Thoughts

I haven't been posting anything lately. It's been shit busy at work, half of the normal crew is on holidays and the lady who was supposed to cover for the holidays decided to resign after the first week with us. Another thing is that I want to meet my friends and walk around the city while I am still here, because the last week here starts today. My mood is a bit melancholic,even though a part of me already welcomes and misses a change. New adventures are about to begin. Slowly but surely I've been planning my trip around Asia. In Vietnam I'd like to go on a cruise on Mekong River, in Singapore there is a Haw Par Villa Park, introducing Chinese folklore and mythology. I absolutely want to go there.

I will miss the city

Here in Sydney I have been planning to visit Sydney Tower but never made it as far as actually booking the ticket. So, if, fr example, there is a Bangkok Tower, I will probably go there. Actually it is nice that I didn't hurry and do everything here in Sydney, now there are so many things to look forward to doing in Asia. And in Asia all those experiences cost a fraction of their price in Australia. OK, now I will need to get ready for lunch. I try to write a bit more later on.

On the other hand, I will not miss these prices

Ajatuksia

Blogi on ollut hieman tauolla, koska töissä on ollut kiireistä, puolet porukasta on lomalla ja lomatuuraajakin päätti irtisanoutua ekan viikon jälkeen. Toisekseen vapaa-ajallani haluan ennemmin olla ystävien kanssa tai kierrellä Sydneyä, koska viimenen viikko Australiassa pyörähti käyntiin. Mieliala on hieman haikea, vaikka tavallaan muutosta kaipaankin jo, on silti vaikeaa jättää kaikki tutut kuviot taakseen ja jälleen kerran suunnata kohti uusia seikkailuja. Hitaasti mutta varmasti olen suunnitellut Aasian matkaohjelmaa. Vietnamissa tekisi mieli mennä Mekong-joelle päiväristeilylle, Singaporessa kaveri suositteli erittäin aasialaista puistoa, Haw Par Villaa. Googlasin puiston, ja koska siellä luvattiin esitellä kiinalaista folklorea ja mytologiaa, päätin lisätä sen listalleni.

Tulee ikävä näitä maisemia

Sydneyssä olen monta viikkoa jahkannut Sydneyn torniin menemistä, mutta niin vaan jäi tekemättä, en koskaan saanut aikaiseksi varata lippuja. Joten jos esimerkiksi Bangkokissa on joku vastaava torni, menen sitten varmaan sinne. Oikeastaan ihan kiva, etten ahtanut kaikkia kokemuksia tänne Sydneyyn, nyt on kaikkea kivaa, mitä odottaa Aasiassa. Plus Aasiassa samantyyppiset kokemukset maksaa vaan murto-osan siitä, mitä täällä Australiassa. Okei, nyt pitää valmistautua lounaalle, yritän kirjoitella joku toinen kerta vähän enemmän.

Näitä hintoja sen sijaan ei tuu ikävä 

The Dark History of Sydney

Australia is the only country in the world that began as a penal colony for those who where too resourceful for their own good. After the undesired independence of USA, Great Britain faced a new difficulty; the trans-Atlantic transport of her less wanted subjects should stop and another final destination for petty criminals like chicken thieves had to be found ASAP. After all, it was important to reign in the proliferating underworld.

Then it so happened that a captain Cook crashed his ship on a coral reef on the coast of Australia. He was by means not the first white person to set foot on Australian soil, probably he was not even the second. However, Cook had one benefit over the previous visitors. He realized he had found Australia and he claimed it for Great Britain. (Apparently the other white people who had come in touch with Australia had assumed they had landed on one more island belonging to Papua New Guinea or Indonesia.) So Australia became British and all the numerous criminals doing their time in the crowded prison ships on Thames soon found themselves on a ship sailing towards the southern hemisphere.

Convict settlements in Australia

Until 1970's the origin of Australia as a penal colony was something people did not talk about. Your average Australian would have been horrified to find out that someone in their family had had a too entrepreneurial soul and as a direct consequence, unfortunately ended up in Australia instead of hangman's noose. Those kind of branches of the family tree were chopped down immediately. Luckily the attitudes have changed and nowadays the distant chime of chains and leg irons is probably like beautiful music that many Aussies wish to hear in their family tree. Australians are proud of their history and that's good.

We visited the Hyde Park Barracks to familiarize ourselves with the circumstances in which the convicts lived. The place is slightly depressing. The most interesting fact was that at some point in the history, some people committed crimes to reunite with their families. If one of the brothers was shipped to Australia, he soon untruthfully described Australia as heaven on earth in his letters home and tempted the ones staying there to actively seek a one-way ticket to Australia, e.g by stealing a loaf of bread. For example 4 brothers of the same Irish family came to Australia like this.

Hyde Park Barracks

Internationality has long been a feature of Sydney. In addition to the British and Irish, Chinese soon appeared in the newly found country. The Sydney of today is a truly international city where anyone can probably feel like home not depending on the country of origin. It's a feature I most like about Sydney. The city had people representing every religion, every political orientation, every continent. No one stands out from such a variable crowd. You are as likely to hear English on the streets as Chinese or German. I can imagine living here a bit longer.

That's why I was very surprised to hear that things haven't always been like this. In my Vietnamese class there is an elderly man from Vietnam, he has lived in Australia since childhood and has now retired. He told me that in his childhood immigrant children were not allowed to the classroom. The teacher just checked they appeared in the morning and then sent them outside to play. ”This is not your country, you don't need to learn English.” There were separate restrooms for the white and the first floor of a double decker bus was only for the white people. Well, here you see that the one who is intolerant of the other loses most. The view form the upper floor of a double decker bus is way better. Let's all be happy that Sydney has gone through a remarkable ”face lift” since those times.

Sydneyn synkkä historia

Australia on maailman ainoa valtio, joka on saanut alkunsa rangaistussiirtolasta. USA:n ikävän itsenäistymisen jälkeen Britannia ei enää pystynyt lähettämään vähemmän haluttuja kansalaisiaan Atlantin toiselle puolelle, ja saarivaltion oli aika etsiä joku toinen loppusijoituspaikka kanavoroilleen ja nenäliinavarkailleen. Kyseessä oli toimenpide, jonka tarkoituksena oli lähinnä siistiä Britannian liian kukoistavaa alamaailmaa.

Sitten kävi niin, että eräs kapteeni Cook ajoi karille Australian rannikolla. Vastoin yleistä käsitystä Cook ei ollut ensimmäinen, eikä varmaan edes toinen valkonaama, joka rantautui Australiaan, mutta hän oli ensimmäinen, joka ymmärsi löytäneensä jotain uutta. Aiemmat kulkijat olivat oletettavasti uskoneet törmänneensä jälleen kerran johonkin Indonesian tai Papua-Uuden Guinean saareen. Näin ollen Cook omi Australian Iso-Britannialle, ja kaikki lukuisat Thamesilla laivoilla tuomiotaan istuvat pikkurikolliset löysivät itsensä pian eteläiselle pallonpuoliskolle suuntaavalta laivalta.

Rangaistusvankien määränpäät Australiassa

Aina 1970-luvulle asti Australian valkoinen asutushistoria oli häpeänpilkku missä tahansa perheessä. Mikäli suvusta paljastui joku liian yritteliäs kansalainen, joka ei ikäväksi onneksi joutunutkaan hirteen vaan Australiaan, kyseinen sukuhaara lakkasi olemasta. Onneksi asenteet ovat muuttuneet, ja nykypäivän Australialaiset ovat ylpeitä rangaistusvankimenneisyydestään ja Australian ehkä jopa hieman karmeasta menneisyydestä. Kaukainen kahleiden kilinä sukupuussa on ilmeisesti jotain, mitä jokainen aussi toivoo kuulevansa. :)

Kävimme Hyde Park Barrackseilla tutustumassa olosuhteisiin, joissa ensimmäiset valkoiset australialaiset elivät. Museo on todella mielenkiintoinen, mutta myös melkoisen masentava paikka. Mielenkiintoisin fakta oli se, että johonkin aikaan perheillä oli tapana tehdä ns. ”perheidenyhdistämisrikoksia”, eli jos yksi veljes sai yhdensuuntaisen lipun Australiaan, hän pian valheellisin sanakääntein mainosti Australiaa maanpäälliseksi paratiisiksi ja houkutteli perheen muita jäseniä suorittamaan jonkin rötöksen, joka takasi ilmaisen kuljetuksen pallon toiselle laidalle. Tällä tavalla Australiaan saapui esimerkiksi neljä irlantilaisveljestä, kaikilla tilillään jokin mitätön rikos.

Hyde Park Barracks

Kansainvälisyys on ollut osa Sydneyn historiaa jo kauan. Irlantilaisten ja brittien lisäksi kiinalaiset näyttäytyivät pian uudella mantereella. Nykypäivän Sydney on todella kansainvälinen kaupunki, jossa kuka tahansa mistä tahansa päin maailmaa voi todennäköisesti tuntea kuuluvansa joukkoon. Se onkin yksi asia, josta pidän Sydneyssä. Täällä on kaikennäköisiä ja kokoisia ihmisiä joka uskontokunnasta ja poliittisesta suuntautumisesta, joka maanosasta. Kukaan ei pistä silmään katukuvassa. Täällä on yhtä todennäköistä kuulla kaduilla niin englantia kuin kiinaa ja saksaakin. Pystyisin kuulumaan tänne.

Olin todella yllättynyt, kun samalla vietnamin kurssilla oleva jo eläkkeelle jäänyt vietnamilaistaustainen mies kertoi, että hänen lapsuudessaan Sydneyssä ja todennäköisesti muuallakin Australiassa oli hyvin toisenlainen ilmapiiri. Suvaitsemattomuus kukoisti elämän jokaisella osa-alueella. Ulkomaalaistaustaisia lapsia ei päästetty kouluun, opettaja kuulemma vain piti heidät luokassa nimenhuudon ajan ja lähetti sitten ulos leikkimään. ”Tämä ei ole teidän maanne, ei teidän tarvitse oppia englantia”. Valkoisille oli omat vessat ja kaksikerroksisen bussin alakerta oli varattu vain valkoisille. Mutta tässä taas näette, että suvaitsemattomuus on pahasta sitä harjoittavalle. Katsokaas, näköala bussin yläkerrasta on paljon parempi. Onneksi Sydney on kokenut melkoisen kasvojen kohotuksen noista ajoista,