sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Haaste 3- lue lempikirjasi

Vuosi lähenee loppuaan ja vielä on pari haastetta tekemättä, apua. Toivottoman lyhyen joululomani aikana ehdin lukea lempikirjani, tai yhden niistä. MInulla ei varsinaisesti ole yhtä ainoaa lempikirjaa, vaan aika moni teos mahtuu tähän kategoriaan. Erityisen mieltynyt olen vanhoihin kunnon murhamysteereihin, esimerkiksi Agatha Christien teoksiin.

Nuorempana luin  koko ajan jotakin. Olin kiinnostunut monista eri aiheista ja luin kirjallisuutta laidasta laitaan. Minulla oli aina pino kirjoja odottamassa. Sitten menin opiskelemaan liiketaloutta ja pikkuhiljaa mielenkiintoni lukea vaan katosi jonnekin. Sen lisäksi, että kaikki päivät istuin nenä kiinni jossakin kirjassa tai muussa opintomateriaalissa, en vaan yksinkertaisesti halunnut avata yhtäkään opusta vapaa-aikana. Valmistumisen jälkeen muutin ulkomaille, ja lukeminen loppui lähes kokonaan. Oli vaikea löytää mielenkiintoisia kirjoja jollakin itselleni ymmärrettävällä kielellä, ja lopulta vain annoin periksi. Luenpahan sitten kun menen Suomeen. Kun irtisanouduin työstäni Irlannissa ja vietin kevättalven Suomessa ennen Australiaan menoa, palasin jällleen vanhaan olomuotooni ja luin kaiken, mikä vähänkin tuntui kiinnostavalta. Kirjastossa epäiltiin, että minä yksinäni aiheutin piikin lainaustilastoihin.

Erityisesti viime aikoina olen lukenut lähinnä tietokirjallisuutta ja matkakertomuksia, koska tuntuu, ettei stressaantunut ja väsynyt mieleni jaksa pysyä mukana kaunokirjallisuuden kiemuroissa. Etenkin, jos kirja perustuu vaikeiden ihmissuhteiden sairaisiin juonikäänteisiin, tai vaarana on, että kirja herättää ajatuksia, jotka mieluiten pitäisin suljettuna johonkin mielen perukoille, jätän sen heti lukematta. Energia ei yksinkertaisesti riitä kuvitteellisten ihmisten kuvitteellisen paskan läpikäymiseen. Jos ylipäänsä jaksan jotain kertomakirjallisuutta lukea, siinä ei saa olla juonta laisinkaan, etten ahdistu. Tai sitten luen jonkun kirjan, jonka olen jo lukenut, koska se on tarpeeksi ennalta arvattava.

Valitsin lempikirjakseni M.M Kayen Kuolema Berliinissä, koska murha ei sentään koskaan väsytä tai ahdista. Olen lukenut kyseisen kirjan useita kertoja, samoin samaisen kirjailijan teoksen Kuolema Kashmirissa. Näissä toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan sijoittuvissa tarinoissa on jotakin mukavan nostalgista ja kiehtovaa, ja voisin aloittaa niiden lukemisen uudestaan heti, kun olen saanut ne kerran luettua. Aika harvat tarinat jaksavat kiinnostaa useammin kuin kerran. Lisäetuna on se, että kirjat sijoittuvat eksoottisiin paikkoihin, joista lukeminen on aina mielenkiintoista. Luin M.M Kayen murhamysteereitä ensimmäisen kerran varmaankin joskus viitisen vuotta sitten, koska äiti oli sattunut ostamaan yhden niistä, Kuolema Kyproksella,  kirpparilta. Äiti mainitsi, että kirja muistutti vähän Agatha Christietä, joten päätin lukea Kuolema Kyproksella. Sen luin koko M.M. Kayen murhatuotannon. Harmi, että niitä on niin vähän.

Tällä hetkellä sängyn vieressä on iso pino kirjoja, jotka voitin arpajaisissa, ja muutamia matkakirjoja, jotka toin Suomesta. Milloinka minulla muka on aikaa lukea niitä? Tuntuu, että elämä on vaan täynnä velvollisuuksia ja liikaa kaikkea pakollista, ei siinä paljon jää aikaa millekään, mitä oikeasti haluaisi tehdä. Hyvä jos jaksan jotain Berlitzin kaupunkiopasta selata.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti