(Kamalan) luonnon helmassa

"Hei älä astu tuon myrkkykonnan päälle"
"Oho tuollahan on joku myrkkykäärme."
"Varo tuon hämähäkin verkkoa."
"Kengurut on näköjään tulleet taas syömään ruohoa naapurin tontille."
"Jaa meillä on näköjään gekko ikkunassa."

Kengurut ovat kohtaamistamme eläimistä miellyttävimpiä- joo ei, karvajalkahämähäkki ei pääse blogiani somentamaan

Ollaan siis jälleen kerran keskellä Australian kamalaa luontoa ja oltu nyt noin viikko farmilla. Ainoa todella epämiellyttävä kohtaaminen villieläinten kanssa oli päivä, jolloin löysin noin 10-senttisen hämähäkin suihkun ikkunasta. Se oli onneksi ulkopuolella, mutta suihkussa käyminen meni molemminpuolisen kyräilyn merkeissä ja illalla Anna poisti hämähäkin ikkunasta harjanvarrella kopauttamalla. Pahin pelkon on, että se kaivautuu vielä taloon jotain muuta kautta, jos ei muuta niin kostoksi osakseen tulleesta kohtelusta.

Tätä mäkeä punnertaessa kasvaa kunto

Kysyimme pomoltamme, miten tiedämme, mitkä käärmeet on myrkyllisiä, ja vastaus oli, että jos näemme käärmeen, niin se on myrkyllinen. Hämähäkit tällä alueella sen sijaan eivät ole. Ne ovat vaan isoja ja iljettäviä ja maailma olisi paljon parempi paikka ilman niitä.

Kaikista lupauksista ja uhkauksista huolimatta olemme muuten taas vanhan tutun kitkemisen parissa. Se vainoaa meitä joka paikkaan. Levitämme myös katetta puutarhaan estämään rikkaruohojen kasvua, joten työn kuva on pysynyt entisellään, eikä siitä sen enempää. Ajattelin kirjoitella vähän siitä, miten vapaa-aika kuluu täällä keskellä maaseutua, kun tekee vain puolikasta päivää.

Pala taivasta

Ensinnäkin on aikaa kirjoittaa tätä blogia. Kunhan vaan motivaatiota riittää ja juttua. Täällä päivät on aika tapahtumaköyhiä, joten uutta tarinaa ei synny sitä mukaa, kun entisen saa valmiiksi. Käymme kävelyllä ja kävimme Airlie Beachilla uimassakin. Aiomme jossain vaiheessa alkaa ujuttaa joogaa päiväjärjestykseemme. On myös aikaa lukea kirjoja ja opiskella kieliä. Ostimme Annan kanssa puoliksi kirjan markkinoilta. Saamme osan rahasta takaisin, jos palautamme kirjan puolen vuoden sisällä. Kätevää.

Jos alan kirjoittaa kirjaa, niin taidankin vaan muokata vanhaa satua Jaakko ja pavunvarsi. Uusi nimi on Anna ja sokeriruoko. 

Olen alkanut itsekin suunnitella kirjan kirjoittamista. Ajatuksia olisi, mutta olen tällä hetkellä liian laiska aloittamaan projektia tosissani.Viisumia on vielä 10 kuukautta jäljellä, joten ei tiedä, mitä vielä saa aikaan. Tällä hetkellä aion vain nauttia vapaa-ajasta ja ajasta täällä Australiassa, sillä en aio hakea toisen vuoden viisumia (ehkä joskus tälle aiheelle oma postaus, ei siit nyt sen enempää). Joka tapauksessa aika kuluu todella hyvin ilman 8 tunnin työpäiviäkin, ja illalla uni maistaa paremmin kuin hyvin. Myrkkykonnien ja heinäsirkkojen kuoro laulaa meille tuutulaulua.

Aurinko painuu mailleen ja tytöt nukkumaan