalaisen eläinradan hahmoja. Tänään oli vuorossa perinteinen leijonatanssi kiinakaupungissa, jossa oli niin paljon porukkaa, ettemme nähneet leijonasta muuta kuin harjan. 

Uutta vuotta juhlitaan parisen viikkoa, jona aikana täällä meidän kotikaupungissa on vaikka mitä näkemistä ja tekemistä. Juhlan kunniaksi osa maamerkkirakennuksista, kuten oopperatalo, on valaistu punaisella. Punainen on kiinalaisen uuden vuoden väri, koska se liittyy hyvään onneen.

Punainen Oopperatalo ja ilotulitukset

Onko kiinalainen kalenteri tuttu? Halusin kirjoittaa uskomuksista, jotka usein liitetään kiinalaisen horoskoopin eläinhahmoihin. Läntinen aika on lineaarista, mutta itäinen aika on syklistä. Kiinalainen kalenteri ”alkaa alusta” 12 vuoden välein, ja jokaisella 12 vuodella on oma eläimensä. Eläimet ovat rotta, härkä, tiikeri, jänis, lohikäärme, käärme, hevonen, lammas, apina, kukko, koira ja sika. Miksi eläimet ovat tässä järjestyksessä? Vastaus löytyy täältä. Eläinhahmot saattavta myös vaihdella maasta toiseen. Esimerkiksi Vietnamissa jäniksen tilalla on kissa. 

Oma horoskooppini lohikäärme

Annan horoskooppi härkä

Länsimainen horoskooppi ei erottele onnekkaita tai epäonnisia syntymäkuukausia, mutta useassa maassa, jossa kiinalainen horoskooppi on osa kulttuuria, ihmisillä on selkeä mielikuva siitä, mitkä merkit ovat parempia kuin toiset. Lohikäärme on kaikkein onnekkain merkki. Lohikäärmeen vuonna syntynyt lapsi on menestyvä ja onnekas. Viime tammikuussa ystäväni kertoi, että on raskaana. ”Vietnamissa perheet eivät yleensä halua lasta apinan vuonna. Apinan vuonna syntyneet lapset ovat uskomuksen mukaan vaikeita kasvatettavia, tai heille tulee vaikea elämä”, ystäväni kertoi. Sama kohtalo on myös tiikerin, sian ja käärmeen vuonna syntyneillä. Varsinkin jonkun epäonnisen eläimen vuonna syntynyt nainen voi varautua kovaan elämään. Avioliittomahdollisuudet ovat surkeammat kuin onnekkaan eläimen vuonna syntyneillä kanssasisarilla, ja miehen perhe ja suku on todennäköisesti vähemmän innoissaan tällaisen naisen liittymisestä joukon jatkeeksi. Japanissa uskottiin, että hevosen vuonna syntynyt nainen tuo miehelleen huonoa onnea. Kiinassa lampaan vuonna syntyneiden ihmisten arvostus ei ole huipussaan, sillä lampaan vuoden porukka on, noh, vähän lammasmaista, ei kovin menestyvää.

Interaktiivinen "onnenkeksi"

Kuten jo mainitsin, horoskooppieläimiä on 12, joten joka kahdestoista vuosi jokainen meistä kohtaa jälleen syntymävuotensa eläinhahmon. Voisi helposti luulla, että oma vuosi olisi erityisen onnekas, mutta kiinalaisen filosofian äärellä ei kannata luulla tai olettaa mitään. Oma vuosi on tavattoman epäonninen, jolloin paska tuuri vainoaa ihmisparkaa lakkaamatta. Omana vuonna voi odottaa kaikkea surkeaa avioerosta kallonmurtumaan.

Sanokaa vaan, että tämä on kaikki taikauskoa ja hölynpölyä, mutta yksi suora seuraus kiinalaisella horoskoopilla varmasti on, ja se vaikuttaa ihmisten elämään. Nykyisin, kun perhesuunnittelu on helppoa kuin heinänteko, monissa Aasian maissa pariskunnat haluavat saada perheenlisäystä jonkin onnekkaan eläimen vuonna. Perheet myös haluavat, että tulevan lapsen horoskooppi natsaa vanhempien horoskoopin kanssa, jotta taloudessa säilyy harmonia. Näin ollen syntyneiden lasten määrä nousee onnekkaina vuosina, kun taas vähemmän onnekkaina vuosina lapsia syntyy vähemmän. Riippuu maasta, mitkä vuodet nähdään onnekkaina ja mitkä epäonnekkaina. Yleisesti ottaen lohikäärmeen vuosi on onnekas, ja silloin syntyy paljon lapsia. Lohikäärmeen vuonna syntyneillä lapsilla on siis suuremmat luokkakoot, enemmän ihmisiä kilpailemassa samoista rajoitetuista resursseista, kuten opiskelu- ja työpaikoista. Lohikäärmeen vuosi ei ehkä sittenkään ole niin kovin onnekas enää. Kannattaisi kuitenkin syntyä vaikka apinan vuonna. Saattaa myös olla, että itämainen horoskooppi ei toimi meidän länsimaisten ihmisten kohdalla. Olen syntynyt onnekkaana lohikäärmeen vuonna, mutta niitä onnenpotkuja vielä odotellaan.  

Much stress about nothing

Today the blog writer is not well on this beautiful Sunday in the exotic city of Sydney, suffering from a headache caused by tension neck and feeling entitled to feel cranky and miserable. She just wants to stay in the bed she shares with the bedbugs (nasty beasts, I'm full of bite marks and consequent bruises cause by scratching the itchy bite marks. Not cool, man!) I've had a headache since Wednesday and it reminded me of how I used to be scared of having a headache. In my family we have the gene of having intracranial hemorrhage (fancy name for the bursting of a vessel inside your head) and I was scared I'd die of it as so many people before me. I was so stressed about it that for three years the thought occupied my mind almost every day. What a waste of time to worry about something that might never happen!

Remembering this led me to write about stressing about many things and how different people see stressful situations. The writer herself confesses to be prone to stress pretty much about everything. There isn't such a small matter that it wouldn't create a stress reaction in me because I'm the master of making a mountain out of a mole hill. I stress about being late, sleeping, eating healthy food (I don't eat healthy anymore, being too tired to cook I've started eating a lot of junk food), well, everything. I'm the exact opposite of most of my roommates who seem to take life as it comes, day by day. So let me introduce some of our differences.

Enormous stress attack, one piece is missing!

1. Eating and drinking

I try to eat healthy, I really try. I always try to make filling, nutritious meals and avoid eating too much sugar and fat. It horrifies me to see that e.g. Italians I've met here ate chocolate cookies for breakfast and drank a couple of glasses of wine almost every day. Unfortunately I've comfortably started to slip to this kind of ”eating sweets and drinking wine”- cuisine. Maybe enjoying life keeps Italians healthy and increases longevity but in my case the effect is the opposite cause I stress about not eating according to generally accepted guidelines.

You can start drinking wine in the afternoon. Once I asked my Argentinian roommates if they think it is appropriate to drink wine in the afternoon. The answer was ”what is time?” I had to go and lie down for the rest of the afternoon and think, because this scattered my worldview. Yes, what is time? Does it really matter if you drink wine at lunch? Some people are drunk as a skunk at eight o'clock in the morning.

2. The power of ”together”

Face it, Finnish culture is quite discriminating. We form groups with people we like, and only with those people. The ones who do not fit in the group are left outside without a second glance. Maybe it is living this backpacker hostel that makes people more open, but it is also a fact that some cultures are more collective than the others. When our Italian and Argentinian roommates go somewhere, they automatically ask everyone who seems to need some company to come along. It's not so important to be the very best friends with everyone, or get along like a house on fire. It's important to do things together, spend time together. Once I went to the beach with my Argentinian roommates and they wanted to play beach volley. I didn't want to play because I seriously suck at every sport possible except maybe yoga (if that counts as a sport). My roommates said they don't care if I'm good or not, that's not the point. I sa the rest of the afternoon on the beach, feeling disturbed. Of course people are supposed to be interested in the level of skills! Or maybe it's just an old trauma from physical education classes. Everyone there was all too interested in the level of my skills.

3. Planning and being late for your own funeral

Finnish people tend to plan ahead and be early for everywhere they go, that's seen as a virtue in our culture. A rough plan for the week is typically ready on Sunday. I've said bye bye to that. If somebody asks what I'm going to do in the evening I got anxious because well, the evening is so far. We even tried to explain to a Finnish girl who was staying here that no one makes plans for Friday night. It just happens when the time comes. Relax, man!

Actually planning too much can be a negative thing, too. I planned my trip to Hunter Valley for too long and the prices went up. ”Why do you think so hard about spending a hundred dollars? If you have enough money for food and accommodation, you are basically doing OK”, said my roommate. There is truth in that statement.

Otherwise I've kept my Finnish habits. If I'm supposed to start working at nine, I'm there already 8:40, to avoid being late. (In my country being late is a severe offense punished by decades of forced labor.) In the free time we are all so slow that if we are supposed to go somewhere at two, at three the even the last of us has brushed his teeth and changed to something more comfortable. We would all be ate for our own funeral. My great grandmother used to say that if my great grandfather was to be sent to fetch his own death, he'd live forever, he was so slow. I can see same kind of pattern here, too.

4. Screwed it!

I make a lot of mistakes and forget to do a lot of things I am supposed to do. One morning at breakfast I suddenly yelled ”oh f***” and my roommate asked what's wrong. I explained I was supposed to send a confirmation of payment to the language school in order to enroll on a course but I forgot. ”Well, things like that happen, why are you so upset?” said my roommate. Indeed, when I checked my e-mail that afternoon on the way home, the language school had confirmed the payment for me and thanked me for enrolling on the course. Once again I made my blood pressure shoot sky high for nothing.

I often feel I'm bat shit crazy when I talk with my roommates, especially with the once from Southern Europe or South America. I wish I could be that relaxed but I'm plagued my discomfort if something is not quite like it should be. One day I complained that someone left their bike in the narrow corridor to block the way. Later that night I couldn't fall asleep and my Argentinian roommate asked if that's because the bike is in a place where it shouldn't be. Well, maybe. Difficult to relax if the order of all things is not right. I love to label, categorize and analyze everything but here I'm the only one with those tendencies. I sit quietly and learn about life. Why do I take everything so seriously? I'll end up in early grave if I can't relax and just shrug some things off.

5. Stress at work

Before Christmas we were so busy at work we hardly had time to breathe. Being blue in the face we fought against time to finish all the orders on time. I was so stressed but my Chinese colleague was more philosophical. ”It's the busiest time of the ear and we are only two, trying to do the work of three. We are fast, so every day we can finish what needs to be finished”. That's right. A couple of hours of overtime is not even much if two persons are doing the work of three.

6. Rules and regulations

Finns are very law obedient people. We take rules and regulations seriously. We went for a picnic on Christmas day and New Year's eve, both venues being strictly ”no alcohol”. The loudspeakers kept repeating this message every fifteen minutes and my Italian roommates saluted to this with their glasses of rum and coke. One day one of our Italian roommates had come from Coles with a small bunch of cilantro in his shopping bag. Anna had asked where he'd found such a small bunch, usually cilantro is sold in bigger, 3 dollar pots. The Italian guy explained, perplexed, that he just took some of the coriander out of the pot, because he doesn't really need that much, so buying the whole pot would be waste of money. Hearing this, my Finnish heart huddled into a small, tight ball and ceased to exist.  

Paljon stressiä tyhjästä

Blogisti viettää kärttyisää, niska-, hartia-, ja päänsärkyistä aurinkoista päivää kauniissa Sydneyssä vuoteessa, jonka jakaa luteiden kanssa. Päätä on jomottanut keskiviikost asti ja eilen muistelin, miten nuorempana pelkäsin päänsärkyä, koska ajattelin saavani aivoverenvuodon, kuten suvussa on tapana. Olin todella stressaantunut aiheesta, ja mietin sitä kolmen vuoden ajan lähes päivittäin. Mitä ajan tuhlausta stressata jostain, mikä ei ehkä koskaan tapahdukaan!

Tämä ajatus johti minut kirjoittelemaan stressistä ja ihmisten suhtautumisesta siihen. Itsehän olen vannoutunut stressierkki, jonka luissa ja ytimissä on taipumus hermoilla aivan kaikesta. Ei ole niin pientä asiaa, ettenkö omassa päässäni saisi siitä kasvatettua suurta asiaa. Stressaan myöhästymistä, unettomuutta, väsymystä, syönkä tarpeeksi terveellisesti (no en varmaan, kun joka päivä pitää mättää sipsejä ja karkkeja ja joka perjantai lipittää viiniä) jne. Nyt olen jostain kohtalon oikusta joutunut todella stressittömien ihmisten pariin. Tai ainakin he selviävät suurimmasta osasta päiviä saamatta hermoromahdusta jostakin.

Tässäpä muutamia esimerkkejä siitä, miten eri maailman kolkista tulevat ihmiset suhtautuvat eri asioihin. Varmaan tässä olisi iahetta kahteen postaukseen, mutta kirjoittelin nyt mitä mieleen tulee, ei päätä eikä häntää, vain parhaat selkäpalat. Paljon jäi kertomattakin. 

Vanne kiristyy pään ympärillä, kun yksi pala puuttuu

1.Syöminen ja juominen

Siinä, missä itse stressaan aamupalan terveellisyydestä, liiasta viinistä sun muusta, esimerkisi italialaiset, joita olemme tavanneet täällä, mätystävät suklaakeksejä aamiaseksi ja nauttivat lasin pari viiniä harva se päivä, eikä ketään ahdista. Oma vanne sen sijaan kiristyy, kun ajatteleekin moista ruokavaliota, jota ikävä kyllä itsekin olen alkanut noudattaa. Ehkä italialaiset elävät pidempään ja nauttivat elämästä, mutta mulle tämä elämäntyyli ei sovi. Ahdistaa, kun en syö ravintosuositusten mukaisesti.

Viiniähän voi alkaa juoda myös iltapäivällä. Kerran huomautin kauhuissani aiheesta argentiinalaisille kämppiksilleni. Mikä aika kello kaksi on alkaa juoda viiniä? ”Niin, mitä on aika?”, oli vastaus. Menin loppupäiväksi pitkälleni, koska tunsin maailmankuvani järkkyneen. Niin, mitä on aika? Mitä merkitystä sillä on, jos juo viiniä lounaalla? Jotkut on ympäripäissään jo aamusta.

2. Ryhmähenkisyys

Kaikella kunnioituksella, suomalainen kulttuuri on melko syrjivää. Joukkoon mukaan mahtuvat ne, jotka ajattelevat ja käyttäytyvät samalla tavalla, ja loput voidaan rauhassa unohtaa. Ehkäpä täällä reppureissaajien hostellissa pätee eri säännöt, mutta kuten kaikki tiedämme, toiset kulttuurit ovat kollektiivisempia kuin toiset. Italialaset ja argentiinalaiset kämppikset kokoavat aina suuren jouko porukkaa mukaan, mentiinpä minne tahansa. Aina ei tarvitse olla sydänystäviä tai tulla maailman parhaiten toimeen, mutta mukaan kysytään kaikkia, jotka näyttävät olevan seuraa vailla. Pääasia on yhdessä tekeminen ja oleminen. Kerran menimme argentiinalaisten kämppisteni kanssa rannalle ja pelasimme lentopalloa. Venkoilin vastaan, koska en ole kauhean hyvä missään urheilussa, mutta kämppikseni vakuuttivat, ettei taitotaso heitä kiinnosta, kunhan nyt kulutetaan aikaa pelaamalla. Istuin loppuiltapäivän häiriintyneenä rannalla miettimässä, miten niin ei muka osaaminen kiinnosta. Ehkäpä koulun liikuntatuntitraumat eivät olleet vieläkään täysin kadonneet. Siellä kyllä kaikkia kiinnosti, etten osaa pelata mitään peliä.

3. Suunnitelmallisuus ja omista hautajaisista myöhästyminen

Suomalaiset ovat yleensä järjetelmällistä ja suunnitelmallista porukkaa, yleensä ajoissa joka paikassa, koska meidän kulttuurissa se on hyve. Viikon karkealuontoinen suunnitelma on yleensä valmis sunnuntai-iltana. Joo, ei meillä enää. Nykyisin jos joku kysyy, mitä teen tänään illalla, ahdistun, koska se iltahan on niin kaukana. Yritimme selittää meidän hostellin suomalaiselle tytölle, ettei täällä kukaan suunnittele perjatai-ltaa, se vaan tapahtuu, sitten kun se tulee. Relax, man!

Itse asiassa suunnitelmallisuus on joskus jopa huono asia. Suunnittelin liian kauan reissua Hunter Valleyhin ja reissujen hinnat ehtivät nousta useamman kymmenen dollaria. ”Miksi ihmeessä sä säästelet jotakin 90 dollaria niin paljon? Jos on varaa ruokaan ja asumiseen, niin silloinhan kaikki on ihan hyvin”, sanoi kämppikseni. Totta sekin.

Muuten olen kuitenkin pysynyt suomalaisena, jos työt alkaa yhdeksältä, olen paikalla jo kahtakymmentä vaille, koska myöhästyminen on synti, josta seuraa muutama vuosikymmen kuritushuonetta. Vapaa-ajalla tosin olemme kaikki niin hitaita lähtemään minnekään, että jos kahdelta pitää lähteä, niin kolmelta viimeinenkin kämppis on harjannut hampaat ja vaihtanut vaatteet. Niin, me olisimme kaikki myöhässä omista hautajaisistakin. Kuten isoisoäitini sanoi isoisoisästäni, jos tuo mies lähetettäisiin kuolemaa noutamaan, niin ikuisesti saisi elää. Eli ei kovin kiireesti lähdössä mihinkään, niin kuin ei meilläkään.

4. Se, että tyrit jotakin

Meikäläinen virheilee minkä ehtii, ja eräänä aamuna kesken aamupalan kiljahdin järkyttyneenä, että voihan vee ja huonetoveri siihen, että mikäs nyt. Kerroin, etten muistanut lähettää kielikurssini maksukuittia kielikoulun toimistoon. "Ei tuo ole mikään ongelma. sellasta sattuu." Iltapäivällä bussissa huomasin, että olin saanut kielikoulusta sähköpostia, jossa kiiteltiin kurssille osallistumisesta ja ilmoitettiin, että maksu on saapunut onnellisesti perille. Taas kerran nostatin siis verenpainettani ihan turhan takia. Kyllä ne asiat siitä luttaantuu. Miksi kaikesta pitää vetää herne nekkuun?

Varsinkin näiden etelän maista tulevien kämppisten kanssa jutellessa mulle tulee usein sellainen olo, että on muuten vanne kireellä pään ympärillä. Meikäläistä stressaa kaikki, mikä ei ole aivan kohdallaan. Eräänä iltana sain hermoromahduksen, kun käytävän tukkeeksi oli jätetty polkupyörä, valitin siitä kämppikselleni, joka otti asiakseen kiusata minua aiheesta vartin välein. "Siksikö et saa unta, kun se pyörä on väärällä paikalla?"  No voi olla joo. Mistä tuota tietää. Inhoan asioita, jotka eivät ole kohdallaan, omassa lokerossaan. Rakastan lokerointia, analysointia ja asioiden mahduttamista tiettyyn kategoriaan, vaikka väkisin. Olen yksin näiden taipumusten kanssa. Istun hiljaa, mietin, ja opin elämästä. Miski helvetissä otan aina kaiken niin vakavasti? Tätä menoa stressaan itseni hengiltä ennen kuin olen 40 vain, koska en osaa kohauttaa olkiani ja jatkaa matkaa.

5. Työstressi

Ennen joulua olimme niin kiireisä, että töissä ei ehtinyt edes hengittää. Naama sinisenä yritimme olla mahdollisimman nopeita ja kilpailla kellon kanssa. Olin ihan romuna, mutta kiinalainen työkaverini sanoi ”Me ollaan nopeita. Nyt on vuoden kiiresin aika, ja meitä on yksi vähemmän kuin tavallisesti, mutta silti me saadaan kaikki tehtyä, joka päivä.” Voihan sen niinkin nähdä. Tunti pari ylitöitä on hyvin kahdelta, jotka yrittävät tehdä kolmen ihmisen hommat.

6. Säännöt ja kieltokirjotukset

Ne meillä Suomessa on aina otettu vakavasti. Suomalaiset ovat todella lainkuuliaista porukkaa. Sen sijaan joulun ja uuden vuoden piknikillä, jonka piti olla alkoholiton tapahtuma, joimme taitavasti paikan päälle kuljettamaamme viiniä turvamiesten ja poliisien katsellessa vieressä. Kaiuttimissa kerrottiin vartin välein, että alkoholi on kiellettyä, ja tälle italialaiset kämppikseni nostivat maljaa. Eräänä päivänä italialainen kämppis oli ilmestynyt kaupasta mukanaan kourallinen korianteria. Anna oli kysynyt, mistä pystyi ostamaan niin pienen määrän, yleensä korianteri on suuressa kolmen dollarin ruukussa. Italialainen kämppis kertoi nyhtäneensä kourallisen korianteria ruukusta, koska eihän hän tarvitse koko ruukullista. Suomalainen sydämeni käpertyi kokoon ja lakkasi olemasta. 

Clothes make the man

I decided to write about one of my favorite topics, clothes. During Christmas and New Year there were sales in every shop and in some places the sales still continue. In my opinion clothes are quite expensive in Australia, even Forever 21 that's a cheap chain store pretty much everywhere else is expensive here. Only H&M stays loyal to its ”affordable fast fashion” image.

When I saw the typical price tag on clothes here I was really happy I didn't pack light. In too many stores you'll get nothing if you aren't prepared to pay around 100 dollars. I wore the same things for 6 months, a trying situation for any woman who loves clothes, and when the Christmas holiday came I lost control of my purse strings and deposited my Christmas bonus at H&M. Victoria's Secret had great sales, too, so some of the bonus ended up there. Underwear for only 8 dollars! I love Victoria's Secret.

The window need cleaning badly but once in my grown up life that's not my problem

Moving constantly is a challenge for me as I usually end up stocking my wardrobe too much in the mistaken belief that I'll stay in some place more than 6 months. When I moved from Poland to Ireland I there was a full Ikea bag and two small plastic bags full of clothes I couldn't take with me, so I donated them to charity. Hopefully they ended up in a good home. And now I'm in the same shitty situation, seeing that my suitcase is about to burst as the little miss couldn't help herself and ended up buying heaps of thing that were not needed in the first place. With increasing horror I'm waiting for my due date in March when I have to start the difficult selection process, which items will follow me home and which won't. At work I thought I could try to sell some of my used stuff. The idea was born when I noticed that some of the clothes I handle daily are in worse shape than the most worn things I own. Seriously, if there are more holes than material in a shirt, I think it's time to throw it away. But if people still wear the kind of stuff I'd be too embarrassed to confess I own, why not sell my own rags?  

BTW I love my job because it makes it easier to follow whats fashionable at the moment. Suddenly you notice that everyone's bought the same kind of shirts with bows on the sleeves from the same store, or same kind of kid's clothes with pom poms. And both of those are from hell from the ironing lady's point of view, so boycott them!

PS. I finally created an e-mail for my blog. Feel free to contact me if you have questions about/ comments on living in Australia, Ireland, Poland, South Korea or Finland. Let's chat! :)  cathy.thedailyimmigrant@gmail.com

Vaatteet tekevät miehen

Päätin kirjoittaa yhdestä lempiteemastani, eli vaatteista. Nyt joulun aikaan oli joka paikassa alennusmyynnit, jotka edelleen jatkuu. Mun mielestä vaatteet on aika kalliita Australiassa, jopa Forever 21, joka melkein missä tahansa muualla myy pikamuotia suhteellisen edullisesti, on täällä tosi hinnakas. H&M on ainoa uskollisesti halpa paikka, jossa käyn ostamassa mitä nyt sitten tarvitsenkin.

Varsinkin, kun näin joidenkin vaatekauppojen hintalaput, olin kiitollinen, että mukaan tuli otettua kaikkea mahdollista. Useista ketjuista ei irtoa juuri mitään alle sadan dollarin. Mutta puoli vuotta samoissa vaatteissa alkaa tökkiä kenen tahansa naisen mielestä, joten joululomalla hepo karkasi käsistä ja talletin joulubonukset H&M:n kassalla. Myös Victoria's Secretillä oli mahtavat joulualet, alusvaatteita vain vaivaisella kahdeksalla dollarilla. Rakastan Victoria's Secretiä, joten sinnekin hupeni ihan vaan muutama dollari.

Ikkuna näyttäisi kaipaavan pesua kovasti, mutta kerrankin se ei oo mun murhe

Vaatteita rakastavalle ihmiselle jatkuva muuttaminen on tosi vaikeaa. Kun muutin Puolasta Irlantiin, jouduin jättämään jälkeeni suuren Ikean säkillisen ja pari muovipussillista vaatteita. Heitin ne vaatekeräyskonttiin, toivottavasti saivat hyvän kodin jostakin. Nytkin matkalaukku jo repeilee liitoksistaan, kun neiti on hieman tehnyt tarpeettomia hankintoja. Odotan kasvavan kauhun vallassa maaliskuun loppua, jolloin Australian eräpäivä lähenee ja joudun jälleen tekemään raskaita valintoja, mikä paita pääsee takaisin kotiin ja mikä ei. Töissä tuli mieleen, että voisin yrittää myydä myös ne kaikkein kuluneimmat rievut eteenpäin. Joinakin päivinä käsittelen niin huonoksi menneitä kamppeita, että niissä on jo enemmän reikää kuin materiaalia ja sillon iloisena ajattelen, että omat vaatteethan on itse asiassa ihan hyviä vielä. Jos kerran ihmiset edelleen käyttää jotain, mikä mun mielestä kelpaisi korkeintaan trasseliksi, niin miksipä en möisi omia ryysyjäni? Ei se ole tyhmä, joka pyytää, vaan se, joka maksaa.

Töissä muuten pysyy hyvin ajan hermolla muodin suhteen. Joskus käy niin, että yhtäkkiä huomaa kaikkien hankkineen samanlaisia paitoja, joissa on rusetit hihoissa, samanlaisia lastenvaatteita, joissa on tupsuja helmassa jne. Ovat muuten rasittavia silittää, älkää suosiko moisia!

PS. Tällä blogilla on viimeinkin sähköpostiosoite. Jos mieleen tulee kysymyksiä/kommentteja Australiassa, Puolassa, Irlannissa tai Etelä-Koreassa asumisesta, laita rohkeasti meiliä, niin jutellaan.  cathy.thedailyimmigrant@gmail.com

Wine, cheese chocolate and vodka is what little girls are made of

To celebrate my holidays I booked a wine, cheese chocolate and organic vodka tour to Hunter Valley. Visiting the wine region has been on my list for ages, because when Anna and I retire we will buy a vineyard in France and live happily ever after, being tipsy from dawn till dusk. OK, let's move on..

The world is such a small place, when I boarded the bus I immediately noticed that there are two Finnish couples on the same tour. I introduced myself (the compulsory other Finn on this tour). It takes about two hours to drive to Hunter region from Sydney, including a 15 minutes coffee break. It's so lovely and green outside of the city, I had already forgotten there are more earthy, natural colors than the flashing neon lights of the sex stores and girl houses of our street.

So beautiful- my image of a perfect place

The tour took us to three wineries, one chocolate store and one vodka distillery. We also got to taste really nice cheeses. I learned that men have better palates than women and the taste in wines changes when we age. What tastes good when you are twenty starts to taste like battery acid when you are thirty. Among the Finnish group we were secretly proud of not pouring any tastings to the bucket but drank everything with gusto. OK, I am a bad Finn as everyone knows so I skipped a couple of tastings in the fear of it affecting me too much as I don't hold alcohol well (unlike most Finns).

End products displayed

I really recommend the wine tour for everyone who is interested in wines. The only thing I missed was more chocolate tastings, four pieces of chocolate does not a tasting make, I want at least ten. Lunch was included in the price, it would be too risky to just give people alcohol and nothing to eat. I still felt a bit sorry for my liver after lunch when we started the vodka tastings, though. On the way home I sobered up but then I decided to continue drinking the fermented berry juice cause I happened to have a bottle on my table..

Vodka distillery

Viinan tuska, hyvästi maksa

Loman kunniaksi varasin viininmaistelureissun Hunter Valleyn viinialueelle. Viinitilaan tutustuminen on ollut mun listalla jo vaikka kuinka kauan. Mehän Annan kanssa ostetaan nimittäin eläkkeelle päästyämme viinitila vaikka Ranskasta ja siellä vietetään leppoisaa elämää sitten pikkusimoissa aamusta iltaan. No niin joo mutta sitten asiaan.

Maailma on tosi pieni paikka, sillä heti ensimmäisenä bussiin astuessa huomasin, että samaiselle reissulle oli osallistumassa kaksi suomalaista pariskuntaa. Kävin esittäytymässä, tässä se reissun pakollinen toinen suomalainen. Reissu Hunterin laaksoon kesti sellaisen parituntisen kahvitauon kera. Maisemat oli ihanan vihreät, täällä kaupungissa välillä pääsee unohtumaan, että maailmassa on muutakin värejä kuin pornokauppojen punaiset valot ja tyttötalojen värivalot.

Mun mielikuva täydellisestä paikasta

Ohjelmassa oli kolmella viinitilalla vierailu sekä vodka- ja suklaamaistiaiset. Viinin kanssa tarjottiin myös juustoja. Opin, että miehet ovat naisia parempia viiniasiantuntijoita, koska miehillä on parempi kitalaki :D Lisäksi viinimaku muuttuu iän myötä. Se, mikä uppoo kaksikymppisenä alkaa maistaa kolmikymppisenä akkuhapolta. Suomalaisporukan kesken kehuimme, että yhtäkään maistiaista ei kaadettu hukkaan, vaan kaikki meni pohjanmaan kautta. No, sehän on jo tiedossa, että olen huono suomalainen, joten kaadoin vähän viiniä hukkaan, kun pelkäsin, että menee liian ärhäkästi hattuun näin oppimattomalla.

Lopputuotteet hyllyllä

Suosittelen viinitilareissua kaikille aiheesta kiinnostuneille. Oli hintansa väärti reissu, vaikka suklaata olisi kyllä saanu olla enemmän. Ei neljä palasta suklaamaistiaista tee, kymmenen niitä ainakin pitää olla. Lounas kuului hintaan, koska kokopäiväinen viinien lipittäminen saattaisi muuten käydä kunnon päälle. Lounaan kanssakin kävi iltapäivällä jo vähän maksaparkaa sääliksi, kun tissutteli vodkanaukkuja menemään. Kotimatkalla järki kuitenkin vähän virkosi, kunnes päätin jatkaa happaman marjamehun juomista omissa oloissani.  

Vodkan tislaamo