Pääsiäinen Itävallassa

Aurinko syttyi taivaalle kevään merkiksi ja tajusin, etten ole tehnyt juuri mitään niistä lukemattomista asioista, joita kuvittelin tekeväni, kun muutin Tsekkeihin. Päätin siis lopettaa jahkailemisen ja pääsiäisen pitkän viikonlopun ajaksi varasin miniloman Wieniin, koska se oli listaykköseni. Matka Prahasta Wieniin bussilla kestää nelisen tuntia, mikä ei Australian etäisyyksien jälkeen tunnu miltään. Ai että neljässä tunnissa voi matkustaa maasta toiseen? Vau, Australiassa jos matkustaa neljä tuntia on edelleen omalla takapihalla, eikä edes kovin kaukana päärakennuksesta.

Matkalla näkyi uusiutuvaa sähköntuotantoa

Tykkään käydä ajelulla. Anteeksi tämä epäekologinen ajatus, mutta minulla on välillä ikävä sitä, että voisi vaan hypätä autoon ja ajella jonnekin oman aikataulunsa mukaisesti, ei ehkä niinkään päästäkseen perille jonnekin kuin ihan vaan pelkästään siitä ilosta, että näkee maisemia. Harmi, että pelkään nykyisin autoilua niin, ettei tulisi mieleenkään lähteä Tsekin teille kokeilemaan. Matkalla oli upeita, idyllisiä pikku kyliä, joita en nyt sitten koskaan pääse näkemään ja kokemaan, kun en uskalla ajaa Prahasta ulos. Varsinkin, kun siellä on tietyömaa, tuonne Itävallan suuntaan mennessä. Oli rasittavaa istua pääsiäisen menoliikenteen ruuhkassa, vaikka pakko kyllä myöntää, että tie on aika kipeästi kunnostuksen tarpeessa. Joka tapauksessa tunnin ajan muutaman kilometrin matkaa junnatessa tuli mieleen Ismo Leikolan parodia "sisko tahtoisin mennä, mutta moottoritie on kesken".

Itävalta sai ensimäiset plus-pisteet tuulivoimalapelloistaan. Aivan mahtavaa, uusiutuvaa energiaa. Nämä tuulivoimalat jakaa jonkin verran mielipiteitä, koska jotkut ajattelevat, että ne on rumia. No, onko betonikuoreen valettu Tsernobyl sen kauniimpi? Omasta mielestäni tuulivoimaloiden touhuja oli kiva katsella bussin ikkunasta. Kyllä se aina radioaktiivisen laskeuman voittaa.

Itse loma Itävallassa kutistui muutamaan aktiviteettiin, koska valitettavasti Itävalta oli suljettu pääsiäiseksi. Menin opastetulle kävelykierrokselle about neljänkymmenen muun väärään aikaan Wieniin saapuneen turren kanssa. Kierros oli mielenkiintoinen ja näin kaikki tärkeimmät nähtävyydet vähällä vaivalla, esimerkisi parvekkeen, jolta Hitler ilmoitti Itävallan valloituksestaan. Opin myös sen, että ennen maailmansotia Itävallalla oli Euroopan viidenneksi suurin laivasto. Melkoinen saavutus maalta jolla ei ensinnäkään ole metriäkään omaa rantaviivaa ja toisekseen joka on lähinnä tunnettu vuorista eikä järvistä.

Kevät oli jo pitkällä keskellä Eurooppaa, mutta tuuli kävi kylmästi, eikä ulkoilu sen takia tuntunut kovin hauskalta, mutta kuljeskelin keskustan alueella ja kuvasin hienoja palatseja ja muutaman Itävallan erikoisuuden:

Mitä tämä tarkoittaa? Uusi tapa jakaa sanomalehdet?

Mitä mitä MITÄ, eikö apteekin merkin kuulu olla vihreä ja siinä on käärme ja pikari?

Matkalla tuli mieleen, miten helppoa Euroopassa on siirtyä maasta toiseen. Ei ole passimuodollisuuksia, vanha raja-asema näytti todella ränsistyneeltä ja suljetulta. Maasta toiseen siirtymistä ei huomannut muusta kuin siitä, että opastekyltit alkoivat olla saksaksi. Arkkitehtuuri ja maisemat säilyvät samana, oman kokemukseni mukaan itse asiassa Gdanskista Wieniin asti. (Kyllä, menin joskus bussilla Gdanskista Prahaan, 14 tuntia. Herrajestas.)

Raja-alueella voi shoppailla, käydä kasinolla ja leikkipuistoissa yms

Okei, tiivistettynä: Wien on kiva turrekohde kulttuurista, taiteista ja oopperasta sun muusta kiinnostuneille, mutta viikonloppumatkailijan kannattaa huomioida, että sunnuntaisin Itävalta on kiinni, koska katolilaisuus. On siis vielä olemassa maa, jossa kapitalismi ei päätä kaikesta. Sunnuntai oli tosi hiljainen, kaupungissa oli vähän maailmanlopun tunnelmaa, kun harvat ihmiset kävelivät kaupungilla töllistelemässä suljettuja kauppoja. Vesijohtovesi on juomakelpoista ja mainittakoon, että se tulee Alpeilta asti.

Paluumatkalla Tsekin puolella näin aikuisia ukkoja virpomassa. Ihan totta, niillä oli värikkäillä nauhoilla koristeltuja oksia. Yhdellä oli itse asiassa kokonainen pieni puunrunko ja siinä roikkui rintaliivejä. Hedelmällinen kesä tulossa tälle monimetrisen vapansa kanssa liehujalle?