lauantai 19. marraskuuta 2016

Koti on siellä missä sydän on - Ryysyranta story

Miten vieraista ihmisistä tulee sun perhe? Helposti, asut vaan niiden kanssa tarpeeksi kauan, niin sitä alkaa pikku hiljaa ajatella, että kyseessä on perhe. Niin täällä hostellissa käy helposti, jos asuu samojen ihmisten kanssa pidempään. Aluksi meitä oli kuusi huoneessa, sitten saatiin kaksi lisäsänkyä, koska on vuoden ruuhkaisin aika. Aina, kun ne lisätyypit tulee, me mietitään, tuleekohan ne meille asumaan vai käymään vaan. Ja aina, kun ne lähtee, me huokaistaan helpotuksesta ja kiitellään onneamme siitä, että hetken aikaa kotona ollaan vaan me kuusi. Siis pitäähän vieraanvarainen olla, mutta ei kukaan jaksa, jos vieraita on koko ajan. Välillä on kivaa, kun ollaan vaan ihan perheen kesken.

Ollaan sopeuduttu tänne hostelliin ehkä vähän liiankin hyvin. Vasta tällä viikolla ajattelin, että olen eläkkeelle asti töissä nykyisessä työssäni, asun täällä hostellissa ja sitten menen Brisbanen suomalaiseen vanhainkotiin. Kuulostaa suunnitelmalta. Ei me voida muuttaa pois täältä, kun ollaan täytetty meidän lokerot noutokahvin kertakäyttömukeilla, kirjastosta ilmaiseksi saaduilla poistokirjoilla ja muulla hylkytavaralla. Liian vaivalloista alkaa pakkaamaan romujaan ja etsimään uutta majataloa.

Taidetta meren rannalla
Lisäksi ihmiset on täällä mukavia. Me tuetaan toisiamme. Eräänä aamuna kämppiksellä ei ollut leipää joten tarjosin omaani. Seuraavana aamuna ei ollut suolaa, joten samainen kämppis tarjosi omaansa mulle. Mietin, että kommunismi voi tällä tavalla toimiakin. Jos on olemassa vasara, niin kannattaa tuntea joku, jolla on nauloja.

Rehellisesti sanottuna aluksi hostelli ei vaikuttanut kovin viihtyisältä. Aluekin oli melkoisen ikävä. Viihdekorttelissa asuminen ei oikein kuulostanut meikäläiseltä. Pikkuhiljaa kaikkeen kuitenkin sopeutuu. Ensin alkaa ajatella, että onhan se ihan ok asua täällä punaisten lyhtyjen alueella. Sitten alkaa ajatella, että on ihan mukavaa asua kyseisellä alueella. Sitten ei enää halua pois lähteäkään. Että mikähän päässä naksahti, kun ajatus huoneen jakamisesta seitsemän muun kanssa kuulostaa ihanteelliselta, samoin kuin keittiö, jossa ei ole kunnon hellaa saati uunia, samoin kuin kirput ja luteet. Ryysyranta meidän malliin.  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti