tiistai 28. maaliskuuta 2017

About cleaning hotels

This is a post I've been planning to write for a long time. Let me take you back to the beginning. When I first arrived to Sydney as a young girl full of hopes and dreams, my first job was cleaning 4.5 star hotels. It was a job that made me totally lose faith in humanity and partially lose faith in getting what you pay for.

Let me tell you.. First of all the agency recruiting the cleaners tried to pay us piece rates. According to fair wok website piece rates don't apply to cleaning services, they apply e.g. in agriculture where it is legal to pay per bucket. For cleaning services, normal hourly salary applies. This was the first reason to resign during the first week. I'm done being treated in an unfair manner. In addition I should have signed a 6-months contract with the agency. Had I left earlier they'd made me pay for the training expenses. Once again, illegal.

Reason number two was bad equipment. How come the employer doesn't even provide disposable rubber gloves for the employees to wear? How expensive can the gloves be? When I studied the rights and obligations of the employee and employer for my next job, they clearly stated that the employer should provide a safe working environment and all the necessary equipment needed to perform the job. Well, I don't feel safe cleaning shitty toilets and showers without gloves. 

Reason number three is that even in a luxury hotel your towel's been used to clean the toilet and shower room floors and walls. Of course the towel is washed afterwards but I still find it disgusting to think that after a shower I'll wrap around myself something that has been used for cleaning purposes. It's like wearing a dirty mop. From now on I will travel with my own towel.


And the reason number four, my favorite one. The cleaning job was exactly the kind of corporation full-of-shit job I've made a promise to try to avoid. Every morning we had to go trough the ”morning shaming”, to listen the manager tell us every detail that had gone wrong the previous day, every complaint the hotel had received regarding cleaning. When I listened the annoyed manager whine about the bad quality of cleaning, I decided to run as fast as I can. It's better for the manager to take the vacuum cleaner to his own hands and start cleaning himself. After all, it is common knowledge that if you want something properly done, you should do it yourself.  

Hotellien siivouksesta

Tää postaus on pyörinyt päässä jo pidempään, joten tuumasta toimeen ja ei kun kirjottelemaan. Sillon kun nuorena tyttönä suurien toieideni kera saavuin Sydneyyn, ensimmäinen yö, jota kokeilin täällä oli hotellien siivous. Hommassa meni usko ihmisyyteen aivan täysin ja usko siihen, että rahalla saa palvelua lähes kokonaan.

Antakaas kun avaudun.. Kyseessä oli siis 4,5 tähden hotellien siivous. Ensinnäkin siivoojia värväävä yritys maksaa työstä per huone, mikä ei ole aivan lainsäädännön mukaista. Ns. ”piece rates” on laillista, jos puhutaan esimerkiksi hedelmien tai marjojen poimimisesta, mistä maksetaan per ämpäri. Fairworkin mukaan siivousalalla tulee maksaa asianmukaista tuntipalkkaa. Syy numero yksi, miksi lähdin kävelemään oltuani töissä vajaan viikon. Paska kohtelu työpaikalla on niin nähty juttu. Lisäksi olisi pitänyt allekirjoittaa puolen vuoden sopimus. Jos olisin lähteny aiemmin, olisin jotunut maksamaan välitysfirmalle ”sakkoa” sopimuksen rikkomisesta. Jälleen kerran, laitonta.

Helvetin huonot varusteet oli syy numero kaksi. Miten voi olla, ettei muka jollakin luksushotellilla ole varaa antaa siivoojille kertakäyttöhanskoja? Ei kai ne nyt paljon maksa. Sitä paitsi myöhemmin kun menin uuteen työhön ja opiskelin jälleen kerran kaikki työntekijän oikeudet ja velvollisuudet, niin asiaankuuluvien työvälineiden järjestäminen kuului työnantajan velvollisuuksiin. Jos siivoaa paskaisia vessoja ja suihkuja, niin kyllä näkisin, että hanskat on asialliset, mutta näkemyksiähän on toki monia.

Syy numero kolme oli se, että jopa siellä luksushotellissa ei voi luotta siihen, että pyyhkeelläsi ei olisi pesty vessan lattiaa. Toki pyyhe pestään kunnolla, mutta sanoisin, että on silti oksettavaa ajatella, että suihkun jälkeen kääriydyn johonkin, jolla on pesty lattioita ja seiniä. Ihan sama kuin kuivaisi nahkansa lattiamopilla. Moniko sellaiseen suostuisi? Tästä lähin matkustan aina oman pyyhkeen kanssa.


Syy numero neljä on kuitenkin sen kaikkein painavin syy. Hotellien siivoaminen oli juuri sellaista korporaatiopaskaduunin jatkumoa, jota pyrin välttelemään. Aamuisin kokoonnuimme kuuntelemaan aamuhaukut, kaikki mitä edellisenä päivänä oli siivoamisessa mennyt vituiksi ja mistä kaikesta oli valitettu. Kun kuuntelin pöyhkeilevän managerin tuohtunutta jurnutusta, päätin lähteä lipettiin mahdollisimman äkkiä. Parempi managerin ottaa imuri omaan käteen ja alkaa siivota. Vanhan tiedon mukaan vaan silloin voi olla varma, että homma on kunnolla tehty kun sen tekee itse.  

lauantai 25. maaliskuuta 2017

How I lost my sense of humor

I've been in Australia for 11 months now and this year has without any doubt been the most interesting year of my life. I've learned a lot about people but even more about myself. I'm more understanding towards other people after seeing many different lifestyles, many different problems. On the other hand I've met selfish, disgusting and unworthy people and I am more cynical and hate people more than ever. Living in a hostel can get very tiring from time to time and sometimes I feel so tired having people around me all the time that I would just like to be mean to everyone, on purpose. It would be nice to be able to say that this trait only surfaces when I'm unwell but unfortunately the fact is that I was born mean and ill-spirited and since teenage years have made reasonable effort to hide my true character. I'm not even that unwell anymore. The sick eye is almost normal but I'm still mean.

Anna will leave Sydney next week and to my utter horror I noticed that she is effectively my only friend in Sydney. In all these 6 months I've been here I haven't been able to make one single friend here. I have another friend here, yes, but I already knew her in Finland, so I have badly failed the mission of making new friends. When it comes to friends I've always thought that quality beats quantity any day but in this kind of situations my principle fails a bit. Actually I noticed that throughout my life I've usually had one, maximum two, good friends with whom I spend most of my time. Now it seems like I will spend a solitary, quiet month in the hostel without anyone to talk to after work. At the same time I feel like that my interest towards meeting people is zero. I'm tired of having people around me all the time and I'm so not going to invest my precious time here trying to make new friends who are most likely only going to stay in my life for the short period of time I still have left in Sydney. Luckily I have my trip to Asia to plan, that will keep my mind occupied. I've already booked my flight to Vietnam, that'll be 29 of April. I'll stay in Saigon for around one week and then probably head to Singapore, Malaysia and finally end up in Bangkok where I will catch my flight to Helsinki. I decided to pay extra for comfort and booked a slightly more expensive direct flight to Finland. Plus, it's Finnair and I can be sure the service is good.

A week ago I told my boss I will be leaving in the end of April. It made me kind of happy that my co-workers seemed to be genuinely sorry that I'll leave. Many of them asked if I could extend my visa but that's not possible. I'm sad to leave my job, too. First time in a couple of years I have a job I actually love. Now someone might think it's not normal to love ironing but I do. Besides, my job has been the only normal thing in my life during my stay in Sydney, the only place not full of backpackers, the only place where life is not full of booze and parties. I've always been somewhat against that kind of lifestyle and here I'm more sure than ever that I made the right choice, saying no to alcohol and parties. What's the point to go to the other end of the world if you'll just go there to drink beer? That can be accomplished at home too, and at a lower cost.

I'd like to spend the summer in Finland, doing some simple summer job and try to find my sense of humor that I seem to have lost during my travels. Then when the autumn comes, I'd like to head back to some warm, nice location without the risk of snow and frost. If anyone knows a place where they need a motivated summer help, let me know :)


Kuinka menetin huumorintajuni

Kohta vuosi on tullut tallattua Australian kamaralla, ja kyseessä on elämäni epäilemättä tapahtumarikkain vuosi. Olen oppinut paljon ihmisistä ja ennen kaikkea itsestäni. Toisaalta olen ymmärtäväisempi ja hyväksyvämpi kanssaihmisiäni kohtaan, sillä olen nähnyt monenlaisia kohtaloita reissuni aikana, mutta toisaalta olen ihmisvastaisempi ja kyynisempi kuin koskaan ennen. Hostellielämä on välillä uskomattoman väsyttävää ja välillä tekee vaan mieli olla tahallaan ilkeä ja tiuskia kaikille. Olisi kiva sanoa, että tämä luonteenpiirre tulee esiin vain, kun olen vähän kipeänä, mutta ikävä fakta taitaa olla, että synnyin tällaisena ja sen jälkeen olen tehnyt parhaani peittääkseni todellisen luonteeni. Sitä paitsi silmäkin on jo lähes normaali, mutta itse olen edelleen v-mäinen.

Anna lähtee ensi viikolla pois ja suureksi kauhukseni huomasin, että en ole koko 6 kuukauden aikana oikeasti saanut yhtään uutta ystävää. Minulla on tosin toinenkin ystävä täällä, mutta tunsin hänet jo Suomessa, joten ystävien hankkimisessa olen epäonnistunut surkeasti. Ystävien suhteen olen ollut aina sitä mieltä, että laatu korvaa määrän mennen tullen, ja usein minulla onkin ollut vain yksi hyvä ystävä, jonka kanssa vietän suurimman osan ajasta. Tällaisina hetkinä periaatteeni kuitenkin hieman kostautuu. Joudun viettämään yksinäisen ja hiljaisen kuukauden hostellissa, kun ei ole ketään, jonka kanssa keskustella iltaisin. Toisaalta mielenkiinto ihmisiä kohtaan on tällä hetkellä täysin nollassa, enkä todellakaan jaksa panostaa aikaani kehenkään, joka viipyy elämässäni enää sen kuukauden, joka minulla on jäljellä täällä. Onneksi on sentään Aasian reissu tulossa, voin ainakin suunnitella sitä ja pitää mieleni joten kuten virkeänä. Lennot Vietnamiin on jo tilattu, sinne siis 29.4 ja siitä todennäköisesti Singaporen ja Malesian kautta Thaimaahan. Päätin kerrankin maksaa ekstraa mukavuudesta ja varasin hieman kalliimman suoran lennon Suomeen. Finnairilla lentäessä voi ainakin luottaa palvelun tasoon.

Viikko sitten ilmoitin töissä pomolleni, että olen lähdössä huhtikuun lopussa. Mieltä lämmitti, kuinka työkaverini tuntuivat olevan aidosti pahoillaan siitä, että olen lähdössä. Moni kysyi, enkö voisi jatkaa viisumiani toiselle vuodelle, mutta en voi. Minua surettaa jättää työni, koska ensimmäistä kertaa pariin vuoteen minulla on työ, josta oikeasti pidän. Joku voisi sanoa, ettei ole normaalia tuolla lailla innostua silittämisestä, mutta minä tykkään siitä. Sitä paitsi työpaikka on tavallaan ollut Sydney-elämän ainoa normaali kiintopiste, paikka jossa ei ole muita reppureissaajia, paikka, jossa kaikki ei pyöri alkoholin ja juhlimisen ympärillä. Olen aina ollut viinavastainen ja sekin luonteenpiirre on korostunut reissussa. Mitä järkeä on tulla maailman toiselle puolelle juomaan olutta, voihan sitä tehdä kotonakin.


Haluaisin viettää kesän Suomessa ja tehdä jotain simppeliä kesätyötä ja löytää täällä reissussa kadonneen huumorintajuni ja syksyn tullen suunnata jonnekin lämpimään, missä ei tuu lunta, eikä lämpötila menen pakkasen puolelle. Jos kellään on tiedossa paikkaa, joka tarvitsee reipasta kesätyttöä, niin ilmoitelkaahan :)  

lauantai 18. maaliskuuta 2017

My year abroad

It feels unreal, soon it's one year since I came to Australia. Last week I booked my flight from Bangkok to Helsinki and looked back at my time here. How does it feel like to be going back to Europe? This is bad news to those who might be waiting for my return, but I don't feel positive about going back. Yes, I miss many things from Finland but when I think about the actual, day to day life in that grey, rainy and cold piece of land in the north, I feel extremely depressed. It's been a rainy month in Sydney and it reminds me of Finland and not in a nice way either. Everyone has an equal right to Sun and I'd like to live in a place where I can see more of it, somewhere where winter only exists in the dictionary. It's nice to visit Finland but it's also nice to have a one-way ticket out of the country.
The plant in our bathroom disappeared one day 
I realized that at some level I don't have a home country anymore. I have been living abroad for several years now, like half of my adult life. In my heart I will always remain a Finn but I feel as foreign in Finland as anywhere else. I look the same as everyone else and speak the same language but I don't feel like I belong there anymore. Even in Australia I look like I belong here and speak the same language but I'm just visiting. Some time ago I read an article in a newspaper and learned that many people who live abroad at some point of their life sort of lose the feeling of having a home country. The original home country was described ”the passport country”. I can totally relate to this feeling. Finland is my passport country but I have many places I can call home. I belong everywhere and nowhere.

The year in Australia hasn't been anything I was anticipating when I first arrived here. It's been a year full of laughter, crying, sadness, happiness, joy, anger, all kind of emotions. We weren't able to do much of independent travel due to limited budget, so we had to go to places where we could find some volunteer work. This was a great way of learning about Australia but in a way it wasn't exactly what we set out for. We were running out of funds when we staggered to Sydney and happened upon fresh job opportunities. I found the best job I have had in a couple of years but then run into other kind of unhappiness and problems and now when finally I feel like all those problems are more or less behind me I notice it's time to pack-a my back and return to the start. Since the end of September I have been creating my own sort of reality in a city on the other side of the world and now I have to give up the spot I have build for myself and start from the beginning again. And all that in a country I don't necessarily like that much and don't want to stay in. I feel sad.
My place in the world, the bottom bed
During this year I have experienced more than ever before or maybe it just feels that way because everything has happened in such a short time. I will miss the exciting backpacker life that's full of opportunities. You never know what's around the corner, you just have to go and see. Luckily I will spend three weeks traveling in Asia before going back to boring Finland. At least there is something to look forward to.
Our room- home sweet home
All in all, I guess I will never find happiness. I don't possess a happy gene, I'm too demanding. I definitely need to have a lot to be happy. I came here to learn to enjoy the moment, to be happy with what I have but it seems like I have to repeat the lesson. 

Vuosi ulkomailla

Tuntuu uskomattomalta, että olen ollut Australiassa kohta vuoden. Tilasin viime viikolla lennon Bangkokista Helsinkiin ja jäin miettimään, millä mielellä olen lähdössä takaisin Eurooppaan. Ikävä juttu kaikille, jotka odottavat tuhlaajatyttären kotiinpaluuta, mutta en ole kovin innoissani Suomesta. Kyllä, kaipaan monia asioita Suomesta, mutta kun ajattelen millaista jokapäiväinen elämä on harmaassa, sateisessa ja kylmässä pohjoisessa, mielen täyttää valtava masennus. Sydneyssä on ollut uskomattoman sateinen kuukausi, joka omalla tavallaan muistuttaa minua Suomesta, eikä millään positiivisella tavalla. Aurinko kuuluu kaikille, ja haluan nauttia siitä useammin! Haluan asua jossain, missä talvi tunnetaan vain käsitteenä. On kiva käydä Suomessa, mutta on todella kivaa myös se, kun on yhdensuuntainen lippu ulos maasta.

Kasvi kylppärin ikkunalla katosi mystisesti eräänä päivänä
Jollakin tasolla minulla ei ole enää kotimaata. Olen asunut useamman vuoden ulkomailla, noin puolet aikuisesta elämästäni ja vaikka toki sydämessäni olen aina suomalainen, tunnen oloni yhtä vieraaksi Suomessa kuin missä tahansa muuallakin. Puhun samaa kieltä ja näytän samalta, mutta en tunne kuuluvani Suomeen sen enempää kuin muuallekaan. Näytänhän Australiassakin siltä kuin kuuluisin tänne ja puhun samaa kieltä, mutta olen täällä vain käymässä. Joku aika sitten luin artikkelin siitä, miten ulkomailla asuvat ihmiset toisinaan menettävät tunteen kotimaasta. Moni kuvaili alkuperäistä kotimaataan käsitteellä ”passport country” ja samaistuin täysin tuohon tunteeseen. Suomi on minun passimaa, mutta nyt minulla on monta henkistä kotipaikkaa. Kuulun kaikkialle ja en minnekään.

Vuosi Australiassa ei ollut lähellekään sellainen, kuin suunnittelin. Siihen on mahtunut paljon naurua, itkua, hammastenkiristelyä, ärtymystä, iloa, jännitystä, aivan kaikkea. Omaehtoista matkustelua ei tullut maassa paljon tehtyä, vaan jouduttiin menemään sinne, mistä saatiin vapaaehtoistöitä. Vaikka vapaaehtoistyö kasvatti Australia-tietoisuutta, ei se ollut aivan sitä, mitä me Annan kanssa odotimme reissulta. Rahattomana oli vaikea olla, mutta onneksi saimme kumpikin töitä Sydneyssä. Lisäksi työni on paras, joka minulla on pitkilleen ollut, joten olin suhteellisen tyytyäinen elämääni. Sitten kohtasin muunlaisia ongelmia, ja nyt kun viimein olen suurimmaksi osaksi päässyt niisäkin eroon ja katselen maailmaa jälleen neutraalilla mielialalla, huomaan, että onkin aika pakata laukut ja lähteä takaisin Eurooppaan. Syyskuun lopusta asti olen luonut omaa pientä todellisuuttani täällä miljoonakaupungissa maailman toisella laidalla, olen perustanut oman paikkani tänne, mutta nyt joudun luopumaan siitä ja aloittamaan alusta, kenties maassa, josta en oikeastaan pidä ja jonne en halua jäädä. Mieliala on vähän surkea.
Siinä se on, mun paikka maailmassa. Tuo alapeti

Tämän vuoden aikana minulle on sattunut enemmän asioita kuin koko elämässäni ennen Australiaan tuloa, tai ainakin se tuntuu siltä, koska kaikki on tapahtunut suhteellisen lyhyen ajan sisällä. Jään kaipaamaan tapahtumarikasta reppureissuelämää, sen arvaamattomuutta ja jännitystä. Koskaan ei tiedä, mitä kulman takana on tarjolla. Onneksi ennen paluuta pitkäveteiseen Suomeen on vielä edessä kolmisen viikkoa Aasiaa, joten loopureissullakin on jotain, mitä odottaa.
Meidän huone- oma koti kullan kallis 
Perusongelma tuntuu olevan se, että minulta kai puuttuu joku onnellisuusgeeni. Olen liian vaativa, haluan kaikki tai ei mitään ollakseni onnellinen. Pitäisi oppia olemaan tyytväinen siihen, mitä on, elämään hetkessä. Sitä tulin tänne opettelemaan, mutta joudun vielä toistamaan oppitunnin. 

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

The Argentinian mafia will take care of it

Did your computer get looted overnight? Did other important belongings go missing at the same time? No worries, the Argentinian mafia will take care of it. Offering reliable and fast crime investigation, naturally tailored to fit the customer's needs. Like I told in my previous post, a thief came over in Sunday night. Some girl living in the hostel had opened the door to the guy who lied to her that he had forgotten his key in the room.

When I came home from my shopping tour in the morning, the Argentinians in our hostel and all their numerous friends from outside had sat together and started to solve the mystery. The thief was captured on the surveillance camera and that's how all began. During the day the Argentinian mafia found out that the guy had lived in our hostel but the manager kicked him out after he was found guilty of drawing a graffiti on a wall. Argentinian people seem to be the most social on the Earth and soon the thief's name and identity was found through someone's facebook account. After that a letter addressed to him was found at the reception. The letter contained the motive for the crime, money. The fellow had received a fine for driving without a valid licence.

The thief had a colleague whose identity was established before dusk. Then there was some discussion about what to do and how to get the stolen goods back. Our guys were planning to send a blackmail letter to the thief, something like ”We know you took our kettle from the kitchen yesterday night 3 am. Bring it back to this and this place or we will go to the police.” In the end a message was sent to him, telling him that his secret was out and he'd better hand over the ill-begotten goods ASAP.

Unfortunately I had to go to sleep in the middle of this all too interesting crime drama but in the morning I learned that the thief had met our mafia t Kings Cross station and given back passports and other stuff he had taken. According to his own story he did not mean to take anything, the stuff kind of left with him without him noticing a thing. For sure he has some problems with too sticky fingers.

Once again I have a reason to wonder the mentality of the Argentinian people. I have never ever in my life met as resourceful people. While it might be true that getting to know Argentina has also brought me some sadness and anger, I must say the life here would be a lot less colorful without our South American travel companions.





Argentiinan mafia hoitaa

Lipastettiinko kompuutterisi yön aikana? Katosiko muutakin irtaimistoa? Ei hätää, Argentiinan mafia hoitaa homman. Luotettavaa ja nopeaa rikosoikeustutkintaa asiakkaan tarpeisiin. Kuten aiemmassa postauksessani kerroin, meillä kävi sunnuntaiyönä varas. Joku hostellissa asuva tyttönen oli avannut oven varkaalle, joka oli kirkkain silmin valehdellut unohtaneensa avaimensa huoneeseen.

Kun sunnuntaina aamulla tulin kaupasta kotiin, meidän hostellin argentiinalaiset ja myös heidän muualla asuvat kaverinsa olivat lyöneet viisaat päänsä yhteen ja alkaneet selvittää rikosta. Varas oli tallentunut hostellin valvontakameralle ja siitä kaikki alkoi. Päivän aikana Argentiinan mafia selvitti, että varas oli aiemmin asunut meillä, mutta paikan pomo heitti hänet ulos, koska kaveri oli töhertänyt graffitin johonkin seinään. Kokemukseni mukaan argentiinalaiset täällä ovat tosi sosiaalisia ja tuntevat kaikki lähialueen ihmiset, joten eipä aikaakaan kun jonkun facebookin kautta löytyi tyypin nimi, sitten respasta löytyi kirje, joka oli osoitettu tälle häiskälle. Kirjeen perusteella rikoksen motiiviksi paljastui raha, sillä kirjeessä oli sakkolappu kortitta ajamisesta.

Varkaalla oli myös työkaveri, jonka henkilöllisyys paljastui iltaan mennessä. Sitten alettiin miettiä, miten varastettu omaisuus saataisiin hankittua takaisin. Pojat miettivät uhkauskirjeen kirjoittamista tyyliin ”Tiedämme, että otit vedenkeittimen meidän keittiöstä viime yönä kello kolmelta. Tuo se takaisin tähän ja tähän kellonaikaan tähän ja tähän aikaan tai kerromme poliisille.” Loppujen lopuksi varkaalle lähetettiin viesti, jossa tylysti mutta ystävällisesti kerrottiin, että rikos on paljastunut ja varastettu kama on parempi tuoda takaisin asappina.

Valitettavasti jouduin menemään nukkumaan kesken kaiken jännittävän, mutta aamulla kuulin, että varas oli tullut tapaamaan meidän mafian poikia Kings Crossin asemalle ja tuonut ainakin kääntämänsä passin sun muuta takaisin. Kuulemma ei ollut ollut tarkoitus ottaa mitään, tavarat olivat ikään kuin lähteneet matkaan vahingossa. Tyypissä lienee kleptomaanin vikaa.


Täytyy jälleen kerran ihmetellä näitä meidän huonetovereita. En ole ikinä elämässäni tavannut yhtä neuvokkaita ja vekkuleita ihmisiä kuin argentiinalaiset. Ja vaikka Argentiinaan tutustuminen on ehkä tuonut elämääni jännittävien tilanteiden ohella myös vitutusta ja pahaa mieltä, olen oppinut paljon ja elämä täällä olisi paljon värittömämpää ilman meidän eteläamerikkalaisia reissukavereitamme.  

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

A foreign language is only foreign in the beginning

All the time something interesting is happening in this house, there is not a single weekend without an incident. Last night we had a thief coming over. He left took laptops, passports and in addition some random stuff like our kettle, garbage bags and detergent liquid in a handy spray bottle. Apparently the thief lives in a messy household and decided to fix the problem not by going to Coles and buyng cleaning equipment but coming to the closest hostel and leaving with everything that he was able to conveniently carry with him. The incident is being investigated and the house is full of private detectives.

I have a long list of posts I wanted to write and today's topic is studying languages. As I have mentioned before, in Finland it's mandatory to study at least 2 languages and even the ones that hated Swedish at school are usually well able to say ”jag är 16 år gammal” even though they have aged quite a lot since those days.
In Australia I decided to study some new, exotic language that is not offered by language schools in Finland. I chose Vietnamese because Vietnam interests me as a country and as a culture. If I could choose my field of study without thinking about finding employment and earning money I would study historical comparative linguistics, specializing on Asiatic languages such as Chinese, Japanese, Korean, Vietnamese etc and how they still reflect the cultural, political and commercial ties between the nations. But let's put that aside now. When I started the course I noticed that the automatic assumption was that people participating in the course either have Vietnamese background or a Vietnamese spouse. I think I am the only odd one out. Duh, what's the point of studying the native language of a guy who is surely only going to stay in my life for a month or so (sorry, the compulsory cynical insert!) I guess I am the only one who wants to study languages because of the joy of being able to communicate in another language, to see the world in a slightly different light.

When I told people I want to start studying Vietnamese, I often heard the pessimistic comment that it's not going to benefit me in any way to know some Vietnamese. What do you mean by that? I want to go to Vietnam for my holidays and it's going to make my life a bit easier if I can at least read the menu by myself. And secondly, how do I know what's going to happen in the future? Anything is possible. When I still lived at home and ironed our family's laundry because my mother hates ironing I never thought it's going to benefit me in any way to know how to iron well. Yet here I am, working in a laundry service and ironing loads and loads of laundry every day. Besides, why should everything we do actually financially benefit us? Learning something new has a mental benefit. It makes me happy, positive and increases my confidence. Hey, I can do this, I can read and speak Vietnamese! Plus, have you ever noticed how happy people usually become when you try to utter even a simple sentence in their language? At least I feel happy if someone says ”kiitos” to me instead of thank you. It's a way of showing appreciation. I think learning a language widens the world view and helps to build understanding. Let's learn more languages! I want to learn Hebrew, Hindi, Spanish, Italian, Hungarian and many, many other languages. Just for fun. And learning languages gets easier the more you do it because you have a wider basic knowledge to rely on.


PS. My eye looks almost normal now! 

Kielillä puhumisen lahja

Meillä tapahtuu taas jännittäviä asioita, viime yönä meillä kävi varas! Varkaan mukaan lähti muutaman tyypin läppärien ja passien ohella outoa sälää, kuten vedenkeitin, roskapusseja ja yleispuhdistusaine kätevässä suihkepullossa. Ilmeisesti varkaan kotona on ilmennyt ongelmia siisteyden kanssa ja tyyppi päätti ratkaista ongelman ei suinkaan käymällä Colesin kodinhoito-osaston kautta, vaan menemällä lähimpään hostelliin ja kääntämällä kaiken, mitä ei ole pultattu kiinni. Tapausta tutkitaan parhaillaan. Koko talo on täynnä salapoliiseja. Ei mene yhtään viikonloppua, etteikö jotain outoa tapahtuisi.

Mulla on parin viikon postaukset tässä päässä kuplimassa, ajattelin jatkaa hieman kielten opiskelusta puhumista. Kuten aiemmin joskus mainitsin, Suomessa meidän on pakko opiskella kahta vierasta kieltä koulussa, joten kielten oppiminen on osa normaalia kasvuprosessia. Nekin, jotka inhosivat ruotsia koulussa pystyvät yleensä edelleen sanomaan jag är 16 år gammal huolimatta siitä, että noista ajoista ikää on tullut ehkä jonkun verran lisää.

Täällä Ausseissa päätin kokeilla jotain uutta kieltä, jota Suomessa ei voi opiskella ja valitsin vietnamin, koska Vietnam kiinnostaa minua maana ja kulttuurina. Jos voisin valita urani ajattelematta sitä, elättääkö kyseinen ammatti, olisin historiallis-vertaileva kielitieteilijä, joka olisi erikoistunut aasialaisiin kieliin, kuten kiinaa, japaniin, koreaan, vietnamiin ja siihen, miten paljon nämä kielet edelleen heijastavat ajan saatossa tapahtunuttta kultturivaihtoa jne. No mutta se siitä. Vietnamin kurssilla kävi ilmi, että automaattinen oletus kurssille ilmoittautumisessa oli joko vietnamilainen perhetausta tai vietnamilainen puoliso. En mene kumpaankaan kategoriaan. Miksi ihmeessä uhraisin aikaani opiskelemalla poikaystäväni äidinkieltä, kun melko varma voi olla, että kyseinen tyyppi katoaa elämästä kuukauden sisään, duh (pakollinen kyyninen insert. Sorry!). Olen todennäköisesti kurssin ainoa, joka haluaa vain opiskella kieliä siitä ilosta, että voi oppia jotain uutta, nähdä maailman hieman eri tavalla.

Kun puhuin siitä, että aloitan vietnamin opiskelun, kuulin usein kommentin, ettei siitä ole mitään hyötyä. Miten niin ei ole? Ajattelin mennä Vietnamiin lomalle ja on siitä hyötyä, jos osaa vaikka lukea ruokalistaa. Toisekseen mitä vain voi sattua elämän varrella. Ei sitä vielä voi sanoa, ettei vietnamista ole mitään hyötyä. Ja toisaalta, miksi kaikesta pitää olla taloudellista hyötyä? Kun silitin perheeni pyykkejä kotona vielä asuessa, en ajatellut, että siitä olisi koskaan hyötyä, että osaan silittää kunnolla, mutta nyt olen töissä pesulassa ja silitiän tonnitolkulla vaatteita päivässä. Opiskelusta on myös se heti vaikuttava hyöty, että uusien taitojen oppiminen kohottaa mielialaa ja kohentaa itsetuntoa. Hei, minä pystyn tähän! Oletteko sitä paitsi koskaan huomanneet, miten ihmiset yleensä pitävät siitä, jos joku näkee sen vaivan, että opettelee vaikka edes yhden fraasin toisen äidinkieltä. Itse ainakin olen iloinen, jos joku sanoo minulle kiitos thank you:n sijasta. Mielestäni kielten oppiminen avartaa maailmankatsomusta ja lisää yhteisymmärrystä. Opiskelkaamme lisää kieliä! Itse haluan oppia vielä hepreaa, hindiä, espanjaa, italiaa, unkaria ja monia, monia muita kieliä. Hyvä puoli on se, että jokainen lisäkieli on tavallaan helpompi, koska pohja on laajempi.


PS. Silmä on jo lähes normaalin kokoinen!  

perjantai 10. maaliskuuta 2017

News

Hello everybody. I haven't been writing anything because I'm still suffering from the longest eye flu in human history. On Tuesday I will go to the eye hospital the umpteenth time to show them my shit eye and they'll probably tell me again that it's a virus and it will take another 2-3 weeks to get better. Soon I'll have the first anniversary with the virus. I have already assumed a permanently disabled person's identity. The doctors know me by name and looks and the last time I went to the hospital the doctor asked me if I like the place because I go there so often. Oh yes, I love it. I love to have my eye lid turned inside out, love to have the eye poked with sticks and rods, measured with all kind of nasty equipment and finally, enjoy having a stinging substance that feels like it has the corrosive side effect of sodium hydroxide poured into the eye.

This weekend I mean to be productive and finally book my flight to Vietnam. Hostel life has had another downturn cause we just got the shittiest roommates ever. Seriously, I have been travelling almost a year now and only had real asshole of a roommates once. This couple is like living with god damn rabbits. They do all the time what rabbits a re famous for, not giving a flying fuck (ha hah ha) about who is in the room. You would assume that grown up people have some sense of what is appropriate in what situation but these people are unfortunately completely retarded and don't get many other things either. It's a disgusting feeling to come home from the grocery store and notice that the room has been transformed into a second rate porn movie scene and you walk in on it. Where is all the respect towards other people, huh? No wonder my eye doesn't get better, seeing traumatizing things like that. White trash, hey! 

Finally, we have entered the great lent before Easter. Actually, it started some time ago. The idea is to stop eating meat, dairy, eggs, etc (fish is accepted), candy, chips etc. All in all, the idea is to lead a bit more humble life. I did my first fasting 3 years ago because I wanted to connect with my roots. My great-grandparents fasted every year. I liked the idea because in today's world people consume too much meat and dairy. Blood pressure rises, blood vessels are stuffed with fat and the heart is doing poorly. The first year I fasted I felt the difference in my body very sharply. I felt more energized, in a way more ”bright”. This year the change is not so dramatic because I've been a part-time vegetarian for months now. I only have to skip my evening yogurt (and candy). I keep forgetting I am supposed to fat now but luckily no lapses have happened yet.


OK; that's all. Sorry for possible spelling mistakes, as I said, the eye is not doing good Working on computer is difficult. Let's get back to the business if the eye ever gets better.  

Uusia kuulumisia

Blogi on ollut jonkin aikaa tauolla, koska silmäflunssa ei tahdo parantua. Meen nyt varmaan jo kohta kymmenettä kertaa silmäsairaalaan näyttämään paskasilmää ensi tiistaina ja varmaan kuulen taas, että virushan se siellä muhii. Tulehdus on kestäny jo kolme viikkoo ja olen siinä aikana kehittänyt itelleni pysyvästi näkövammaisen ihmisen identiteetin. Lääkärit tuntee mut nimeltä ja ulkonäöltä ja viimeksi kun kävin taas sairaalassa, kun silmästä tuli veristä rähmää, tohtori kysyi, että tykkäänkö jotenkin silmäsairaalasta erityisesti, kun olen niin usein siellä. Toki tykkään, on kiva, kun luomi rullataan vanutupon päälle, silmää mittaillaan ja tökitään ja ronkitaan ja kaiken päälle siihen kaadetaan ainetta, jossa tuntuu lipeän syövyttävä sivuvaikutus.

Tänä viikonloppuna meinasin reipastua ja viimeinkin varata lennot Vietnamiin. Hostellielämässä on taas uusi paska vaihe, koska saatiin huonetovereiksi pari kiimaisia vittumaisia kaneja, jotka tekee sitä mistä kanit on kuuluisia eli nai välittämättä siitä, kuka on tai ei ole huoneessa. Luulisi, että aikuisilla ihmisillä olis jonkinlainen taju siitä, mikä on sopivaa milloin ja missä, mutta tämä pariskunta on kumpikin tyhmiä kuin vasemman jalan saapas, eivätkä tajuu kyllä mitään muutakaan. Uskotteko miten ällöttävää on tulla kaupasta kotiin ja huomata, että kun huoneen jättää vartiksi tyhjilleen, niin voi varautua siihen, että kävelee sisään kakkosluokan pornoleffaan. Missä on kunnioitus muita ihmisiä kohtaan, häh? Ei ihme, ettei silmä parane, kun joutuu tuollasta paskaa näkemään. Niin sitä sanotaan, että heittäköön se ensimmäisen kiven, jolla ei ole syntiä, ja onhan mullakin syntiä, vieläpä tuossa samaisessa huoneessa tehtyä, mutta idea on siinä, ettei huonetivereiden tarvinnu katsella sitä. Ah, tunnustus on hyväksi sielulle.

Varsinainen aiheeni on se, että pääsiäispaasto on taas alkanut, siis jo tuossa joku aika sitten. Nyt on kolmas vuosi, kun teen paaston. Ideana on luopua eläinkunnan tuotteista (kala sallittu), herkuilla mässäilystä ja muutenkin elää yksinkertaisempaa elämää. Alunperin halusin aloittaa paaston, koska halusin kokeilla, millaista elämä on ollut isoisovanhempieni aikaan, jolloin paastoaminen oli vielä tapana. Tykästyin ideaan, sillä nykymaailmassa ihmiset mättävät naamaansa aivan liikaa lihaa ja maitotuotteita. Verisuonet tukkiutuu, paino nousee ja sydän voi paskasti. Ensimmäisenä vuonna tunsin muutoksen itsessäni tosi selvästi, tunsin olevani energisempi ja jotenkin ”kirkkaampi”, kun vaihdoin ruokavaliota. Tänä vuonna muutos ei tunnu juuri miltään, koska olen elänyt iltajogurttia lukuunottamatta paastosääntöjen mukaisesti jo useamman kuukauden. Välillä unohdan, että on paaston aika, ja haaveilen kaikista mahdollisista epäterveellisistä syötävistä, ennen kuin saan taas otettua itseäni niskasta kiinni.

No niin, siinä oli parin viikon kuulumiset. Pahoittelen kirjoitusvirheitä, mutta kuten sanoin, silmä ei voi hyvin ja koneella työskentely on hankalaa. Palaillaan asiaan, jos silmä joskus korjaantuu.