Tämä on toivepostaus nro 2 aiheesta, kuinka elämäni on muuttunut viime aikoina, eli kun muutin jälleen paikasta toiseen. Mikä täällä on hyvää ja mikä huonoa "edelliseen elämään" verrattuna. Mikä on haastavaa, mikä helppoa, mitä kaipaan.
Ajattelin vertailla Prahaa Sydneyyn. Olin toki kesän Suomessa, mutta ehkä vertailusta tulee mielenkiintoisempi, kun valitsen kaukaisemman kohteen. Itse asiassa tämä on aihe, jota pyörittelen mielessäni useinkin. Miten elämä on muuttunut?
Hyvä asia Prahassa on se, että olen taas EU-alueella. Olen lähempänä perhettä, ja voin lähteä käymään Suomessa suunnittelematta kaikkea niin paljon, eikä tarvitse matkustaa yli 30 tuntia. Lisäksi EU-maassa asuessa muodollisuudet on paljon pienemmät, ei tarvitse murehta viisumeja ja oleskelulupia. Jos haluan jäädä toiseen EU-maahan, ei siitä koidu liikoja päänsärkyjä. Kauan eläköön ihmisten ja tavaroiden vapaa liikkuvuus! Pidin Austaliasta, etenkin Eurooppaa leudommasta ilmastosta, mutta sinne jääminen olisi ollut ongelmallista, se on liian kaukana. Jos olisin jäänyt sinne, en voisi juuri koskaan tavata perhettäni ja ystäviäni. Lisäksi olisi todella hankalaa järjestää työviisumi. Opiskelin liiketaloutta, eikä tutkintoni ole Australian maahanmuuttoviraston toivottujen tutkintojen listalla. Kokeilen uudelleen paremmalla onnella, jos sittenkin päätän opiskella lääkäriksi tai hoitajaksi. Muka.
Mikäs täällä sitten on huonompaa. No mikäs muu kuin palkka. Saisin olla koko loppuikäni Tsekeissä töissä saadakseni säästöön saman summan, jonka säästin Australiassa 6 kuukaudessa. (Ehkä hieman liioitellen, mutta idea varmaan kävi selväksi.) Kaipaan sitä, että ymmärrän paikallista kieltä. Australiassa ei koskaan tarvinnut murehtia, ettei saisi palvelua englanniksi, ennemmin kannati olla huolissaan omasta kielitaidostaan. Olisi kiva, jos voisi lukea esimerkiksi etiketit ruokakaupassa. Kaipaan sitä, että osaan lukea. Olisi kivaa myös ymmärtää infrmaatiotauluilla olevia mainoksia, kauppojen kuulutuksia yms. Olisi kiva olla aikuinen, joka osaa toimia yhteiskunnassa annettujen ohjeiden perusteella.
Kaiken rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että aika helposti täällä saa palvelua englanniksi (paitsi ulkomaalaisvirastossa), mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että maan virallinen kieli on tsekki, ja jos ei sitä osaa, niin on auttamattomasti aina vähän ulkopuolinen. Miksi en sitten opiskele tsekkiä? Koska ei. Yritin aikoinaan opiskella venäjää ja puolaa, mutta slaavilaisten kielten sibilantit on vaan liian vaikeita. Nämä kaikki kurjat s-malliset äänteet vievät motivaationi aikaiseen hautaan. En kuule eroa äänteiden välillä, enkä varsinkaan pysty itse moisia ääniä tuottamaan. Lisäksi minulla on 18 kuukauden sopimus, jota voi jatkaa, mutta en vielä tiedä, haluanko. Jos jään tänne vain 18 kuukaudeksi, ei ole mitään järkeä opiskella uutta kieltä niin lyhyen ajan takia.
Praha on nykyisin aika kansainvälinen, mutta Sydney on paljon kansainvälisempi. Sitä kaipaan Sydneystä. Vuoden 2016 väestönlaskennan mukaan tyypillisen New South Walesissa asuvan henkilön ainakin jompikumpi vanhempi on syntynyt Australian ulkopuolella. Australiassa ei ole vaikeaa olla maahanmuuttaja, koska kaikki muutkin on. Joskus Prahassa palvelun taso on huonompaa, jos ei ihan puhu tsekkiä. Ehkä luonnollinen reaktio, mutta ärsyttää se silti. Muistelin kokemuksiani Japanissa ja Etelä-Koreassa, jossa kummassakin asiakaspalvelukulttuuri on ihan eri luokkaa, eikä asiakkaalle oikein voi näyttää suoraan, että se on aikamoinen kielitaidoton kiusankappale. Kerran menin Soulissa kampaajalle, mutta hän ei puhunut englantia. Hän haki naapurista rouvan, joka oli asunut Amerikassa, ja rouva tulkkasi keskustelumme. Tämä on palvelua, eikö vaan?
Australiassa elämä tuntui myös jotenkin mielenkiintoisemmalta. Porukka vaihtui koko ajan, ja henkeä pidätellen odotin uusia jännittäviä juonenkäänteitä huoneemme dynamiikassa. Oli yöllisiä palohälytyksiä, murtovarkaita sun muuta. En toki moista enää toivo, mutta pakko myöntää, että aiheessa oli oma jännityksensä. Ja sitten joku vielä varasti villatakkini! Ai että..
Rakastin työtäni Australiassa. Joulun aikaan homma kävi liian hektiseksi, aloitin aikaisin ja lopetin myöhään, mutta muutoin olin innoissani duunista. Kun bussi ajoi viimeiseen liikenneympyrään ennen meidän katua, olin jo täynnä energiaa ja valmiina aloittamaan hommat. Pidin työpaikan ilmapiiristä. Työkaverit oli aivan mahtavia, ja heitä kovasti ikävöin. Olisi kiva taas kävellä yhdessä bussille töiden jälkeen, käydä ravintolassa maistelemassa uusia ruokia tai mennä läheiseen ostoskeskukseen. Tämän postauksen kirjoittaminen auttoi oivaltmaan, miten olen "nostalginen" ihminen. Jos vanhoihin blogipostauksiin on luottaminen, Australia ei todellakaan ollut paratiisi, mutta aika kultaa muistot. Ehkäpä paikasta toiseen siirtymiseen tarvitsee enemmän kuin pelkän lennon. Nykyisin voi matkustaa niin nopeasti, ettei ajatukset pysy vauhdissa mukana eivätkä ehdi toipua muutoksesta. Elämä meni eteenpäin, mutta itse olen vielä jumissa toisessa ajassa, toisessa paikassa. Pitäisi ottaa tuoreempi elämänasenne. "Tulevaa en voi ennustaa ja menneestä en välitä." Elämä on tässä ja nyt.
Yksi juttu vielä: Kaipaan myös mahdollisuuksia, jotka jätin käyttämättä Australiassa. En koskaan mennyt kahvilakurssille, enkä millekään luennolle, vaikka kovasti suunnittelin niitä. Jäin paljosta paitsi, koska en käyttänyt aikaa hyödyllisesti. en mennyt juuri muualle kuin ostarille Queen Victoria Buildingissa, jota kaipaan suuresti. Paljon roinaa oli siellä, mitä en koskaan tarvitse.
maanantai 9. lokakuuta 2017
All that I wanted were things I had before
This is a requested post about how my life has changed. How things here differ from my "previous life", what is good, what is not, what is challenging, what is simple. What I miss most about my life in my previous city.
I will compare Sydney and Prague. True enough, I stayed the summer in Finland but I think it will be more interesting to compare Australia and Czech Republic. Actually, this is a topic I often think about. So, how is my life different now?
The good thing is that I am in Europe again. I am closer to my family and I can book a flight to Finland and arrive there without having to travel 30 hours and transfer at least once. Moreover, if I ever decide to stay in another EU country for good, it is a lot less complicated than arranging residence permits and visas in a non-EU country. Long live free movement of people and goods in the EU area! I liked Australia, mostly the climate that is less harsh than in Europe, but Australia is absolutely too far from Europe. I cannot even imagine staying there long-term. I could hardly ever meet my family and friends. In addition to that it would be too difficult to arrange a working visa to Australia. I have a degree in international business and that's not one of the degrees preferred by Australian immigration office. I'll try again with better luck if I ever decide to become a doctor or a nurse... Highly unlikely.
What is worse then? Well, the salary, of course. It will take me a lifetime of work in Czech Republic to save the amount of money I saved in 6 months in Sydney. (OK, I always exaggerate a bit, but that's the general idea.) I miss understanding the language, too. In Australia I never had to worry about someone not speaking English, I was more worried about me myself not speaking English. It would be nice to be able to read the labels when I go grocery shopping. I just miss being able to read. I miss understanding the information boards, advertisement etc. I miss being an adult who can act as a part of the society, following the written instructions and announcements.
In all honesty, it is quite easy to find English speaking people here (except at the foreign police) but the fact remains that the official language is Czech and if you can't understand it, you'll always be an outsider. You might suggest I study Czech, but no. I have tried to study Russian and Polish and they were absolutely too difficult for me. It's the pronunciation that does me in. I lose my motivation because I cannot pronounce all those funny sibilants in Slavic languages, let alone hear the difference. Also, I have an 18-months contract with the possibility to extend but I am not sure if I will want to. Prague is nice but I cannot imagine staying here very long. No reason to study a new language just for 18 months or so.
Prague is quite international these days but it cannot beat Sydney. That's what I miss from Sydney. According to 2016 census, a typical New South Wales person has at least one parent who was born outside of Australia. No one is too different or too foreign in Sydney. I felt at ease there, being a foreigner. Sometimes in Prague the service is worse if you don't speak Czech. Maybe natural reaction but still unpleasant. Made me think about my experiences in South Korea and Japan where in general the service culture is stronger and you cannot really make a customer feel like she is a nuisance to you. Once I went to a hair dresser's in Seoul, but the lady there didn't speak English. She found me a translator- a lady next door who'd been living in US. That's service, isn't it?
Life in Australia was more interesting. People around me were changing all the time and with breathless horror I was waiting for another change in the dynamics of the room. We had fire alarms going off in the middle of the night, thieves stealing useless stuff. Even my cardigan got stolen. Well, it's not that I miss those kind of things but I have to admit it was interesting.
I loved my job in Australia, that's one more point to miss. I remember that Christmas time was too busy, working late and starting early, but other than that I was excited about my work. When the bus drove to the last roundabout before our street, I was usually full of energy and ready to start a new day. I liked the atmosphere in the workplace. I liked my colleagues and I miss them a lot. I miss walking to the bus station after work, miss going to the local restaurants and trying all kind of new foods, miss going to a shopping center nearby. Writing this post has made me realize that I am a "nostalgic" person. When I read my old blog posts I do remember that Australia was no paradise, but it's a blessing to only remember the good times, isn't it? I guess it takes more than a flight to actually move from a place to another. Nowadays we can travel faster than our minds can recover from the changes. My life moved on but inside my head I'm stuck in another time, another place. Maybe I should take a fresh approach on life: "I can't predict the future I don't care about the past". Life is here and now.
One more thing: I also miss the opportunities I didn't use while I was in Australia. I have the feeling I missed on a lot I never went anywhere or did anything much. I didn't go to that barista course I was planning to enroll on, didn't go to any lectures or lessons. I didn't do anything except go Saturday shopping in Queen Victoria Building, which I miss dearly. Plenty of stuff I don't really need there.
I will compare Sydney and Prague. True enough, I stayed the summer in Finland but I think it will be more interesting to compare Australia and Czech Republic. Actually, this is a topic I often think about. So, how is my life different now?
The good thing is that I am in Europe again. I am closer to my family and I can book a flight to Finland and arrive there without having to travel 30 hours and transfer at least once. Moreover, if I ever decide to stay in another EU country for good, it is a lot less complicated than arranging residence permits and visas in a non-EU country. Long live free movement of people and goods in the EU area! I liked Australia, mostly the climate that is less harsh than in Europe, but Australia is absolutely too far from Europe. I cannot even imagine staying there long-term. I could hardly ever meet my family and friends. In addition to that it would be too difficult to arrange a working visa to Australia. I have a degree in international business and that's not one of the degrees preferred by Australian immigration office. I'll try again with better luck if I ever decide to become a doctor or a nurse... Highly unlikely.
What is worse then? Well, the salary, of course. It will take me a lifetime of work in Czech Republic to save the amount of money I saved in 6 months in Sydney. (OK, I always exaggerate a bit, but that's the general idea.) I miss understanding the language, too. In Australia I never had to worry about someone not speaking English, I was more worried about me myself not speaking English. It would be nice to be able to read the labels when I go grocery shopping. I just miss being able to read. I miss understanding the information boards, advertisement etc. I miss being an adult who can act as a part of the society, following the written instructions and announcements.
In all honesty, it is quite easy to find English speaking people here (except at the foreign police) but the fact remains that the official language is Czech and if you can't understand it, you'll always be an outsider. You might suggest I study Czech, but no. I have tried to study Russian and Polish and they were absolutely too difficult for me. It's the pronunciation that does me in. I lose my motivation because I cannot pronounce all those funny sibilants in Slavic languages, let alone hear the difference. Also, I have an 18-months contract with the possibility to extend but I am not sure if I will want to. Prague is nice but I cannot imagine staying here very long. No reason to study a new language just for 18 months or so.
Prague is quite international these days but it cannot beat Sydney. That's what I miss from Sydney. According to 2016 census, a typical New South Wales person has at least one parent who was born outside of Australia. No one is too different or too foreign in Sydney. I felt at ease there, being a foreigner. Sometimes in Prague the service is worse if you don't speak Czech. Maybe natural reaction but still unpleasant. Made me think about my experiences in South Korea and Japan where in general the service culture is stronger and you cannot really make a customer feel like she is a nuisance to you. Once I went to a hair dresser's in Seoul, but the lady there didn't speak English. She found me a translator- a lady next door who'd been living in US. That's service, isn't it?
Life in Australia was more interesting. People around me were changing all the time and with breathless horror I was waiting for another change in the dynamics of the room. We had fire alarms going off in the middle of the night, thieves stealing useless stuff. Even my cardigan got stolen. Well, it's not that I miss those kind of things but I have to admit it was interesting.
I loved my job in Australia, that's one more point to miss. I remember that Christmas time was too busy, working late and starting early, but other than that I was excited about my work. When the bus drove to the last roundabout before our street, I was usually full of energy and ready to start a new day. I liked the atmosphere in the workplace. I liked my colleagues and I miss them a lot. I miss walking to the bus station after work, miss going to the local restaurants and trying all kind of new foods, miss going to a shopping center nearby. Writing this post has made me realize that I am a "nostalgic" person. When I read my old blog posts I do remember that Australia was no paradise, but it's a blessing to only remember the good times, isn't it? I guess it takes more than a flight to actually move from a place to another. Nowadays we can travel faster than our minds can recover from the changes. My life moved on but inside my head I'm stuck in another time, another place. Maybe I should take a fresh approach on life: "I can't predict the future I don't care about the past". Life is here and now.
One more thing: I also miss the opportunities I didn't use while I was in Australia. I have the feeling I missed on a lot I never went anywhere or did anything much. I didn't go to that barista course I was planning to enroll on, didn't go to any lectures or lessons. I didn't do anything except go Saturday shopping in Queen Victoria Building, which I miss dearly. Plenty of stuff I don't really need there.
lauantai 7. lokakuuta 2017
10 things to do before 2018
Lately I've been running out of blog post ideas. I was planning to stop writing this whole thing because for some time it has felt more like a compulsory activity than voluntary and fun way to express myself. But yesterday I asked what the readers would like to read about and got some very inspiring and awesome topics, all of which I am going to write about. I was very surprised because I thought that since this blog is listed as a travel blog, people would like me to write about the attractions, holiday destinations in Czech Republic etc. But I also got many requests to write about myself. What I feel, what I think, how I see life. So I will write about myself, in the travel context. So this is a requested post. My friend gave me 10 things I need to do before 2018, and I accepted the challenge. The things I need to do are as follows:
1. Take a pet/ help to take care of someone else's pet. Well, pets are not allowed in my apartment and I don't really want a pet either, it doesn't suit my free lifestyle. But I'd love to help somebody with their pets. Preferably not dogs, though. Too bad I didn't get this challenge a couple of weeks ago when I helped my colleague to feed her cat while she was away.
2. Go on a date. Frankly, I don't want to. I am not the kind of person who enjoys dating. Dates either make me feel bored, upset or shitty about myself, or all of them and many other negative things at the same time. I've never had a dating experience that left me feeling good in my entire 29,5 years and all that shit that comes with dating has made me lose all the interest, not that there was a lot to lose in the first place. I don't want a relationship and all my close friends have always been and will always be females, so dating is basically a waste of perfectly good time, because there's nothing I could possibly gain there.. But it's in the challenge so I have to figure out something.
3. Read your favorite book. I used to read a lot, so I have plenty of favorite books, some of which I have read several times. I hope to go to Finland for Christmas so I can pick up one of my old favorites and read it again. Maybe it will be Cat among the Pigeons by Agatha Christie or Death in Berlin by M.M. Kaye. To put it shortly, I never read much when I'm abroad. Never made it to check the local libraries and buying books gets expensive and takes a lot of space at home.
4. Find a new friend. I totally need this. I had so many plans to be more social and try to make new friends when I moved to Prague but the truth is, I am very tired and fed up with people. All I want to do is sit alone in my own room and think. It's not very healthy, but I feel like I need solitude. Maybe it's an after-effect of Australia, being surrounded my people non-stop, living a life without any privacy. I want to be alone but I will try to go to some expat meeting and make that one new friend.
5. Spend the new year with someone/ others. New Year's eve I will be working until midnight but maybe I can do something fun on new year's day if I'm not too tired. Last new year's eve I had to go to bed early because I had to start working at 6 a.m. the following day. It seems to me new year is not for me. But luckily there will be lunar new year and that's actually more fun than the western new year.
 |
| Enjoying the last warm day of the summer |
6. Do something you enjoyed when you were a child. What did I enjoy doing when I was young? Something I still enjoy? Actually, this one is difficult. I keep remembering a lot of fun stuff from my early life but what did I actually do? I never was an active child. Dunno what this could be, let's see. My oldest friends, please help me remember!
7. Write a letter to someone. We have forgotten the art of writing letters. Everything's online these days. My goddaughter had posted me a letter, a real one, but it never made it's way here but was returned to sender. How bad can the postal service be?
8. Put this list somewhere you can see it. Done.
9. Participate in a Czech aerobics/ yoga/ some other sports lesson. Does anyone know a good place for this? I'm totally in for it. I wanted to participate in yoga in the dark lesson but got too scared because they threatened to blindfold the participants. Not my genre, really.
 |
| A plastic octopus on the river |
10. Plan a trip. I am already planning my holidays. It would be nice to go to Spain.
So, these are the things I need to do in the following weeks and write about. Maybe I could do number 7 already today. I have plenty of time to write a letter now. The real challenge is in sending, I can never make ti to the post office before it closes.
10 asiaa ennen vuotta 2018
Viime aikoina juttuideat on alkaneet loppua, ja harkitsin jo, että lopettaisin koko blogin kirjoittamisen, kun siitä tuli yksi pakollinen riippakivi lisää. Kysyin kuitenkin eilen lukijoilta, mistä aiheista olisi kiva lukea jutuja, ja sain tosi mielenkiintoisia ja upeita ideoita, joista kaikista aioin kirjoittaa tässä lähiaikoina. Tämähän on siis olevinaan ainakin matkablogi, joten yllätyin vähän, kun nähtävyys-, kulttuuri-, ja ruokapostausten lisäksi toivottiin myös juttuja minusta itsestäni. Mitä ajattelen, miten koen ja näen elämän, ja miksi puuhaan asioita, joita puuhaan. Joten on tulossa myös juttuja oman pääni sisältä, Tsekki-kontekstissa totta kai. Tämä on siis eka toivepostaus. ystäväni teki minulle 10 asian listan, jotka minun pitää suorittaa ennen vuodenvaihdetta, ja sitten kirjoitella listan herättämistä ajatuksista. Tässäpä lista:
1. Hanki lemmikki/ auta hoitamaan jonkun toisen lemmikkiä. Eläimet ei ole sallittuja tässä asunnossa, enkä muutenkaan ole kauhean kiinnostunut hoitamaan lemmikkiä. Se ei oikein sovi liikkuvaiseen elämäntyyliin. Sen sijaan mielelläni voin auttaa jotakuta toista lemmikin hoidossa, mutta eläin saisi kyllä olla mielellään jokin muu kuin koira. Harmi, etten saanut tätä haastetta pari viikkoa sitten, kun ruokin työkaverin kissaa hänen ollessa poissa kaupungista.
2. Käy treffeillä. EN HALUA. Inhoan treffejä. Treffit saa minut joko tylsistyneeksi, ärsyyntyneeksi tai muuten vaan tuntemaan negatiivisia asioita itsestäni, tai kaikkea kolmea yhtä aikaa ja paljon muuta paskaa vielä siihen päälle kuorrutteeksi. Koko 29,5 elinvuoteni aikana en ole kertaakaan käynyt treffeillä, joista olisi jäänyt hyvä fiilis, ja kaikki deittailuun liittyvä skeida on hävittänyt senkin todella vähäisen mielenkiinnon, joka minulla ehkä aihetta kohtaan joskus kaukana menneisyydessä saattoi olla (tai olla olematta). En halua seurustella, ja kaikki läheiset ystäväni on aina olleet ja tulee aina olemaan naisia, joten treffeillä käymisestä en hyödy mitään. Ihan yhtä hyvän ajan tuhlausta vaan. Mutta se on tässä haasteessa, joten jotain täytyy keksiä.
3. Lue lempikirjasi. Luin ennen tosi paljon, ja minulla on monia kirjoja, jotka olen lukenut useamman kerran. Toivon meneväni jouluksi Suomeen, jolloin voisin etsiä käsiini jonkun vanhoista suosikeista, kuten Agatha Christien Kissa kyyhkyslakassa, tai M.M. Kayen Kuolema kulki Berliinissä. Sanalla sanoen, ulkomailla asuessa ei tule paljon luettua, jotenkin en koskaan repastu tarkastamaan paikallista kirjastoa ja kirjojen ostaminen käy kalliiksi ja vie tilaa.
4. Ystävysty. Saattaa olla, että tarvitsen tätä eniten. Minulla oli Prahaan lähtiessä paljon ajatuksia siitä, kuinka olisin sosiaalisempi, menisin tapahtumiin ja tutustuisin uusiin ihmisiin, mutta totuuden nimissä olen ihan sairaan kyllästynyt ihmisiin, ja haluaisin vaan olla omassa rauhassa. Ehkä ei kovin terveellistä, mutta kaipaan omaa rauhaa. Ehkäpä tässä on Australian jälkivaikutusta vielä nähtävissä, siellä olin jatkuvasti ihmisten ympäröimä ja unohdin, mitä sana "yksityisyys" edes tarkoittaa. Haluan olla itsekseni, mutta aion mennä jonnekin ulkkareiden tapaamiseen, josta voin kalastaa edes yhden uuden ystävän.
5. Vietä uusi vuosi seurassa. Uuden vuoden aattona saatan hyvinkin olla töissä vaikka puoleen yöhön, mutta uuden vuoden päivänä voisi tehdä jotain kivaa, jos ei ole liian väsy. Viime uutena vuotena jouduin lopettamaan juhlallisuudet lyhyeen, koska olin seuraavana aamuna olemaan töissä klo 6 aamulla. Uusi vuosi ei suosi minua. Onneksi on aina kiinalainen uusi vuosi, joka on itse asiassa paljon kivempi.
6. Tee jotain, mistä jo lapsena pidit. Mistä pidin kersana? Tää on oikeastaan hankala. Mulla on kyllä vaikka kuinka paljon kivoja lapsuusmuistoja, mutta mitä oikeestaan tein pentuna? En koskaan ollut mitenkään erityisen aktiivinen missään. Auttakaa te, jotka tunsitte minut jo lapsena. Mitä tein? Katsotaan, mitä tästä saadaan aikaan.
7. Kirjoita kirje. Miksi enää ei ole tapana kirjoittaa kirjetä. Koko elämä on mennyt online. Kummityttöni postitti minulle kirjeen, mutta eihän se koskaan tullut perille, vaan meni takaisin lähettäjälle. Mite huonosti voi postin kulku toimia?
8. Laita tätä lista näkyvälle paikalla. Homma on hoidossa.
9. Osallistu tsekkiläiselle jumppatunnille. Kyllä toki, kuulostaa kivalta, onko kellään suositella jotakin hyvää paikkaa.
10. Suunnittele matkaa. Olisi kiva mennä lomalla vaikka Espanjaan.
Elikkäs näistä asioista aion myöhemmin teille kertoilla. Ehkä teen numero seiskan jo tänään, kun on aikaa ja sitten myöhemmin mietin, miten saan sen lykättyä postiin, kun en koskaan ehdi sinne ennen kuin se menee kiinni.
1. Hanki lemmikki/ auta hoitamaan jonkun toisen lemmikkiä. Eläimet ei ole sallittuja tässä asunnossa, enkä muutenkaan ole kauhean kiinnostunut hoitamaan lemmikkiä. Se ei oikein sovi liikkuvaiseen elämäntyyliin. Sen sijaan mielelläni voin auttaa jotakuta toista lemmikin hoidossa, mutta eläin saisi kyllä olla mielellään jokin muu kuin koira. Harmi, etten saanut tätä haastetta pari viikkoa sitten, kun ruokin työkaverin kissaa hänen ollessa poissa kaupungista.
2. Käy treffeillä. EN HALUA. Inhoan treffejä. Treffit saa minut joko tylsistyneeksi, ärsyyntyneeksi tai muuten vaan tuntemaan negatiivisia asioita itsestäni, tai kaikkea kolmea yhtä aikaa ja paljon muuta paskaa vielä siihen päälle kuorrutteeksi. Koko 29,5 elinvuoteni aikana en ole kertaakaan käynyt treffeillä, joista olisi jäänyt hyvä fiilis, ja kaikki deittailuun liittyvä skeida on hävittänyt senkin todella vähäisen mielenkiinnon, joka minulla ehkä aihetta kohtaan joskus kaukana menneisyydessä saattoi olla (tai olla olematta). En halua seurustella, ja kaikki läheiset ystäväni on aina olleet ja tulee aina olemaan naisia, joten treffeillä käymisestä en hyödy mitään. Ihan yhtä hyvän ajan tuhlausta vaan. Mutta se on tässä haasteessa, joten jotain täytyy keksiä.
3. Lue lempikirjasi. Luin ennen tosi paljon, ja minulla on monia kirjoja, jotka olen lukenut useamman kerran. Toivon meneväni jouluksi Suomeen, jolloin voisin etsiä käsiini jonkun vanhoista suosikeista, kuten Agatha Christien Kissa kyyhkyslakassa, tai M.M. Kayen Kuolema kulki Berliinissä. Sanalla sanoen, ulkomailla asuessa ei tule paljon luettua, jotenkin en koskaan repastu tarkastamaan paikallista kirjastoa ja kirjojen ostaminen käy kalliiksi ja vie tilaa.
5. Vietä uusi vuosi seurassa. Uuden vuoden aattona saatan hyvinkin olla töissä vaikka puoleen yöhön, mutta uuden vuoden päivänä voisi tehdä jotain kivaa, jos ei ole liian väsy. Viime uutena vuotena jouduin lopettamaan juhlallisuudet lyhyeen, koska olin seuraavana aamuna olemaan töissä klo 6 aamulla. Uusi vuosi ei suosi minua. Onneksi on aina kiinalainen uusi vuosi, joka on itse asiassa paljon kivempi.
 |
| Enjoying the last warm day of the summer |
7. Kirjoita kirje. Miksi enää ei ole tapana kirjoittaa kirjetä. Koko elämä on mennyt online. Kummityttöni postitti minulle kirjeen, mutta eihän se koskaan tullut perille, vaan meni takaisin lähettäjälle. Mite huonosti voi postin kulku toimia?
8. Laita tätä lista näkyvälle paikalla. Homma on hoidossa.
 |
| Joella kelluu muovinen mustekala |
10. Suunnittele matkaa. Olisi kiva mennä lomalla vaikka Espanjaan.
Elikkäs näistä asioista aion myöhemmin teille kertoilla. Ehkä teen numero seiskan jo tänään, kun on aikaa ja sitten myöhemmin mietin, miten saan sen lykättyä postiin, kun en koskaan ehdi sinne ennen kuin se menee kiinni.
perjantai 6. lokakuuta 2017
Onnen päiviä
Mikä on lempi viikonpäiväsi? Monelle se on varmaan perjantai, lauantai tai sunnuntai. Harvempi varmaan on tosi innoissaan maanantaista. Itse olen huomannut, että asuinmaa vaikuttaa siihen, mitkä päivät viikosta on kivoja ja mitkä vähemmän kivoja. Etelä-Koreassa olin aina onnellinen sunnuntaista, koska se oli viikon ainoa oikea vapaa. Kävin lauantaisin korean tunneilla, jonne pääseminen vei tunnin metrossa yhteen suuntaan. Koulu sattui nimittäin olemaan metrolinjan vastakkaisessa päässä. Sunnuntain tullen olin näin ollen onnellinen siitä, ettei tarvinnut tehdä mitään. Kävin joskus ulkona lounaalla ja vähän ostoksilla, se siitä.
Puolassa listan kärkeen pääsivät perjantai-illat ja lauantait. Sunnuntaista en juurikaan perustanut, koska kuten kaikki tiedämmekin, sunnuntaita seuraa tuskallisen usein ja varmasti maanantai. Maanantai ei ole koskaan ollut kiva päivä ja tuskin tulee olemaankaan.
Irlannissa tykkäsin erityisesti torstaista, älä kysy miksi. Ehkä siihen vaikutti irlantilainen tapa ratketa torstaina, ja ajatus siitä, että viikonloppu alkaakin torstaina, tarttui. Kansakunta, joka ei jaksa odottaa perjantaita. Australiassa minulla ei ollut lempipäivää, koska suuren osan ajasta vaan matkustelin, eikä sillä niin väliä, matkustaako perjantaina vai tiistaina. Täällä Prahassakaan en ole vielä keksinyt viikon parasta päivää. Ehkä vaikka keskiviikosta voi tulla lempipäivä. Se on tarpeeksi outo.
Se viikonpäivistä. Seuraava aiheeni on loma. Mullahan on siis 8 päivää lomakertymää tälle vuodelle, ja ajattelin käyttää ne marraskuussa. Haluaisin reissata jonnekin, missä on lämmintä. Missä on lämmintä marraskuussa? Israelissa? Olisi kiva mennä johonkin tosi eksoottiseen ja täysin erilaiseen paikkaan, mutta en tiedä, olenko tarpeeksi erilainen ja eksoottinen ihminen moiseen. Olisko suosituksia tarjota?
Puolassa listan kärkeen pääsivät perjantai-illat ja lauantait. Sunnuntaista en juurikaan perustanut, koska kuten kaikki tiedämmekin, sunnuntaita seuraa tuskallisen usein ja varmasti maanantai. Maanantai ei ole koskaan ollut kiva päivä ja tuskin tulee olemaankaan.
Irlannissa tykkäsin erityisesti torstaista, älä kysy miksi. Ehkä siihen vaikutti irlantilainen tapa ratketa torstaina, ja ajatus siitä, että viikonloppu alkaakin torstaina, tarttui. Kansakunta, joka ei jaksa odottaa perjantaita. Australiassa minulla ei ollut lempipäivää, koska suuren osan ajasta vaan matkustelin, eikä sillä niin väliä, matkustaako perjantaina vai tiistaina. Täällä Prahassakaan en ole vielä keksinyt viikon parasta päivää. Ehkä vaikka keskiviikosta voi tulla lempipäivä. Se on tarpeeksi outo.
Se viikonpäivistä. Seuraava aiheeni on loma. Mullahan on siis 8 päivää lomakertymää tälle vuodelle, ja ajattelin käyttää ne marraskuussa. Haluaisin reissata jonnekin, missä on lämmintä. Missä on lämmintä marraskuussa? Israelissa? Olisi kiva mennä johonkin tosi eksoottiseen ja täysin erilaiseen paikkaan, mutta en tiedä, olenko tarpeeksi erilainen ja eksoottinen ihminen moiseen. Olisko suosituksia tarjota?
Sunday, Monday, happy day
What's your favorite day of the week? I guess most of us would say Friday, Saturday or Sunday. Personally, I have noticed that my favorite day of the week actually changes. When I was living in South Korea, Sunday was my absolute favorite. It was my only actual day off, because on Saturdays I went to study Korean language. The school was located at the opposite end of the subway line so it took me almost an hour to commute there, then the lessons and then back home. So come Sunday I was just happy to do nothing, or maybe go for a lunch or do some shopping.
In Poland I loved Friday evenings and Saturdays. The entire weekend was just about to begin, my time to unwind and forget about the office. Sundays were actually terrifying, because Sunday is, as we all know, all too often followed by Monday. And Monday has never been my favorite and most likely will never be.
In Ireland I loved Thursdays, don't ask why. It seemed to be an Irish habit to start the weekend on Thursday, a nation that is chronically unable to wait for Friday evening. Maybe the atmosphere was catchy. Maybe. Who knows. I didn't have a favorite day of the week in Australia, most likely because for a long time I was just traveling. It doesn't matter so much whether you travel on Friday or Tuesday, it's all the same. And I don't have a favorite day here in Prague either. It will be interesting to see which one it will be. Maybe something random, like Wednesday?
OK, that's enough of the days of the week. There is another topic to discuss, namely holiday plans. I will have 8 days of leave this year and I have to start thinking where I'd like to travel. I am planning to go somewhere in November. Where is it warm in November? Maybe Israel? It would be nice to go to some really random and exotic place but maybe I am not open-minded enough to do something like that. Any recommendations, anyone?
In Poland I loved Friday evenings and Saturdays. The entire weekend was just about to begin, my time to unwind and forget about the office. Sundays were actually terrifying, because Sunday is, as we all know, all too often followed by Monday. And Monday has never been my favorite and most likely will never be.
In Ireland I loved Thursdays, don't ask why. It seemed to be an Irish habit to start the weekend on Thursday, a nation that is chronically unable to wait for Friday evening. Maybe the atmosphere was catchy. Maybe. Who knows. I didn't have a favorite day of the week in Australia, most likely because for a long time I was just traveling. It doesn't matter so much whether you travel on Friday or Tuesday, it's all the same. And I don't have a favorite day here in Prague either. It will be interesting to see which one it will be. Maybe something random, like Wednesday?
OK, that's enough of the days of the week. There is another topic to discuss, namely holiday plans. I will have 8 days of leave this year and I have to start thinking where I'd like to travel. I am planning to go somewhere in November. Where is it warm in November? Maybe Israel? It would be nice to go to some really random and exotic place but maybe I am not open-minded enough to do something like that. Any recommendations, anyone?
maanantai 25. syyskuuta 2017
Supermarkettien arvaamattomuus- ruokaostoksia maailman laidalla
Silläkin uhalla, että kuulostan kiittämättömältä ja nirsolta, aion sanoa sanasen ruokaostoksista..
Jos olet koskaan kierrellyt ruokakaupassa ulkomailla löytämättä jotain, mitä tarvitset, mutta mikä varmasti on siellä jossain? Olen jokseenkin varma, että jossain päin supermarkettia jossain päin Tsekkejä on maissitärkkelystä tai perunajauhoja, mutta niiden tarkka sijainti on säilynyt toistaiseksi tuntemattomana. Sen sijaan löytyy kyllä 18 sorttia kuivattuja papuja (mutta ei mustia papuja, tietenkään) ja hyllymetreittäin pastaa, pastakastikkeita ja riisiä.
Riisin lisäksi juustoja löytyy ja kaikenlaiset lihaklöntit odottavat ostajaansa kylmäkaapeissa. Billasta löytyy jopa temphe, indonesialainen tofunkaltainen soijapaputuote ja moni kauppa myy huokeaa tofua. Kurpitsoja löytyy useita laatuja. Mutta soijakastiketta ei löytynyt meidän kulmakaupasta ja maustevalikoimakin tuntui rajoittuvan suolaan ja pippuriin. Tässä kohtaa pitää toki muistaa, etten ole kovin nokkela etsimään tavaroita missään, en edes Suomessa missä etikettien lukeminen kuitenkin melko vaivattomasti sujuu. Kun vielä asuin kotona, usein kävi niin, että äiti lähetti asialle ostamaan jotain, mitä en koskaan löytänyt, vaikka se oli aika helpossa paikassa, kun äiti sitten myöhemmin näytti, mistä mitäkin löytyy ruokakaupassa. Äiti-parka, varmaan hän halusin hieman välkymmän penskan.
Joka maa, jossa olen asunut (paitsi Irlanti) on jotenkin yllättänyt ruokakauppaosastolla. Etelä-Koreassa hedelmät maksoi mansikoita, jopa omenat ja etenkin kaikki sitäkin eksoottisempi. Sen sijaan joka paikasta sai tukkupakkauksina chilitahnoja, chilijauheita ja tolkuttomasti erilaisia nuudeleita. Puolassa jokin myyntiartikkeli saaattoi vaan loppua kaupasta, ja sitten sitä e tullut hyllyille päiväkausiin. Kerran loppui kurkut. Mitä helvettiä niille tapahtui? Ajoiko kaikki kurkkurekat ojaan, vai?
Australia on luku itsessään. Kuten ehkä olenkin jo maininnut, Australia oli sairaan kallis. Lähes kaikki tuotteet oli Australiassa kasvatettuja. Todella kylmästä maasta tulevan ihmisen on vaikea kuvitella, että on olemassa paikka, jossa voi kasvattaa melkein mitä vihannesta tai hedelmää vaan. Meillä kun ei kasva kuin kaikkein sitkeimmät ja nöyrimmät kasvit. Toisaalta kyllä sen välillä mausta huomasi Ausseissa, että joku kasvi oli alunperin tottunut erilaiseen maaperään.
Lopetan valitusvirteni toteamalla, että tänään oli kesäkurpitsojen vuoro loppua Albertista. Ei ollut yhtään minulle jätetty, joten en sitten varmaan niitä lounaslaatikkooni suunnittele. Eipä sitten...
Jos olet koskaan kierrellyt ruokakaupassa ulkomailla löytämättä jotain, mitä tarvitset, mutta mikä varmasti on siellä jossain? Olen jokseenkin varma, että jossain päin supermarkettia jossain päin Tsekkejä on maissitärkkelystä tai perunajauhoja, mutta niiden tarkka sijainti on säilynyt toistaiseksi tuntemattomana. Sen sijaan löytyy kyllä 18 sorttia kuivattuja papuja (mutta ei mustia papuja, tietenkään) ja hyllymetreittäin pastaa, pastakastikkeita ja riisiä.
Riisin lisäksi juustoja löytyy ja kaikenlaiset lihaklöntit odottavat ostajaansa kylmäkaapeissa. Billasta löytyy jopa temphe, indonesialainen tofunkaltainen soijapaputuote ja moni kauppa myy huokeaa tofua. Kurpitsoja löytyy useita laatuja. Mutta soijakastiketta ei löytynyt meidän kulmakaupasta ja maustevalikoimakin tuntui rajoittuvan suolaan ja pippuriin. Tässä kohtaa pitää toki muistaa, etten ole kovin nokkela etsimään tavaroita missään, en edes Suomessa missä etikettien lukeminen kuitenkin melko vaivattomasti sujuu. Kun vielä asuin kotona, usein kävi niin, että äiti lähetti asialle ostamaan jotain, mitä en koskaan löytänyt, vaikka se oli aika helpossa paikassa, kun äiti sitten myöhemmin näytti, mistä mitäkin löytyy ruokakaupassa. Äiti-parka, varmaan hän halusin hieman välkymmän penskan.
 |
| Karkkia vai kepponen? |
Australia on luku itsessään. Kuten ehkä olenkin jo maininnut, Australia oli sairaan kallis. Lähes kaikki tuotteet oli Australiassa kasvatettuja. Todella kylmästä maasta tulevan ihmisen on vaikea kuvitella, että on olemassa paikka, jossa voi kasvattaa melkein mitä vihannesta tai hedelmää vaan. Meillä kun ei kasva kuin kaikkein sitkeimmät ja nöyrimmät kasvit. Toisaalta kyllä sen välillä mausta huomasi Ausseissa, että joku kasvi oli alunperin tottunut erilaiseen maaperään.
Lopetan valitusvirteni toteamalla, että tänään oli kesäkurpitsojen vuoro loppua Albertista. Ei ollut yhtään minulle jätetty, joten en sitten varmaan niitä lounaslaatikkooni suunnittele. Eipä sitten...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)