Viime hetken sight-seeing

Viimenen viikonloppu Gdanskissa pyörähti käyntiin ravintola- ja leffaperjantain merkeissä. Täytyypä sanoa, että intialainen ravintola yllätti iloisesti, palvelu oli loistavaa, listalla oli myös vegaaneille sopivaa ruokaa ja kaiken lisäksi jokainen sai oman laskunsa, mikä on ennemmin poikkeus kuin sääntö. Jostain syystä koko seurueen lasku lyödään yleensä samalle kuitille ja siinä ruokailijat saavat sitten laskea pennosiaan, ellei joku korjaa koko pottia ja peri velkojaan myöhemmin.

Päädyin ottamaan ehkä lähinnä thai-vaikutteita paistettua riisiä

Lauantaina lähdettiin viettämään sateista päivää vanhaan majakkaan. Oon suunnitellu reissua majakkaan jo useamman viikon, mutta olisi jäänyt käymättä, jollei huomaavaiset ystäväni olisi järjestäneet läksiäisretkeä. Latarnia morska on vuonna 1893 rakennettu majakka Gdanskin satamassa. Iän lisäksi se on nähtävyys myös siksi, että esitteen mukaan toisen maailmansodan ensimmäiset laukaukset ammuttiin majakan ikkunasta Westerplattea kohti. Tuli vähän huijattu olo, sillä mehän olemme aina kuvitelleet, että sota alkoi Westerplattelta, eli ensimmäiset laukaukset olisi pitänyt ampua siellä.

Latarnia morska eläköityi 1984

Teksti sen kertoo

Näkymä majakan ikkunasta Westerplattelle

Tarkoitus oli mennä water tramilla Westerplattelle, mutta kauhistuttiin palvelun hintaa, eihän nyt kukaan 10 zlotya paikallisliikenteestä maksa! Onneksi ehdin käydä siellä viime vuonna, joten paikka ei jäänyt näkemättä. Tästä oli hyvä jatkaa vanhaan kaupunkiin markkinoille. Dominikaaniset markkinat kestää noin kaksi viikkoa ja ne järjestettiin tänä vuonna 755 kerran. Tuhlasin sen vesiratikasta käyttämättä jääneen kympin korviksiin.

Markkinahumua

Ja tottahan toki kunnon sight-seeing päivään kuuluu hyvä ruoka ja hyvä kahvi, eli japanilainen ravintola kutsui syömään sushia ja sanoisin, että päällimmäisenä tunteena oli huoli, kun sielläkin sai maksaa erikseen. Melkeen alkaa tuntua, että on keksinyt nää kaikki maksuvaikeudet.. Päivän päätteeksi kömmittiin fantastiseen pikku kahvilaan nauttimaan iltapäiväkaffeet, ne hyvin ansaitut. Ja lepuuttamaan väsyneitä jalkoja, päivän aikana tuli käveltyä 14 kilsaa.

Kahveella

My friend the Baltic Sea

My stay in Gdansk is drawing to an end but I won't leave this city behind before I've had the chance to write about my new friend, Baltic Sea. This is the first time in my life when I'm living anywhere near the sea. At first I didn't think much about it and I wasn't fascinated by Baltic Sea because it's not a warm, tropical and turquoise ocean I've been dreaming about. But I have slowly fallen in love with the sea and the beach here in Gdansk. The sea has a calming effect on me whenever I walk on the beach. My individual worries and problems seem very meaningless and small when I'm gazing at the waves and the ships carrying various merchandises. Because, dear reader, the sea is timeless, you see. Even one hundred years ago waves were hitting the shore and ships were carrying goods and people were sitting on the sand worrying themselves sick about things that are long forgotten and were probably not worth recording anyway.

A poor devil testing the temperature of the water

The sea is important to the good citizens of Gdansk. Come rain or shine, people go to the beach, in summer to spend time with family and friends and swim (though the water is always cold in my opinion) and in the winter just to be outdoors and enjoy the crispy winter air. In the summer the beach can be so crowded that it poses a challenge to find a buttocks-sized place for yourself.

The first days of the summer tempt people outdoors

In the history Gdansk has been one of the most important port cities in Europe and despite the fact that the city has seen serious hardships in the past decades, its old splendor can still be sensed especially in the Old Town. Travelers (and why not locals, too) can visit several museum exhibitions showing and describing the life and maritime culture of the bygone centuries.

Piratism is an obvious part of maritime culture. A modern day pirate ship ready for the mission

Merimies näin käy merta päin

Lähtö lähenee, enkä voi poistua tästä kaupungista ennen kuin olen kirjoittanut pikku pätkän ystävästäni merestä. Asun nyt ensimmäistä kertaa ikinä meren rannalla, ja se on saanut mut tietyllä tavalla koukkuun. Haluan ehkä tulevaisuudessakin asua rannikkokaupungissa, mutta mieluiten jonkin trooppisen, turkoosin, lämpimän meren rannalla, niin ei sitten ole harmia kylmästä rannikkotuulestakaan.

Tähän aikaan vuodesta Itämeren aallot kutsuvat uimaan, mutta todellisuudessa vesi on niin kylmää, että pelkkä ajatus hyytää veren suonissa. Siitä huolimatta ajaudun yhä uudelleen rannalle ihan vaan nauttimaan auringosta ja katselemaan aaltoja, ihmisiä, ohi lipuvia laivoja.. Juomaan iltaoluen ystävien kanssa. Meren terapeuttinen ja rauhoittava vaikutus tekee hyvää sielulle. :)

Rohkea henkilö uskaltautuu aaltoihin

Ranta tuntuu olevan tärkeä gdanskilaisille ja säällä kuin säällä ihmiset löytävät tiensä sinne. Kesäisin otetaan aurinkoa ja talvisin kävellään kohmeisella hiekalla. Lämpiminä päivinä ranta on niin täynnä porukkaa, että on vaikea löytää takapuolenmentävä lokonen, mihin saisi rantamattonsa mallattua. (Alla oleva kuva ei tee oikeutta kesäruuhkalle.)

Puolityhjä ranta kesän ensimmäisinä päivinä

Gdansk on aikanaan ollut yksi Euroopan merkittävimmistä satamakaupungeista, ja vaikka kaupunki on pitkän historiansa aikana kokenut kovia, menneistä ajoista näkyy edelleen jäänteitä etenkin vanhassa kaupungissa. Historiasta kiinnostuneet voivat vierailla merihenkisissä museoissa, joissa kerrotaan elämästä silloin ennen vanhaan.

Merielämään kuuluu olennaisena osana merirosvoilu- autenttinen merirosvolaiva valmiina missiolle

Bread and circuses

There's  a sky wheel here in Gdansk during summer months but I have never been inspired by it because I'm scared of heights. This summer, however, I was feeling quite brave and invigorated and decided to beat my fear 6-0 and climb into that scary thing in order to see the city from above. My colleague (who is definitely as acrophobic as I am) came along to hold my hand in case I panic during the journey upwards.

Before any important and life-changing event it is always best to seek refreshments, like waffles and coffee. BTW waffles are sold in every second food stall and they cost 2-3 euros. I can heartily recommend them to anyone whose sweet tooth is aching. It'll be the best investment of your life.

Eating so much that your belly hurts before the sky wheel experience was probably not a wise decision, but then again we are not necessarily known for wise decisions. No excuses left, we just had to buy the ticket and board the thing:

Unfortunately enough I wasn't able to take nice photos because there's always a tourist or two to bock the view but maybe this helps you to get the picture:

In the end the ride wasn't so bad but I don't think I will try it again this summer. Maybe next year.. Live and learn, cheers to the experience!

Leipää ja sirkushuveja

Meillä on kesällä täällä Gdanskissa maailmanpyörä, mistä ei oo aiemmin itselleni juurikaan ollut iloa, sillä pelkään korkeita paikkoja. Jostain syystä oo tänä kesänä reipastunut ja rohkaistunut niin, että päätin korkeanpaikankammoisen kollegani suosituksesta könytä maailmanpyörän kyytiin ihailemaan maisemia. Kollega lähti matkaan pitämään kädestä, jos tulee paniikki.

Ennen hurjaa seikkailureissua yläilmoissa oli kuitenkin aiheellista virkistää itseään vähän kahvilla ja vohvelilla. Vohveleita on etenkin kesällä tarjolla joka toisessa kojussa ja ne keventää lompakkoa parilla kolmella eurolla, joten sanoisin, että jokaiselle herkkuperseelle tämä on diili, jota ei voi ohittaa.

Kun massu on epämukavan täynnä kaikesta epäterveellisestä, on toki hieno idea raahautua maailmanpyörän pikku koriin voimaan pahoin, mutta meidän tyttöjä on harvemmin järkevistä päätöksistä syytetty, Eteenpäin elävän mieli ja siinähän se kidutuspyörä nököttää, ei kun vaan matkaan:

Lupaamistani maisemista en saanut kummoistakaan kuvaa, koska ainahan joku turre istua töpöttää siin edessä vaivana, mutta yrittäkää pärjätä tällä:

Tunsin oloni hieman harhaanjohdetuksi, sillä elin siinä uskossa, että lippuun sisältyy 2 kiekkaa. No ei sisälly joo, neljä kertaa heitettiin ympyrä ennen kuin pyöritys armollisesti pysähtyi ja korkeanpaikankammoinen kollegoineen pääsi takaisin tukevalle maalle. Ei niin ahdistava kokemus kuin pelkäsin, mutta en kyllä mene samana kesänä uudelleen samaan ansaan.

Lopuksi vielä kippis oppimiskokemukselle!

How to keep (fit) fed?

How to keep fit fed? You've guessed it. We are going to talk about food! Hmmm my favourite topic! But before I'll continue with the topic, I have two confessions to make. The first one is the fact that I'm no good in kitchen. My talents, althought otherwise versatile, just don't reach that far. My usefulness begins and ends with making a sandwich.

The second confession is that I'm quite afraid that people will offer me food I just can't digest. Something that looks/smells/tastes odd/bad/weird/funny and so on. So, because of these sad facts I hope you'll not use against me, I'm constantly worried I can't find any food products I'm familiar with. I love eating but what if I can't cook anything I know how to cook?

Well, this time I've been lucky. In Poland I can find similar products that are available in Finland. Sometimes the brand is same, too so it's easy to decide what to buy. Only problem left is the gas stove that inevitably burns everything I try to cook.. But anyway, I can find minced meat, milk, yogurt, fruits and vegetables etc. The only products I really miss from Finland are salmiakki and rye bread.

 

Rye bread and ham <3

 When I as living in Korea I started missing smoked salmon, a dish I did my best to avoid back home. After smoked salmon fever had passed I started missing Karelian hot pot, another dish that never made it to top 10 in Finland. And now in Poland I missed oatmeal so much that I had to go to Berlin to buy suitable oatmeal cereal. :)