Once again about Vietnam

These days I'm sight-seeing most of the time and in the evening I'm too tired to write anything, so the posts are appearing quite slowly. I'm already in Bangkok but the blog is still stuck in Vietnam. There are still some things I want to write about Vietnam. For example, why is there a security guard sitting in front of every shop and in every corner? Are the people constantly waiting for someone to rob the store? Once I hesitated at the door, wondering if I should go inside a fashionable clothing store with my grocery shopping. The guard jumped up from his seat and rushed to open the door for me. He must have been thinking that a foreigner might not be able to use the door. Just joking. It is all about the service in Vietnam. The customers' happiness is important, even if it's only a potential customer. So, there is a guard who will take of many things in front of the store. Otherwise I think being a guard is very boring, since nothing much seems to happen. One store I passed by frequently employed a guard who seemed to sleep through most of his working hours.

Talking about politeness, for me it was a strange experience to be addressed as "Miss" or "madam" I'm too old to be miss and too young to be madame. I'm not used to that. In Finland it's very rare these days to address anyone as mister, miss, madame. It's just not the done thing. But I gather from the context that in Vietnam it would be rude not to address the person with an appropriate term. "Hey, you" might sound very impolite.

Vietnam, a country where even your coffee mug is polite

On Saturday I went Vivo City hypermarket with my friend. Supermarkets abroad always offer amusement for hours on an end but Vivo City had decided to really shine. Or Heineken had decided to shine. They offered free beer first thing in the morning. I immediately listed all the reasons why beer promotions would be such a bad idea n Finland. Imagine City Market offering a glass of Heineken. The queue would go all the way from Helsinki to Turku.

Well, maybe I will try then

I had constant trouble with the highly inflated Vietnamese currency, dong. In Vietnam everybody is a water-proof millionaire. Namely you'll only need to have a bit less than 40 euros to attain the questionably honorable status of being a millionaire in Vietnam. Now, because of the above-mentioned reasons, the prices tend to be completely absurd. A dragon fruit will cost you around 20.000 dong. A restaurant bill for a group of four could be something like 200,000. And if you want to buy branded clothes, be sure to have a backpack full of bank notes, you won't see price tags smaller than one million too often. And coins are not used anymore, because they have lost their value a long time ago. even the currency exchange at the airport refused to exchange 500 and 200 dong notes because in practice hardly anything costs less than 1000 dong. The less than 10,000 dong price range consists mainly of snacks like chocolate, chips, cakes etc.

I've been waiting for this day to come

If I could rewrite my travel plan, I would spend more time in Vietnam. I fell in love with the country. The people are nice and helpful, even though sometimes I admit getting annoyed by the old men who wanted to give me a ride on their iron horses, wherever I want to go. No thanks, I like walking, no need for a motor bike taxi. Walking is good for health.

And the food was so good! I feel like i just ate all the time. When I had downed breakfast, it was time to start planning lunch. After lunch came afternoon coffee and shortly after that dinner. My friends told me eating is an important part of the Vietnam experience, better eat now when the local dishes are easily available. So I ate everything that appeared in front of me and still lost some weight. I love Vietnamese food! PS. did you ever try eating fruits with chili and salt? Try it! Never knew this combination is possible. Works especially well with pineapple.

Saturday lunch 

Vielä kerran Vietnamista

Blogipostaukset tulee vähän viiveellä, kun pitää koko ajan juosta nähtävyyksiä kattelemassa. Nyt oon jo siirtyny Thaimaahan, mutta blogi on edelleen Vietnamissa. Halusin vielä tarinoida muutamasta aiheesta. Esimerkiksi joka kaupan edustalla ja joka kadunkulmassa istuva vartija. Siis odottaako kansa jatkuvasti pankkiryöstöä, mitä häh? Kerran jäin empimään vaatekaupan ovelle, mietin jaksanko mennä koko kauppaan ostoskassieni kanssa. Vartija pomppasi oitis tuoliltaan avaamaan ovea, ajatteli varmaan, ettei tuollainen ulkomaanelävä kenties osaa ovea käyttääkään. Ei, vaan kyseessä on tälle maailmankolkalle tyypillinen palvelukulttuuri. Asiakas ennen kaikkea, jopa päättämätön asiakas. Lisäksi toisinaan vartija on vaan muodollinen koristus, etenkin erään kaupan vartija näytti nukkuvan suurimman osan virantoimitusajastaan.

Kohteliaisuudesta puheen ollen minua suorastaan ahdisti, kun minua puhuteltiin "miss" tai "madame". Oon liian vanha olemaan neiti ja liian nuori olemaan madame. Suomessa on epätavallista neiditellä tai rouvitella ketään, minusta se kuulostaa melko oudolta. Oletettavasti Vietnamissa kuulostaisi toella töykeältä olla osoittamatta kunnioitusta vieraalle/ asiakkaalle ja puhutella häntä suomalaiseen tyyliin "hei sinä siellä".

Vietnam, maa jossa kahvikuppisikin teitittelee sinua

Lauantaina kävin ystävän kanssa paikallisessa supermarketissa. Supermarketit ulkomailla tarjoavat usein viihdettä moneksi tunniksi , mutta Vivo Cityn supermarket repäisi oikein ja tarjosi Heinekenin maistiaisia het aamusta. Listasin mielessäni ne sata syytä. miksi lasillinen ilmaista olutta ei olisi niin kovin loistava idea Suomessa. Ajatelkaa nyt, jos Citimarketista saisi ilmaista kaljaa, jonohan riittäisi Helsingistä Turkuun.

No jos minä sitten tämän kerran 

Ikuista päänvaivaa mulle aiheutti Vietnamin superinflaation läpikäynyt rahayksikkö, dong. Vietnamissa joka iikka on taatusti pesunkestävä miljonääri. Vähän vajaalla neljälläkymmenellä eurolla pääsee miljoonan omistajaksi Vietnamissa. Tästä johtuen hinnat ovat absurdeja. Dragon fruit maksaa 17 000, ravintolalasku seurueelle voi olla parisensataatuhatta jne. kansainvälisten ketjujen vaatekaupoista ei paljon mitään irtoakaan alle miltsillä. Olin jatkuvasti solmussa rahan kanssa. Yritin maksaa vaan viidenkymmenen tonnin ostokset viidelläsadallatuhannella jne. Kolikot eivät ole käytössä ollenkaan, sillä ne ovat periaatteessa arvottomia. Edes lentokentän valuutanvaihto ei huolinut viisisatasta saati sitä pienempää paria hunttia, kun ei niillä juuri tee mitään. Eihän nyt mitään alle tonnilla saa!

On tätä päivää odotettukin

Jos saisin tehdä matkasuunnitelmani uusiksi, viettäisin enemmän aikaa Vietnamissa. Rakastuin maahan kertaheitolla. Ihmisetkin on mukavia ja avuliaita, joskin välillä väsähdin kadunvarrella oleviin papparaisiin, jotka olisivat mielellään vieneet minut rautahevoisensa selässä minne ikinä halusinkin mennä. Ei, minä kävelen. Terveellistä on liikkua paljon. En tarvitse moottoripyörätaksia, kiitos vaan.

Ruokakin on hyvää. Tuntuu, että söin koko loman ajan. Kun aamiaisesta oli selvitty, oli aika ajatella lounasta ja siitä sitten kivasti päiväkahvin jälkeen siirryttiinkin jo illallispuuhiin. Ystäväni sanoivat, että syöminen on osa Vietnam-kokemusta, parempi syödä nyt, kun paikallisia herkkuja on paikalla. Niinpä sulloin mahaani kaikkea, mitä pöytään kannettiin, ja siitä huolimatta laihduin reissussa. Rakastan vietnamilaista ruokaa! Uutena tuttavuutena tuli muuten idea syödä hedelmiä chilin ja suolan kanssa. <toimii erityisen hyvin ananaksen ollessa kyseessä, kokeilkaa ihmeessä kotona!

Lauantailounas

Mahtava Mekong

Lapsena koulussa rakastin maantietoa. Olen aina tuntenut vetoa kaukaisiin, eksoottisiin paikkoihin. Mekong on yksi niistä paikoista. Pelkkä nimi riittää luomaan mielikuvan viidakkoisesta maaseudusta, jonka läpi joki hiljalleen virtaa. Lapsena maantietoa opiskellessa en toki koskaan uskonut, että jonakin päivänä istuisin veneessä Mekong-joella matkalla joessa olevalle saarelle lounastamaan. Elämä on täynnä yllätyksiä!

Pientä Mekong-faktaa ennen kuin siirryn oman reissuni kuvailuun. Ensinnäkin Mekong alkaa jo Tiibetissä, mutta kukaan ei ole onnistunut pääsemään aivan alkulähteelle, joten joen tarkkaa alkamiskohtaa ja näin ollen joen kokonaispituutta ei tiedetä. Tiibetin jälkeen on Kiinan vuoro, ja Kiinasta joki jatkaa matkaansa Myanmarin, Thaimaan, Laosin, Kambodzan ja Vietnamin kautta Etelä-Kiinan mereen. Laskutavasta riippuen Mekong on maailman 10-12. suurin joki. Kirkasta, sinistä vettä kaipaaville Mekongin alajuoksu saattaa kuitenkin olla melkoinen pettymys, sillä matkallaan Kiinasta Vietnamiin joki kerää niin paljon irtonaista maa-ainesta, että sen väri muuttuu samean ruskeaksi. Maa-aineksen lisäksi mukaan näytti lähteneen kokoelma muovisia pulloja, tyhjäksi kaluttuja kookospähkinöitä ja muutama muovinen sandaali.

Mahtava Mekong 

Mekong-retki tapahtui torstaina, eli siis eilen. Aamiaisen jälkeen odotin, odotin ja odotin matkaopasta, joka viimein joskus kahdeksan jälkeen puoli tuntia myöhässä aikataulusta ilmestyi noutamaan minua ja muita reissaajia. Mietin, mistä minua ressukkaa suomalaista rangaistaan, kun viime aikoina elämäni on ollut täynnä tapaamisia, joista toinen osapuoli myöhästyy. Päätin olla ahdistumatta asiasta ja nauttia reissusta.

Opas oli puhelias heppuli, jonka suurin murhe omassa elämässään tuntui olevan se, että hän oli syntynyt vuonna 1985, eikä vieläkään ollut ehtinyt naimisiin. Opas vitsaili, että Buddhan temppelissä, jossa pysähdyimme matkalla, jokainen matkalainen voisi rukoilla itselleen poika-/ tyttöystävää, ja jos sellainen jo sattui olemaan, niin miksikäs ei pyytäisi toista. Ei se nähkääs oo tyhmä, joka pyytää. Kävin Buddhan temppelissä, mutta päätin jutella Buddhalle raha-asioista.

Buddha valmiina kuuntelemaan asiaasi

Vĩnh tràng on yksi alueen kuuluisimmista temppeleistä

Temppelivisiitin jälkeen könysimme jälleen minibussiin, ja ajoimme kaupunkiin nimeltä My Tho, josta hyppäsimme pieneen jokilaivaan, joka vei meidät saarelle tutustumaan kookoskarkkien valmistukseen. Tässä välissä mainittakoon, että Vietnamissa ero maaseudun ja kaupungin välillä on suurehko. Saigon on kuin mikä tahansa eteläinen suurkaupunki, vilkasliikenteinen, hektinen, täynnä elämää. Maaseutu näyttää ainakin meikäläisen silmissä huomattavasti köyhemmältä, elämän tahti on hitaampi. Pitkin tienvieruksia voi nähdä ihmisiä torkkumassa riippumatoissa, juomassa teetä ja jutustelemassa. Toisaalta, Ho Chi Minhin jokainen kadunkulma on täynnä eläkeikäisiä henkilöitä, joiden päällimmäisenä tehtävänä on ilmeisesti seuran pitäminen toisilleen.

Kauppala temppelin vieressä

Saari, jolla vierailimme, sisälsi ainakin yhden kapungin. Menimme satamasta kaupunkiin hevoskärryillä.  Hieman kaupungin ulkopuolella kokoonnuimme jättimäiseen ulkoilmaravintolaan syömään lounasta. Paikallinen arkkitehtuuri on vähintäänkin kiinnostavaa. Täällä etelässä harvemmin tulee niin kylmä. että olisi perusteltua rakentaa kylmän pitävä talo. Useat maaseudulla näkemäni (etenkin vanhat) rakennukset olivat avoimien ovien sorttia. Siellä täällä saattoi yksi seinä puuttua ja joissakin rakennuksissa, etenkin kaupoissa ja ruokaloissa, oli pelkkä katto. Erään ravintolan käsienpesuallas nojasi onnellisena puunrunkoon ilman sen suurempaa tarvetta rakentaa sen ympärille muuta suojaa. "Kylpyhuone kaakelointia vaille valmis", eiks vaan?

Lounaan jälkeen makasin apaattisessa koomassa suunnilleen tunnin sulatellen napaani ahtamaa jättiannosta. Ylensyönti täällä taipuu vielä tavaksi, joka kulmalla on joku ravintola, missä pitäisi ehtiä maistelemaan paikallisia erikoisuuksia. Reippaimmat reissaajat kävivät pyöräilemässä saarella, mutta meikäläinen jaksoi raahautua ainoastaan noin kymmenen metrin päässä olevalle krokotiilifarmille toteamaan, että krokotiilitkin olivat päättäneet ottaa pikku tirtsat iltapäivän helteessä.

Kidan aukomista kummempaa aktiviteettia on näiltä sannukoilta turha odottaa

Päivälevon jälkeen oli aika siirtyä takaisin jokilaivalle, jonka kyydissä menimme toiselle saarelle maistelemaan hunajateetä. Hunajateepaikassa sai poseerata pythonin kanssa niin halutessaan. Python oli mulla kaulassa, mutta kuva epäonnistui, koska kuvaaja piteli kännykkää niin, että suojuksen kansi valahti kameran päälle, joten kukaan ei koskaan tule uskomaan, että olin niin lähellä kärmestä.

Laitetaan nyt kuva näistä mehiläisistä tänne, kun kerran python-kuva epäonnistui

Teetauon jälkeen ahtauduimme pikkuruisiin veneisiin, joilla ajelimme Mekongin kanaaleissa. Vene oli kanootin kaltainen, hieman kiikkerä kapistus, mutta matkanteko sujui joutuisasti, kun vain malttoi istua rauhassa persuksellaan. Saavuimme paikallisille markkinoille, ja saimme tuoreita hedelmiä ja teetä. Teetä siemaillessa kuuntelimme perinteistä laulua. Ja sitten olikin jo aika palata kaupunkiin. Vaikka oli kiva käydä maaseudulla, olen silti superonnellinen siitä, että olen jälleen mukavasti neljän seinän sisällä kaupungissa. Maaseutumatkailu ja mukavuuksia kaipaava bloggaaja eivät oikein kuulu yhteen, mutta pieninä annoksina kaikkea jaksaa.

PS, tiesittekö, että krokotiilit keksivät sushijunan jo vuosisatoja sitten? Joella näkee veneitä, joiden keulaan on maalattu silmät. Oppaamme kertoi, että entisaikaan joki oli vaarallinen paikka. Veneet olivat pieniä, ja aaltojen alla vaanivat alati toiveikkaat krokotiilit. Paikalliset veneilijät alkoivat maalata veneisiinsä silmiä, jotta nälkäiset krokotiilit peljästyisivät ja uisivat pois. Krokotiilien näkökulmasta joella kellui pieniä veneitä, joista jokainen sisälsi erilaisen pikku naposteltavan. Kuulostaa ihan sushijunalta, vai mitä?

Torilla

Joenrantahuvila venepaikalla

The mighty Mekong

Geography was one of my favorite subjects at school when I was a child. I have always been fascinated by faraway, exotic places like Mekong. Even the name "Mekong" appears extraordinary, a place so different to my reality, a jungle through witch the river slowly flows. Of course, when I was a child I never actually believed I would some day sit on a river boat, cruising on the Mekong river on may way to eat lunch on one of the islands on the river. Life is full of surprises.

Some Mekong facts before I continue with the description of my day. First thing first, the Mekong has its source somewhere deep in Tibet, no one has actually been able to locate the exact place where the river begins, thus making it a tad difficult to measure the length of the river accurately. The river then flows through China, continues its journey through Myanmar, Thailand, Laos, Cambodia and Vietnam and finally meeting the South China Sea. Depending on the source, Mekong is the 10th - 12th largest river in the world. For the ones expecting to see clear, blue water Mekong could be a bit of a disappointment, since the water is muddy sort of brown. On its way to the sea, the river gathers sediments that change the color. On the way other kind of lose things like plastic bottles, empty coconuts and an occasional flip flop also seem to have been captured by the river.

The Mighty Mekong

I went on the trip on Thursday. After finishing my breakfast I waited, waited and waited for the tour guide to come and collect us, all the time thinking of a possible past transgression that causes the poor Finn to constantly come into contact with people who are chronically late. I decided not to be bothered by waiting and enjoy the day.

The tour guide was a talkative guy whose biggest cause of unhappiness apparently was his unmarried status at the age of thirty something. He joked that when we stop at Vinh Trang Pagoda, we can all ask Buddha to give us a boyfriend or a girlfriend. And if it so happens that somebody already has the significant other, why not ask for a second one. After all, it's not stupid to ask. I visited Buddha but we talked about finance.

Buddha will listen to you here

Vinh Trang Pagoda is famous in the area

After visiting the pagoda we hopped back into the minibus and headed to the city of My Tho, where we took the boat to one island on the river. The island was best known for coconut candy, and we saw the traditional way of making the candy. Let me mention just here before I forget, that the difference between the city and the countryside in Vietnam is relatively huge. Ho Chi Minh is like any other southern city, crowded to the point of breaking, chaotic traffic, a city full of life. The countryside is more tranquil, poorer. The pace of life is slower. Alongside the road you'll see people taking a nap in a hammock or a sunbed, drinking tea and chatting with each other. On the other hand even Saigon has a group of elderly people in every possible corner and their main purpose seem to be amusing each other.

A shopping street next to the pagoda

The island we visited had at least one city, to which we went on a horse carriage. A bit outside of the city we gathered in an enormous open-air restaurant to each lunch. The local architecture is more than interesting. It hardly ever gets cold here in south, so the houses are not needed to give warmth, they just offer shelter. Some of them, especially shops, eateries etc, don't necessarily have walls, at least not four walls. One restaurant had arranged a sink for the customer to wash their hands, and the sink was happily leaning on a tree. "Bathroom only needs a couple of ceramic tiles to be finished, huh?"

After lunch I fell into a slight coma in a hammock. Eating too much seems have become a habit here, oh my my. Some people went to ride a bike on the island but I only made it as far as the crocodile farm about 10 meters away from my hammock. Even the crocodiles were napping in the afternoon heat.

Don't expect them to do more than open their little mouths in a threatening manner

After the nap it was time to go back to the dock and board the river boat, towards new adventures. We visited another island to drink some honey tea. At the tea house it was possible to get photographed with a python, so I had the snake on my shoulders. Tough luck, the photographer held my phone so that the flip cover fell to cover the camera, so there's no photo and no one will ever believe that I had the snake in my hands.

Well, at least I can upload a photo of the honey bees. 

After enjoying tea we went rowing on the smaller canals of Mekong. The boats were canoe-like things and the journey went fast, my only task being trying to remain silent and not to move too much, Er arrived at a local market place, where we were offered more tea and fresh fruits. While eating and drinking once again we listened to traditional music. And then it was time to return to Saigon. I enjoyed the day a lot but still I was happy to be back to the city, inside four concrete walls. I am a city person. One day in the countryside is enough.

PS, Did you know that crocodiles invented the sushi train a long time ago? When you see the boats on Mekong, you'll notice that some of them have eyes painted on them. The tour guide told us that in the past the river was dangerous. The boats were relatively small and under the waves there were plenty of crocodiles just waiting to take a bite, so in order to scare away the hungry predators people started to paint scary-looking eyes on their boats. So, from the crocodiles' point of view, you'll see an endless line of small boats flowing by, each of them containing a different kind of snack. Doesn't it remind you of a sushi train?

The local market 

Riverside villa with a place for a boat 

Vietnam

Loma lähenee loppuaan ja blogisti vaan laiskistuu. Mieliala Sydneystä lähtiessä oli monestakin syystä todella huono, eikä se oikein vieläkään ole kohdallaan, joten en ole viitsinyt edes tänne nettiin marista elämän hankaluutta. Joka tapauksessa olen viimeinkin Vietnamissa, maassa, jonne matkustamisesta haaveilin kokonaisen vuoden. Reissua odottaessa alkoi jo pelottaa, entä jos en pidäkään koko paikasta? Sitten olen vuoden odottanut ei-mitään. Mutta ei hätää, vaisto oli jälleen kerran kohdallaan ja olen aivan rakastunut Vietnamiin. Täällä on lämmintä, ruoka on hyvää ja kaikenlaista kivaa ja turhaa saa pikkurahalla. Aivan mulle tarkoitettu paikka siis.

Postitalo

Notre Dame

Ostoshulluna tietysti laukkasin Ben Thanh marketille heti kun mahdollista, mutta täytyy kyllä sanoa, että en hirveesti lämmennyt sille. Minä nähkääs kun en osaa tinkiä. Enkä halua, sehän kuulostaa siltä, ettei minulla ole rahaa. Ostin Ben Thanhista kuitenkin yrttivoidetta, joka on hyvä vaivaan kuin vaivaan, ja sain hinnasta kolmanneksen pois pelkästään olemalla suomalainen. Vilkaisin voidepurnukoita kahdesti ja myyjä ilmoitti niiden hinnan. Jäin miettimään, paljonko kyseinen summa on Australian dollareissa ja hinta tippui heti hieman. Aloin  miettimään, josko ostaisin purkit ja  myyjä kysyi, paljonko tarjoan voiteesta. Ilmoitin oman hintani, jota myyjä ei hyväksynyt. Sanoin, että mietin vielä ja tulen takaisin sitten joskus. Myyjä suostui myymään tarjoamallani hinnalla. Kerrankin hitaasti lämpeävästä luonteesta on etua.

Ben Thanh

Yleensä ostoksilla ollessa haluan kääntää kaupan jokaisen tuotteen ainakin kaksi kertaa ympäri ja mielessäni vertailla jokaiseen vastaavaan tuotteeseen, jonka olen viime aikoina nähnyt, ennen kuin teen ostopäätöksen. Siinä on syy, miksi en niin pidä Ben Thanhista. Myyjät ovat liian innokkaita tekemään kauppoja. Tuntuu, että ihmisen nähdessään myyjät jo mielessään kilisyttävät kassalipasta. "Nyt sielt tullee asiakas, nyt lounas seis, kaikki seis ja kauppoja hieromaan". En halua, että joku on koko ajan korvan juuressa hokemassa paljonko mikäkin maksaa ja tarjoamassa lisätuotteita, joita en halua. Kysyn kyllä, kun tarvitsen apua.

Muille himoshoppaajille tiedoksi, joihinkin vaateputiikkeihin mennessä kuuluu ottaa kengät pois. Katso, millainen lattia paikassa on, ja mitä myyjillä on jalassa. Jos lattialla on siisti matto, tai lattian materiaali näyttää kalliilta ja lisäksi nurkassa lojuu kasa kenkuä, kannattaa omatkin töppöset poistaa pahennuksen välttämiseksi. Toinen jännä asia on kaupoissa sisällä olevat minialttarit, joilla tyytyväiset, pullukat Buddhan patsaat ottavat vastaan uhrilahjoja, kuten kokista, vettä, hedelmiä ja suklaata.

Kokeilin etanoiden syömistä

Hylätty minialttari

Asiakaspalvelu on kyllä täällä muuten todella hyvää. Hostelli, jossa asun oli saanut tosi hyvät suositukset, hinta oli kympin kieppeillä Australian dollareissa (muistaakseni). Aamiainen tarjoillaan pöytään, tiskit tiskataan puolestani, huone on niin siisti, etten tahdo uskaltaa edes kävellä siellä, ja lakanat ovat hohtavan valkoiset. Näin nopeaa nettiä minulla ei ole ollut yli puoleen vuoteen.

Kadun ylitys on projekti

Liikenne on kaoottista, miljoona skootteria ja puoli miljoonaa autoa ja kaikki tunkemassa samaan risteykseen. Lisäksi pari sataatuhatta jalankulkijaa ylittää katua samanaikaisesti. Olen selviytynyt melko mukavasti liikenteessä, vaikka tällä hetkellä olenkin tottunut toisenpuoleiseen liikenteeseen. Katselen kauhunsekaisella kiinnostuksella, kuinka skootterin selässä viilettää koko perhe, aikuisilla on kypärä, mutta lapsilla ei. Osallistuin itsekin ystävän skootterin selässä viikonlopun liikenteeseen, ja ajatukseen totuttuani kokemus oli todella mukava.

Independence Palace

Tänään kävin Mekong-joella risteilemässä ja tutustumassa maaseutuun. Kirjoittelen siitä sitten oman postauksen aikanaan.

Vietnam

The holiday is almost over and the blogger gets lazier and lazier. My mood upon my departure from Sydney was really melancholic for a hundred different reasons and it still stays quite sad, so I have tried to save you from the burden of listening to my whining about the unfairness of the world. However, now I am finally in Ho Chi Minh, in Vietnam. I dreamed about coming here for a year, occasionally fearing I would not like the country. Then what? I waited for a year, for nothing. But no worries, this time my instinct worked right. I absolutely love Vietnam. It's warm, the food is delicious and you can get anything you don't need at a very cheap price. My kind of paradise!

Post Office Building 

Notre Dame

As a first class shoppaholic I considered it my duty to visit Ben Thanh market ASAP. To be absolutely honest, I wasn't that impressed. The reason for that being my inability to bargain. Dear goodness, it sounds like I don't have money to pay for my purchase! I ended up buying a herbal ointment at Ben Thanh, because I really wanted that (it heals every kind of illness, I swear), and managed to get 30% off the price, only by being a Finn. I took a second glance at the ointments and the seller stated the price. I started figuring out in my head how much that would be in AUD and immediately the seller dropped the price a bit. I started wondering if I really really need to buy the stuff and the seller asked me to make an offer. I offered a third less than she asked for the ointment. She didn't want to sell, so I said I will think about it can come back later. She accepted my offer and I became the proud owner of six, round, little red ointment containers. Sometimes it's good to be a bit slow.

Inside Ben Thanh 

When I go shopping I usually want to turn upside down and inspect every item at least twice, and mentally compare them to any other similar product I have seen lately before deciding to buy anything. That's the problem with Ben Thanh, there's not a moment's silence to consider the purchase, the sellers are too eager to sell. It's like they see someone approaching and immediately go to the business mode. "Now there's a customer coming, now let's finish lunch, stop any other activity and do some serious business." I don't need anyone standing next to me, listing the prices and offering other products I have no wish to buy. I will ask if I need to know something.

Just to let other shoppers know, some clothing stores here require you to remove your shoes. Look at the floor and other people's feet. If there's a clean and neat carpet on the floor or the floor seems to be made of delicate material and in addition there's a pile of shoes in one corner, that's your cue to removing your shoes, too. Another interesting thing you will see in the stores here is a small temple standing on the floor. You'll see happy, benevolent Buddhas resting in the temples, receiving offers like soft drinks, water, fruits and candy.

I tried snails! 

An abandoned small temple

Customer service here is first class, by the way. The hostel I am staying at had really good reviews, the place is spotlessly clean, breakfast is served to the table, dishes are done for me, sheets are snow white and all this is around AUD 10 per night. Not to mention that I haven't had such a fast internet connection for over 6 months.

Cross the street, HCMC style

The traffic is chaotic, one million motor bikes and half a million cars at the same time in the junction, plus 200,000 pedestrians trying to cross the street. This far I have managed quite well despite being used to left sided traffic. In breathless horror I watch the motor bikes driving by, sometimes two, sometimes three and sometimes an entire family riding them. Adults wear a helmet, kids usually don't. I had a chance to dive into the traffic on my friend's motor bike last weekend. After the initial shock of it, I really enjoyed the ride.

The Independence Palace

I went to a Mekong Delta tour today, more about that later!