Aloitin helpoimmasta haasteesta, kirjeen kirjoittamisesta. Penskana minulla oli useita kirjekavereita. Olin aina joko kirjoittamassa kirjettä jollekin tai odottamassa kirjettä joltakin. 20 vuotta sitten kirjeenvaihto oli tavallinen lasten harrastus. Sitten tuli tekstiviestit sun muut, joiden avulla voi pitää yhteyttä reaaliajassa. Ainakin minä unohdin, miten kirjoitetaan kirje, johon ei ole luvassa vastausta heti. Mitä kirjoittaisin oikeaan kirjeeseen? Millainen uutinen ei vanhene sinä aikana, kun kirje matkaa aiottuun postilaatikkoon? On kuitenkin mahdollista, että höpöttelen kirjeen vastaanottajan kanssa Facebookissa tai whats appissa.
Kirjoitin kirjeen kummitytölleni Suomeen. Hän oli yrittänyt lähettää minulle piirustuksen postissa, mutta kirje oli palautunut lähettäjälle. Minulla oli kotona kaikki kirjeen kirjoittamiseen tarvittavat tavarat, kirjepaperia ja kirjekuoria, jotka ostin Japanista vuonna 2009. Pakkauksessa ei ollut kauehan monta arkkia, ehkä 8 ja vieläkin on 2 jäljellä, kun en tiedä mitä niihin kirjoittaisin ja kelle laittaisin. Kuten sanoin, nykyään odotan välitöntä vastausta.
Kirjeen juonen keksiminen oli aika haastavaa, ja jouduin pureskelemaan kynää jonkin aikaa yrittäen keksiä aiheen, mikä kiinnostaisi 11-vuotiasta tyttöä. Kirjeestä tuli suhteellisen lyhyt, mutta jatushan on tärkein. Kun olin saanut ideani vuodatettua paperille, päätin mennä heti kokeilemaan onneani sen postituksen suhteen. Asiahan on niin, että pöydälläni on jo useamman viikon ajan pyörinyt postikortteja, jotka kirjoitin kotiin. Joka aamu kortit tuntuivat tuijottavan minua syyttävästi. "Etkö tänäänkään aio viedä meitä postiin, hei?"
Syy tämän yksinkertaisen tehtävän lykkäämiseen oli puhdas laiskuus. En millään viitsinyt googlettaa, missä olisi postitoimisto, joka olisi auki vielä viiden jälkeen, niin että voisin ostaa postimerkkejä. Yllätykseni oli suuri, kun Google tiesi kertoa, että yleensä postikortteja myyvät kaupat myyvät myös postimerkkejä. Joten menin kirjakauppaan ja ostin postimerkkejä. Seikkailin pääpostiin, joka sekin oli sunnuntaina auki, ja sain viimein kortit postitettua. Pääposti on komea näky. Sisätilat on todella kauniisti koristeltu, mutta tässä joudutte luottamaan sanaani, sillä kuvatodisteita ei ole. Puhelin kun menetti elektronisen elämänsä samana aamuna.
Tein myös haaste numero 8:n, eli laitoin haastelistan näkyvälle paikalle. Se on tuossa pöydälläni. Tällä viikolla aion tehdä jotain, mistä jo lapsena nautin ja käydä treffeillä. Olen myös paikantanut joogastudion, johon menen joogaamaan. Se on haaste 9, mene tsekkiläiselle jumppatunnille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti