Arkista aherrusta

Tää kiertolainen/irtolainen on tällä hetkellä Suomessa lepäilemässä laakereillaan, ja nyt kun on aikaa, niin en ole tullut tietenkään tehneeksi mitään, vaikka tarkotus oli esimerkiksi edistää blogia muutamalla tekstillä. Nyt kuitenkin on mukavan aurinkoinen päivä ja sen sijaan, että menisin ulos esim. haravoimaan ja olemaan asuinyhteisölleni hyödyksi, lukkiudunkin koneelle ja viimeistelen tämän tekstin, jonka näköjään aloitin jko Irlannissa tammikuussa..

Kuvitus ei liity millään lailla tekstiin, ainaisessa kesän kaipuussa teki vaan mieli laittaa tämä

Aiheena on tällä kertaa se, millaista ulkomailla asuminen on. OK, aika nuiva aihe, myönnettäköön, mutta aihe kumpuaa lähinnä siitä, että vaikka seikkaileminen on kivaa, ja monesti kuulen, että olen onnekas, kun minulla on mahdollisuus matkustaa, niin siellä ulkomailla on myös se ihmisen pahin vihollinen, eli arki. Ja kaikki arkipäivän ongelmat, joista nyt siis aion kirjoitella.

Jos nyt ihan a:sta tai muinaisista roomalaisista (eli siis ihan alusta) aletaan, niin siellä on tietysti lentolipun varaaminen. Lentolipun varaaminen ON helppoo oikeesti, sen kun valitsee kohteen, yhtiön, sopivan lennon ja maksaa sen (paitsi viime kerralla, kun luottokortin ostoraja oli liian alhaalla, enkä saanut lippua lunastettua). Kaikki mitä tulee sen jälkeen, onkin sitten eri lailla haastavaa. Ensinnäkin pakkaaminen. Mieti, että joudut mahduttamaan koko elämäsi pariin matkalaukkuun, Mitä sinä ottaisit mukaan? Itte olen mennyt lähinnä hyötyesinelinjalla. Elikkä kaikki muistot sun muut joudut joko myymään, tai pakkaamaan säilytyslaatikoihn, joille joudut etsimään paikan. Onneksi vanhemmat suostuvat säilyttämään mun tavaroita, jopa ihan maksutta. Mutta se ei poista sitä faktaa, että elämä uudessa paikassa alkaa minimaalisella varustuksella. Hyvä puoli on se, että huomaat, että ihminen tulee hyvin vähällä toimeen. Kaks matkalaukullista riittää ihan hyvin. Yhdelläkin pärjää jos on pakko.

Amsterdam illalla

Missähän mä asuisin. Mieti, jos jäät kotonasi kodittomaksi, yleensä joku ystävä, tuttava, sukulainen, perheenjäsen tai kylänmies majottaa sut siksi aikaa, että saat jostain oman katon pääsi päälle. Mutta kun muuttaa kaupunkiin, josta ei tunne ketään, on aika saamarinmoinen kiire hommata itse oma asunto, koska kukaan ei tarjoa majoitusta, koska et tunne ketään. Ja usko pois, hostellielämä käy kalliiksi ja kuluttavaksi jossain vaiheessa. Plus, on kyllä hyvin haastavaa hommata asunto olematta kohdemaassa, sillä aika moni vuokranantaja haluaa nähdä tyypin, joka muuttaa hänen sijoitusmielessä hankkimaansa kiinteistöön.

Mistähän mä saan puhelimen, netin, sähköt, kaasun jne. Ilman, että joudun sitoutumaan vuoden sopimukseen. Mistähän mä saan terveydenhoitoa, jos tuun kipeeks. Ja mistähän mä saan kaikissa näissä tapauksissa palvelua kielellä, jota ymmärrän. Ajattele, ettet voisi selittää lääkärille, mikä sussa on vikana. Pelottavaa, eikö totta?

Eräänä syksynä Prahassa

Mistähän mä saisin kavereita? Ei tarvinne selitystä. Ajattele, että joutuisit rakentamaan koko sosiaalisen verkostosi alusta joka toinen vuosi. Se on melko opettavainen kokemus. Vaikka uusien ihmisten tapaaminen on toki elämää rikastuttavaa, on se samalla aika väsyttävää, ja itsellä on usein mukana pelko, että entä jos ei tapaa sellaisia ihmisiä, joiden kanssa oikeesti viihtyy, sellasia ihmisiä, joiden kanssa on edes jotain yhteistä? Ja jossain mielen perukoilla ikävöi koko ajan niitä ihmisiä, jotka väkisinkin jättää matkan varrelle, kun pakkaa laukkunsa ja lähtee vaeltamaan.

Mitenkähän mä hoidan kaikki paperiasiat, verotukset sun muut sellaiset. Puolassa asuessa ei tullu veroilmotuksen täyttämisestä mitään, onneks oli puolaa taitava ystävä apuna. Moni muu asia oli yhtä lailla pelkästään paikallisella kielellä, edes maahanmuuttovirastossa ei puhuttu muuta kuin puolaa. Se pisti miettimään, että paljonkohan nuo puolalaiset itse asioi maahanmuuttovirastossa?

Siinä oli pikku pätkä aiheesta arki ulkomailla, toki tarinaa voisi jatkaa vaikka millä mitalla, mutta en ala blogiteksteilläni kilpailla pituudessa Waltarin tai Päätalon kirjallisuuden kanssa, että antaa aiheen nyt jo olla. Kivaa kevättä kaikille! :)

Ja sokerina pohjalla lyhtyjä Soulissa