1. En menetä joka päivä 1,5 tuntia työmatkoja kulkiessa ahtaassa, inhottavassa metrossa. Avaan aamulla läppärin ja istun perseelleni sohvapöydän eteen ja olen töissä.
2. Ei ketutta niin maan kauhiast, kun joutuu laittamaan ruokaa. (Vaikka siis kyllähän se aina ketuttaa, koska kokkaaminen on inhokkihommani maailmassa.) Yleensä työpäivän ja harrastusten jälkeen ruokahuolto on viimeinen asia, jota haluaisin miettiä. Sen jälkeen, kun aloin tehdä töitä kotoa käsin, ei kokkailu ole ottanut niin vahvasti pannuun, ja ruokakin on parempaa kuin aikoihin. Hyvästi pikaruoka, eihän meillä ole syöty näin hyvin kuukausiin.
Odotan silti, että ravintolat aukeavat. Vaikka järjellä ymmärrän, että olemme niitä maailman onnekkaita, joilla on mahdollisuus syödä aina kun on nälkä ja valitettavasti vaikkei olisikaan, tunneminä sanoo, että on mukavampaa syödä jonkun muun laittamaa ruokaa.
Odotan silti, että ravintolat aukeavat. Vaikka järjellä ymmärrän, että olemme niitä maailman onnekkaita, joilla on mahdollisuus syödä aina kun on nälkä ja valitettavasti vaikkei olisikaan, tunneminä sanoo, että on mukavampaa syödä jonkun muun laittamaa ruokaa.
3. Aikataulustressi on hävinnyt kokonaan. Vaikka tulonhankintaan kuluu edelleen enemmän aikaa kuin haluaisin, ei muun elämän aikatauluttaminen työn ympärille ole niin vaikeaa, kuin silloin, kun joutuu oikeasti raahautumaan toimistolle. Ei ole harrastuksia, joihin mennä, eikä mikään paikka ole auki, joten töiden jälkeen ainoa homma on ruokakaupassa käynti, ja tämä uusi vapaus on oikeastaan aika mukavaa. Luen, neulon ja virkkaan sydämeni kyllyydestä, ja katsomme miehen kanssa elokuvia. Ei hassumpaa, melkein kuin olisi mökillä.
4. Avokonttorin häly, melu ja jatkuva liike ei vie voimia. Olen introvertti ja sen lisäksi epäsosiaalinen, en solmi helposi ystävyyssuhteita missään, en varsinkaan töissä, enkä kaipaa ihmisiä ympärilleni. Avokonttorissa työskentely on painajainen, jolle ei valitettavasti näy loppua vuosikymmeniin, ellei sitten näitä koronoita tule parin vuoden välein. Mutta niin, olen valtavan onnellinen siitä, että palkka edelleen juoksee, mutta itseni ei tarvitse vaivautua sen takia. Jos saisin vapaasti valita, tekisin ikuisesti etätyötä, koska voin henkisesti paremmin ja olen vähemmän väsynyt, kun työympäristö on miellyttävä.
Siinäpä oli joitain mietteitä siitä, mitä hyvää karanteenissa on, vaikka maailmalla riehuvassa tappavassa taudissa ei toki ole mitään hyvää, enkä siis millään muotoa väitä, että korona on positiivinen asia. Mutta jotkut sen aiheuttamat muutokset päiväjärjestyksessä ovat ihan mukavia. Ja luontokin kiittää, kun emme ole koko ajan menossa ja kuluttamassa sankoin väkijoukoin. ;)
4. Avokonttorin häly, melu ja jatkuva liike ei vie voimia. Olen introvertti ja sen lisäksi epäsosiaalinen, en solmi helposi ystävyyssuhteita missään, en varsinkaan töissä, enkä kaipaa ihmisiä ympärilleni. Avokonttorissa työskentely on painajainen, jolle ei valitettavasti näy loppua vuosikymmeniin, ellei sitten näitä koronoita tule parin vuoden välein. Mutta niin, olen valtavan onnellinen siitä, että palkka edelleen juoksee, mutta itseni ei tarvitse vaivautua sen takia. Jos saisin vapaasti valita, tekisin ikuisesti etätyötä, koska voin henkisesti paremmin ja olen vähemmän väsynyt, kun työympäristö on miellyttävä.
Siinäpä oli joitain mietteitä siitä, mitä hyvää karanteenissa on, vaikka maailmalla riehuvassa tappavassa taudissa ei toki ole mitään hyvää, enkä siis millään muotoa väitä, että korona on positiivinen asia. Mutta jotkut sen aiheuttamat muutokset päiväjärjestyksessä ovat ihan mukavia. Ja luontokin kiittää, kun emme ole koko ajan menossa ja kuluttamassa sankoin väkijoukoin. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti