Hotellien siivouksesta

Tää postaus on pyörinyt päässä jo pidempään, joten tuumasta toimeen ja ei kun kirjottelemaan. Sillon kun nuorena tyttönä suurien toieideni kera saavuin Sydneyyn, ensimmäinen yö, jota kokeilin täällä oli hotellien siivous. Hommassa meni usko ihmisyyteen aivan täysin ja usko siihen, että rahalla saa palvelua lähes kokonaan.

Antakaas kun avaudun.. Kyseessä oli siis 4,5 tähden hotellien siivous. Ensinnäkin siivoojia värväävä yritys maksaa työstä per huone, mikä ei ole aivan lainsäädännön mukaista. Ns. ”piece rates” on laillista, jos puhutaan esimerkiksi hedelmien tai marjojen poimimisesta, mistä maksetaan per ämpäri. Fairworkin mukaan siivousalalla tulee maksaa asianmukaista tuntipalkkaa. Syy numero yksi, miksi lähdin kävelemään oltuani töissä vajaan viikon. Paska kohtelu työpaikalla on niin nähty juttu. Lisäksi olisi pitänyt allekirjoittaa puolen vuoden sopimus. Jos olisin lähteny aiemmin, olisin jotunut maksamaan välitysfirmalle ”sakkoa” sopimuksen rikkomisesta. Jälleen kerran, laitonta.

Helvetin huonot varusteet oli syy numero kaksi. Miten voi olla, ettei muka jollakin luksushotellilla ole varaa antaa siivoojille kertakäyttöhanskoja? Ei kai ne nyt paljon maksa. Sitä paitsi myöhemmin kun menin uuteen työhön ja opiskelin jälleen kerran kaikki työntekijän oikeudet ja velvollisuudet, niin asiaankuuluvien työvälineiden järjestäminen kuului työnantajan velvollisuuksiin. Jos siivoaa paskaisia vessoja ja suihkuja, niin kyllä näkisin, että hanskat on asialliset, mutta näkemyksiähän on toki monia.

Syy numero kolme oli se, että jopa siellä luksushotellissa ei voi luotta siihen, että pyyhkeelläsi ei olisi pesty vessan lattiaa. Toki pyyhe pestään kunnolla, mutta sanoisin, että on silti oksettavaa ajatella, että suihkun jälkeen kääriydyn johonkin, jolla on pesty lattioita ja seiniä. Ihan sama kuin kuivaisi nahkansa lattiamopilla. Moniko sellaiseen suostuisi? Tästä lähin matkustan aina oman pyyhkeen kanssa.

Syy numero neljä on kuitenkin sen kaikkein painavin syy. Hotellien siivoaminen oli juuri sellaista korporaatiopaskaduunin jatkumoa, jota pyrin välttelemään. Aamuisin kokoonnuimme kuuntelemaan aamuhaukut, kaikki mitä edellisenä päivänä oli siivoamisessa mennyt vituiksi ja mistä kaikesta oli valitettu. Kun kuuntelin pöyhkeilevän managerin tuohtunutta jurnutusta, päätin lähteä lipettiin mahdollisimman äkkiä. Parempi managerin ottaa imuri omaan käteen ja alkaa siivota. Vanhan tiedon mukaan vaan silloin voi olla varma, että homma on kunnolla tehty kun sen tekee itse.