Have a nice fright

No, it's not a spelling mistake. This post is about flying and I'm scared of flying. If humans were meant to fly, we would have wings, right? We flew to Sydney yesterday and the flight was delayed. According to our pilot they'd had a strong headwind on the way to Cairns plus unexpected computer problems. People in the tropical north are so damn relaxed they just decided to switch off the computer and wait for better times sipping coffee on the nearby beach, that's why the delay, but Anna and I decided we would have been much happier not knowing about their computer problems. Hopefully nothing went horribly wrong during the time the computer wasn't on.

The announcement about computer problems made me think about other terribly insensitive announcements I've heard in a plane. OK, so pilots and flight attendants fly daily and it's not a big deal for them, they know their stuff and are not worried about the problems that occur on the way. Well, good for them but I'd still appreciate it if they'd consider the passengers and tried to make their announcement a bit less informative. Here are some announcements I'd have preferred to be more vague.

1. On the way to Sweden our pilot kindly informed us that we are going to be late because the mechanics are fixing an engine problem. Well I'm truly thankful it is being fixed but hell yeah, knowing it was too much information.
2. On the way from Japan to Finland, in the middle of strong turbulence the flight attendant started his announcement: "I'm sorry to inform you .." and my overactive imagination supplied "but we are soon going to crash in Siberia". Luckily that wasn't the case, he just wanted us to know they'd run out of chicken breasts for dinner. I'm quite sure there was a less alarming way to deliver the news.
3. On the way from France to Finland they informed us we'll be delayed as there was "bird activity" in the are and we'd have to wait for the birds to be gone. Everyone knows how dangerous birds are for air traffic. Once again, if you don't have anything nice to say, be quiet.
4 This latest flight to Sydney, we were asked to locate the safety instructions sheet and keep it available while approaching the airport as the plane was going to "turn quickly". I waited and waited for this quick turning thing whatever it is, but nothing happened. A day of disappointments!
5. Once again on the way to Sweden we were behind the schedule because "winter surprised us this morning". Hello, this is Finland in October. How can it be surprising the winter decided to arrive? PS did you get the snow out of the runway?

I'm sure I have  more of these moments of horror but luckily enough I've forgotten them, probably to protect my psyche. But there are other things that make you slowly lose your mind during a flight, for example people who don't understand to switch off their mobile devices during take off, because, well, it's important to check if their favorite football team won last night, and of course it must be checked right now. The question is, is the information worth getting us all killed? On the way to Osaka the plane was already taxiing on the runway when the flight attendant came to tell the girls in front of us they have to put their phones away, and what did the girls do? Nothing, because there were still some posts in Facebook they had to like before being disconnected for an entire HOUR. Unbelievable! And wen the plane started  landing in Osaka and it seemed to be landing in the ocean (because, sigh, Osaka airport is located on a small island) I thought about swimming back to Korea and home and staying there maybe forever.

Lentopelkoja

Niin, pelkään lentämistä. Jos ihmisen olisi tarkoitus lentää, meillä olisi siivet. Tultiin eilen taivaan kautta Sydneyhin ja lento oli myöhässä. Kapteenin kuulutuksen mukaan oli ollut voimakasta vastatuulta matkalla Cairnsiin ja lisäksi jopa tietokoneongelmia. Rennot queenslandilaiset oli sitten sammuttaneet tietokoneen ja menneet varmaan tupakan mittaiselle tauolle. Tässä vaiheessa olimme Annan kanssa kumpikin sitä  mieltä, että olisimme tulleet aivan hyvin toimeen ilman tätä tiedonjyvästä. Toivottavasti mikään ei mennyt pahasti pieleen silloin kun tietokone oli pois päältä.

Aloin miettiä kaikkia muitakin epämiellyttäviä lentokonekuulutuksia, joita on tullut vastaan. OK, koneen henkilökunta lentää päivättäin, ja pikku ongelmat matkalla on heille arkipäivää, mutta olisi silti kiva, jos henkilökunta malttaisi olla päästelemättä sammakoita suustaan. Kokosin alle muutamia näistä sammakoista.

1. Matkalla Ruotsiin kapteeni kuulutti, että kone on myöhässä, koska pojjaat korjailee  sen moottoria. No kiva, että korjaavat, mutta kuten sanottu, tieto lisää tuskaa.
2. Matkalla Japanista Suomeen keskellä voimakasta turbulenssia stuertti aloitti kuulutuksen "ikävä kyllä täytyy kertoa teille, että.. ", jolloin oma mieleni jatkoi "että teemme kohta pakkolaskun Siperiaan". Kyseessä ei ollut mitään sen dramaattisempaa, kuin että kana-ateriat oli loppu ja jäljellä oli vain nautaa.. Olisikohan kuulutuksen voinut kenties muotoilla toisin?
3. Ranskasta lähtiessä kuulutettiin, että odotamme, että linnut poistuvat alueelta. Kaikkihan tietää, miten vaarallisia linnut on lentoliikenteelle. Jälleen kerran, pitäkää mölyt mahassanne.
4. Tämä samainen lento Sydneyhyn, matkan loppuvaiheessa hyviä matkustelijoita kehoitettiin laittamaan turvaohjeet etummaiseksi, koska (näin ymmärsin) kone kaartaa jyrkästi kenttää lähestyessä. Odotin sydän kurkussa tätä kallistusta, mutta sitä ei koskaan tullutkaan. Aina ei voi voittaa.
5. Jälleen kerran matkalla Ruotsiin, kone lähti myöhässä, koska "talvi yllätti Helsingissä". Ystävät rakkaat, te asutte Suomessa ja on lokakuun loppu. Miten se nyt voi olla niin suuri yllätys, että tulee talvi? PS, kai te saitte jo lumen pois kiitoradalta?

Näitä on varmaan vaikka kuinka paljon, mutta ovat unhtuneet. Muuten vaan epämiellyttäviä tilanteita koneessa on esimerkiksi se, että kanssamatkustaja ei ymmärrä sammuttaa älypuhelintaan, koska se nyt on vaan niin tärkeää tarkistaa just sillä minuutilla, voittiko oma suosikki jalkapallojoukkue viimeisimmän pelin. Haloo, kannattaako sen takia tapattaa meidät kaikki? Kerran matkalla Osakaan kone oli jo rullaamassa kiitoradalla, kun lentoemäntä juoksi edessä istuvien tyttöjen luo ja käski yksiselitteisesti sulkea puhelimet, ja mitäs nämä tytöt siitä välittivät, kun piti vielä tykätä sen ja sen postauksesta facebookissa. Uskomatonta! Kun sitten kone vielä Osakaan laskeutuessa näytti laskeutuvan suoraan mereen (koska huoh, Osakan lentokenttä on pienellä saarella), niin ajattelin varsin uida takaisin kotiin Koreaan ja pysyä siellä.

Earthquakes and travel weariness

Today was a day of very exciting events. First of all Anna returned from the horrors temptations of the jungle, so finally I have my travel mate back to share the joys and sorrows of the journey with. Another rather exciting thing was a small earthquake that hit North Queensland this afternoon. The focus was farther down in the south but slight tremors reached our little city, too. I happened to be reading a book in my bed, so I felt it quite clearly. First I thought it's just a spell of dizziness but then a memory of the "who's rocking my bed"-feeling from Japan surfaced and I was able to recognize the tremor for what it was. I didn't know there are such powerful quakes that you can actually perceive them in Australia. Later it was in the news that our earthquake was magnitude 5.8 and it was the biggest quake in Queensland for 20 years!

OK, let's leave the topic, I guess it's not even normal to be so excited because of an earthquake.. But we have also experienced mental quakes. Anna and I spent two weeks without the constant company of each other and it seems we have used the time to think about our journey. When we were traveling together and spent most of the time in each other's pocket, we used to share all the worries and look after each other, but without the mental support of a friend both of us were forced to think about our life here and also about the life after the Australian adventure. It's maybe not so surprising that we made some very similar discoveries about our feelings towards Australia. However, I'm only going to speak for myself as I continue explaining my feelings.

At the moment I am a bit fed up with the entire adventure thing. I am well-known for my inability to maintain my interest towards anything for longer than 3 months (and it so happens that the three months milestone was reached a couple of days ago), but I am surprised nonetheless. I never planned my life after Australia, as I kind of assumed that all the dots would connect here, that I would finally be able to figure out what I want to do with my life, I was sure this place can offer all the answers. Not surprisingly, that's not what happened. I wish it was so easy to find the answers but the ugly truth is that I am still stuck with wrong education and career choices, I still don't know what kind of job I'd be interested in (I only know I don't want to work with people) and the supply of and demand for money never meet.

So I thought that I'll go back to Finland, probably via Thailand, around Christmas and after that there will be new adventures somewhere else but I don't know where. On the other hand it would be nice to live closer to my family and friends but on the other hand I know myself well enough to know that the winter in the Nordic countries only makes me feel pissed and it's quite tiring to be pissed with your life most of the time. I can still remember how unhappy I was in Finland. So if you happen to know a nice and warm place where it's easy to find a job without relevant education, please share the knowledge.

The short term plan is to go to Sydney where we have another volunteer place waiting for us. I am starting to be a bit tired of volunteering, too. It would be nice to have a life of my own instead of borrowing other people's lives. On the other hand volunteering saves money as we don't need to pay for accommodation and food. From Sydney we'll continue to Melbourne and if Melbourne can't provide me a job I'll be off to Asia in November before I'm forced to go back to Finland. Well, that's my day in a nutshell. I hope to write a more positive post next time but it's worth remembering that travel weariness is a natural part of a traveler's life, nothing to be scared or ashamed of. It doesn't mean that I don't love my life and my stay in Australia. it doesn't mean that I regret coming here or that I want to jump to the next plane back to Europe. It'just one of those moments on the road when everything look grim and gray and like it's raining inside your head. But the feeling will pass and you can learn from it, so embrace it, let it come and let it go!

Maanjäristyksiä ja matkaväsymystä

Tänään oli jännittävien sattumusten päivä. Ensinnäkin  Anna palasi viimein Mission Beachin viidakon karmeuksien viehätysten ääreltä takaisin Cairnsiin ja näin ollen minulla on taas matkatoveri, jonka kanssa voin jakaa reissun ilot ja surut. Toinen jännän äärellä kokemus oli pienoinen maanjäristys, joka ravisutti Australiaa iltapäivällä. Järistyksen keskus oli paljon etelämpänä, mutta pieni tärinä ylsi tänne meidän kaupunkiin saakka. Koska satuin juuri olemaan lukemassa kirjaa sängyssä röhnöttäen, tunsin järistyksen. Ensin ajattelin, että minua vaan huimaa, mutta sitten Japanista tuttu "kuka heiluttaa mun sänkyä"-tunne palasi, ja keksin, että kyseessä on maanjäristys, joskaan en tiennyt, että täälläkin on järistyksiä, jotka voi oikeasti tuntea. Luin äsken uutisista, että järistys oli 5.8 magnitudia ja Queenslandin suurin järistys 20 vuoteen!

No niin, se siitä, on varmaan jopa epätervettä olla näin haltioissaan maanjäristyksestä.. Mutta on meillä ollut muitakin henkisiä maanjäristyksiä. Olimme Annan kanssa kumpikin omilla tahoillamme pari viikkoa ja sinä aikana kummallakin on ollut aikaa ajatella tätä reissua. Kahdestana ollessa me tuemme ja turvaamme toistemme selustaa ja kaikki ongelmat tuntuu paljon pienemmiltä, mutta yksin on ollut pakko miettiä elämää täällä, ja myös elämää Aussiseikkailun jälkeen. Ehkä ei ole kamalan yllättävää, että meillä oli samantyyppisiä mietteitä Australiasta. Puhun nyt kuitenkin vaan omista tuntemuksistani ja Anna puhukoon omistaan (linkki hänen blogiinsa, mikäli haluat vilkaista Annan pään sisälle: http://www.lily.fi/blogit/no-delays)

Ensinnäkin tällä hetkellä tuntuu siltä, etten enää ole lainkaan innostunut koko Australia-seikkailusta. Olen toki tunnettu siitä, että mielenkiinto asiaan kuin asiaan menee kolmessa kuukaudessa (joka muuten tuli juuri äsken täyteen), mutta olen silti vähän hämmentynyt. En ollut koskaan suunnitellut elämääni Australiaa pidemmälle, sillä ajattelin aina jotenkin, että Australiassa kaikki palaset loksahtavat kohdalleen, valaistun ja keksin, mitä haluan tehdä. No arvata saattaa, ettei se aivan niinkään mene. Voi kunpa vastausten löytäminen olisikin niin helppoa, mutta karmea totuus on edelleen se, että tein huonoja koulutusvalintoja, en tiedä mitä työtä haluaisin tehdä, paitsi että en halua tehdä ihmislähtöistä työtä ja rahaa ei koskaan ole niin paljon kuin tarvitsisi.

Ajattelin tänään, että menen joulun aikaan kenties Thaimaan kautta takaisin Suomeen, ennen kuin lähden seuraaviin seikkailuihin, joskaan en tiedä, missä ne mahtavat olla. Toisaalta haluaisin asua lähempänä perhettä ja ystäviä, mutta toisaalta tunnen itseni niin hvyin. että tiedän, että pohjoismaiden talvi vaan vituttaa minua, enkä oikein jaksa sitä ajatusta, että palaisin pysyvästi Suomeen vihaamaan elämääni siellä. Se tunne on edelleen tuoreessa muistissa. Jos satut tietämään mukavan lämpöisen paikan, josta on helppo löytää töitä ilman muodollista pätevyyttä, niin kerro toki, missä se paikka on.

Lyhyemmän tähtäimen suunnitelmana on kuitenkin mennä Sydneyn seudulle, jossa meillä on uusi vapaaehtoispaikka katsottuna. Vapaaehtoishommistakin on hieman kadonnut viehtätys, sillä olisi kiva jos olisi oikeasti oma elämä, eikä vain lainaisi toisten elämää. Mutta toisaalta siinä säästää rahaa. Sydneystä matka jatkuu Melbourneen, ja jos Melbournesta ei löydy töitä, on aika lähteä Aasiaan lomailemaan ennen kuin joudun takaisin Suomeen. Joka tapauksessa, siinä oli viime päivien mietteet pähkinänkuoressa. Yritän seuraavan kerran kirjoittaa positiivisemman postauksen. Puolustuksekseni sanottakoon, että matkaväsymys on osa matkailijan arkea, sitä ei tarvitse pelätä tai hävetä. Se ei tarkoita, etten nauti matkastani, että haluan vaan hypätä seuraavaan Eurooppaan suuntaavaan koneeseen, tai että kadun reissuun lähtöä. Tää on vain yksi niistä päivistä tien päällä, jolloin kaikki näyttää vähän harmaalta ja ankealta ja pään sisällä sataa. Mutta kokemuksesta voi oppia, kun hyväksyy sen, ottaa sen vastaan ja antaa sen haihtua pois.

Cairns is a small Asian city

The travel ads are in Japanese. If you look close enough, you'll be able to find a short introduction to the services in English hidden somewhere in between the kanjis. The restaurants have Japanese and Chinese names, the menus are in Japanese and Chinese, the souvenir sellers in any souvenir shop will gladly serve the customers in Japanese or Chinese and sometimes in Korean, too. All the special offers are also in these languages. Yes, we are still in Cairns. See the pictures below. They are not the best possible example of what I'm trying to explain here, I just took them on my way to Woolies so that I could finally finish this post.

I went for a walk around the city center about a week ago and then it sank in. The two biggest groups of tourists are the Asian tourists (who have money) and the backpackers (who don't have so much money). There's one shopping mall that has an entire floor of Korea, Japanese and Chinese businesses. I go there whenever I feel homesick. In addition there must be a hundred small or medium sized Asian grocery stores supplying the authentic culinary experience of the neighboring continent. They are not even expensive (doesn't apply to the restaurants, though).

Here you can see the steadily growing power and importance of Asia, especially eastern Asia. Many Australians have told me that Australian business life is shifting towards Asia. This is reflected in education, as today's kids are more likely to study Chinese, Japanese and other Asian languages at school instead of French and German that dominated in the past. That game is pretty much over now. The future is in Chinese. Damn, should I have continued studying Chinese? The wise men once said the 21st century is the Asian century and they might have been right.

Cairns on pieni aasialainen kaupunki

Matkatoimiston mainos on japaniksi. Todella pienellä präntillä mainoksen alareunassa on pieni englanninkielinen kooste siitä, mitä asia käsittelee. Ravintoloiden nimet on japaniksi tai kiinaksi, ruokalistat ovat kaksikielisiä. Matkamuistokaupassa on japanin- ja kiinankielistä henkilökuntaa, ja tarjoukset on niin ikään kirjoitettu näillä kielillä. Toisinaan näkee myös koreankielisiä mainoskia. Kyllä, olemme edelleen Cairnsissa. Kuvituksessa esiintyy muutama esimerkki, eivätkä nämä ole edes kovin hyviä esimerkkejä, räpsin vaan kuvia kauppareissulla, että saan tän postauksen vielä tänään valmiiksi.

Kävin noin viikko sitten kävelemässä tässä ydinkeskustan ympärillä, jolloin todellakin huomasin, kuinka matkailu painottuu yhtäältä aasialaisiin turisteihin (joilla on rahaa) ja toisaalta reppureissaajiin (joilla ei niinkään ole rahaa). Yhden ostoskeskuksen koko yläkerta on pelkkää kiinaa, japania ja koreaa. Käyn siellä aina, kun koti-ikävä iskee. Sen sata pientä ja keskisuurta aasialaisten elintarvikkeiden kauppaa pitää huolen naapurimaanosan kulinaaristen herkkujen tarjonnasta, eikä hintakaan ole kovin paha (samaa ei voi sanoa ravintoloista).

Täällä Aasian naapurissa huomaa etenkin Itä-Aasian alati kasvavan merkityksen. Monet australialaiset ovat sanoneet, että Australia on siirtynyt kauppapolitiikassaan aina vain enemmän Aasia-akselille, koska niin no, se lienee järkevintä, kun ollaan täällä Aasian reunalla. Siinä missä ennen kouluissa opiskeltiin saksaa ja ranskaa, kiina, japani ja muut lähinaapurien kielet ovat nykyisin suositumpia. Tulevaisuus on kiinassa. Olisiko pitänyt kuitenkin jatkaa kiinan opiskelua? Jotkut viiaat ovat ennustaneet, että tämä vuosisata on Aasian vuosisata, taisivat tällä kertaa osua napakymppiin. 

Gotta love Cairns

I had set my alarm 7 o'clock in the morning and the untrustworthy piece of technology deemed it appropriate to function. Yes, I woke up at seven. I've become a morning person in Australia. I wanted to wake up early to get the most out of yet another marvelous day in the tropical north, and the day has indeed been marvelous. So what makes this city, located in the middle of mangrove swamps and established in 1876 as an export port for gold, such a nice place? Let me explain..

My first thought this morning was to go visit employment agencies but after approaching the first one and noticing they had plastered a note in their window, kindly telling "no jobs for working holiday visa holders" I got a bit disheartened and decided a change in the plans was needed. I had already gone for a morning walk so I started to wander the streets and look for second hand stores. Second hand stores are great places for finding unique things, and unique things I found but not in the second hand store. I found a market place for all possible kinds of groceries!

Rusty's market

I was momentarily worried about my sanity when I stepped in this Aladdin's cave of abundance. But it was true after all, my old eyes did not betray me! They sold avocados, 5 for 2 dollars! Now compare this with Woolie's 2,7 each pricing policy. It is possible that I am a victim in a great avocado scam and the avocados are not real avocados but consist entirely of some unspecified cheaper substance and just resemble avocados, but as long as this can't be proved I'm one happy girl who has plenty of tasty avocados. I feel like making some avocado and cucumber sushi rolls. In addition I got to say goodbye to the idea of buying overpriced Granny Smiths at Woolies because they were 2.5 a kilo at the market.

The next stop was Cairns Asian Market. I'm known to spend lengthy periods of time drifting through Asian markets, reading the label of every second product and experiencing nostalgic longing to Korea. I bought Korean corn tea, a drink I didn't like when I first tasted it but which no reminded me of the numerous evening teas in the scarcely decorated 14th floor lobby at Chung Ang University. The old times will never return.. I also bought Vietnamese grass jelly drink which brought back fond memories of gobbling up this dessert with coconut cream. I love Vietnamese snacks and when I finally find the tea biscuits made of beans I will cry for joy. That is a vision from he food heaven.

Isn't it a bit odd to get so excited about common things like apples and avocados?

And the last but not least reason to enjoy life was a couple of hours in the library reading the back of at least two dozen books. I've almost finished a book about the history of English, having already reached contemporary English in my reading. Tomorrow I'll go back to the library and spend the morning there. It's so relaxing to be in the peaceful and relaxing atmosphere of a library after the constant noise and commotion of the hostel. The only minus is the overactive air conditioning that makes my toes froze and fall off but who cares about toes when you can be surrounded by all the knowledge in the books.

Tomorrow I'll try to participate in a free sahaja yoga practice offered by the city, provided that I get up before seven. Shouldn't be a problem as I've been waking up a six to be at work at seven. Yes, you gotta love Cairns. Maybe it's not such a big city but it has everything I need and I'm so happy to be able to stay here for a while.

Kuka nyt ei Cairnsiä rakastaisi

Tänä aamuna kello soi seitsemältä- kyllä, seitsemältä, enkä ollut edes menossa mihinkään tärkeään paikkaan. Australia on tehnyt minusta aamuihmisen. Halusin herätä ajoissa fiilistelemään taas uutta Australian trooppisen pohjoisen mahtavaa päivää, ja tämä päivä todellakin on ollut mahtava. Mikä sitten on niin kivaa täällä 1876 perustetussa kaupungissa, joka alunperin toimi kullan vientisatamana ja muodostui pääasiassa mangrovesuosta? Noh, antakaas kun selitän..

Ensimmäinen ajatukseni oli mennä työnvälitysfirmoihin kyselemään duunia, mutta kun ensimmäisen löytämäni paikan ovessa oli tylysti mutta ystävällisesti "ei työtä reppureissaajille", päätin muuttaa suunnitelmaa. Aamulenkillä oli jo  käyty ja ajattelin etsiskellä kirppareita, koska niitä kierrellessä tekee joskus uskomattomia löytöjä. Niin tälläkin kertaa, mutta löytö ei varsinaisesti ollut kirpparilöytö Löysin ruokatorin!

Rusty's ruokamarkkinat

Ruokatorille astellessa olin hetken huolissani terveydentilastani, sillä kuvittelin hallusinoivani. Mutta kyllä se oli totista totta, avokadoja sai 5 kahdella dollarilla!!! Vertaapas sitä Wooliksen 2,7 dollaria kappale-hinnoittelupolitiikkaan. Saattaa toki olla, että olen suuren avokadoruokahuijauksen uhri ja kyseessä on joku halvempi aines, joka vaan näyttää avokadolta, mutta niin kauan kuin tätä ei voida toteen näyttää, olen onnellinen avokadojen suurkuluttaja. Tekisi mieleni vallan pyöräyttää jokunen avokadosushirulla. Wooliksessa sieluttomaan hintaan tarjolla olevat Granny Smith-omenat olivat 2.5 kilo, joten piti niitäkin hamstrata muutama mukaan.




Seuraavaksi jalat veivät kohti aasialaisten elintarvikkeiden kauppaa, jossa olen ennenin kuluttanut loputtoman paljon aikaa paketteja hypistellessä ja entisen elämän makuja nostalgian merkeissä muistellessa. Mukaan tarttui korealaista maissiteetä, jota ensin inhosin, mutta joka nyt toi elävästi mieleen Chung-Angin asuntolan 14. kerroksen kolkossa oleskelutilassa vietetyt iltateehetket. Aika netinen ei koskaan enää palaa huoh. Maissiteen jälkeen käsi nappasi minulta lupaa kysymättä vietnamilaista "grass jelly" juomaa (siis se on jostain kasvista tehtyä hyytelöä, tarkemmin en osaa selittää). Mukana tuli myös notalgisia muistoja ruohohyytelön ja kookoskerman ahmimisesta. Rakastan vietnamilaisia herkkuja, vielä kun jostain löytäisin paputahnakeksejä, niin ruokataivas olisi siinä.

Tämän päivän ilonaiheet

Päivän kruunasi kirjastossa kirjoja pläräämällä vietetty parituntinen. Olen kohta lukenut loppuun englannin kehityksesta kertovan kirjan, ollaan jo nykyenglannissa menossa. Huomenna menen uudelleen sinne ja olen pidempään. Kirjasto on niin ihanan rauhallinen paikka tämän kuplivan hostellin jälkeen. Ainoa huono puoli on yliaktiivinen ilmastointi, varpaita paleltaa ja kurkkua särkee, mutta mitäs siitä, kun vaan saa hautautua kirjojen ihmeelliseen maailmaan.

Huomenna meinasin mennä kaupungin tarjoamaan ilmaiseen aamujoogaan, jos vaan saan selkäni irroteltua sängystä hyvän matkaa ennen seitsemää. Ei pitäisi tuottaa ongelmaa, sillä olen viimeiset kaksi viikkoa mennyt seitsemään töihin. Kyllä, Cairnsia on pakko rakastaa. Ehkä se ei ole maailman mittapuulla kovin suuri kaupunki, mutta täällä on kaikki tarvittava ja juuri tällä hetkellä olen tavattoman onnellinen, kun voin olla täällä.

Indigenous Australia

Cairns Art Gallery has an exhibition of contemporary indigenous art and we went to see it last week. There was also an indigenous art fair during the weekend. It's a pity I couldn't afford to buy a thing at the fair but on the other hand a painting is a bit difficult to travel with. Being inspired by these events, I decided to write a word about indigenous Australians. I don't mean to write a boring report of the current situation of indigenous people or examine the governments actions in this matter, but just to share with you some observations I've made since arriving to Australia.

We heard a lot of indigenous Australians from one of hour hosts. He had been working in an indigenous community for quite some time. He always spoke about them in a warm and respectful manner. Another host family, however, was horrified by the amounts of money Australian government wastes on education and support of the indigenous people. This family seemed to think the indigenous people are better off than other Australians because they receive special financial support from the government.

Original Australians were not so much present in Brisbane but here in Cairns we meet them quite often. Unfortunately the ones you see staggering in the streets are often drunk and spend their time in the parks getting even more drunk. In this light it seems a bit strange to think that they are the more successful and better off Australians. Just for comparison, I haven't seen that many Australians of European origin getting wasted in the parks during daytime. 

The indigenous people are the losers in the story of colonizing Australia. The European settlers got possession of a huge paradise island, natural resources and an opportunity to get a better life and standard of living. The indigenous people got the Western way of life, McDonald's, diabetes, obesity, alcoholism and all the social problems connected to Western lifestyle. The drunk indigenous people wandering in the streets are like ghosts, people, who don't have anything to lose because everything has been already lost. 

Western people often forget that our own culture is just one culture among the others, it's in no way superior to the other cultures and it's not universal. By universal I try to say that we can't just assume that people with different backgrounds will adapt to our culture without problems. Why should they even try, they have their own cultures much more suitable for them. Many Western people can't adapt to our culture either, we have more than enough problems related to our lifestyle. But the indigenous people have it worse than we do. They have mainly lost their traditional culture, their lifestyle has been swiped off the map and they've been forced to adapt to a culture that's strange to them and differs from their own traditional ways of living. No wonder alcohol starts to look like a savior. 

Well, I think it's time for me to stop preaching. The art fair was a very positive and happy event where indigenous people were presenting themselves and their culture that's finally being respected and valued by other Australians as well. In my opinion the indigenous art is beautiful, maybe that's your opinion, too? 

Alkuperäinen Australia

Päästiin ilmaiseksi Cairnsin taidegalleriaan katselemaan alkuperäisten australialaisten taidetta. Sunnuntaina kävimme markkinoilla, joilla samaista taidetta oli myynnissä. Taulut jäi ikävä kyllä ostamatta, koska hinnat oli melko suolaisia ja sitä paitsi taulua on vaikea raahata matkalaukussa mukana. Taiteen ja markkinoiden innoittamana ajattelin kirjoittaa sanan pari alkuperäisistä australialaisista. Tarkoitus ei ole siteerata tietosanakirjaa tai saati tehdä katsausta hallituksen linjaukseen aiheesta, vaan kirjoitella omista havainnoista ja huomioista.

Eräässä vapaaehtoispaikassamme kuulimme paljon tarinoita alkuperäisistä australialaisista, sillä isäntämme oli tehnyt pitkään työtä aboriginaalien kanssa. Hän puhui heistä aina kunnioittavaan ja lämminhenkiseen sävyyn. Toisessa vapaaehtoispaikassamme perhe kauhisteli sitä, kuinka Australian hallitus antaa aboriginaaleille niin paljon rahaa ja tukee heidän koulunkäyntiään ym. Tämän perheen mielestä aboriginaalien asema oli ilmeisesti parempi kuin muiden Australian kansalaisten ja he kokivat kärsineensä vääryyttä, koska he eivät saaneet samoja tukiaisia. 

Brisbanessa emme nähneet paljon alkuperäiskansojen edustajia, mutta täällä Cairnsissa porukkaa näkyy katukuvassa huomattavasti enemmän. Ikävä kyllä aika monet ovat syrjäytyneet ja alkoholisoituneet ja viettävät aikaansa puistoissa olutta kiskomalla. Tässä valossa vaikuttaa hieman nurjalta ajatella, että heillä olisi asiat paremmin kuin muilla ausseilla. Vertailun vuoksi, valkoisia ausseja harvemmin näkee pultsuamassa puistoissa.

 Aboriginaalit ovat Australian valloituksen häviäjiä. Eurooppalaiset siirtolaiset saivat haltuunsa suuren paratiisisaarellisen maata, luonnonrikkauksia ja mahdollisuuden parempaan elämään. Aboriginaalit saivat länsimaisen kulttuurin, McDonaldsin, sokeritaudin, ylipainon, alkoholismin ja syrjäytymisen. Kaduilla juopuneena hortoilevat alkuperäiset australialaiset ovat kuin tyhjiä kuoria, ihmisiä, joilla ei ole mitään menetettävää, koska ei ole enää mitään jäljellä. 

Länsimainen kulttuuri ei sovi joka ikiseen maailman kolkkaan, ihan sama kuinka paljon haluamme uskoa siihen, että se sopii. Eihän se sovi meille lännen ihmisillekään, meilläkin on alkoholiongelmia ja syrjäytymistä. Mutta kun ajattelee alkuperäiskansoja, joilta on viety oma kulttuuri, joiden perinteinen yhteiskunta on pyyhkäisty maailmakartalta ja jotka on sen jälkeen pakotettu sopeutumaan heille täysin vieraaseen ja perinteisestä poikkeavaan elämäntapaan, niin ei liene ihme, että monet eivät enää saa korkkia kiinni sen kerran avattuaan. 

Ehkäpä olen nyt saarnannut aiheesta tarpeeksi. Taidemarkkinat olivat muuten todella positiivinen tapahtuma, jossa alkuperäiskansat edustivat itse itseään ja kulttuuriaan, jota on viimeinkin alettu arvostaa ja kunnioittaa. Mielestäni aboriginaalien taide on todella kaunista, ehkäpä tekin olette samaa mieltä? 

Cairnsin kasvitieteellinen puutarha

Tänään hieman kevyempi postaus, käytiin päiväkävelyllä kasvitieteellisessä puutarhassa. Ajattelin laittaa ihan vaan kuvia sieltä. Paikka oli aivan mahtava ja mikä parasta, ilmainen. Tästäpä kierros alkaa..

Tutkimusmatka alkaa!

Upea kyltti muuten. Puutarha ei alueena ole oikeastaan kovin iso, mutta yhteen päivään eivät kaikki nähtävyydet mahtuneet. Meidän pitää jäädä Cairnsiin vielä joksikin aikaa, jotta voimme käydä retkeilemässä vaellusreiteillä. Lisäksi kiinnostaisi nähdä myös aboriginaalien käyttämien kasvien puutarha.

Pikamatka Aasiaan

Ensimmäisenä kävelimme bambumetsikön halki. Bambu on yksi lempparikasveistani, ainoa huonekasvi, jota en ole onnistunut epähuomiossa tappamaan. Nämä olivat tosin venähtäneet vähän huonekasvia korkeammiksi.

Tropiikin maisemat

Yllä oleva kuva voisi olla otettu oikeassa trooppisessa metsässä oikealla maaseudulla. Paikka on kuitenkin vain npin 4 kilometrin päässä kaupungin keskustasta. PS. Joessa voi olla krokotiilejä, uimista ei suositella.

Zhanjiang-ystävyyspuutarha

Bambumetsän jälkeen löysimme satumaisen kiinalaistyylisen puutarhan. Zhanjiangin ystävyyspuutarha oli mielestäni koko alueen kaunein paikka. Itä-Aasian arkkitehtuurissa ja puutarhasuunnittelussa on sitä jotakin. Ystävyyspuutarha oli ihanan rauhallinen ja tyyni paikka. Eikö tekisi mieli mennä tuonne lammelle piknikille?

Tältäkö sademetsä näyttää?

Hyttystenpuremien uhallakin kävelimme pienoissademetsän halki. Onneksi oli kuitenkin puisia kävelyreittejä, joita pitkin pääsi kipittämään.

Orkidea

Puutarhan keskeltä löytyi kasvihuone, jossa oli lihansyöjakasvien ja muiden kauhistusten lisäksi myös kauniita orkideoja ja paljon perhosia, jotka eivät toivottavasti joudu lihansyöjäkasvien vatsaan. Luonto on kieltämättä ihmeellinen. Lihansyöjäkasvit kasvavat ravinneköyhässä maaperässä, ja koska ne on uskomattoman fiksuja, ne on alkaneet käyttää hyönteisiä lisäravinteina.

Perhosen lepohetki

Viimeisinpänä kävimme maa aikojen alussa-puutarhassa, jossa pääsee tutustumaan kasvien evoluutioon ja erityisesti Australian kosteiden trooppisten alueiden syntyyn.

Puutarhassa järjestetään opastettuja kierroksia arkiaamuisin, ehkä ensi viikolla saamme lisäinfoa näkemistämme kasveista.

Cairns Botanic Garden

Today we went to the botanic garden for a morning walk. This post will be an easy read as I will just upload some photos. The gardens were very beautiful and there's no admission fee. So let us begin the tour!

Let's explore!

Impressive sign isn't it? The garden itself is not too big but one day was not enough to cover the entire area. We'll need to stay in Cairns so we can go back some day to see the parts we hadn't the energy to see today. We got a bit tired after several hours of walking. :) They have some hiking tracks we'd like to try and I'd like to see aboriginal plant use garden as well.

A trip to Asia 

The first garden was dedicated to bamboo. Bamboo is one of my favorite plants because my decorative bamboo is the only plant I haven't managed to kill. These bamboos are a bit taller than mine, though.

Tropic

The picture above is like a real tropical forest in real countryside. It's hard to believe that the city center is only 4 kilometers away. PS. Be warned, crocodiles inhabit these waters, so don't go swimming there if you don't want to lose a leg.

Zhanjiang friendship garden 

After the bamboo forest we saw this lovely spot, the Zhanjiang friendship garden. I think this was probably the most beautiful place in the entire garden and so calm, too. Would be nice to go for a picnic there. I guess I must be Asian at heart as I always feel at home whenever I see places like this.

Does a rainforest look like this?

Hazarding a thousand mosquito bites we walked through this mini rainforest. Luckily they had made a wooden boardwalk through the area as the ground was very muddy.

Orchids

There was a glasshouse in the middle of the garden. They keep all the carnivorous plants locked up in there.. In addition there were pretty orchids and butterflies. Hopefully the butterflies don't get eaten by the carnivorous plants. Those plants are very clever you know. They grow in a soil that's typically poor in nutrients so they use insects as dietary supplement.

A butterfly's afternoon nap

Lastly we visited the Gondwanan Heritage garden where you can learn more about plant evolution and the development of Australian wet tropics fauna.

They have guided tours in the garden in the morning, maybe next week we will participate in a tour and learn more about the plants we saw.