Kielillä puhumisen lahja

Meillä tapahtuu taas jännittäviä asioita, viime yönä meillä kävi varas! Varkaan mukaan lähti muutaman tyypin läppärien ja passien ohella outoa sälää, kuten vedenkeitin, roskapusseja ja yleispuhdistusaine kätevässä suihkepullossa. Ilmeisesti varkaan kotona on ilmennyt ongelmia siisteyden kanssa ja tyyppi päätti ratkaista ongelman ei suinkaan käymällä Colesin kodinhoito-osaston kautta, vaan menemällä lähimpään hostelliin ja kääntämällä kaiken, mitä ei ole pultattu kiinni. Tapausta tutkitaan parhaillaan. Koko talo on täynnä salapoliiseja. Ei mene yhtään viikonloppua, etteikö jotain outoa tapahtuisi.

Mulla on parin viikon postaukset tässä päässä kuplimassa, ajattelin jatkaa hieman kielten opiskelusta puhumista. Kuten aiemmin joskus mainitsin, Suomessa meidän on pakko opiskella kahta vierasta kieltä koulussa, joten kielten oppiminen on osa normaalia kasvuprosessia. Nekin, jotka inhosivat ruotsia koulussa pystyvät yleensä edelleen sanomaan jag är 16 år gammal huolimatta siitä, että noista ajoista ikää on tullut ehkä jonkun verran lisää.

Täällä Ausseissa päätin kokeilla jotain uutta kieltä, jota Suomessa ei voi opiskella ja valitsin vietnamin, koska Vietnam kiinnostaa minua maana ja kulttuurina. Jos voisin valita urani ajattelematta sitä, elättääkö kyseinen ammatti, olisin historiallis-vertaileva kielitieteilijä, joka olisi erikoistunut aasialaisiin kieliin, kuten kiinaa, japaniin, koreaan, vietnamiin ja siihen, miten paljon nämä kielet edelleen heijastavat ajan saatossa tapahtunuttta kultturivaihtoa jne. No mutta se siitä. Vietnamin kurssilla kävi ilmi, että automaattinen oletus kurssille ilmoittautumisessa oli joko vietnamilainen perhetausta tai vietnamilainen puoliso. En mene kumpaankaan kategoriaan. Miksi ihmeessä uhraisin aikaani opiskelemalla poikaystäväni äidinkieltä, kun melko varma voi olla, että kyseinen tyyppi katoaa elämästä kuukauden sisään, duh (pakollinen kyyninen insert. Sorry!). Olen todennäköisesti kurssin ainoa, joka haluaa vain opiskella kieliä siitä ilosta, että voi oppia jotain uutta, nähdä maailman hieman eri tavalla.

Kun puhuin siitä, että aloitan vietnamin opiskelun, kuulin usein kommentin, ettei siitä ole mitään hyötyä. Miten niin ei ole? Ajattelin mennä Vietnamiin lomalle ja on siitä hyötyä, jos osaa vaikka lukea ruokalistaa. Toisekseen mitä vain voi sattua elämän varrella. Ei sitä vielä voi sanoa, ettei vietnamista ole mitään hyötyä. Ja toisaalta, miksi kaikesta pitää olla taloudellista hyötyä? Kun silitin perheeni pyykkejä kotona vielä asuessa, en ajatellut, että siitä olisi koskaan hyötyä, että osaan silittää kunnolla, mutta nyt olen töissä pesulassa ja silitiän tonnitolkulla vaatteita päivässä. Opiskelusta on myös se heti vaikuttava hyöty, että uusien taitojen oppiminen kohottaa mielialaa ja kohentaa itsetuntoa. Hei, minä pystyn tähän! Oletteko sitä paitsi koskaan huomanneet, miten ihmiset yleensä pitävät siitä, jos joku näkee sen vaivan, että opettelee vaikka edes yhden fraasin toisen äidinkieltä. Itse ainakin olen iloinen, jos joku sanoo minulle kiitos thank you:n sijasta. Mielestäni kielten oppiminen avartaa maailmankatsomusta ja lisää yhteisymmärrystä. Opiskelkaamme lisää kieliä! Itse haluan oppia vielä hepreaa, hindiä, espanjaa, italiaa, unkaria ja monia, monia muita kieliä. Hyvä puoli on se, että jokainen lisäkieli on tavallaan helpompi, koska pohja on laajempi.

PS. Silmä on jo lähes normaalin kokoinen!