Ekokiusanhenki saarnaa

Nyt on enää viikko jouluun. Täytyy kyllä sanoa, että loma tulee tosi tarpeeseen. Oon ollu flunssassa kolme viikkoo, eikä tälle näy loppua. Kurkkuun koskee, yskittää, täytyy niistää koko ajan, joka lihakseen ja niveleen sattuu ja silti pitää vaan raahata perseensä töihin. Ei oo erityisen mukavaa olla vastuullinen aikuinen. Lisäksi, kun viimeksi olin flunssassa tämän vuoden tammikuussa, sain kahdeksan kuukautta kestävän silmätulehduksen jälkitautina. Nähtäväksi jää, mitä uutta ja jännää nyt tulee jälkitautina.Tuskin maltan odottaa.

Löysin viikolla kumkvatteja kaupasta! Ihan tuosta lähi-Albertista, missä ei siis yleensä ole edes soijakastiketta, joka kaiketi on tosi eksoottinen mauste. Ostin kumkvatteja niiden tähtitieteellisestä kilohinnasta huolimatta, mutta kassalla tuli ongelma, kun kumkvattien numerokoodi ei toiminut. Kassan täti ja setä vuorotellen yritti näppäillä numerokoodia kassaan, mutta aina tuli sama virheviesti. Kassan setä soitti jollekin, joka tietää asiasta ja kassan täti ihmetteli, miksi kukaan haluaisi ostaa tällaisia outoja pikku sitruunoita. Ulkomaalaisilla on erikoiset makumieltymykset...

Työllä ja vaivalla hankitut kumkvattini

En muista, olenko jo hehkuttanut, kuinka voitin viime viikon joulumarkkinoilla arpajaisista viinipullon lisäksi korillisen kirjoja, teetä, viinejä ja suklaata. Just hyvää sairasviikonlopun tekemistä, oon vaan selaillut kirjoja ja miettinyt, mitä niistä kannattaisi alkaa lukemaan. Eilen tosin reipastuin sen verran, että kävi vähän kävelemässä. Löysin tästä aivan läheltä kaupan, joka myy kaikenlaista kuivamuonaa sun muuta irtotavarana vaikka omaan lasipurkkiin. Olen kulkenut kaupan ohi sen sata kertaa, mutta yleensä siihen aikaan, että se on jo ollut kiinni. Innostuin tosi paljon täsät uudesta ideasta. Voisin ostaa esimerkiksi linssejä omaan lasipurkkiin. Ruokavarastoja on tällä hetkellä ihan kivasti, joten ostin shampoota. Uskomatonta, että shampootakin saa omaan purkkiin. Pieni purkillinen maksoi lähemmäs 200 korunaa, että ihan halpaa lystiä se ei ollut, mutta jo pelkästään kokemuksesta kannatti maksaa vähän ekstraa.

Arvalla voitettu kori 

Ylipäänsä on kiva ostaa jotain, mikä ei ole pakattu ja kääritelty muoviin. Viime aikoina Facebook on ollut tulvillaan artikkeleita muovien haitallisuudesta etenkin merien ekosysteemeille, ja joka kerta kun näen kauniin merimaiseman muovivuoren saastuttamana, sydän itkee verta. Siksi omistan tämän postauksen lopun pienelle muovisaarnalle. OK, muovi on halpa ja helppo pakkausmateriaali, mutta kaikki mikä on halpa ja helppoa, ei välttämättä ole hyväksi. (Pikaruoka on halpaa ja helppoa, mutta tukkii verisuonet ja kasvattaa vyötärönympärystä, sekä lisää sydänsairauksien riskiä.) Nykypäivän ongelma on se, että on tosi vaikea elää edes vähämuovista elämää, saati kokonaan muovitonta, koska sitä on ihan joka asiassa. Ehkä  muutama esimerkki olisi paikallaan, ja lisään linkit muutamaan aivopesuartikkeliin, jotka ovat kylläkin englanniksi.

Irtoshampoota

1. Ruoka. Melko suuri osa supermarkettien ruoasta on pakattu muoviin. OK, jogurtin on oltava jonkinlaisessa pakkauksessa, samoin juuston, papujen ja mausteiden. Mutta esimerkiksi banaanit ei välttämättä tarvitse muovipussia, koska ne on tertussa ja pysyvät aika hyvin kasassa ilman pussiakin. En vastusta ruoan pakkaamista muoviin, koska se lisää säilyvyyttä ja elintarvikehygieniankin nimissä on ihan kiva, että ruoka on pakattu johonkin. Mutta muovin kierrätystä pitäisi jotenkin tehostaa. Muovi ei oikeastaan maadu, joten mitä sille voisi tehdä käytön jälkeen? Jos nykyinen meno jatkuu, ruokakin sisältää kohta muovia, katso kohta 2.

2. Kosmetiikka. Esimerkiksi kuorintageelit ja hammastahna (sen lisäksi, että ovat pakattu muoviin) saattavat sisältää pienenpieniä muovipalleroita, jotka huuhtoutuvat jätevesien mukana ties minne. Jos muovipallerot huuhtoutuvat mereen, merenelävät ja linnut syövät niitä, koska ne ilmeisesti näyttävät makoisilta. Jos merenelävien muovistuminen ei kiinnosta, niin ajatellaan sitten jälleen kerran itseämme. Jos itse syö kalaa, niin saattaa olla, että syö muovilla kuorrutettua kalaa. Ei se muovi sieltä mihinkään ole hävinnyt, rikastuu vaan ravintoketjussa. (Samoin muuten ympäristömyrkyt.)

3. Vaatteet. Joogahousut tappaa maailman. Joogan ikuisena kannattajana en mielelläni sano edes epäsuorasti negatiivisia asioita joogasta, mutta ikävä totuus on se, että aika monissa venyvissä ja paukkuvissa vaatteissa on käytetty jonkinsorttista muovia. Kun näitä vaatteita pesee, muovihiukkasia irtoaa niistä, ja jälleen kerran hiukkaset päätyvät jätevesien mukana mereen tai muihin vesistöihin, koska ovat niin pieniä, etteivät jää suodattimiin.

Joulukuusi jossa on aivan saakelisti muovisia koristeita

4. Kerropa missä ei olisi muovia. Autoissa, tietokoneissa, huonekaluissa, astioissa, rakennuksissa, ihan kaikessa. Tyynessä valtameressä on muovipyörre, jota sanotaan parin Texasin kokoiseksi, ellei jopa koko Yhdysvaltojen kokoiseksi. Se, ettei parempaa vaihtoehtoa muoville ole vielä löydetty, ei tarkoita sitä, ettei parempaa ratkaisua ole, eikä sitä, että maailman hukkuminen muoviin ei olisi ongelma. Kaikista edellä mainistuista syistä olin siis todella onnellinen, kun löysin tämän irtotavarakaupan. Mikään kuluttaminen ei todennäköisesti koskaan ole ekologista, mutta ehkä voi edes ostaa puhtaamman omantunnon ostamalla vähemmän pakattua ruokaa.

Kun unelmat loppuu

Ihminen tarvitsee unelmia. Pitää olla jotain, mistä haaveilla, jotain, mitä suunnitella. Edes leikillään, kaiken ei tarvitse olla niin vakavaa, kaiken ei tarvitse olla 100% saavutettavissa. Itse asiassa minusta tuntuu, että unelmat ovat ainoa asia, jotka tekevät asiat mahdollisiksi. Sille, jolla ei ole unelmia, monet asiat ovat lähes mahdottomia. Mutta heti, kun alat todella unelmoida jostain, ovet aukeavat kerralla ja äkkiä kaikki on taas mahdollista.

Vuosia sitten opiskeluaikoina haaveilin ulkomaanvaihdosta, ja lähdinkin Koreaan. Sitten haaveilin kiinnostavasta työharjoitteusta, ja pääsin uudelleen Koreaan. Valmistumisen jälkeen haaveilin ulkomailla työskentelystä, ja sekin järjestyi. Ja koko sen ajan, kun olin ulkomailla töissä haaveilin Australiasta. Australia oli kantava voima läpi tuskastuttavan pitkäveteisten työpäivien, läpi väsyttävien Puola-kuukausien ja sateisen Irlanti-syksyn. Unelmat parantavat, jos ei nyt ihan maailmaa, niin ainakin omaa elämänlaatua.

Nyt olen Australiassa, ja kauhukseni huomasin, että unelmat ovat lopussa. Olen saanut kaiken, mitä olen koskaan halunnut. Ainakin kaiken, mikä jollakin tasolla edes oli kohtuden rajoissa. Siis olisihan kiva olla lottovoittaja, mutta kun ei lottoa, niin tää haave hieman kaatuu siihen. En koskaan suunnitellut Australiaa pidemmälle, haaveillut ajasta Australian jälkeen. Minulla oli hatara mielikuva siitä, että palaisin joksikin aikaa Suomeen, tekisin jotain työtä, kiertäisin Eurooppaa, lähtisin Uuteen-Seelantiin ja ja.. niin, mitä? Nuo hatarat mielikuvat eivät käy unelmasta, niissä ei ole mitään selkeää, ei punaista lankaa, ei teemaa. Ne eivät oikein riitä pitämään mieltä virkeänä, kiinnostuneena ja motivoituneena.

Kävelin tänään muutaman tunnin kiinalaiskortteleissa märehtimässä tätä elämän ottamaa yllättävää käännettä ja mietin mielessäni, mistä ihmiset saavat unelmia. Mistä niitä tulee? Miksi aiemmin unelmat syntyivät niin helposti ja olivat niin selkeitä, vai tuntuuko se vaan siltä? Oliko tämä Australia-haavekin vain hatara, utuinen, hentoinen ajatus, johon palasin sinnikkäästi aina, kun halusin paeta tylsää elämää ja julmaa todellisuutta (mikä oli muuten ihan säälittävän usein)?

Pitäisikö alkaa kasvattaa uutta haavetta vaikka Amerikan halki matkustamisesta, palata aina tähän samaan ideaan, kymmenen kertaa päivässä, kunnes on aivan varma siitä, ettei ole koskaan muuta halunnutkaan? Ehkä mieltä voi ohjailla niin helposti, saada sen uskomaan, että tämäkin ajatus on totista totta, unelma parasta laatua. Pitäisikö alkaa katsella inspiroivia matkaohjelmia, jotta pääsee todellisuuteen kiinni, ottaa niistä vaikutteita? Kertokaa ihmiset, mistä unelmia löytyy? Ehkä joulun jälkeisistä alennusmyynneistä sitten.

Maailman halutuin kulutushyödyke

Mikä on maailman eniten ostettu asia? Öljy? Riisi? Vehnä? Maissi? Vesi? Kulta? Malmi? Ei. Se on aika.

Australia näytää kartalla harmittomalta pikku pläntiltä, mutta etäisyydet täällä on aivan valtavat. Ollaan nyt Cairnsissa, meidän matkasuunnitelman pohjoisimmassa kohdassa. Bussimatka Brisbanesta tänne ilman yöpymisiä välillä veisi yli vuorokauden. Kun lähdimme Brisbanesta Rockhamptoniin, matka vei koko päivän (ok, se oli superhidas juna, mutta silti).Rockhamptonista Airlie Beachille menimme yöbussilla. Ja nyt ajelimme Cairnsiin noin kymmenen tunnin reissun, Matkan aikana takapuoli on kenties puutunut useammin kuin kerran, mutta mieli on pysynyt varsin virkeänä ja työskennellyt erilaisten teemojen kimpussa. Tämä aikateema on yksi niistä.

Merta katsellessa aika unohtuu

Pitkien matkojen kulkeminen pistää ihmisen ajattelemaan aikaa. Länsimaisilla ihmisillä on aina kiire paikasta a paikkaan b mielellään paikkojen c ja d kautta, jotta saadaan maksimoitua tehokkuus. Kun asuin Koreassa, huomasin usein juoksevani metroon, vaikka tiesin, että seuraava tulee kahden minuutin päästä. Kaikki muutkin juoksivat metroon. Olen ollut töissä firmassa, jossa kolmen minuutin myöhästyminen on katastrofi, josta seuraa rangaistustoimenpiteitä. Jos tapahtuma länsimaassa alkaa klo 12, niin se alkaa klo 12 ja oletettavasti porukka on silloin paikalla, paitsi suomalaiset, jotka olivat paikalla jo 7 minuuttia aiemmin, koska meidän kulltturissa on arvostettua olla etuajassa. Nyt kun olen hypännyt hetkeksi pois tästä oravanpyörästä, tajuan, kuinka teollinen maailma on kirottu sveitsiläisten kellojen tarkkuudella.

Tiedättekö mitä? Sata vuotta sitten Japani oli takapajuinen kehitysmaa, jonka ihmisille aika ei merkinnyt mitään. Samaa voi sanoa monesta muustakin tämän päivän ylisuoriutujamaasta. Korealaisten kiirekin alkoi vasta Korean sodan jälleenrakennuksen tiimellyksessä. Historian hämärissä on puhuttu varastelevista, luihuista ja laiskoista saksalaisista ja aikoinaan corporate americakin oli vain Britannian alikehittynyt merentakainen siirtokunta. Kaikissa näissä kulttureissa ihmisillä oli aikaa, ennen kuin teollistumisen myötä huomattiin, että aika on kenties maailman helpoiten myytävissä ja ostettavissa oleva hyödyke, koska sitä tulee kalenterista koko ajan lisää. Siitä se ajatus sitten lähti.

Cairnsin ranta

Mieti nyt omaa elämääsikin. Myyt kahdeksan tuntia jokaisesta päivästä jollekin firmalle, joko hyvään hintaan tai vähän huonompaan hintaan. Kyseinen firma on saattanut ostaa aikasi muutamaksi kuukaudeksi, tai joillakin onnekkailla kyseessä voi olla jopa vakituinen soppari, jolloin he ovat oikeastaan myyneet koko elämänsä työmarkkinoiden käyttöön. Vapaa-ajalamme olemme toivottoman kiireisiä, koska jäljellä oleviin myymättömiin tunteihin pitää saada mahtumaan ne asiat, joita oikeasti haluamme tehdä.  Kiire on arvostuksen mittari, joten mitä kiireisempi olet, sen onnistuneempi olet. Kiire on muotia. Länsimaiset ihmiset suhtautuvat alentuvasti ihmisiin, joilla näyttää olevan loputtomasti aikaa, mutta emmekö oikeastaan ole vain kateellisia niille, joilla on jotain, mitä me haluaisimme lisää?

Yö ja hedelmälepakot saapuvat Cairnsiin

Puhumme halveksivaan sävyyn kehitysmaiden veltoista ihmisistä, jotka vain istuskelevat toimettomana puun juurella ja nauttivat elämästään luultavasti enemmän kuin me kellokortin orjat koskaan. Madagaskarilainen lentokone lähtee, kun se on täynnä. Eurooppalainen lentokone lähtee aikataulun mukaan, tai joku on vaatimassa päitä pölkylle ja matkustajat kiukuttelee koko lennon ajan. Voisin kuvitella, että ne kansat, joilla vielä on aikaa nauttia elämästä, nauravat meille. Mitä väliä sillä on, onko joku kolme minuuttia myöhässä, ei se maailma siihen kaadu, ei edes tärise hitustakaan. Mitä väliä sillä on, jos myöhästyy metrosta, kun seuraava tulee kahden minuutin päästä? On olemassa paikkoja, joissa bussi tulee kerran viikossa, ja sekin on usein. On olemassa maita, joissa ihmisillä on vielä aikaa ja se on mielestäni hieno juttu. Meidän maailmassa aikamme on loppuunmyyty jo sinä päivänä, kun synnymme.