Challenge 3-read your favorite book

The year is about to end and I still have a couple of challenges to attend to, help me! During my hopelessly short Christmas break I managed to read again one of my favorite books. I cannot say I have only one favorite book, pretty many books fit that category. Especially I like Agatha Christie's novels and other good, old-fashioned murders.

When I was younger I was reading something all the time. I was interested in several topics and there was a constant list of books I was planning to read. Then I got accepted to business school and slowly lost the joy of reading, what with all those compulsory course readers and other stuff I needed to read through for my studies. I didn't want to even see a book after I did my hours at school. After graduation I moved abroad and almost stopped reading altogether. It was difficult to find interesting books in a language I could read without difficulty. I gave up and decided I'd read again when I went to Finland for holidays. After resigning from my job in Ireland I spent some time in Finland before going to Australia and also went back to my former self and read everything I could catch. The local library suggested I could make a peak in the statistics alone.

Lately I've been reading mostly travel literature and non-fiction because my stressed and tired mind is just not up to dealing with anything too complicated. Especially books that play on emotions and sick, difficult interpersonal relationships will get immediately skipped. I don't have enough energy to get immersed in the fictional shit of fictional people. If there is even a small possibility the book is going to give rise to emotions I'd rather keep locked somewhere deep inside, I'll pass. I wish I could manage my own share of shit first. So, in case I read fiction, it must be light on plot and very predictable so I will not get anxious. Luckily there are the murders. Murder never gets too tiring. Or I can just read a book I already read before. That way I don't have to over-exercise my brain.

I chose to read Death in Berlin by M.M. Kaye. I've read the book several times, and the same goes for Death in Kashmir. These books set in the post -WWII world are comforting, nostalgic and interesting all at the same time; I could start reading them again straight after finishing them once. One more plus is that they are often set in some exotic location. I first read Death in Cyprus because Mom had bought it second-hand and happened to mention it reminded her of Agatha Christie's production. I decided to give it a go. After that I read all the mysteries M.M Kaye wrote. Too bad there are not that many of them.

At this very moment I have a pile of books stacked next to my bed, waiting for the miraculous moment of having time and energy at the same time so I could read something. I won 4 books in the raffle and brought some travel books with me from Finland. But, as usual, life is too full of responsibilities for me to concentrate on reading. It's a small wonder if I can manage to leaf through a city guide by Berlitz.

Haaste 3- lue lempikirjasi

Vuosi lähenee loppuaan ja vielä on pari haastetta tekemättä, apua. Toivottoman lyhyen joululomani aikana ehdin lukea lempikirjani, tai yhden niistä. MInulla ei varsinaisesti ole yhtä ainoaa lempikirjaa, vaan aika moni teos mahtuu tähän kategoriaan. Erityisen mieltynyt olen vanhoihin kunnon murhamysteereihin, esimerkiksi Agatha Christien teoksiin.

Nuorempana luin  koko ajan jotakin. Olin kiinnostunut monista eri aiheista ja luin kirjallisuutta laidasta laitaan. Minulla oli aina pino kirjoja odottamassa. Sitten menin opiskelemaan liiketaloutta ja pikkuhiljaa mielenkiintoni lukea vaan katosi jonnekin. Sen lisäksi, että kaikki päivät istuin nenä kiinni jossakin kirjassa tai muussa opintomateriaalissa, en vaan yksinkertaisesti halunnut avata yhtäkään opusta vapaa-aikana. Valmistumisen jälkeen muutin ulkomaille, ja lukeminen loppui lähes kokonaan. Oli vaikea löytää mielenkiintoisia kirjoja jollakin itselleni ymmärrettävällä kielellä, ja lopulta vain annoin periksi. Luenpahan sitten kun menen Suomeen. Kun irtisanouduin työstäni Irlannissa ja vietin kevättalven Suomessa ennen Australiaan menoa, palasin jällleen vanhaan olomuotooni ja luin kaiken, mikä vähänkin tuntui kiinnostavalta. Kirjastossa epäiltiin, että minä yksinäni aiheutin piikin lainaustilastoihin.

Erityisesti viime aikoina olen lukenut lähinnä tietokirjallisuutta ja matkakertomuksia, koska tuntuu, ettei stressaantunut ja väsynyt mieleni jaksa pysyä mukana kaunokirjallisuuden kiemuroissa. Etenkin, jos kirja perustuu vaikeiden ihmissuhteiden sairaisiin juonikäänteisiin, tai vaarana on, että kirja herättää ajatuksia, jotka mieluiten pitäisin suljettuna johonkin mielen perukoille, jätän sen heti lukematta. Energia ei yksinkertaisesti riitä kuvitteellisten ihmisten kuvitteellisen paskan läpikäymiseen. Jos ylipäänsä jaksan jotain kertomakirjallisuutta lukea, siinä ei saa olla juonta laisinkaan, etten ahdistu. Tai sitten luen jonkun kirjan, jonka olen jo lukenut, koska se on tarpeeksi ennalta arvattava.

Valitsin lempikirjakseni M.M Kayen Kuolema Berliinissä, koska murha ei sentään koskaan väsytä tai ahdista. Olen lukenut kyseisen kirjan useita kertoja, samoin samaisen kirjailijan teoksen Kuolema Kashmirissa. Näissä toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan sijoittuvissa tarinoissa on jotakin mukavan nostalgista ja kiehtovaa, ja voisin aloittaa niiden lukemisen uudestaan heti, kun olen saanut ne kerran luettua. Aika harvat tarinat jaksavat kiinnostaa useammin kuin kerran. Lisäetuna on se, että kirjat sijoittuvat eksoottisiin paikkoihin, joista lukeminen on aina mielenkiintoista. Luin M.M Kayen murhamysteereitä ensimmäisen kerran varmaankin joskus viitisen vuotta sitten, koska äiti oli sattunut ostamaan yhden niistä, Kuolema Kyproksella,  kirpparilta. Äiti mainitsi, että kirja muistutti vähän Agatha Christietä, joten päätin lukea Kuolema Kyproksella. Sen luin koko M.M. Kayen murhatuotannon. Harmi, että niitä on niin vähän.

Tällä hetkellä sängyn vieressä on iso pino kirjoja, jotka voitin arpajaisissa, ja muutamia matkakirjoja, jotka toin Suomesta. Milloinka minulla muka on aikaa lukea niitä? Tuntuu, että elämä on vaan täynnä velvollisuuksia ja liikaa kaikkea pakollista, ei siinä paljon jää aikaa millekään, mitä oikeasti haluaisi tehdä. Hyvä jos jaksan jotain Berlitzin kaupunkiopasta selata.

The problems of the world

One week to go before Christmas. I must say I am looking forward to the holidays. Having been sick for three weeks it will be nice to do absolutely nothing and enjoy it. I have sore throat, I cough and sneeze and blow my nose every five minutes. Every muscle is aching, as is the head, and still I need to go to the office. Being a responsible adults truly sucks. Last time I had a flu in January, and as a nice complication got the shit eye that was my source of constant joy and happiness for 8 long months. I am waiting in breathless horror what will come after this flu.

Last week I found kumquats in our corner store. The said corner store doesn't even sell a product as exotic as soy sauce so I was very surprised and despite the astronomical price of the kumquats decided to buy them. There was a bit of a trouble because the cashier did not know the code for kumquats and in the end two of the cashiers were trying to figure out how to sell the kumquats to me. They called someone who knows everything and I got my precious fruits. I think they were thinking foreigners have peculiar tastes. Like, who on earth would like to buy those strange little lemons?

Kumquats!

I don't remember if I already mentioned winning at a raffle last weekend at a Christmas market. In addition to a bottle of wine at the bottle raffle I also won a basket full of books, chocolates, wines, teas, everything. That's the best for a sick weekend like mine. I have just been shuffling the pages of the books, trying to decide which one to start reading. Yesterday I forced myself to go out to get a bit of fresh air and found a fascinating store that sells a lot of food unpacked. They'll proved a glass jar or you can bring your own and refill it there. I have seen the store about one hundred times but it has always been so late that it has been closed. Now I am really excited abut this concept of buying in bulk. I could just go there and fill my own jars. I didn't need anything for the pantry this time, so I bought some shampoo in a pretty glass jar. It was rather expensive, but hey, you'll have to pay for experiences, right?

Christmas basket

All in all it is nice to buy something that is not wrapped in plastic. Lately Facebook has been flooded with articles about the damage plastic is doing especially to marine ecosystems and every time I see a beautiful ocean littered with all we throw away, my heart bleeds. That is why I wanted to write something about the dangers of plastic. So OK, it is a cheap and easy material but not all things cheap and easy are good. (Fast food is cheap and easy but it makes you fat and sick, narrowing the blood vessels and increasing the risk for heart attack.) However, the problem of today's world is that it's pretty impossible to lead a non-plastic life, even a reduced-plastic life because plastic is in everything. Here are just a few examples and some brainwash articles, if you'd like.

Shampoo in a jar

1. Food. Most of our food comes packed in something, quite often in plastic. OK, yogurt must be packed in something, the same goes for cheese and beans and spices. But do bananas actually need a plastic wrapping? No Think about it. No. I am not saying I am opposed to packing food in plastic because it makes their shelf-life longer and even for the sake of hygiene it is necessary to pack food. What I am saying is that we should really think about how all those plastic packages could be recycled or re-purposed. Now they'll just end up in the landfill. And they will not degenerate. Soon even food itself will contain plastic, see number 2.

2. Cosmetics. In addition to being packed in plastic containers, e.g. toothpastes and peeling gels can contain microbeads that are too small to be caught in waste water filter, thus ending up polluting oceans and lakes. If they end up in bodies of water, fish and birds mistake them for something edible, feeding on them. If there is no interest in the well-being of other species, let's think as selfishly as usual. If the fish eat plastic and you eat the fish, you'll also eat the plastic. It's not going anywhere. Talking about biomagnification, the same is true for pesticides and other harmful substances.

3. Clothes. Yoga pants are killing the world. I happen to love yoga and don't really want to say negative things about it even indirectly, but the unpleasant fact is that there is a lot of plastic in most stretchy fabrics. When these clothes are washed, they will shed microscopic particles of plastic that will most likely make their way through any filters and into the wild.

Christmas tree decorated with tons of plastic

4. What not. Plastic can be found in our cars, computers, houses, furniture, kitchenware.. In Pacific Ocean there is a garbage patch the size of two states of Texas (or the entire USA, according to some researchers). We don't have a better option than plastic, yet. But that doesn't mean there will never be and it doesn't mean that the enormous problem with all that waste is not alarming and true. It is. So, all in all, I am happy that there are stores that sell stuff unpacked. And while consuming is probably never environmentally friendly, at least I can buy a better conscious by buying my food in reusable glass jars.

Ekokiusanhenki saarnaa

Nyt on enää viikko jouluun. Täytyy kyllä sanoa, että loma tulee tosi tarpeeseen. Oon ollu flunssassa kolme viikkoo, eikä tälle näy loppua. Kurkkuun koskee, yskittää, täytyy niistää koko ajan, joka lihakseen ja niveleen sattuu ja silti pitää vaan raahata perseensä töihin. Ei oo erityisen mukavaa olla vastuullinen aikuinen. Lisäksi, kun viimeksi olin flunssassa tämän vuoden tammikuussa, sain kahdeksan kuukautta kestävän silmätulehduksen jälkitautina. Nähtäväksi jää, mitä uutta ja jännää nyt tulee jälkitautina.Tuskin maltan odottaa.

Löysin viikolla kumkvatteja kaupasta! Ihan tuosta lähi-Albertista, missä ei siis yleensä ole edes soijakastiketta, joka kaiketi on tosi eksoottinen mauste. Ostin kumkvatteja niiden tähtitieteellisestä kilohinnasta huolimatta, mutta kassalla tuli ongelma, kun kumkvattien numerokoodi ei toiminut. Kassan täti ja setä vuorotellen yritti näppäillä numerokoodia kassaan, mutta aina tuli sama virheviesti. Kassan setä soitti jollekin, joka tietää asiasta ja kassan täti ihmetteli, miksi kukaan haluaisi ostaa tällaisia outoja pikku sitruunoita. Ulkomaalaisilla on erikoiset makumieltymykset...

Työllä ja vaivalla hankitut kumkvattini

En muista, olenko jo hehkuttanut, kuinka voitin viime viikon joulumarkkinoilla arpajaisista viinipullon lisäksi korillisen kirjoja, teetä, viinejä ja suklaata. Just hyvää sairasviikonlopun tekemistä, oon vaan selaillut kirjoja ja miettinyt, mitä niistä kannattaisi alkaa lukemaan. Eilen tosin reipastuin sen verran, että kävi vähän kävelemässä. Löysin tästä aivan läheltä kaupan, joka myy kaikenlaista kuivamuonaa sun muuta irtotavarana vaikka omaan lasipurkkiin. Olen kulkenut kaupan ohi sen sata kertaa, mutta yleensä siihen aikaan, että se on jo ollut kiinni. Innostuin tosi paljon täsät uudesta ideasta. Voisin ostaa esimerkiksi linssejä omaan lasipurkkiin. Ruokavarastoja on tällä hetkellä ihan kivasti, joten ostin shampoota. Uskomatonta, että shampootakin saa omaan purkkiin. Pieni purkillinen maksoi lähemmäs 200 korunaa, että ihan halpaa lystiä se ei ollut, mutta jo pelkästään kokemuksesta kannatti maksaa vähän ekstraa.

Arvalla voitettu kori 

Ylipäänsä on kiva ostaa jotain, mikä ei ole pakattu ja kääritelty muoviin. Viime aikoina Facebook on ollut tulvillaan artikkeleita muovien haitallisuudesta etenkin merien ekosysteemeille, ja joka kerta kun näen kauniin merimaiseman muovivuoren saastuttamana, sydän itkee verta. Siksi omistan tämän postauksen lopun pienelle muovisaarnalle. OK, muovi on halpa ja helppo pakkausmateriaali, mutta kaikki mikä on halpa ja helppoa, ei välttämättä ole hyväksi. (Pikaruoka on halpaa ja helppoa, mutta tukkii verisuonet ja kasvattaa vyötärönympärystä, sekä lisää sydänsairauksien riskiä.) Nykypäivän ongelma on se, että on tosi vaikea elää edes vähämuovista elämää, saati kokonaan muovitonta, koska sitä on ihan joka asiassa. Ehkä  muutama esimerkki olisi paikallaan, ja lisään linkit muutamaan aivopesuartikkeliin, jotka ovat kylläkin englanniksi.

Irtoshampoota

1. Ruoka. Melko suuri osa supermarkettien ruoasta on pakattu muoviin. OK, jogurtin on oltava jonkinlaisessa pakkauksessa, samoin juuston, papujen ja mausteiden. Mutta esimerkiksi banaanit ei välttämättä tarvitse muovipussia, koska ne on tertussa ja pysyvät aika hyvin kasassa ilman pussiakin. En vastusta ruoan pakkaamista muoviin, koska se lisää säilyvyyttä ja elintarvikehygieniankin nimissä on ihan kiva, että ruoka on pakattu johonkin. Mutta muovin kierrätystä pitäisi jotenkin tehostaa. Muovi ei oikeastaan maadu, joten mitä sille voisi tehdä käytön jälkeen? Jos nykyinen meno jatkuu, ruokakin sisältää kohta muovia, katso kohta 2.

2. Kosmetiikka. Esimerkiksi kuorintageelit ja hammastahna (sen lisäksi, että ovat pakattu muoviin) saattavat sisältää pienenpieniä muovipalleroita, jotka huuhtoutuvat jätevesien mukana ties minne. Jos muovipallerot huuhtoutuvat mereen, merenelävät ja linnut syövät niitä, koska ne ilmeisesti näyttävät makoisilta. Jos merenelävien muovistuminen ei kiinnosta, niin ajatellaan sitten jälleen kerran itseämme. Jos itse syö kalaa, niin saattaa olla, että syö muovilla kuorrutettua kalaa. Ei se muovi sieltä mihinkään ole hävinnyt, rikastuu vaan ravintoketjussa. (Samoin muuten ympäristömyrkyt.)

3. Vaatteet. Joogahousut tappaa maailman. Joogan ikuisena kannattajana en mielelläni sano edes epäsuorasti negatiivisia asioita joogasta, mutta ikävä totuus on se, että aika monissa venyvissä ja paukkuvissa vaatteissa on käytetty jonkinsorttista muovia. Kun näitä vaatteita pesee, muovihiukkasia irtoaa niistä, ja jälleen kerran hiukkaset päätyvät jätevesien mukana mereen tai muihin vesistöihin, koska ovat niin pieniä, etteivät jää suodattimiin.

Joulukuusi jossa on aivan saakelisti muovisia koristeita

4. Kerropa missä ei olisi muovia. Autoissa, tietokoneissa, huonekaluissa, astioissa, rakennuksissa, ihan kaikessa. Tyynessä valtameressä on muovipyörre, jota sanotaan parin Texasin kokoiseksi, ellei jopa koko Yhdysvaltojen kokoiseksi. Se, ettei parempaa vaihtoehtoa muoville ole vielä löydetty, ei tarkoita sitä, ettei parempaa ratkaisua ole, eikä sitä, että maailman hukkuminen muoviin ei olisi ongelma. Kaikista edellä mainistuista syistä olin siis todella onnellinen, kun löysin tämän irtotavarakaupan. Mikään kuluttaminen ei todennäköisesti koskaan ole ekologista, mutta ehkä voi edes ostaa puhtaamman omantunnon ostamalla vähemmän pakattua ruokaa.

Czech Cristmas

Christmas is coming again, believe it or not.. it feels like yesterday I wrote a post with that title but actually it's one year ago. Most of the presents have been bought already and I realized I need to add a luggage to my ticket, there is no way the presents are going to fit in the cabin bag. Even if they fit, nothing else will. No purse, no passport, no phone. Ho ho ho commercial Christmas to everyone. Maybe Santa will collect the presents and deliver them to my family.

But the topic is Czech Christmas, so let's move on to it. There are a couple of (in my opinion) exotic features in Czech Christmas. The first one is celebrating Saint Nicholas day on 6th of December, a tradition very much present not only in Czech Republic but in Hungary, Slovakia and other countries as well. (Saint Nicholas is the real-life character behind Santa Klaus, a story I had forgotten a long time ago).

In Czech Republic celebrating Saint Nicholas day takes place in the evening of 5th of December. There were some questionable creatures wandering in the streets that evening, namely Saint Nicholas accompanied by the Angel and the Demon. The purpose is to inquire whether or not the kids have been behaving themselves during the past year. Good children are given candy but annoying little brats face a mean punishment. The Demon will put them in his sack and carry them straight to Hell. Personally I don't believe in this because I can clearly hear that the annoying, screaming kid next door is still here. Had I known this I would have offered to be the Devil's henchman and helped to carry the  kid to Hell in my own Ikea bag if need be..

The other thing that surprised me in Czech Christmas tradition is Santa's minor role in it. You see, here it is commonly believed that Baby Jesus will bring the presents, not some fat old man dressed in red and living in the North Pole. This is worth mentioning because outside of Christmas period everybody will tell you that Czech Republic is one of the most atheistic countries of Europe and probably very atheistic even on the international scale. There is a church at every street corner but apparently they stand empty. As one of the articles I read put it, the traditional Abrahamic religious haven't gained popularity here. Despite this Jesus will remember the Czechs during Christmas. Yes.

Totally packed like Moscow subway

The Christmas markets are in full swing right now. Every square has its own fair except our square. hey only made a sad attempt to decorate the square with some lights. On Friday I visited the Christmas market in Old Town, and for sure they have everything you'll ever need on sale there, from candles to very delicious mulled wine, several liters of which I have drunk that I have tasted a couple of times. Christmas markets in Prague are well-known elsewhere in Europe and at least according to voice samples the Finns have also found their way here, both in the markets and it the shopping malls. If you feel like making a short trip before Christmas, Prague might be worth your while. They really invest in the markets. The negative side effect of their wide popularity is that prices see a constant upward trend. For example the price of mulled wine I already mentioned is 20% more expensive compared to the previous year.

Typical Christmas meal consists of carp, schnitzel and potato salad, and you should have at least seven sorts of cookies. This according to a real Czech source. All kinds of Christmas ornaments are being sold but especially mistletoe appeared in the shops some weeks ago. They have been painted gold or silver. I bought the golden one because it was absolutely charming. At least if you can draw any conclusions based on the supply, mistletoe seems a pretty popular Christmas decoration. Now I only have one task left, finding a flower vase for my mistletoe.

Afternoon coffee at Starbucks- my newly acquired mistletoe in the background

As the concluding note let me mention that I went to the International Women's Association of Prague Christmas market and won wine and books on the raffle. Now I just need to find time to collect them from the association's office. Looking forward passing time with the books, hopefully they'll be in English.

Tsekkiläinen joulu

Joulu tulee kuulkaas. Itse olen jo suurimman osan lahjoista ostanut ja paketoinut, ja oma suomalainen jouludilemmani on siinä, että joudun kun joudunkin ostamaan laukun lennolle Helsinkiin, koska joululahjat ei mahdu käsimatkatavaroihin. Tai joo, mahtuu kai ne, mutta sitten ei mahdu muuta. Ei lompakko, ei passi, ei puhelin. Hou hou hou kaupallista joulua kaikille, ottaiskohan pukki kyytiinsä rekeen nuo lahjat.

Mutta niin, tsekkiläisestä joulusta aattelin vähän kertoilla, koska siihen liittyy muutama mielestäni eksoottinen piirre. Ensimmäinen eksoottinen piirre on pyhän Nikolaoksen päivän (6. joulukuuta) juhliminen, joka on yleinen perinne Tsekin lisäksi myös esimerkiksi Unkarissa. (Itse asiassa Nikolaos on hahmo joulupukin takana, mutta ainakin itselleni tämä tieto tuli jos ei nyt ihan uutena niin ainakin uuden veroisena, en tuota enää muistanut.)

Tsekeissä pyhän Nikolaoksen juhla eli Mikuláš on 5. päivä joulukuuta, eli varsinaisen Nikolaoksen päivän aattona. Illalla täällä meidänkin kadulla esiintyi erikoinen trio, pyhä Nikolaos mukanaan enkeli ja demoni. Tarkoitus on tiedustella, ovatko alueen tenavat tajunneet olla ihmisiksi vuoden aikana. Kiltit penskat saa karkkia, mutta ilkeille riiviöille on varattu karmaiseva kohtalo. Demoni nimittäin laittaa ne selässään roikkuvaan juuttisäkkiin ja kantaa mennessään helvettiin. Itse kyllä epäilen tätä, sillä ainakin naapurin rääkyvä paskapentu kuuluu vieläkin olevan täällä. Jos olisin tämän tiennyt olisin kyllä tarjoutunut saatanan kätyriksi ja vaikka omassa Ikean pussissani kantanut kersan helvettiin...

Toinen erikoisuus on se, että joulupukki ei ole mitenkään erikoisessa asemassa täällä. Tsekeissä ajatellaan yleisesti, että joululahjat tuo Jeesus-vauva, eikä mikään lihava Korvatunturilla asuva vanha ukko. Itse mielestäni tämä on erikoinen asia jo senkin takia, että joulukauden ulkopuolella joka tuutista kuulee, että Tsekkin on yksi koko Euroopan ja varmaan koko maailmankin ateistisimmista valtioista. Joka kulmalla on kirkko, mutta ilmeisesti ne on suurimmaksi osaksi tyhjillään. Kuten eräs artikkeli asian kiteytti, perinteisillä Abrahamilaisilla uskonnoilla ei ole paljon jalansijaa Tsekin uskontomarkkinoilla. Mutta tästä huolimatta Jeesus muistaa Tsekkejä jouluna. Kyllä.

Porukkaa on kun Moskovan metrossa

Joulumarkkina-aika on muuten parhaimmillaan juuri nyt. Joka ikisellä aukiolla on joulumarkkinat, paitsi tässä meidän aukiolla. Jotain valoja ovat sentään yrittäneet viritellä. Kävin perjantaina katsastamassa Vanhan Kaupungin joulumarkkinat, ja olihan siellä vaikka mitä krääsää ja glögin tapaista kuumaa viiniä, joten olen tuhonnut jo litratolkulla maltillisesti maistanut pari kertaa. Prahan joulumarkkinat on Euroopassa hyvin tunnettuja, ja Suomikin oli äänestä päätellen hyvin edustettuna markkinoilla ja ostoskeskuksissa myös. Jos jonakin vuonna tekee mieli tehdä pieni reissu ennen joulua, niin suosittelen kyllä suuntaamaan Prahaan. Täällä panostetaan markkinoihin tosissaan. Ikävänä puolena joulumarkkinoiden suuressa suosiossa on se, että markkinatavaran hinnat on nousseet esimerkiksi edellä mainitun kuuman viinin osalta 20% viime vuodesta.

Tyypillinen jouluruoka täällä on tsekkiläisen tietolähteeni mukaan joko karppi tai leivitetty pihvi ja perunasalaatti. Keksejä pitää olla ainakin seitsemää sorttia. Joulukoristeita on joka lähtöön, mutta jokunen viikko sitten kauppoihin ilmestyi kullalla ja hopealla maalattuja mistelinoksia, jollaisen itsekin ostin, koska se oli mielestäni oikein komea. Mistelinoksa on ainakin tarjonnasta päätellen suosittu joulukoriste. Nyt pitää vaan enää löytää vaasi oksalleni..

Iltpäiväkahvit Starbucksilla- mistelinoksa tuolla taustalla

Viime nuottina vielä mainittakoon, että kävin Prahan International Women's Associationin joulumarkkinoilla ja menin ostamaan arpoja. Voitin viinipullon ja myöskin korillisen viiniä ja kirjoja, jotka minun kylläkin pitää keretä joku päivä hakea järjestön toimistosta. Siinähän sitä on ajankulua joksikin aikaa, mikäli kirjat on englanniksi.

Suomi 100

Keskiviikkona oli suurlähettilään residenssissä Suomi 100-pippalot, joissa kävin. Juhliinhan on varustauduttu vuodesta 2016 asti, ja miksikäs ei. Ei jokainen elä satavuotiaaksi, ja tässä epävakaavaassa, muuttuvassa maailmassa sama pätee myös maihin. Residenssi oli tupaten täynnä juhlakansaa, tuntui että puolet Suomesta saattaa olla täällä Prahassa muuten. Praha muisti Suomen suurta päivää valaisemalla Tanssivan Talon sinisellä ja valkoisella.

Kuten varmaan aikaisempina vuosina olen maninnut, itsenäisyyspäivä on varmaan vuoden ainoa päivä, jolloin voin täysin unohtaa Suomi-kritiikin ja vain olla iloinen ja ylpeä maastamme. Ehkä se ei ole paras paikka minulle juuri tällä hetkellä, eikä mikään mahti maailmassa saa minua ajattelemaan positiivisia ajatuksia talvesta, mutta on siellä paljon hyvääkin. Kansainvälisesti vertailtuna olemme kuitenkin modernin ajan "voittajia". Koulutusjärjestelmä niittää kunniaa maailmalla, ja omia koulutusjärjestelmiään kehittävät valtiot ovat ottaneet siitä oppia. Koulunkäynti on ilmaista yliopistossakin (vaikka jotain puhetta kai lukukausimaksuista on ollut).

Suomi on yksi maailman parhaista maista olla tyttö. Naiset käyvät töissä kodin ulkopuolella, osallistuvat poliittiseen- ja kulttuurielämään, ihan kaikkeen. Suomi oli maailman ensimmäisten maiden joukossa myöntämässä naisille äänioikeuden noin vuosikymmen ennen itsenäistymistä (feministi minussa kysyy mikä helvetti siinä kesti niin kauan ja miksei äänioikeuden satavuotisjuhlia juhlittu???). Ja vaikka itse toki olen sitä mieltä, että maailma saisi arvostaa  naisia enemmän, niin täytyy myöntää, että tasa-arvo on hyvällä alulla Suomessa ;). Eipä siellä yleensä kuule typeriä kommentteja kuten "ei tytöt tähän pysty" tai "ei tämä ole naisille". Tytöistä voi tulla ihan mitä he haluaa. Ja jos ei halua olla mitään, niin sekin on ihan OK, onhan meillä fantastinen sosiaaliturva.

Suomi on turvallinen maa. Liikenne ei aseta henkikultaa riskiin, eikä liioin ole vaaraa siitä, että joku tappaa, mukiloi tai ryöstää. Itse asiassa on todennäköisempää joutua perheväkivallan uhriksi tai saada kaverin puukko selkäänsä kuin tulla tuntemattoman pahoinpitelemäksi kadulla. Sitä voimme kaikki tutkia tunnoissamme, onko se hyvä asia.

Mitä sitten sanonkin tai ajattelen Suomesta, ei voi kuin olla kiitollinen siitä, että olemme itsenäisiä. Vaikka sen usein ottaa itsestäänselvyytenä, ei ole loppujen lopuksi kovin kauan siitä, kun asiat olivat toisin. Isoisovanhempani olivat syntyneet Venäjällä (tai siis Suomen autonomisessa suurruhtinaskunnassa, mikä käytännössä oli sama asia). He kävivät venäläistä koulua, jossa ei saanut puhua suomea. Kun isoisäni syntyi, Suomi oli 5-vuotias ja toipui verisestä sisällissodasta. Kannattaa myös muistaa, että jonkin aikaa sotavuosina saattoi mielessä häälyä epäilys, säilytäänkö itsenäisinä. Isoisä meni sotaan, kuten koko hänen sukupolvensa, ja heitä on kiittäminen siitä, että vältyimme Baltian maiden ja Itä-Euroopan kohtalolta. Ollaan niitä harvoja valtioita, jotka ovat pystyneet sanomaan Neuvostoliitolle ei kiitos. Kuuluu sanottavan, että sota auttoi suomalaisia unohtamaan sisällissodan traumat. Mikä vain osoittaa sen, että vihollisen vihollinen on ystävä.

Finlandia since 1917

On Wednesday I went to ambassador's residence to celebrate Finland 100, our 100th independence day. The whole country has been preparing for the centenary since 2016 and why not. Not everyone lives to be one hundred and in this insecure, turbulent world, the same goes for nations. The residence was completely packed with people, makes one imagine that half of the population is actually here in Prague. Prague City celebrated along and the Dancing House was lit up with blue and white, the colors of our flag. 

As I have probably written in previous years, too, independence day is THE day for me. It is probably the only day of the year when I can forget about the things I don't like in Finland and just be happy and proud of our country. It might not be the best place for me at the moment, and nothing can ever make me feel like winter is a nice thing, but I am aware of all the positive aspects of life in Finland. Compared internationally, we do well in several sectors. Our education system receives praise in media abroad and some countries interested in developing theirs have been interested to learn more about it. Needless to say education is free, even in universities (even though I think there's been discussion about introducing fees). 

The Dancing House

Finland is one of the best countries in the world to be a girl. Women work actively outside of home and participate in politics, culture, everything. Finland was among the first countries in the world to enact universal suffrage a decade before becoming independent (and the feminist in me wants to ask what the hell took them so long and why wasn't the centenary of that event celebrated???) And even if I personally think that this world should so more respect to women I must admit that in equality Finland does well, too. I cannot remember hearing shit like "you cannot do it because you are a girl" or "this is not for women". Women can be anything they want to be. And if you actively want to be nothing, that's quite OK, too. After all, our fantastic social security will take care of you. 

Finland is a safe country. Traffic is not high risk for your health and safety, only for mental well-being sometimes. You are not likely to be kidnapped, killed, robbed or anything. In fact, you are more likely to be a victim of domestic violence or be murdered by your mates than being randomly attacked on the streets. We can all think for ourselves if that is a positive thing or not.. 

Christmas is coming 

Whatever I say or think about Finland, I am extremely happy it is an independent nation. Even though it's something I usually take for granted, it is not that long ago when things were different. My great-grandparents were born in Russia (or the Grand Duchy of Finland but in effect the same thing). They went to Russian school where they were not allowed to speak Finnish. When my grandfather was born, Finland was only 5 years old, recovering from a bloody civil war. It is also good to remember that for some time there, it wasn't so sure if we were going to remain independent. My grandfather went to the war, and it is their generation we can thank for escaping the faith of the Baltic states and Eastern Europe. After all, we are one of the rare nations who have been able to say no thank you to Soviet Union. It is said that the war unified Finland and hard feelings remaining from the civil war years disappeared in the face of a common enemy. Which goes to prove that the enemy of an enemy is a friend. 

Ruoka-aika Tsekeissä

Rehellisyyden nimissä mainittakoon, että olen täällä ollessani kokeillut vain yhtä tsekkiläistä ruokalajia, paistettua juustoa. Paistettu juusto on juuri sitä, miltä se kuulostaakin, kananmunilla, jauhoilla ja leivänmurusilla kuorrutettua juustoa, joka on paistettu. Yleensä kylkiäisenä tulee joko keitettyjä perunoita taikka ranskalaisia perunoita. Juusto on kyllä tosi maistuvaa, mutta kuvittele, miltä olo tuntuu, kun on ahtanut napaansa paketillisen edamia. Aika pöhöttyneeltä ja laiskanpulskealta, koska ruuansulatuselimistö kiljuu kivusta kaiken sen tyydyttyneen rasvan jälkeen. Muistelisin, että kotitalouden tunnilla oli joskus puhe siitä, että juuston saantisuositus on 3 siivua pävässä, ja ne siivut on sellaisia ohuuita, joita juustohöylällä tulee. En uskalla edes alkaa laskeskelemaan kuinka monta kertaa kolme siivua menisi näihin paistetun juuston möhkäleisiin. Lienee parasta, etten seuraavan vuoden aikana syö paistettua juustoa toistamiseen, jotta kropalla on aikaa polttaa kaikki lisärasva, joka juustoista irtosi. Rasvan lisäksi lisukkeet ovat asia, jota paistetussa juustossa kammoksun. Ei mitään tuoretta, ei mitään vihreää. Eikö lisukkeena voisi olla salaattia, että annos edes vaikuttaisi vähemmän verisuonia tukkivalta?

Pari ruohosipulinsilppua ei salaattia tee

En ole kauhean innostunut tsekkiläisestä ruuasta, koska liha ja perunat näyttelevät siinä pääroolia, aivan niin kuin suomalaisessakin ruuassa. Toisekseen syön etupäässä kasvisruokaa, ja vaikka satunnainen liha-ateria meneekin, se on yleensä joko äidin kokkaamaa kotiruokaa, pihvi, tai kimchi-pataa, jota ikävöin Koreasta. Todennäköisesti Prahassa on ravintoloita, joissa tarjoillaan kasvisversioita tyypillisistä tsekkiruuista, ja ehkäpä joku päivä käynkin niitä kokeilemassa, mutta tällä hetkellä mielenkiinnon ovat vieneet Prahan lukuisat etniset keittiöt. Joten puhutaan ulkona syömisestä yleisesti. Kuten mainitsin, kimchi-pata on yksi parhaista korealaisista ruuista ikinä, ja vaikka se onkin niin tulista, että itkettää, se on myös täydellistä lohturuokaa. Prahassa on korealaisia ravintoloita, joten kimchi-padan saanti on varmistettu.

Korealaisen ruuan perusväri on chilinpunainen

Vielä iloisempi asia on se, että Prahassa on paljon vietnamilaisia, jotka ovat asettuneet tänne asumaan, ja missä on vietnamilaisia, siellä on hyvää ruokaa ja kahvia. Namesti Mirun lähellä on tosi kiva vietnamilainen ravintola, jossa käyn, jos satun siellä päin liikkuman ruoka-aikaan. Sieltä saa loistavaa paistettua riisiä ja pho-keittoa.

Paistettua riisiä

Jälkiruuat on melko lailla samanlaisia kuin muuallakin Euroopassa, kakkuja ja torttuja. Kaupungilla on tarjolla tsekkiläistä erikoisuutta, jonka nimi on trdelnik (pieni vinkki sanahirviön ääntämiseen on laittaa heikosti kuuluva a t:n ja r:n väliin, tardelnik) ja vaikka sitä kovasti tyyppillisenä tsekkiherkkuna kaupataan, eräiden tietolähteiden mukaan se on alunperin unkarilainen. Trdelnik on eräänlaista tikkupullaa, joka paistetaan kepin ympärillä grillissä. Se oli kyllä ihan kelvollista pullaa, mutta siitä huolimatta se on vaan pullaa. Tyypillisten lihamössöjen ja unkarista lainatun pullan lisäksi Tsekeissä voi ahtaa kupunsa täyteen myös ruokia, joita kutsun "yleiseurooppalaisiksi", koska niihin samoihin annoksiin olen törmännyt joka puolella Eurooppaa, missä olen käynyt. Täytettyjä voileipiä, kasvissosekeittoja, pastaa, pitsaa, salaatteja.. Jos ei olo tunnu seikkailumieliseltä ruuan suhteen, niin ei hätää, kyllä täällä saa silti mahansa täyteen.

Trdelnik-koju. Trdelnikin voi täyttää vaikka jäätelöllä. 

Praha on hyvä paikka ruuan suhteen. On intialaisia ravintoloita, vietnamilaisia ravintoloita, thaimaalaisia, kiinalaisia, meksikolaisia, ihan mitä vaan. Lähellä asuntoani on indonesialainen ravintola, johon toivottavasti lähitulevaisuudessa tutustun lähemmin. Hinnan suhteen ulkona syöminen on suomalaisittain halpaa. Hyvän aterian ja juoman saa kympillä tai vähemmälläkin, riippuen siitä, missä päin kaupunkia on ja minkä tasoinen ravintola on. Turrepaikat on kalliimpia. Vesi tai alkoholiton juoma saattaa olla olutta kalliimpaa, joten kannattaa harjoitella kaljan juontia ennen tänne tuloa. Ja iloisia uutisia teille, jotka tykkäätte viineistä: lasin talon viiniä voi saada 20-30 kruunulla, mikä käsittääkseni on jossain euron hujakoilla. Lompakossa kannattaa olla varalla käteistä rahaa, sillä vaikka paikka näyttäisi kukoistavalta ja modernilta, maksupolitiikan suhteen saatetaan olla perinteisiä, eikä kortti kelpaakaan.

Yksi pikku juttu Tsekin ulkonasyöntikulttuurissa ärsyttää minua, nimittäin tippaaminen. Täällä on tarkoitus tipata tarjoilijoita. Syy miksi en pidä tavasta ei liity rahaan, sillä jos aterian hinta on noin 200-300 kruunua, 10% tippi on 20-30 kruunua, mikä ei ole juuri mitään. Mutta kun tippaaminen on niin saakelin kiusallista. Suurimman osan elämästäni olen asunut maassa, jossa tipin jättäminen ei ole yleinen tapa (koska jos Suomessa syö ulkona, niin laskun nähdessään tietää kyllä maksavansa ihan tarpeeksi), joten en yksinkertaisesti vaan osaa tipata. Millaisissa paikoissa tippiä odotetaan? Ei kai sentään Starbuckissa..? Miten tipataan kohteliaasti? Mikä on oikea hetki, jätetäänkö raha vaan pöydälle, entä jos maksaa kortilla, pitääkö sanoa, että pyöristää hintaa ylöspäin? Entä jos ruoka maksaa 199 kruunua ja aikoo maksaa 200 kruunun setelillä, pitääkö sitten lisätä parin kympin kolikko? Helpointa on, jos tarjoilija vaan kysyy, laitetaanko tippiä maksun lisäksi ja sitten voi sanoa, että voi lisätä sen 10%. Ihan kamalaa. Yritän kyllä, mutta välillä tapaan tottumattomana myös unohdan, että täällä odotetaan tippiä. Anteeksi. Saataa hyvinkin olla, että koska olen kykenevä näkemään ongelmia sielläkin, missä ei niitä ole, olen tehnyt tästä aiheesta ehdottomasti liian monimutkaisen prosessin omassa mielessäni. Auttakaa minua tulemaan paremmaksi ihmiseksi ja kertokaa, miten jätetään tippiä!

Brunssi

Jos jätetään tippaamisen kiusallisuus sivuun, vastustan tapaa periaatteellisista syistä. Ensinnäkin mielestäni tapa on loukkaava, se laittaa minut sinun yläpuolelle ja pahimmillaan johtaa tilanteeseen, jossa tarjoiluhenkilökunnan loppupalkka riippuu asiakkaiden armeliaisuudesta. Me kaikki kulutamme liikaa aikaa töissä. Minä. Sinä. Henkilö, joka istuu vieressäni metrossa aamulla. Ainakin kompensaatio vapaa-ajan menetyksestä pitäisi olla sillä tasolla, että työntekijä voi olla varma sen riittävän kelvolliseen elämään. Jos tippaamalla tuetaan rakennetta, joka mahdollistaa työntekijöiden riistämisen maksamalla polkupalkkaa ja olettamalla, että asiakas maksaa loput, niin eikö moisesta tavasta pitäisi luopua hetimiten? Miten niin se on asiakkaan vastuulla pitää huolta, että henkilökunta saa kunnon palkkaa? Anteeksi tämä ideologinen saarna, mutta olin haistavinani epäoikeudenmukaisuuden katkeran tuoksun ja hiillyin siitä. Onhan se nimittäin niin, että suurin syntinen kaikista on se, joka näkee epäoikeudenmukaisuutta, mutta ei puutu siihen. Nyt pitääkin lopettaa kirjoittaminen, sain kutsumuksen liittyä ammattiliittoon tai johonkin muuhun vastaavaan aktivistiliikkeeseen, joka ajaa työntekijöiden oikeuksia.

Kasvissosekeittoa

Eating in Czech Republic

To be honest, I have only tasted one traditional Czech dish, fried cheese. Fried cheese is exactly what it sounds like, pieces of cheese coated with eggs, flour and bread crumbs and fried. Fried cheese is typically served with potatoes or french fries and it is tasty, yes, but imagine eating a package of cheese. How would you feel like? Quite lethargic I assume, because your digestive organs are fighting a losing battle trying to mince all that saturated fat you burdened them with. When I was at school we were taught that the recommended daily intake for cheese is 3 slices (and the slices are very thin.) I don't even want to speculate how many times does 3 slices go into the mass of cheese in the picture below. In addition to fats, the lack of anything fresh or green made me feel controversial about fried cheese. At least it should be accompanied with salad to make it appear slightly healthier. I really enjoyed my meal of fried cheese but I think I can manage without it for a year or so now. Have to give the body some time to burn all that energy.

See, nothing green, nothing fresh

There are a couple of reasons why I haven't been that enthusiastic trying other Czech dished. Firstly, I don't find Czech cuisine very interesting. The main roles in it are played by meat and potatoes, and guess what, that sounds exactly like Finnish cuisine, too. Secondly, I follow mainly vegetarian diet and while I like to eat an occasional meaty dish, it is usually a steak, Korean kimchi stew or a dish cooked by Mom. I am quite certain there are restaurants serving vegetarian Czech specialties and maybe some time I will try and find one of those, but meanwhile I have been busy exploring all the interesting ethnic eateries in Prague. So let's talk more about eating out in general.  As I mentioned, kimchi stew is one of my favorite Korean dished and while it's so spicy it makes me cry, it is comfort food at its best. There are some Korean restaurants in Prague, so there will always be a steady supply of kimchi stew.

The typical color of Korean food- chili red 

What makes me even more happy is that there are plenty of Vietnamese people who have settled in Czech Republic and where there are Vietnamese people, there is good food and good coffee. There is one very nice Vietnamese restaurant close to Namesti Miru where I go if I happen to be in that part of Prague around lunch or dinner time. They have lovely fried rice and pho noodle soup. 

Fried rice with tofu

Desserts here are of the same type that is found across Europe, different kinds of cakes and tarts. There is one specialty you will see everywhere in the city, trdelnik (the secret to pronouncing this seemingly unutterable monstrosity of a word is placing a very small and very weak "a" between t and r, tardelnik). While it is sold as a typical Czech thing, my sources tell me it's actually originally a Hungarian invention. Trdelnik is kind of a grilled sweet bun. I tried trdelnik once but wasn't that amazed by it. While it is a nice dessert, it is basically just a sweet bun. That's it. In addition to original Czech meat dishes and desserts borrowed from the Hungarians, plenty of what I like to call "commone European food" is available here. I call it common European food because I have seen the same type of dish in pretty much every European country I have been to. Sandwiches, pasta, pizza, salads, vegetable soups, etc. So if you are not feeling adventurous, you can still stick to the familiar in Czech Republic. Never you worry. 

Trdelniks can be filled with ice cream, for example

Prague is a nice place for trying different cuisines, you can find Indian restaurants, Vietnamese restaurants, Thai, Chinese, Mexica, you name it. There is an Indonesian restaurant quite close to my place which I have to try one of these days. Something about the prices then, eating out is relatively cheap here, at least from a Finnish point of view. You can have a perfectly good meal including a drink of your choice with 10 euros or less, depending on the restaurant and the area. Touristy places are more expensive. Water or a soft drink could be more expensive than beer, so make sure to practice drinking beer before coming here even if you are not fond of it. And some good news for wine lovers, a glass of house wine can be as cheap as 20-30 crowns, which I believe is somewhere around 1 euro. Be sure to have some cash ready, not all places accept payment by card. Even a place that look like a big, flourishing business can be traditional in that way.

There is one aspect to eating out in Czech Republic I don't like however, and that's tipping. You are supposed to tip here. The reason why I don't like it is not about the money, if we add the suggested 10% to the price of the meal, the tip is still usually between 15-30 crowns, which is nothing. The problem is it's so damn awkward. For most of my life I've been living in a country where tipping is not commonplace (believe me, if you eat out in Finland you already feel like you are paying enough when you see the bill). So, I don't know when and how to tip. In what kind of places is tipping expected? Surely not in Starbucks.. ? How to do it politely? What is the right moment, should you leave some coins on the table, what if you pay by card, should you ask them to add the tip? What if the price is 199 crowns and you intend to pay with a 200 crown note? Should you in that case make it 220? For me it's easiest if the waiter just asks if any tip should be added, then I can say yes, 10%. OMG it's so embarrassing, I try to tip but it's difficult and sometimes I just forget, not being used to the custom. Sorry. Having the ability to see problems where there are none, I probably made this absolutely too complicated inside my head. Please help me to become a better person and give some advise on tipping! 

Delicious brunch

OK, setting aside the awkwardness of tipping, in general I am against it for the reasons I try to explain here. Personally I feel tipping is insulting. It puts me above you and in worst case creates a situation when a portion of the waiter's wages is an arbitrary amount on money that depends on the goodwill of the customers. We all spend too much of our lives working. Me. You. The person who sits next to me in the subway in the morning. At least the compensation for wasting so much of perfectly good time doing unimportant things should be such that the employee can be secure in the knowledge that the paycheck alone is enough for a decent living. If tipping is supporting exploitation of workforce by paying them a pittance and expecting the customers to pay the rest, then maybe such practice should be abolished ASAP. Why is it the customer's problem to make sure the employees receive fair wages? Sorry for the idealistic preach... I tend to get agitated when I sense injustice lurking around the corner. After all, the greatest sinner of all is the one who sees injustice but doesn't fight it. Sorry I have to stop writing now, I have a sudden strong calling to go and join a labor union or any other activist group supporting fair treatment of employees.. 

Vegetable soup, a good example of common European food