Luiseva viikonloppu

Älkää peljästykö, kyseessä ei ole uuden superdietin kuvaus, vaan päiväreissu naapurikaupunkiin. Olen miettinyt Kutna Horassa käyntiä koko sen ajan, kun olen ollut Prahassa. Kutna Hora on kaupunki noin tunnin junamatkan päässä Prahasta, ja Kutna Horan vanha kaupunki kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon. Kaupungissa on mahtavia katedraaleja ja eniten markkinoitu nähtävyys Sedlecin luukirkko. 

Pyhän Barbaran katedraali, joka rakennettiin näyttämään kaupungin vaurautta

Päätin osallistua opastetulle kierrokselle, jonka löysin Meet up-ryhmästä. Tuntuu, että kun matkailen omatoimisesti, en koskaan näe kaikkia tärkeimpiä nähtävyyksiä koska en edes tiedä, mitä lähtisin etsimään, ja jos tiedänkin, niin sitten kuitenkin eksyn matkalla. Opastetulla kierroksella ei ole sitä vaaraa, ja näkee varmasti kaiken tärkeän kaupungista, ei tarvitse murehtia junalippujen ostamista, eikä kulutttaa tuntia sen miettimiseen, missä syö lounaan. Paljon mahdollisesti lähden toistekin opastetulle kierrokselle Tsekeissä. Mutta joka tapauksessa takaisin Kutna Horaan.

Kaupunkinäkymää

Kaupunki perustettiin aikanaan hopeakaivoksen ympärille, ja se oli jopa niin rikas ja menestyvä, että kilpaili pääkaupungin roolista. Kaupungin varallisuus alkoi kuitenkin vähetä, kun hopeakaivoisten tuotanto ehtyi ja siitä se on pikku hiljaa taantunut tavalliseksi kaupungiksi, jonka suurimpia työnantajia on tupakkatehdas ja oletettavasti turismi.

Pyhän Barbaran ja Neitsyt Marian katedraalit ovat hienoja ja vaikuttavia, mutta luukirkko on varmaan kohde, jonka takia turistit etupäässä kiinnostuvat Kutna Horasta. Luukirkko on kooltaan melko pieni katolinen kappeli, jota ympäröi hautausmaa. Hautausmaalle on aikanaan haudattu niin ruton uhreja kuin sodissa kaatuneitakin. Kun kappelia alettiin rakentaa, hautausmaalta kaivautui esiin joukkohautoihin työnnettyjen ihmisten luita. 

Kulta, haluan luisen kattokruunun olohuoneeseemme..

Okei, tähän asti tarinamme etenee ihan normaalisti, sillä kaikkihan tietävät, että rakennustyömaat joskus sattuu entisen hautausmaan paikalle. Mutta tämän jälkeen tapahtumissa on uniikki käänne, sillä joku keksii, että nämä luut, jotka epähuomiossa ponnahtivat taas maan päälle, olisivat loistavaa rakennusainesta kappeliin. Sen varjolla, että kappelista tuli sotien ja ruton uhrien viimeinen muistopaikka ja leposija, vainajien luista askarreltiin massiivisia maanvyörymän oloisia luuvuoria, kattokruunuja ja muita koristeita. Kappeli on järkyttävä, ällöttävä, outo, uniikki, kiinnostava, epämiellyttävä, mitä muuta. Ehkä juuri sen takia se kiinnostaa ihmisiä.  Paikassa on aistittavissa mielestäni pieni mustan huumorin pilkahdus. Lisäksi, jos oma työsi tuntuu epämiellyttävältä, ajattele sitä munkkiressukkaa, jonka tehtävä oli järjestellä luut kauniisti paikalleen. 

Luuvyörymä 

Kaupungissa oli lauantaina myös pieni ruokafestari, jossa kävimme syömässä lounasta ja sitten käveltiin lähiympäristössä painattelemassa ruokaa. Tsekeissä on jo aika keväinen sää, välillä tarkeni t-paidassa ja päivä oli mukava, yksi parhaimmista päivistä tässä maassa koko aikana. Joten suosittelen, jos matka käy Tsekkeihin, kannattaa ottaa Kutna Hora listalle. Taivaan kiitos maailmassa ei vissiin ole toista vastaavaa luukirkkoa. Ehkä tässä tarinassa on myös toivoa siitä, että elämä kuoleman jälkeen ei välttämättä käykään tylsäksi, sillä koskaan ei tiedä, milloin haalenneet luut kaivetaan kuopastaan ja niistä värkätään kastemaljoja. Ei Egyptin muumiotkaan varmaan koskaan ajatelleet, että monta tuhatta vuotta myöhemmin ne lähtisivät seikkailemaan maailmalle. Niitä on nyt täällä Prahassa, menen varmaan katsomaan niitäkin.