This week I will turn 30, the magical age. Some time ago I read an article about things people would have liked to know about being an adult before they grew up, and I decided to add my own thoughts ti this topic. I suppose there never was a kid who wasn't eager to grow up but is being an adult as fun as kids seem to think? Let us see..
"When I am adult I can and I am allowed to do what I want to do". Hell no. If I could do whatever I wanted, I would be on a sandy beach drinking passion fruit margaritas. Theoretically speaking I am allowed to do that but I cannot, because I don't have time or money, especially not at the same time. It would have been nice to be warned that most of grown up life is full of compulsory things. I have to go to work, work, go home, do grocery shopping, cook dinner, prepare lunch, take a shower, do laundry etc. After all that, it's usually 6 or 7 o'clock and having been up about 12 hours I cannot find any strength to do anything I would choose to do. It's the same with money. I wish I had known that most of income goes to compulsory things, bills that have to be paid, other necessary expenses and after that there is very little to use for the things I would choose to use my money for. All in all, I guess I was a happier person before I had to take the sole responsibility for my own life and finances and I still had time for friends and hobbies and things that bring joy to life. Now I just work.
Dream job. What the fuck is a dream job? Probably the biggest myth of childhood just after Santa. Yes, I had plenty of dream jobs, such as teacher (kids are shit annoying), doctor (I am scared of seeing blood), flight attendant (motion sickness) etc. I wonder what happened to the ease with which I approached selecting my dream job. Now everything about the job market seems complicated. How can I know what I want to do when I am 40? Should I just have one job I want to do until I retire, why wouldn't I be allowed to change? I guess many people just end up doing something completely else that what they dreamed of doing. Sometimes you just have to compromise. Maybe what you do is not your dream but it gets the bills paid and bills are sure to come whether you are employed or not, so better just do something to earn my own money.
When you are adult you are going to own a house and a car and so on. Yes, you can probably own all kind of nice things but most of them come saddled with loan installments to pay and complete lack of freedom and flexibility.
When I am adult I can stay up all night. Sure I can but it's difficult to stay up late. When I am adult I can eat as much candy as I want to. Now we have found something interesting. Sure I can eat lots and lots of candy, and no one can tell me chocolate is not breakfast, but my boring alter ego tells me not to, because after all, chocolate is not a healthy breakfast. The kid me would not have cared but the adult me reminds me of the positive health effects of oatmeal.
I wish somebody had also warned me how quickly aging starts to feel in the body. If I sit for a long time, my legs gets numb and start swelling, all kinds of pains and aches appear. There will be problems with sleeping and blood pressure, there will be a lurking heart condition and the cholesterol level will be too high. Metabolism starts to slow down and I cannot eat dessert anymore because my belly is already sitting on my lap.
Some years ago I talked about being grown up with my friend and we both agreed that we had no idea it was going to be so difficult. All the decisions are mine to make and responsibilities are mine to bear and there is no guarantee I will make good decisions and no one else to blame if they are bad. At the worst life is just achieving and even at the best it's still full of joyless things. Don't grow up, it's a trap.
tiistai 27. helmikuuta 2018
Maaginen 30
Tällä viikolla tulee täyteen maaginen 30 vuotta. Joku aika sitten luin artikkelin aiheesta "mitä olisin halunnut tietää aikuiseksi kasvamisesta". Ei varmaa ole olemassakaan kersaa, joka ei haluaisi jo olla aikuinen, mutta onko aikuisena sittenkään niin mukava olla? Tässä pari ajatusta siitä, mitä itse olisin halunnut tietää aikuisena olosta etukäteen.
Sitten kun olen aikuinen voin ja saan tehdä mitä halua- no en hel-vetissä voi tehdä mitä haluan. Jos voisin tehdä mitä haluan, olisin tälläkin hetkellä aurinkoisella palmurannalla juomassa passionhedelmämargaritoja. Siis kukaanhan ei voi estää minua lähtemästä palmurannalle, eli saisin kyllä tehdä mitä haluan, mutta en voi, koska ei ole aikaa eikä ole rahaa. Ylipäänsä, olisi ollut kiva tietää etukäteen, kuinka suuri osa aikuisen ajasta ja rahasta menee tämän paskakarusellin pyörittämiseen, jota arjeksi kutsutaan. Menen töihin, teen töitä, tulen kotiin, käyn suihkussa, laitan ruokaa, pesen pyykkiä, käyn kaupassa jne. Sitten kello onkin jo kuusi tai seitsemän, eikä aloitekyky yksinkertaisesti riitä mihinkään, mitä itse haluaisin tehdä. Sama juttu rahan kanssa. Suurin osa palkasta menee kaikkeen, mistä on pakko maksaa, eikä siitä sen jälkeen paljon jää käteen niihin asioihin, joihin itse haluaisin rahaa käyttää. Kaiken kaikkiaan, sanoisin, että ennen kuin kaikki tämä vastuu kaatui omille hartioilleni, olin onnellisempi ihminen, jolla oli aikaa ystäville ja harrastuksille ja muille asioille, joista sai iloa. Nyt ei ole aikaa kuin toimistolle.
Toiveammatti- mikä v*tun toiveammattti? Tässä on lapsuuden suurin myytti heti joulupukin jälkeen. Toki minulla oli toiveammatti, montakin, kuten opettaja (kersat on kamalia), lääkäri (pelkään verta), lentoemäntä (matkapahoinvointi) jne. Miten ihmeessä ammattin valitseminen saattoi joskus kuulostaa helpolta jutulta, että sitä vaan automaattisesti tietäisi, mitä haluaa tehdä eläkeikään asti. Ja vaikka olisi tiennytkin, ei ole mitään takeita siitä, että valitulla alalla riittäisi töitä. Uskoisin, että monet ovat huomanneet ajautuvansa tekemään ihan muuta kun unelmahommaa, koska kuten kohdassa yksi oli puhetta, menoja riittää, vaikka ei olisi tulojakaan. Joskus vaan täytyy tehdä kompromisseja ja tehdä sitä työtä, mitä sattuu löytämään. Ja ylipäänsä, mikä on tämä ajatus siitä, että olisi yksi unelma-ammatti? Ei sitä välttämättä nelikymppisenä halua enää samaa mitä parikymppisenä silloin, kun haetaan tutkintoja suorittamaan. No, leipä on terveellistä, kunhan nyt jotain tekee tilinsä eteen.
Kun on aikuinen, on oma auto ja oma talo jne. Voi olla, mutta se tulee tuntuvan asunto- ja autolainan kera ja sinne se elämän joustavuus sitten häviää lainanlyhennysten sekaan ikään kuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan.
Kun on aikuinen saa valvoa niin myöhään kun haluaa. Ihan varmasti saa, mutta eipä jaksa. Ja saa syödä karkkia ihan millon haluaa. No, tässä on kyllä hyvä pointti, kellään ei ole vara tulla sanomaan, että suklaa ei kelpaa aamupalaksi. Sen sijaan näin aikuisena omatunto kyllä soimaisi moisesta terveellisen ruokavalion ylenkatsomisesta, kersana ei olisi ollut omatunto moisesta millänsäkään. Nykyisin kaurapuuro kuuluu aamupalalle ja sillä hyvä.
Olisipa joku kertonut senkin, miten nopeasti ikääntyminen alkaa tuntua kropassa. Jos istuu pitkään, raajat kangistuu ja jalat turpoaa ja tulee kaikenlaisia kolotuksia ja jomotuksia. Tulee uniongelmia, tulee sydänvaivoja, kolesteroliakin varmaan ja ainakin verenpaine reistaa. Eikä aineenvaihduntakaan ole enää niin nopea kuin muutama vuosi sitten, nykyään joutuu jo harkitsemaan haluaako sittenkään jälkiruokaa, kun sen alkaa näkyä vyötäröllä ja mahanpullukka istuu sylissä.
Joskus vuosia sitten juttelin kaverin kanssa aikuisena olosta ja kumpikin tultiin siihen tulokseen, että kunpa olisi sillon lapsena tiennyt, miten vaikeaa on olla aikuinen. Kaikki päätökset ja vastuu on itsellä, eikä ole mitään takeita siitä, että tekee hyviä päätöksiä, eikä ketään jota voisi syyttää, jos tekee huonoja. Sen lisäksi elämä on pahimmillaan pelkkää suorittamista ja parhaimillaankin liian täynnä asioita, joista ei saa minkäänlaista iloa vaikka miltä kantilta katsoisi. Kaikenkaikkiaan aikuisuus on ansa, älä kasva isoksi!
Sitten kun olen aikuinen voin ja saan tehdä mitä halua- no en hel-vetissä voi tehdä mitä haluan. Jos voisin tehdä mitä haluan, olisin tälläkin hetkellä aurinkoisella palmurannalla juomassa passionhedelmämargaritoja. Siis kukaanhan ei voi estää minua lähtemästä palmurannalle, eli saisin kyllä tehdä mitä haluan, mutta en voi, koska ei ole aikaa eikä ole rahaa. Ylipäänsä, olisi ollut kiva tietää etukäteen, kuinka suuri osa aikuisen ajasta ja rahasta menee tämän paskakarusellin pyörittämiseen, jota arjeksi kutsutaan. Menen töihin, teen töitä, tulen kotiin, käyn suihkussa, laitan ruokaa, pesen pyykkiä, käyn kaupassa jne. Sitten kello onkin jo kuusi tai seitsemän, eikä aloitekyky yksinkertaisesti riitä mihinkään, mitä itse haluaisin tehdä. Sama juttu rahan kanssa. Suurin osa palkasta menee kaikkeen, mistä on pakko maksaa, eikä siitä sen jälkeen paljon jää käteen niihin asioihin, joihin itse haluaisin rahaa käyttää. Kaiken kaikkiaan, sanoisin, että ennen kuin kaikki tämä vastuu kaatui omille hartioilleni, olin onnellisempi ihminen, jolla oli aikaa ystäville ja harrastuksille ja muille asioille, joista sai iloa. Nyt ei ole aikaa kuin toimistolle.
Toiveammatti- mikä v*tun toiveammattti? Tässä on lapsuuden suurin myytti heti joulupukin jälkeen. Toki minulla oli toiveammatti, montakin, kuten opettaja (kersat on kamalia), lääkäri (pelkään verta), lentoemäntä (matkapahoinvointi) jne. Miten ihmeessä ammattin valitseminen saattoi joskus kuulostaa helpolta jutulta, että sitä vaan automaattisesti tietäisi, mitä haluaa tehdä eläkeikään asti. Ja vaikka olisi tiennytkin, ei ole mitään takeita siitä, että valitulla alalla riittäisi töitä. Uskoisin, että monet ovat huomanneet ajautuvansa tekemään ihan muuta kun unelmahommaa, koska kuten kohdassa yksi oli puhetta, menoja riittää, vaikka ei olisi tulojakaan. Joskus vaan täytyy tehdä kompromisseja ja tehdä sitä työtä, mitä sattuu löytämään. Ja ylipäänsä, mikä on tämä ajatus siitä, että olisi yksi unelma-ammatti? Ei sitä välttämättä nelikymppisenä halua enää samaa mitä parikymppisenä silloin, kun haetaan tutkintoja suorittamaan. No, leipä on terveellistä, kunhan nyt jotain tekee tilinsä eteen.
Kun on aikuinen, on oma auto ja oma talo jne. Voi olla, mutta se tulee tuntuvan asunto- ja autolainan kera ja sinne se elämän joustavuus sitten häviää lainanlyhennysten sekaan ikään kuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan.
Kun on aikuinen saa valvoa niin myöhään kun haluaa. Ihan varmasti saa, mutta eipä jaksa. Ja saa syödä karkkia ihan millon haluaa. No, tässä on kyllä hyvä pointti, kellään ei ole vara tulla sanomaan, että suklaa ei kelpaa aamupalaksi. Sen sijaan näin aikuisena omatunto kyllä soimaisi moisesta terveellisen ruokavalion ylenkatsomisesta, kersana ei olisi ollut omatunto moisesta millänsäkään. Nykyisin kaurapuuro kuuluu aamupalalle ja sillä hyvä.
Olisipa joku kertonut senkin, miten nopeasti ikääntyminen alkaa tuntua kropassa. Jos istuu pitkään, raajat kangistuu ja jalat turpoaa ja tulee kaikenlaisia kolotuksia ja jomotuksia. Tulee uniongelmia, tulee sydänvaivoja, kolesteroliakin varmaan ja ainakin verenpaine reistaa. Eikä aineenvaihduntakaan ole enää niin nopea kuin muutama vuosi sitten, nykyään joutuu jo harkitsemaan haluaako sittenkään jälkiruokaa, kun sen alkaa näkyä vyötäröllä ja mahanpullukka istuu sylissä.
Joskus vuosia sitten juttelin kaverin kanssa aikuisena olosta ja kumpikin tultiin siihen tulokseen, että kunpa olisi sillon lapsena tiennyt, miten vaikeaa on olla aikuinen. Kaikki päätökset ja vastuu on itsellä, eikä ole mitään takeita siitä, että tekee hyviä päätöksiä, eikä ketään jota voisi syyttää, jos tekee huonoja. Sen lisäksi elämä on pahimmillaan pelkkää suorittamista ja parhaimillaankin liian täynnä asioita, joista ei saa minkäänlaista iloa vaikka miltä kantilta katsoisi. Kaikenkaikkiaan aikuisuus on ansa, älä kasva isoksi!
lauantai 17. helmikuuta 2018
The world came into being from an egg of a bird
Hello readers, this week's topic is Finland again. My life is so uneventful that there is nothing to write about it, unless you want to read a painfully detailed description of how I process invoices every day. I guess not.. 28th of February is the day of Kalevala (national epic of Finland ) and Finnish culture, so I decided to write a bit about Kalevala and the strange and unique beliefs our ancestors had.
As s short intro to Kalevala, it is a collection of poems an aspiring doctor called Elias Lönnrot assembled in 19th century. He wandered on foot through Karelia and Viena area in search of original poetry that was very typical in Finland and Karelia until the arrival of Christianity, after which the tradition started to disappear as the church did not approve of such heretic stories as can be found in Kalevala. (In this modern era one might question this censure of the poems as the themes are relatively harmless- until we remember the story of Marjatta which I will introduce later on.) Most of Kalevala is based on ancient poems but about 3% comes from Lönnrot's imagination. He wanted the poems to be written down as a complete story with complete plot, which meant that in some places he had to step in to fill voids in the storyline.
The oldest poems are said to date back 3000 years and the newest ones appeared about the time Christianity arrived to the area. They are a mix of songs and poems in trochaic tetrameter, also known as the Kalevala metre. To put the explanation short, 8 syllables are needed to express one idea or verse "va-kaa van-ha väi-nä-möi-nen". Maybe you can imagine the agony of teenagers when they have to read Kalevala in Finnish language and literature class. I tried but it is absolutely too difficult because the language is outdated and because not all the words conform with Kalevala metre no matter how much you wish them to. When Lönnrot was compiling the poems he sometimes added or dropped syllables or letters to make the words fit in and in some parts the result is a disaster. And still, around 2% of the content of Kalevala breaks this rule of 8 syllables for one idea. But now more about the poems themselves.
Creation myth
The Bible says "in the beginning God created the heavens and the Earth" but as we all know there are more explanations than this one. After all, people have always felt the need to explain how we ended up on this planet that is speeding through the vast emptiness of space and never arriving anywhere. Up there in the north people came up with the idea that everything originated from an egg of a bird that belongs to genus aythya. Now, there are many species belonging to that genus but as our ancestors apparently didn't deem it important to report the exact species but referred to it by the generic term for that kind of diving ducks, I will not start guessing either. (At least I think it wasn't reported but then again I didn't read the whole Kalevala.) So the next time you are having bacon and eggs for breakfast, just remember you might be in the process of destroying a future universe that didn't have enough time to be hatched before it ended up on the plate.
The story of Sampo
Sampo in Kalevala is a magical machine of undetermined type that produces gold, flour and salt for its owner. There are many "deep" explanations as to what Sampo actually is (world pillar, world tree etc) but it is perhaps most commonly recognized as a mill that grinds riches. It was created by a skilled blacksmith Ilmarinen for the evil queen Louhi (the whore of the story who gets impregnated by the wind, the waves and what not except for a man) in exchange for her daughter's hand in marriage. The evil queen took Sampo but refused to give her daughter to Ilmarinen after all. The reason why I wanted to introduce Sampo is the nowadays somewhat peculiar things it makes. Gold flour and salt. Wouldn't it be handier if it just generated money, low-risk-high-return on investment shares and interest-free mortgages? Or fast cars, luxury boats and expensive jewelry? But the story of Kalevala originated in archaic agricultural society where people probably were hoping to have their daily bread provided without having to toil the earth sweating in their dirty shirts during the short Nordic summer. Can't blame them for hoping.
The story of Aino
In the end Aino died. She was the only girl of her family and unlucky enough to have a very competitive brother who challenged old wise man Väinämöinen for a sword fight. Väinämöinen didn't want to fight with swords but suggested a contest of casting spells (!). The story ended with Väinämöinen singing Joukahainen into a mire and Joukahainen promising his only sister to Väinämöinen as long as the older man released him from the mire. Väinämöinen was as old as the world itself and Aino was a young girl. Fearing her faith she drowned herself in a lake and turned into a fish. Can't blame her either. Aino is a common name in Finland these days, however it is said the girl in Kalevala might not have had a name after all but she was referred to as "aino tyttö" (the only girl) and later on Lönnrot gave her the name when he started to spell it with capital letter.
The story of Marjatta
The story of Marjatta is short and scary. One day she went to the forest, found a lingonberry, ate it and the berry made her pregnant. Beware, ladies, if you go picking lingonberries it is not just wolves and bears you should be afraid of. Of course you might always contradict the story and say that Marjatta came up with this lingonberry theory to dupe e.g. her parents and that there was an actual guy involved in Marjatta's "oops" moment. Her parents being old and having forgotten the act then swallowed the little lie their daughter spun and saw her pregnancy as something else than the accident is was. Or whatever. Marjatta's story is one of the new poems of Kalevala and she is interpreted as the Virgin Mary of the north, giving birth to a son in a stable and so on.
These were just some examples of traditional Finnish story-telling. When Kalevala was first published, it served as means to awaken the national spirit and became the cornerstone of national identity. It has served as inspiration to artists of all fields. The importance of Kalevala can still be seen in Finland e.g. in people's names. Aino, Ilmari, Sampo, and Marjatta are all names that are used today and there is name Väinö that could be related to Väinämöinen. Also, we have Sampo bank and a construction firm Lemminkäinen. (Lemminkäinen was Kalevala's general good-for-nothing guy tempted by ladies and war. In the end he is killed and the body chopped to pieces. His mother retrieves him from the underworld and brings him back to life. Why, it is a mystery to me. Who can understand a mother's heart except another mother and luckily I am no one's mother. :)
As s short intro to Kalevala, it is a collection of poems an aspiring doctor called Elias Lönnrot assembled in 19th century. He wandered on foot through Karelia and Viena area in search of original poetry that was very typical in Finland and Karelia until the arrival of Christianity, after which the tradition started to disappear as the church did not approve of such heretic stories as can be found in Kalevala. (In this modern era one might question this censure of the poems as the themes are relatively harmless- until we remember the story of Marjatta which I will introduce later on.) Most of Kalevala is based on ancient poems but about 3% comes from Lönnrot's imagination. He wanted the poems to be written down as a complete story with complete plot, which meant that in some places he had to step in to fill voids in the storyline.
The oldest poems are said to date back 3000 years and the newest ones appeared about the time Christianity arrived to the area. They are a mix of songs and poems in trochaic tetrameter, also known as the Kalevala metre. To put the explanation short, 8 syllables are needed to express one idea or verse "va-kaa van-ha väi-nä-möi-nen". Maybe you can imagine the agony of teenagers when they have to read Kalevala in Finnish language and literature class. I tried but it is absolutely too difficult because the language is outdated and because not all the words conform with Kalevala metre no matter how much you wish them to. When Lönnrot was compiling the poems he sometimes added or dropped syllables or letters to make the words fit in and in some parts the result is a disaster. And still, around 2% of the content of Kalevala breaks this rule of 8 syllables for one idea. But now more about the poems themselves.
Creation myth
The Bible says "in the beginning God created the heavens and the Earth" but as we all know there are more explanations than this one. After all, people have always felt the need to explain how we ended up on this planet that is speeding through the vast emptiness of space and never arriving anywhere. Up there in the north people came up with the idea that everything originated from an egg of a bird that belongs to genus aythya. Now, there are many species belonging to that genus but as our ancestors apparently didn't deem it important to report the exact species but referred to it by the generic term for that kind of diving ducks, I will not start guessing either. (At least I think it wasn't reported but then again I didn't read the whole Kalevala.) So the next time you are having bacon and eggs for breakfast, just remember you might be in the process of destroying a future universe that didn't have enough time to be hatched before it ended up on the plate.
The story of Sampo
Sampo in Kalevala is a magical machine of undetermined type that produces gold, flour and salt for its owner. There are many "deep" explanations as to what Sampo actually is (world pillar, world tree etc) but it is perhaps most commonly recognized as a mill that grinds riches. It was created by a skilled blacksmith Ilmarinen for the evil queen Louhi (the whore of the story who gets impregnated by the wind, the waves and what not except for a man) in exchange for her daughter's hand in marriage. The evil queen took Sampo but refused to give her daughter to Ilmarinen after all. The reason why I wanted to introduce Sampo is the nowadays somewhat peculiar things it makes. Gold flour and salt. Wouldn't it be handier if it just generated money, low-risk-high-return on investment shares and interest-free mortgages? Or fast cars, luxury boats and expensive jewelry? But the story of Kalevala originated in archaic agricultural society where people probably were hoping to have their daily bread provided without having to toil the earth sweating in their dirty shirts during the short Nordic summer. Can't blame them for hoping.
The story of Aino
In the end Aino died. She was the only girl of her family and unlucky enough to have a very competitive brother who challenged old wise man Väinämöinen for a sword fight. Väinämöinen didn't want to fight with swords but suggested a contest of casting spells (!). The story ended with Väinämöinen singing Joukahainen into a mire and Joukahainen promising his only sister to Väinämöinen as long as the older man released him from the mire. Väinämöinen was as old as the world itself and Aino was a young girl. Fearing her faith she drowned herself in a lake and turned into a fish. Can't blame her either. Aino is a common name in Finland these days, however it is said the girl in Kalevala might not have had a name after all but she was referred to as "aino tyttö" (the only girl) and later on Lönnrot gave her the name when he started to spell it with capital letter.
The story of Marjatta
The story of Marjatta is short and scary. One day she went to the forest, found a lingonberry, ate it and the berry made her pregnant. Beware, ladies, if you go picking lingonberries it is not just wolves and bears you should be afraid of. Of course you might always contradict the story and say that Marjatta came up with this lingonberry theory to dupe e.g. her parents and that there was an actual guy involved in Marjatta's "oops" moment. Her parents being old and having forgotten the act then swallowed the little lie their daughter spun and saw her pregnancy as something else than the accident is was. Or whatever. Marjatta's story is one of the new poems of Kalevala and she is interpreted as the Virgin Mary of the north, giving birth to a son in a stable and so on.
These were just some examples of traditional Finnish story-telling. When Kalevala was first published, it served as means to awaken the national spirit and became the cornerstone of national identity. It has served as inspiration to artists of all fields. The importance of Kalevala can still be seen in Finland e.g. in people's names. Aino, Ilmari, Sampo, and Marjatta are all names that are used today and there is name Väinö that could be related to Väinämöinen. Also, we have Sampo bank and a construction firm Lemminkäinen. (Lemminkäinen was Kalevala's general good-for-nothing guy tempted by ladies and war. In the end he is killed and the body chopped to pieces. His mother retrieves him from the underworld and brings him back to life. Why, it is a mystery to me. Who can understand a mother's heart except another mother and luckily I am no one's mother. :)
lauantai 10. helmikuuta 2018
Rye bread and Fazer blue
I booked a flight ticket to Finland in winter, can you imagine. See you in March, folks! My original plan was to go to Greece but can you believe, I did not want to. I didn't want it at all. I read an article about travel burn out and realized that is what I am suffering from. I just cannot muster up enough interest towards Greece right now. I am sure it is an amazing place and some day I will definitely go there. When my mood is better and I can actually enjoy the trip. So I booked a flight to Finland cause that is where rye bread is. And oh yes, my family is there, too.
I feel ashamed to confess that food was an important motivator in choosing to go to Finland. I am not saying there is something wrong with Czech food but there is also no rye bread No Karelian pastries, no mämmi even though Easter is coming. Even chocolate doesn't satisfy the craving. Ever since I booked my ticket in January I've been calling Mom pretty much every second day to add a dish on my meal wish list. She keeps scribbling down the notes and last time informed me "there are 8 main courses now on the list, so are you planning to do something else than eat on the holiday or not?" Hell no. And I will fill my suitcase with 20 delicious kilos of domestic delicacies. In Prague I will buy an enormous freezer and stuff it with Vaasa rye bread.
Sometime during my studies we had intercultural communication lessons and one of the topics was missing home but it turned into missing food. Most foreign students told they missed the food they were used to eating. It does matter what you eat. When I was an exchange student in South Korea I also noticed I missed some dishes I wouldn't have touched in Finland. Like smoked salmon I used to blame for headache, fish soup and other strange things I never cooked and only ate if there was no choice.
During past 6 months here in Czech Republic I have constantly felt an empty hole in my poor belly that only rye bread could fill. Missing rye bread drains the life force out of me so better go to Finland for a hearty meal. Finnish food is not so well-known or well liked abroad (after all, it's not sushi or pho) because in all honesty it is weird. Nevertheless I decided to write a post about some dishes I miss, and probably other Finns abroad miss, too.
1. Rye bread. Not even Sweden can offer the same, even though their rye bread is not bad at all compared to the stuff other European countries try to pass as rye bread and sell to unsuspecting consumers. Trust me, the only rye in that bread is written on the package.
2. Fazer's blue chocolate (no, it is not the chocolate that is blue, it got its name because of the blue wrapping) Yes, many people miss this stuff and now I am part of that group of desperately sugar-deprived poor devils. (I guess choco gods heard my bitter sighs, when I went to peel an orange in the kitchen my roommate offered me some chocolate and to my surprise and joy it was Fazer's blue. Her friend had brought it from Finland.)
3. Coffee. Some foreigners have insultingly called it tea because it is weak, watery like brew compared to espresso-style coffees. Finnish coffee must be drank from a Moomin mug or at least from a mug that is Iittala or Arabia.
4. Karelian pastries. Dubbed as "the most pussy-looking food on Earth". When I go to Finland, I will bake heaps of them. Baking them is not technically very challenging but they need a very high temperature to bake, otherwise they will become chewy. Don't think anything else than wood-burning oven is strong enough to handle them. Or so I have been told.
5. Mämmi. (If Karelian pastries look like pussy, this delicious dessert looks like it was already eaten once.) I suggested Mom she could buy some for Christmas but she refused because "girl, mämmi is an Easter dish, they'd think I've lost my last marble were I to go to any grocery store to ask for mämmi just before Christmas".
6. Salmiakki. Well, strictly speaking it is not food, because it is liquorice spiced with ammonium chloride. Anyway, I miss it. It's a great pity my roommate's friend didn't understand to bring this from Finland. Or maybe that was the good deed of the day, because consuming salmiakki is known to make blood pressure rise and cause unpleasant palpitations somewhere in the vicinity of heart. For example, salmiakki never made it to Japan because the country's health officials labeled it "unsafe to be consumed by humans". Make your own decision about touching this stuff. You have been warned.
7. Berries. Blueberries, gooseberries, lingonberries, cloudberries, currants. Last night I dreamed of sitting in our garden, vigilantly keeping an eye on the currants, waiting for them to ripen before my outbound flight. A very true situation in the real world, too. For years I have missed the gooseberry and currant season because the stubborn berries want to stay green and bitter. Based on that dream I assume food is becoming an obsession.
There are many more things I would like to add to the list but I must stop writing because thinking about food causes a psychological hunger that has nothing to do with actually needing to eat. And guess what happens if you eat when you are not really hungry? Yes, you'll get fat. That is exactly what is going to happen to me on my holiday.
I feel ashamed to confess that food was an important motivator in choosing to go to Finland. I am not saying there is something wrong with Czech food but there is also no rye bread No Karelian pastries, no mämmi even though Easter is coming. Even chocolate doesn't satisfy the craving. Ever since I booked my ticket in January I've been calling Mom pretty much every second day to add a dish on my meal wish list. She keeps scribbling down the notes and last time informed me "there are 8 main courses now on the list, so are you planning to do something else than eat on the holiday or not?" Hell no. And I will fill my suitcase with 20 delicious kilos of domestic delicacies. In Prague I will buy an enormous freezer and stuff it with Vaasa rye bread.
Sometime during my studies we had intercultural communication lessons and one of the topics was missing home but it turned into missing food. Most foreign students told they missed the food they were used to eating. It does matter what you eat. When I was an exchange student in South Korea I also noticed I missed some dishes I wouldn't have touched in Finland. Like smoked salmon I used to blame for headache, fish soup and other strange things I never cooked and only ate if there was no choice.
During past 6 months here in Czech Republic I have constantly felt an empty hole in my poor belly that only rye bread could fill. Missing rye bread drains the life force out of me so better go to Finland for a hearty meal. Finnish food is not so well-known or well liked abroad (after all, it's not sushi or pho) because in all honesty it is weird. Nevertheless I decided to write a post about some dishes I miss, and probably other Finns abroad miss, too.
1. Rye bread. Not even Sweden can offer the same, even though their rye bread is not bad at all compared to the stuff other European countries try to pass as rye bread and sell to unsuspecting consumers. Trust me, the only rye in that bread is written on the package.
 |
| A breakfast that is not going to leave you feeling sad and hungry |
3. Coffee. Some foreigners have insultingly called it tea because it is weak, watery like brew compared to espresso-style coffees. Finnish coffee must be drank from a Moomin mug or at least from a mug that is Iittala or Arabia.
 |
| Spooky coffee |
5. Mämmi. (If Karelian pastries look like pussy, this delicious dessert looks like it was already eaten once.) I suggested Mom she could buy some for Christmas but she refused because "girl, mämmi is an Easter dish, they'd think I've lost my last marble were I to go to any grocery store to ask for mämmi just before Christmas".
 |
| Mämmi.. |
 |
| Candy in Finland |
There are many more things I would like to add to the list but I must stop writing because thinking about food causes a psychological hunger that has nothing to do with actually needing to eat. And guess what happens if you eat when you are not really hungry? Yes, you'll get fat. That is exactly what is going to happen to me on my holiday.
Ruisleipää ja Fazerin sinistä
Varasin talvilomareissun Suomeen, voitteko kuvitella. Maaliskuussa sitten nähdään. Alunperin ajatus oli mennä Kreikkaan, mutta tässä toinen voitteko kuvitella. Ei huvittanut. Ei yhtään huvittanut. Luin, että jos on jatkuvasti reissun päällä, voi tulla matka-burn out, jonka oireista tunnistin itseni ihan täysin. Ei vaan jaksa kiinnostaa. Kreikka on varmasti ihan mahtava paikka, mutta haluan mennä siine joskus myöhemmin, kun toivottavasti olen parantunut matkaväsymyksestäni niin, että pystyn oikeasti nauttimaan Kreikka-kokemuksestani. Joten varasin lennon Suomeen, koska siellä on ruisleipää ja Fazerin sinistä. Niin, ja perheenikin on siellä.
Hävettää tunnustaa, että yksi suurimmista motivaattoreista varata lippu Suomeen oli ruoka. Ei sillä, että Tsekin ruuassa olisi mitään vikaa, mutta kun ei ole ruisleipää. Eikä karjalanpiirakoita, ja suklaakin on epätyydyttävää, eikä ole mämmiä, vaikka pääsiäinen on tulossa. Siitä asti, kun varasin lennon, olen ilmoittanut äidille noin joka päivä jonkun uuden ruuan, jota haluan syödä sitten, kun menen Suomeen. Äiti kirjoitti menua tunnollisesti ylös ja totesi "tämä on nyt kahdeksas asia listalla, sinä et sitten vissiin muuta meinaa tehdä lomalla kun syödä" tai jotakin sinne päin. No en meinannu, en. Ja matkalaukussa vien 20 kiloo kotimaisia elintarvikkeita mukanani Tsekkiin, ostan arkkupakastimen ja täytän sen Vaasan ruispaloilla.
Joskus amkissa kulttuuritunneilla oli teemana se, mitä vaihtarit ja ulkomaalaiset tutkinto-opiskelijat kaipasivat kotimaastaan, ja melkein jokainen kaipasi ruokaa. Ei se ole ihan sama, mitä syö, kertoo tämä tutkimustulos. Itse huomasin Etelä-Koreassa opiskellessa, että aloin kaipaamaan ruokia, joihin en Suomessa halunnut koskea pitkällä tikullakaan. Esimerkiksi savulohi, jota olin koko elämäni syyttänyt päänsäryn aiheuttajaksi, alkoi yhtäkkiä vaikuttaa ruoka-unelmien täyttymykseltä. Ja kalasoppa. Ja moni muu asia, joita ei koskaan Suomessa ollessa tullut edes mieleen syödä.
Etenkin nyt tämän puolen vuoden aikana Tsekeissä olen huomannut, miten kovasti kaipaan ruisleipää. Tuntuu, että vatsaparassa on jatkuvasti pieni ruisleivän kokoinen lovi, jota ei mikään muu ruoka pysty täyttämään. Ruisleivän puuttuminen alkaa jo syödä elinvoimaa, joten on parempi mennä täydentämään varastoja. Suomalainen ruoka ei maailmalla ole erityisen tunnettua, eikä varmaan kauhean pidettyäkään, koska se on kauniisti sanottuna ainutlaatuista ja realistisesti sanottuna omituista. Siitä huolimatta päätin omistaa postauksen oudoille ruuille, joita tämä ulkosuomalainen ja varmaan muutkin samassa tilanteessa olevat kaipaavat.
1. Ruisleipä. Koska surullinen fakta on se, että samanlaista ruisleipää ei saa edes Ruotsista, vaikka onhan naapurienkin ruisleipä sentään parempaa kuin se, mitä manner-Euroopassa ruisleipänä myyvät, ja jossa on ruista eniten nimessä.
 |
| Kunnon aamiainen, josta ei tule paha mieli |
2. Fazerin sininen. Kyllä, suklaatakin olen kuullut usean kaipaavan. Nykyisin kuulun itsekin tähän makeanhimoisten surulliseen ryhmään. (Varmaan joku kuuli katkerat huokaukseni, äsken kun kävelin keittiöön kuorimaan appelsiinia, kämppikseni siellä tarjosi suklaata ja kuinka suunnaton olikaan onni ja ilo, kun se sattui olemaan Fazerin sinistä. Joku oli sitä asioikseen Suomesta tuonut.)
3. Suomalainen kahvi. Jota ulkomaalaiset ovat teeksikin haukkuneet, se kun tuppaa olemaan hieman laimeampaa kuin espresso-tyyppiset kahvit. Ja kahvi tulee tietenkin juoda Muumi-mukista. Tai jostain muusta kotimaisesta kupista.
 |
| Mörön makuista kahvia |
4. Karjalanpiirakat. Maailman todennäköisesti roisimman näköinen leivonnainen. Kunhan Suomeen menen, näitä urakalla leivon ja syön. Karjalanpiirakoiden tekeminen ei sinällään ole teknisesti kovin vaikeaa, mutta sähköuuni ei välttämättä kuumene tarpeeksi. Piirakat vaatii kovan lämpötilan, ettei niistä tule sitkeitä kuin tossunpohjasta. Näin ainakin kerrotaan.
5. Mämmi. (Jos karjalan piirakat näyttää eräältä toiselta piirakalta, niin mämmi näyttää siltä, että se on jo kerran syöty) Yritin ehdottaa äidille, että olisi ostanut jouluksi mämmiä, mutta ideani tyrmättiin, "koska nyt on joulu ja mämmi on pääsiäisruokaa ja johan minua hulluna pidettäisiin, jos joulun alla mämmiä kyselisin kaupasta".
 |
| Mämmiä... |
6. Salmiakki. Se nyt ei ole ruoka, koska se on ammoniumkloridilla maustettua lakritsia, mutta sitäkin on ikävä. Harmi, ettei kämppikseni kaveri tätä ymmärtänyt tuoda. Tai ehkä ihan hyvä vaan, salmiakin väärinkäyttö nostaa verenpainetta ja aiheuttaa epämiellyttävää läpätystä sydämen alueella. Esimerkiksi Japaniin salmiakki ei rantaunut, koska maan elintarvikeviranomaiset pitivät sitä ihmisravinnoksi kelpaamattomana. Jokainen voi miettiä omalta osaltaan, kannattaako siihen koskea.
7. Marjat. Mustikat, puolukat, karviaiset, viinimarjat, karpalot, lakat. Näin viime yönä unta, että istuin meidän puutarhassa kyttäämässä viinimarjojen kypsymistä, toivoin, että ne kypsyisivät, ennen kuin lentoni lähtee, mutta ne pysyivät sinnikkäästi raakileina. Tuttu toive myös valveilla olevassa maailmassa. Olen jäänyt paitsi karviaisten sadosta jo monena vuonna. Ja ruoka on ilmeisesti muodostamassa pienehköksi pakkomielteeksi.
Eikä se lista tähän lopu, mutta kirjoittaminen loppuu, koska tällainen ruuasta puhuminen aiheuttaa psykologisen nälän, joka johtaa ihmisen syömään, vaikka ei oikeasti tarvitsisi ja tiedättekös miten sitten käy. Niin, sitten lihoo. Niin kuin minulle tulee käymään tulevalla lomallani.
lauantai 3. helmikuuta 2018
What is life like in Czech Republic
I recently remembered that I have a blog and I should write about something at last, but it is difficult to find anything to write about because, let's face it, life is boring me to tears right now. I don't have anything to tell except fairy tales and fantasy. In addition it is still winter (very unfortunately) and I cannot find motivation to do anything except huddle under a blanket and drink hot drinks. Sun has probably already died, at least it hasn't made an appearance recently. I didn't remember that winter is this depressing and long, and I cannot find anything good to say about it no matter how hard I try. Makes me wonder why did I ever leave sunny Queensland. Anyway, let's take a cup of coffee and talk a bit.
Let's leave winter aside, I wanted to write about what is life like in Prague. One thing that surprised me is Czech people's readiness to use English, especially on the service sector. Well, there is a lot of tourism here. Especially in restaurants and coffee shops it's no problem to find someone who speaks English. And even if they don't, friendly local people sometimes translate. Once I was stuck at the counter in a grocery store. I have company lunch vouchers on a "debit card" but the card is so clever it will know if I try to buy something that is not food. Usually the cashier will tell me some part of the payment was rejected and I will say in my nearly fluent Czech "other card" and pay the rest with my real debit card. But this time the cashier started to explain some sort of long story, could have been about her life, I didn't get anything. I tried to tell "other card" but got nowhere until another customer stepped in and explained the cashier I wanted to pay the rest from my account. Thank you, friendly people!
When I was moving into my apartment with 2 big pieces of luggage, I got stuck between the metro doors (yeah, it is possible). One suitcase was in the train, the other was on the platform and the doors kept biting me. Fellow passengers forced the doors to open, pulled my luggage and myself safely into the train and completely sympathized with my terrible experience of being harassed by a subway train.
Lately I have been analyzing pretty much everything and everyone in my life, what I would like to do and what constitutes a "good life" for me. I haven been thinking whether I am a city person or a country girl. I believe I am more a city person because of the opportunities only cities can offer. More jobs, more culture, more hobbies. Recently I booked a ceramics class. I doubt I could have been able to find an English-speaking class outside of the city. Same goes for my Spanish class. But there is one thing I hate about city and that is that there is a queue everywhere. In our corner store. The aisles are really narrow and really packed. In a clothing store. At least 5 customers are pulling the same dress from the hanger. Living expenses are painfully high and it takes forever to get from point A to point B. And sometimes I just miss the peace and quiet of countryside. Maybe I will buy a vineyard in a Spanish village. You can always dream.
And finally something bizarre and something scary. The scary thing is traffic, which is somewhat too aggressive for my tastes. Even in the city it seems to be compulsory to drive at least 100 kilometers per hour and naturally pedestrian crossing is just an empty word. I am scared. The bizarre and annoying thing is allowing dogs every-fucking-where. Even in restaurants, which is disgusting and ruins the appetite. Never mind dogs are said to be a man's best friend but they could wait outside. And why should they be allowed in shopping malls, it's not like they are going to buy anything anyway?
 |
| TV tower was not designed to be beautiful |
When I was moving into my apartment with 2 big pieces of luggage, I got stuck between the metro doors (yeah, it is possible). One suitcase was in the train, the other was on the platform and the doors kept biting me. Fellow passengers forced the doors to open, pulled my luggage and myself safely into the train and completely sympathized with my terrible experience of being harassed by a subway train.
 |
| Odd spot- Prague metronome |
 |
| Things a city can offer- art galleries, museums, culture |
Millaista on Tsekeissä
Muistin tässä eräänä päivänä, että onhan mulla tää blogi jonne pitäis vissiin joskus jotain kirjoittaa, mutta kuulkaa, kun elämä täällä on nin pitkäveteistä, ettei tahdo millään keksiä mitään kerrottavaa, ilman että tästä tulee totaalinen satukirja. Kaiken lisäksi nyt on talvi ja on koko ajan kylmä ja haluan vain juoda kuumia juomia ja kyhjöttää viltin alla tekemättä mitään. Motivaation löytäminen on vaikeaa, ja aurinkokin on varmaan sammunut, kun ei sitä koskaan näe. En ollenkaan muistanut, että talvi on näin pitkä ja masentava, vuodenaika, josta ei keksi mitään hyvää sanottavaa, vaikka kuinka yrittää. Päätin tänään siitä huolimatta tarttua tuumasta toimeen ja kertoilla jotain kuulumisia kahvikupposen äärellä.
Talvi sikseen, ajattelin kertoilla hieman siitä, millaista elämä on Prahassa. Asia, joka on yllättänyt, on se, että oikeastaan täällä pärjää ihan mukavasti englannilla. Turismia on paljon, ja etenkin ravinteleissa ja kahviloissa henkilökunta puhuu hyvää englantia. Ja jos ei puhu, ehkä joku ystävällinen paikallinen auttaa. Kerran, kun olin lähi-Albertissa ostoksilla, jäin kassalle jumiin. Firman lounassetelit on ladattuna omalle kortilleen, ja kortti on niin fiksu, että se tietää, jos yritän ostaa jotain, mikä ei ole ruokaa. Yritin siis ostaa jotain, mikä ei ollut ruokaa, ja yleensä kassa ilmoittaa, että osa maksusta hylättiin, jolloin tosi sujuvalla tsekilläni sanon "toisella kortilla" ja maksan loput oikealla pankkikortilla. Tämä kassavastaava kuitenkin aloitti todella pitkän tarinan aiheesta, joka olisi voinut vaikka olla hänen oma elämänsä, ja josta en ymmärtänyt yhtään mitään. Yritin hokea "toisella kortilla", mutta asialle ei tapahtunut mitään, ennen kuin jonossa takanani ollut tyyppi alkoi kääntämään. Hän sitten siinä selvitti, että ensimmäinen korttini oli tosiaankin vaan ruokaa varten ja että halusin maksaa loput oikealla rahalla. Avuliaat ihmiset on parhaita.
Kun olin muuttamassa nykyiseen asuntooni kahden matkalaukun kanssa, jäin jumiin metron ovien väliin, toinen laukku oli metrossa, toinen laiturilla ja metron ovet purivat minua minkä kerkesivät. Pari kanssamatkustajaa väänsi ovet auki ja kiskoivat minut laukkuineni sisään, surkuttelivat vielä surkeaa kohtaloani joutua metron hampaisiin. Ihmiset on varsin sympaattisia.
Viime aikoina oon pohdiskellut kaikenlaisia asioita ja miettinyt, mitä haluaisin tehdä ja millaista on hyvä elämä. Mietin, olenko enemmän kaupunki- vai maaseutuihminen. Ehkä kuitenkin enemmän kaupunki-ihminen, koska kaupungissa vaan on enemmän mahdollisuuksia harrastaa, tehdä, nähdä ja kokea. Ilmoittauduin keramiikkatunneille, ja on aika varmaa, että pienemmällä paikkakunnalla en olisi löytänyt englantia puhuvaa keramiikkakoulua. Sama juttu espanjan kurssini kanssa. Mutta yksi asia kaupungeissa on ihan helvetistä, ja se on se, että joka paikkaan on aina saatanallinen jono. Lähikaupaussa on melkein aina jono, ja ahtaiden hyllyjen välissä tungeksii liikaa ihmisiä. Vaatekaupassa saman mekon helmassa on kiinni viisi muutakin potentiaalista ostajaa. Asuminen tuskallisen kallista ja muutenkin elinkustannukset on kalliimmat kuin maalla. Joka paikkaan on pitkä matka, mutta niin on kyllä maallakin. Toisinaan kaipaan rauhaa ja hiljaisuutta, ja suunnittelen muuttavani vaikka viininviljelijäksi Espanjaan. Ainahan sitä haaveilla saa.
Loppuun sokerina pohjalla pari asiaa, jotka minua suuresti ahdistaa Tsekeissä. Toinen on paikallinen liikenne, joka on mielestäni varsin aggressiivista. Taajamassakin kuuluu ajaa sata lasissa ja jalankulkijoista "ei pidetä". Suojatie on sana, jolla ei ole kovin tärkeää merkitystä. Pelottaa! Toinen asia, josta en pidä täällä on se, että ravintolassakin saataa nähdä jonkun asiakkaan koiran pöydän alla. EI. Olkoon vaikka kuinka ihmisen paras ystävä, niin nelijalkaiset kaverit saisi kyllä odottaa ulkona. Ajatus vaan on jotenkin ällöttävä. Haluan syödä ruokaani ilman eläinystäviemme läsnäoloa. Sama muuten ostareiden ja muidenkin suhteen. Miksi ihmeessä koiran pitää päästä H&M:lle, ei se sieltä mitään osta kuitenkaan.
 |
| TV-torni, jota ei suunniteltu estettiikkaa silmällä pitäen |
Kun olin muuttamassa nykyiseen asuntooni kahden matkalaukun kanssa, jäin jumiin metron ovien väliin, toinen laukku oli metrossa, toinen laiturilla ja metron ovet purivat minua minkä kerkesivät. Pari kanssamatkustajaa väänsi ovet auki ja kiskoivat minut laukkuineni sisään, surkuttelivat vielä surkeaa kohtaloani joutua metron hampaisiin. Ihmiset on varsin sympaattisia.
 |
| Metronomi, Prahan oudoin nähtävyys |
 |
| Kaupunkien iloja- taidegalleriat, museot sun muut kulttuurijutut |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)