Madrid

Nyt on synkän tunnustuksen vuoro. En ole koskaan ymmärtänyt eläkkeelle jääneiden suomalaisten Espanja-vouhotusta. Tottahan toki talvi Aurinkorannalla voittaa Suomen talven mennen tullen, enemmän aurinkoa ja vähemmän lunta, mutta onhan siinä lähitienoolla muitakin paikkoja, joissa on aurinkoa ympäri vuoden. VOi mennä vaikka Italiaan tai Kreikkaan, Turkkiinkin jopa. Kaikkein hurjimmat tapaukset kuuluvat menevän Israeliin tai Pohjois-Afrikan maihin. Mikä järki on mennä joka vuosi samaan paikkaan, kun se on jo kerran nähty? Nyt olen kuitenkin päässyt tähän Espanja-innostukseen käsiksi ja alan ymmärtää, mitä sen takana on. Vaikea kuvitella, että itsekään kyllästyisin Espanjaan ihan ensimmäiseen kymmeneen vuoteen. Toivottavasti ei ihan eläkeikään tarvitse odottaa sinne muuttoa.

Ensinnäkin ruoka on ihanaa. En itkisi ollenkaan, jos voisin joka aamu syödä churroja aamupalaksi. Churrot on kuin huumetta, voi jäädä koukkuun, ja hälyttävän suuri läskimakkara onkin jo ilmestynyt sikspäkkini päälle hyllymään viikon aikana. Ystäväni oli vähintäänkin järkyttynyt, kun kerroin ahkeroineeni viisi churroa aamupalaksi. Kuulemma ei niitä niin paljon tarvitse syödä. Minkäs teet, kun sellaisen lautasen tarjosivat kahvin kanssa. Eikä ne kiusaukset siihen loppuneet, tuli mätettyä muutakin varsin epäterveellistä ja lihottavaa. Löytyi vielä Don Simonin sangriakin ja siitä se ajatus sitten lähti. Litra sangriaa viilenee tälläkin hetkellä jääkaapissani iltaa odottamassa. Pitää varmaan pistää itsensä dietille ennen joulua. Pelkkiä vihreitä vihanneksia ja vähän sangriaa.

Ravintoloista puheen ollen Espanjan ravinteleissa on yksi yllättävä piirre. Tarjoilijat nähkääs on aika usein miehiä, vieläpä keski-ikäisiä tai vanhempia. Suomessa ja muualla päin missä olen oleskellut tarjoilijan työ on yleensä melko nuorten likkojen hommaa. Pisti miettimään, mistä ero johtuu. Onko Espanjassa yleisempää, että naiset on kotona hoitamassa taloutta ja kersoja, jos niitä on? Onko naisten vaikea lähteä työmarkkinoille? Vai onko tarjoilu yleisesti ottaen vaan "miehistä" hommaa? Australiassa näki kaupan kassalla usein miehiä. Siinä toinen esimerkki työstä, joka Suomessa on yleisemmin naisten hommaa.

Ja sananen asiakaspalvelusta. Palvelu kyllä toimii, ei siinä mitään, mutta on toisinaan mielestäni "välinpitämätöntä". Ei siinä mielessä, että palvelutoimihenkilö olisi leipääntynyt hommaansa, tai palvelu olisi huonoa. Asiakasta kohdellaan kuin ketä tahansa ihmistä, turha odottaa ekstraa vain koska päädyit syömään tässä ravintolossa, etkä tuossa viereisessä.

Kuka voisi sanoa ei churroille ja suklaalle?

Tulin loman kunniaksi käyneeksi myös kampaajalla, ja siksikin, että eihän sitä töissä ollessa ole koskaan aikaa mennä kampaajalle. Kokemus oli tosi huvittava, sillä kampaajan englanti oli yhtä sujuvaa kuin minun espanja, mutta jotenkin siitä silti selvittiin ja tuloskin on aivan loistava. Kai hän katsoi tukkaani ja tajusi, että yritän selittää haluavani samanlaisen tyylin. Joskus on hyötyä siitäkin, että on ennalta arvattavissa.

Ylättävää kyllä aika usein Madridissa palvelu tuli espanjaksi, vaikka henkilökunta ymmärsikin, mitä englanniksi selitin. Turisteja riittää, mutta maan kieli on espanja ja sillä siisti. Sanavarastoni kasvoi huomattavasti viikon aikana. Osaan jo tilata ruokaa ja laskun espanjaksi.

Ruuan ja kauneudenhoidon ohella Madridissa ja muualla Espanjassakin, voi kokeilla myös kulttuuria. Kävin katsomassa kuninkaallista palatsia, jonne on ilmainen sisäänpääsy maanantaista torstaihin neljästä kuuteen, mutta kannattaa varautua jonottamaan. Tuskin sitä on koskaan ainoa, joka pitää ilmaisesta. Valokuvia ei palatsin varsinaisissa huoneissa harmi kyllä voinut ottaa, mutta ymmärrettävistä syistä. Yhtäkään kierrosta ei varmaan koskaan saataisi loppumaan, kun porukka jäisi räpsimään kuvia. Nyt ei teillä ole muuta mahdollisuutta kuin luottaa sanaani, että huoneet olivat upeita, mahtavat, syvät värit kankaissa ja seinäpinnoissa. Ohimennen mainiten, kuninkaallinen perhe ei asu tässä virallisessa palatsissa, vaan pienemmässä palatsissa muuallapäin. Tässä suuressa palatsissa on komeat yli 3000 huonetta. Ei yksi perhe niin paljon tilaa tarvitse, vaikka olisikin kuninkaallinen perhe.

Katedraali itsemurhapisteeltä nähtynä- ei hätää, tikkaat jäi kotiin 

Palatsin vieressä komeilee Almundenan katedraali, joka on ensimmäinen uskonnollinen paikka, jossa olen nähnyt ilmaisen wi-fin. Tai ehkä en ole aiemmin kiinnittänyt asiaan huomiota. Tähän asti olin kuvitellut, että ihmiset käyvät kirkossa hengellisten tarpeidensa takia, eikä siksi, että voisi roikkua sosiaalisessa mediassa ja selata tuntemattomien ihmisten Instagram-tilejä. Kuulostaa vähän harhaoppiselta. Mitä inkvisitiokin moisesta sanoisi?

Sisäänkäynti palatsiin

Lue nyt ainakin edes Raamattua ja kuuntele hengellistä musiikkia

Madridissa on saatavilla ilmaisia kävelykierroksia. Kävin yhdellä, ja se oli todella opettavainen. Näin maailman vanhimman ravintolan ja paikan, joka kantaa kyseenalaista mainetta kuuluisana itsemurhapisteenä. Tämä paikka, jonne porukka tapasi tulla päättämään kärsimyksenä, on osa Segovian viaduktia. Idea on ollut hypätä sillalta, kunnes sitten erään kerran kävi niin, että joku onneton itsemurhaaja hyppäsi sillalta, mutta sattui laskeutumaan alla kävelleen persoonan niskaa, ja tämä kävelyllä ollut henkilö kuoli, ei suinkaan se, joka yritti itsemurhaa. Sen jälkeen helpoimmalle itsemurhapaikalle on laitettu korkea este. Oppaan mukaan Espanja on manana-maa. Kun epätoivoiset päivänsä päättäjät tulevat sillalle ja huomaavat, että homma on tehty turhan hankalaksi, he joko hakeutuvat muualle tai ajattelevat, että no, manana tulen takaisin tikkaiden kanssa.

Jatkan Espanjasta jutustelua. Tällä hetkellä olo on aivan nuutunut, saavuin aamulla Prahaan surkeasti nukutun yön jälkeen, ja tarvitsen pienen kofeeiniannostuksen nyt. Ja illalla vähän sangriaa. Menin Espanjassa ihan hunningolle.