Bussilla Budapestiin

Kun pari vuotta sitten muutin Prahaan, ajattelin, että matkustelen paljon Keski-Euroopassa. Kävin Saksassa ja Itävallassa ja siihenpä paikallinen matkailu onkin jäänyt monesta eri syystä, kunnes kesälomalla Suomessa sikisi idea viikonloppureissusta Unkariin. Olin aiheesta sangen innoissani, koska Budapest oli etusijalla listallani paikoista, joissa halusin käydä Prahassa asuessani. Unkarissa kiinnostaa nähtävyyksien lisäksi se, että indoeurooppalaisten kielten hallitsemassa Euroopassa unkari, suomi ja viro ovat suurimmat muuhun kielikuntaan kuuluvat kansalliskielet, ja sukua toisilleen.

Ainoa merkki kielisukulaisuudesta, jonka löysin

Prahasta pääsee Budapestiin lentokoneen lisäksi myös bussilla, joka on edullisin joskin hidas vaihtoehto. Budjettimatkailijalle yöbussilla matkustaminen sopii kuitenkin mainiosti, joten perjantai-iltana starttasimme kymmenen aikaan Prahasta ja vähän vajaan kahdeksan tunnin päästä heräsimme Unkarissa. Bussi kulkee Slovakian länsireunan ja Bratislavan kautta, joten saan raaputettua maailmankartastani myös Slovakian, vaikka siinä vähän huijauksen makua onkin, koska nukuin koko matkan.

Aikainen lauantaiaamu oli parasta aikaa kaupungilla, saimme omia koko paikan itsellemme, kun muut turistit vielä nukkuivat. Sovimme hotellin kanssa, että saamme viedä matkatavarat sinne säilytettäväksi päivän ajaksi, ja sen jälkeen teimme pienen aamukävelyn rannalla ja odottelimme, että aamiaispaikat aukeavat. Oli kummallinen tunne olla jalkeilla niin aikaisin, ettei mistään saanut edes kahvikuppia ja pullaa.

Aamuinen Budapest oli mukavan tyhjä

Vietimme päivän kaupunkia tutkiskellen. Kävimme markkinoilla ja söimme tiibetiläisessä ravintolassa, jossa oli muuten aivan upeaa ruokaa. Tarjolla oli jopa jakin lihaa.  Matkaseuralaiseni oli jo aiemmin käynyt Budapestissä, mikä oli todella mukavaa, koska itse olen aivan surkea kartanlukija, ja puolet lomasta yleensä kuluu siihen, että löydän tieni sinne, minne haluan mennä.

Iltapäivällä nukuimme hotellilla pienet päiväunet ja suuntasimme katselemaan kaupunkinäköalaa kukkulan laelta. Ikävä puoli illalla liikenteessä olemisessa on se, että silloi ovat kaikki muutkin liikkeellä ja joka paikkaan on jono, joka paikassa on ruuhkaa. Mietin, olikohan Marco Pololla samanlainen tunne suurella Aasian-matkallaan, vai oliko silloin vielä maailmassa joku kolkka, missä ei ollut pilvin pimein käypäläisiä. Hyvässä ja pahassa matkustamisesta on tullut harrastus, joka on aina vain useamman saatavilla ja se näkyy suosituimpien kohteiden ylikysynnässä.

Lauantai-markkinat

Illalla kävimme rentoutumassa ottomaani-tyylisessä kylpylässä nimeltä Rudas, joka oli aivan mahtava paikka. Hintaan sisältyi usea erilainen allas niin kutsutussa turkkilaisessa kylpylässä, wellness-osasto ja uima-allas, sekä saunoja. Uimapuvun käyttö on pakollista. Enimmäkseen vietin aikaani +42 -asteisessa altaassa lämmittelemässä. Vesi oli ilmiselvästi mineraalipitoista, koska metallinen sormus, jonka unohdin ottaa pois, tummui veden vaikutuksesta. Myöhemmin huomasin, että uimapukukin oli jokseenkin syöpynyt.

Hotelli, jonka varasimme maksoi 60 euroa kahdelta hengeltä ja huone oli todella mukava ja siisti, melko äskettäin kunnostettu. Huoneeseen kuului pieni keittiö ja oma kylpyhuone. Loppujen lopuksi emme tehneet keittiöllä mitään, sillä tulimme siihen tulokseen, ettei Budapestiin oikeastaan lähdetty kokkkaamaan, mutta ainakin vedenkeitin oli mukava olla olemassa aamukahvia varten. Sunnuntaina käveltiin Budapestin esikaupungeissa ja syötiin sushia. Loppuillasta alkoi jo väsy painaa, ja kun yöbussi takaisin Prahaan lähti 23:40, ei unta tarvinnut kauaa odotella.