Haaste 6- Tee jotain, mistä jo lapsena nautit

Nyt ollaan jo menossa haasteessa numero 6, joten täältäpä tulee tarinaa lapsuuden harrastuksista. Mietin pääni puhki, mitä tykkäsin tehdä penskana. Niin pitkälle kuin muisti kantaa, lapsuus oli onnellista aikaa ja ympärillä oli paljon ihmisiä, jotka rakastivat minua. Leikin naapurin kersojen kanssa, katsoin elokuvia, luin kirjoja, söin liikaa jäätelöä. Ei kai minulla ollut mitään omaa "juttua". Jotkut ystävistäni olivat musikaalisia, ja soittivat jotain soitinta. Toiset olivat urheilullisia. Minä en ollut oikein mitään. Minulla ei ollut omaa erikoisalaani. Mutta sitten muistin, että olen aina kirjoittanut tarinoita. Jo ennen kuin edes opin kirjoittamaan, pyysin, että mummo kirjoittaisi tarinoitani ylös. Olen aina ollut tarinankertoja (joten täsäs blogissakin saattaa olla jokunen tarina.. joskin ainakin löyhästi todellisuuteen pohjautuen).

Espanjassa vielä ruusut yritti kukkia

Koulussakin tykkäsin kirjoittamisesta, joka oli osa äidinkielen tunteja. Joskus opettaja antoi aiheen, toisinaan sai käyttää omaa mielikuvitusta. Ilmeisesti olin hyvä kirjoittamaan, sain aina hyviä arvosanoja tarinoistani. Kirjoitin aikani kuluksi aina siihen asti, kunnes kirjoitin ylioppilaaksi ja sen jälkeen kadotin mielenkiinnon koko hommaa kohtaan. Miksi, enpä osaa sanoa. Oli kiire miettiä, miksi haluaa isona, vaihdoin alaa kolmesti kunnes tyydyin liiketalouteen (ja vieläkin tuntuu, etten valinnnut viisaasti), ja jotenkin siinä kaiken keskellä kadotin luovuuden, joka nuorempana oli niin itsestään selvä osa minua. Aikuinen elämä on liian täynnä pakollisia asioita, jotka vie liikaa aikaa ja energiaa, ei siinä paljon jää aikaa kirjoittamiselle enää. En ole vuosiin kirjoittanut mitään, paitsi hyvin satunnaisesti. Koneella on paljon aloitettuja tarinoita, jotka eivät varmaan koskaan valmistu. Halusin kirjoittaa valmiin kirjamaisen tarinan Australiassa, ja otin työstettäväksi tarinan, jonka olin aloittanut nelisen vuotta aiemmin, mutta se on edelleen kesken. 95 sivun jälkeen en enää jaksanut olla kiinnostunut aiheesta, enkä enää itsekään usko koko tarinaan.

Ei ole paljon asioita, jotka on kirjoja ja viiniä parempia

No niin, pitkä tarina lyhyesti, ainoa asia, jonka selvästi muistan minua kiinnostaneen lapsena, oli kirjoittaminen, ja pikku hiljaa olin kadottanut senkin. Mutta kirjoitanhan minä tätä blogia, vaikkei aina siltä tunnu ja vaikkei minulla ole aina tosi jännittäviä tarinoita kerrottavanani, joten tälläkin hetkellä teen jotain, mistä jo lapsena tykkäsin! Ehkä jonain päivänä saan jonkun tarinan kirjoitettua ja myytyä ja minusta tulee sikamaisen rikas.

Ja koska tämän oli tarkoitus olla matkailublogi, niin pitää kirjoittaa pieni matkailujälkikirjoitus tähän vielä. Suklaasaatanat ovat nimittäin taas saapuneet lähikauppoihimme! Tsekkiläinen versio joulupukista on tosi karmiva, siinä jopa pakkasukkokin alkaa näyttää pyhimykseltä..

Onko täällä kilttejä lapsia- no hyvä, pitäkääpä ne kaukana tästä hahmosta