Maaginen 30

Tällä viikolla tulee täyteen maaginen 30 vuotta. Joku aika sitten luin artikkelin aiheesta "mitä olisin halunnut tietää aikuiseksi kasvamisesta". Ei varmaa ole olemassakaan kersaa, joka ei haluaisi jo olla aikuinen, mutta onko aikuisena sittenkään niin mukava olla? Tässä pari ajatusta siitä, mitä itse olisin halunnut tietää aikuisena olosta etukäteen.

Sitten kun olen aikuinen voin ja saan tehdä mitä halua- no en hel-vetissä voi tehdä mitä haluan. Jos voisin tehdä mitä haluan, olisin tälläkin hetkellä aurinkoisella palmurannalla juomassa passionhedelmämargaritoja. Siis kukaanhan ei voi estää minua lähtemästä palmurannalle, eli saisin kyllä tehdä mitä haluan, mutta en voi, koska ei ole aikaa eikä ole rahaa. Ylipäänsä, olisi ollut kiva tietää etukäteen, kuinka suuri osa aikuisen ajasta ja rahasta menee tämän paskakarusellin pyörittämiseen, jota arjeksi kutsutaan. Menen töihin, teen töitä, tulen kotiin, käyn suihkussa, laitan ruokaa, pesen pyykkiä, käyn kaupassa jne. Sitten kello onkin jo kuusi tai seitsemän, eikä aloitekyky yksinkertaisesti riitä mihinkään, mitä itse haluaisin tehdä. Sama juttu rahan kanssa. Suurin osa palkasta menee kaikkeen, mistä on pakko maksaa, eikä siitä sen jälkeen paljon jää käteen niihin asioihin, joihin itse haluaisin rahaa käyttää. Kaiken kaikkiaan, sanoisin, että ennen kuin kaikki tämä vastuu kaatui omille hartioilleni, olin onnellisempi ihminen, jolla oli aikaa ystäville ja harrastuksille ja muille asioille, joista sai iloa. Nyt ei ole aikaa kuin toimistolle.

Toiveammatti- mikä v*tun toiveammattti? Tässä on lapsuuden suurin myytti heti joulupukin jälkeen. Toki minulla oli toiveammatti, montakin, kuten opettaja (kersat on kamalia), lääkäri (pelkään verta), lentoemäntä (matkapahoinvointi) jne. Miten ihmeessä ammattin valitseminen saattoi joskus kuulostaa helpolta jutulta, että sitä vaan automaattisesti tietäisi, mitä haluaa tehdä eläkeikään asti. Ja vaikka olisi tiennytkin, ei ole mitään takeita siitä, että valitulla alalla riittäisi töitä. Uskoisin, että monet ovat huomanneet ajautuvansa tekemään ihan muuta kun unelmahommaa, koska kuten kohdassa yksi oli puhetta, menoja riittää, vaikka ei olisi tulojakaan. Joskus vaan täytyy tehdä kompromisseja ja tehdä sitä työtä, mitä sattuu löytämään. Ja ylipäänsä, mikä on tämä ajatus siitä, että olisi yksi unelma-ammatti? Ei sitä välttämättä nelikymppisenä halua enää samaa mitä parikymppisenä silloin, kun haetaan tutkintoja suorittamaan. No, leipä on terveellistä, kunhan nyt jotain tekee tilinsä eteen.

Kun on aikuinen, on oma auto ja oma talo jne. Voi olla, mutta se tulee tuntuvan asunto- ja autolainan kera ja sinne se elämän joustavuus sitten häviää lainanlyhennysten sekaan ikään kuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan.

Kun on aikuinen saa valvoa niin myöhään kun haluaa. Ihan varmasti saa, mutta eipä jaksa. Ja saa syödä karkkia ihan millon haluaa. No, tässä on kyllä hyvä pointti, kellään ei ole vara tulla sanomaan, että suklaa ei kelpaa aamupalaksi. Sen sijaan näin aikuisena omatunto kyllä soimaisi moisesta terveellisen ruokavalion ylenkatsomisesta, kersana ei olisi ollut omatunto moisesta millänsäkään. Nykyisin kaurapuuro kuuluu aamupalalle ja sillä hyvä.

Olisipa joku kertonut senkin, miten nopeasti ikääntyminen alkaa tuntua kropassa. Jos istuu pitkään, raajat kangistuu ja jalat turpoaa ja tulee kaikenlaisia kolotuksia ja jomotuksia. Tulee uniongelmia, tulee sydänvaivoja, kolesteroliakin varmaan ja ainakin verenpaine reistaa. Eikä aineenvaihduntakaan ole enää niin nopea kuin muutama vuosi sitten, nykyään joutuu jo harkitsemaan haluaako sittenkään jälkiruokaa, kun sen alkaa näkyä vyötäröllä ja mahanpullukka istuu sylissä.

Joskus vuosia sitten juttelin kaverin kanssa aikuisena olosta ja kumpikin tultiin siihen tulokseen, että kunpa olisi sillon lapsena tiennyt, miten vaikeaa on olla aikuinen. Kaikki päätökset ja vastuu on itsellä, eikä ole mitään takeita siitä, että tekee hyviä päätöksiä, eikä ketään jota voisi syyttää, jos tekee huonoja. Sen lisäksi elämä on pahimmillaan pelkkää suorittamista ja parhaimillaankin liian täynnä asioita, joista ei saa minkäänlaista iloa vaikka miltä kantilta katsoisi. Kaikenkaikkiaan aikuisuus on ansa, älä kasva isoksi!