Millaista on Tsekeissä

Muistin tässä eräänä päivänä, että onhan mulla tää blogi jonne pitäis vissiin joskus jotain kirjoittaa, mutta kuulkaa, kun elämä täällä on nin pitkäveteistä, ettei tahdo millään keksiä mitään kerrottavaa, ilman että tästä tulee totaalinen satukirja. Kaiken lisäksi nyt on talvi ja on koko ajan kylmä ja haluan vain juoda kuumia juomia ja kyhjöttää viltin alla tekemättä mitään. Motivaation löytäminen on vaikeaa, ja aurinkokin on varmaan sammunut, kun ei sitä koskaan näe. En ollenkaan muistanut, että talvi on näin pitkä ja masentava, vuodenaika, josta ei keksi mitään hyvää sanottavaa, vaikka kuinka yrittää. Päätin tänään siitä huolimatta tarttua tuumasta toimeen ja kertoilla jotain kuulumisia kahvikupposen äärellä.

TV-torni, jota ei suunniteltu estettiikkaa silmällä pitäen

Talvi sikseen, ajattelin kertoilla hieman siitä, millaista elämä on Prahassa. Asia, joka on yllättänyt, on se, että oikeastaan täällä pärjää ihan mukavasti englannilla. Turismia on paljon, ja etenkin ravinteleissa ja kahviloissa henkilökunta puhuu hyvää englantia. Ja jos ei puhu, ehkä joku ystävällinen paikallinen auttaa. Kerran, kun olin lähi-Albertissa ostoksilla, jäin kassalle jumiin. Firman lounassetelit on ladattuna omalle kortilleen, ja kortti on niin fiksu, että se tietää, jos yritän ostaa jotain, mikä ei ole ruokaa. Yritin siis ostaa jotain, mikä ei ollut ruokaa, ja yleensä kassa ilmoittaa, että osa maksusta hylättiin, jolloin tosi sujuvalla tsekilläni sanon "toisella kortilla" ja maksan loput oikealla pankkikortilla. Tämä kassavastaava kuitenkin aloitti todella pitkän tarinan aiheesta, joka olisi voinut vaikka olla hänen oma elämänsä, ja josta en ymmärtänyt yhtään mitään. Yritin hokea "toisella kortilla", mutta asialle ei tapahtunut mitään, ennen kuin jonossa takanani ollut tyyppi alkoi kääntämään. Hän sitten siinä selvitti, että ensimmäinen korttini oli tosiaankin vaan ruokaa varten ja että halusin maksaa loput oikealla rahalla. Avuliaat ihmiset on parhaita.

Kun olin muuttamassa nykyiseen asuntooni kahden matkalaukun kanssa, jäin jumiin metron ovien väliin, toinen laukku oli metrossa, toinen laiturilla ja metron ovet purivat minua minkä kerkesivät. Pari kanssamatkustajaa väänsi ovet auki ja kiskoivat minut laukkuineni sisään, surkuttelivat vielä surkeaa kohtaloani joutua metron hampaisiin. Ihmiset on varsin sympaattisia.

Metronomi, Prahan oudoin nähtävyys

Viime aikoina oon pohdiskellut kaikenlaisia asioita ja miettinyt, mitä haluaisin tehdä ja millaista on hyvä elämä. Mietin, olenko enemmän kaupunki- vai maaseutuihminen. Ehkä kuitenkin enemmän kaupunki-ihminen, koska kaupungissa vaan on enemmän mahdollisuuksia harrastaa, tehdä, nähdä ja kokea. Ilmoittauduin keramiikkatunneille, ja on aika varmaa, että pienemmällä paikkakunnalla en olisi löytänyt englantia puhuvaa keramiikkakoulua. Sama juttu espanjan kurssini kanssa. Mutta yksi asia kaupungeissa on ihan helvetistä, ja se on se, että joka paikkaan on aina saatanallinen jono. Lähikaupaussa on melkein aina jono, ja ahtaiden hyllyjen välissä tungeksii liikaa ihmisiä. Vaatekaupassa saman mekon helmassa on kiinni viisi muutakin potentiaalista ostajaa. Asuminen tuskallisen kallista ja muutenkin elinkustannukset on kalliimmat kuin maalla. Joka paikkaan on pitkä matka, mutta niin on kyllä maallakin. Toisinaan kaipaan rauhaa ja hiljaisuutta, ja suunnittelen muuttavani vaikka viininviljelijäksi Espanjaan. Ainahan sitä haaveilla saa.

Kaupunkien iloja- taidegalleriat, museot sun muut kulttuurijutut

Loppuun sokerina pohjalla pari asiaa, jotka minua suuresti ahdistaa Tsekeissä. Toinen on paikallinen liikenne, joka on mielestäni varsin aggressiivista. Taajamassakin kuuluu ajaa sata lasissa ja jalankulkijoista "ei pidetä". Suojatie on sana, jolla ei ole kovin tärkeää merkitystä. Pelottaa! Toinen asia, josta en pidä täällä on se, että ravintolassakin saataa nähdä jonkun asiakkaan koiran pöydän alla. EI. Olkoon vaikka kuinka ihmisen paras ystävä, niin nelijalkaiset kaverit saisi kyllä odottaa ulkona. Ajatus vaan on jotenkin ällöttävä. Haluan syödä ruokaani ilman eläinystäviemme läsnäoloa. Sama muuten ostareiden ja muidenkin suhteen. Miksi ihmeessä koiran pitää päästä H&M:lle, ei se sieltä mitään osta kuitenkaan.