Tylsä viikko Thaimaassa

Vaikka kuinka yritin, en oikein innostunut Thaimaasta, ainakaan Bangkokista. Kolme kohdetta kolmelle viikolle reissusuunnitelmassa oli varmaankin liikaa, viimeisellä viikolla oli jo niin paha nähtävyysähky, etten oikein edes viitsinyt mennä kaupungille tutustumaan sen tarjontaan.

Khao Sanin alue illalla

Majoitus, jonka olin varannut Thaimaassa, oli tosi surkea. Siisteydessä ei ollut moittimista ja palvelukin oli ihan ok, joskaan ei kovin ammattimaista. Hostellin olivat pistäneet pystyyn nuoret veljekset, joiden päätavoite elämässä tuntui olevan juhliminen. Olin hostellissa kaksi yötä, ja molempina öinä omistajilla oli omat meluista bileet alakerrassa. En varsinaisesti ollut tällaista lomaa etsimässä, joten muutin viereisellä sivukadulla olevaan rauhalliseen hostelliin. Sain vain osan ennakkoon maksamistani rahoista takasin, hyvä, että edes osan. Sekin vitutti, koska matkabudjetti oli suhteellisen pieni alun alkaenkin.

Meluisassa partyhostellissa minulla oli itselläni neljän hengen huone, muut olivat ilmeisesti olleet fiksuja ja buukanneet tasokkaampaan paikkaan. Hostellissa, johon muutin, asuin kahdentoista hengen huoneessa kalliimmalla, mutta tunnelma oli paljon parempi, eikä huone ollut kertaakaan täynnä. Ensimmäisenä iltana englanninopettajien porukka pyysi minua mukaansa ulos, mutta olin niin pahalla tuulella, etten edes halunnut lähteä.

Niin se viikko meni Thaimaassa, pahalla tai surullisella tuulella ollessa. Yritin opiskella thain kieltä, mutten tykännyt siitäkään. Kävin katsomassa Reclining Buddhaa, mutta temppeli oli tungokseen asti täynnä, eikä kokemus ollut kovin miellyttävä. Naapurissa oleva pienempi ja vähemmän pramea temppeli oli itse asiassa paljon mukavampi, siellä sentään sai olla rauhassa omien ajatustensa kanssa. Joka tapauksessa, viikko Thaimaassa meni vähän hukkaan. En viihtynyt, enkä halunnut olla koko maassa. Olisi pitänyt säästää rahat ja mennä myöhemmin jonnekin, kun mieliala on parempi. Jonnekin, missä ei myydä grillattuja tarantelloja torilla.

A boring week in Bangkok

I tried and tried but couldn't muster up any interest towards Thailand. Three destinations within three weeks might have been a bit too much, I was moving from point a to point b too often, so the last week I didn't even want to see any tourist attractions anymore. I was fed up with sight-seeing.

Khao San in the evening 

The hostel I had booked in Bangkok proved to be a real shit hole. It was clean yes, the service was polite yes, but the place wasn't too professional. two relatively young brothers had established the business but they seemed more keen on partying than on the actual running of the business. They had their own party in the common area. It wasn't exactly the kind of holiday I was looking for, so I only stayed there for 2 nights only and moved to a hostel nearby. I didn't get all of my money back which made my mood even worse. My budget was limited enough even before that.

In the noisy party hostel I had a 4-bed dorm room for myself and in the new hostel I was sleeping in 12-bed dormitory and paying more for it. However, the atmosphere was much better and the room was never full. The first night a group of English teachers asked me to go out with them but I decided to stay cranky and stay at the hostel.

And so the week in Bangkok passed, on bad or sad mood. I tried to get interested in Thailand by learning some basic Thai but even that didn't help. I went to see the reclining Buddha but the temple was so crowded the visit was no pleasure. In the neighborhood there was a much smaller and less ornate temple but at least there I could be alone with my own thoughts. Anyway, I feel like the week in Thailand was wasted doing nothing. I didn't like it there and I didn't want to stay. I should have saved my money and traveled somewhere else if ever my mood will get better. Somewhere where there are no BBQ tarantulas on the menu.

There's something about Singapore

OK, in the previous post I told you guys about all the fascinating regulations of Singapore. Now it's time to explore all the things you can legally do in Singapore.

First of all, you can legally go to Haw Par Villa park. It's a theme park portraying Chinese mythology. You can visit 10 courts of Chinese Hell, where the sinners will meet inhuman, painful and extremely cruel punishments for their bad deeds in the past life. But because there is even hope in Hell, after suffering the punishment, an elderly lady will give the tortured soul a cup of tea that will make them forget their past lives. Their souls are then returned back to the Earth, until they lead a virtuous enough life to be freed from samsara, the circle of death and rebirth. Chinese hell was my favorite place in the park.

Inhuman and cruel punishments 

Here you will have the tea of forgetfulness

In addition to the hell, you will see scenes picturing a story with a moral, like filial piety (a somewhat common topic in many far East countries), loyalty etc. The best part of the park was that in the early morning it was quite empty. I only learned about the place from my friend who's been living in Singapore for some time now. She told me not many tourists know about the park, so it will not be that crowded. "Not crowded" is not a phrase you will often hear in the densely populated cities of the east.

My zodiac animal 

Singapore is a genuinely multicultural nation, many people from different origins have made the city their home. My friend told me that despite the multicultural atmosphere, the ethnic groups don't mingle with each other that much. Thus, the Chinese, the Indian. the Malaysian etc stay within their own group, marry within their own group. "The different ethnic groups have their own occupations. Have you noticed, most of the cleaning jobs are performed by the Indians and Bangladeshi. All the customs officers where Malaysian. And Chinese people work in the offices." So, due to the ethnic mix of Singapore, you can visit Chinatown, little India and the Arab street, all of them located quite close to each other. Chinatown has a Buddhist temple, the Buddha Tooth Relic Temple, one of the most popular and important Buddhist temples in Singapore. The building is impressive, especially so during my visit when the area was decorated for Buddha's birthday.

Buddha Tooth Relic Temple

In my opinion, Singapore had better places to shop than Ho Chi Minh or Bangkok. Personally I liked the Singapore souvenirs most and I'm a bit sorry I couldn't buy more of them. Actually, a thing that made me really upset in Singapore was trying to buy a ring and sunglasses. Altogether they costed 3 dollars, and I only had a 50 dollar note which the seller didn't accept. "Too much". I was so angry. 50 Singapore dollars IS NOT actually that much, the Singapore dollar exchanges almost one-to-one with the Australian dollar. I really liked the ring, too. Another tourist offered me 5 dollars but I just snapped at the poor girl "I don't want them anymore". Feel a bit bad about that, usually I at least try to act politely. I don't understand this problem of not wanting to give change. It was the same in Poland. Even if I saw the cashier's cash machine was packed with zlotys, they felt reluctant to part with the notes and give change for bigger notes. Why?

Chinatown decorations

Another thing about shopping in Singapore that I found relaxing was being able to just inspect the items without the seller pressuring me to buy. The more aggressive sales culture of Vietnam and Thailand makes me occasionally crazy. The only exception to this were the little India and Arab street where the sellers were constantly offering their goods "a dress for the madame today", "maybe something beautiful for the lady from my store" etc. Otherwise in Singapore you can do your shopping in relative peace. Actually, shopping seems to be the national hobby of the tiny state, most mrt stations have their own shopping malls.

Entire floor full of stalls selling Indian style clothing

The price level of Singapore is higher than in other South East Asian countries. I was surprised to find out that Singapore is almost as expensive as Australia. Eating out, however, is cheaper. Housing in Singapore is expensive, and the nation suffers a chronic overdemand for housing.

Singapore is full of high-rise buildings that look exactly the same

My friend told me the culture is very competitive. "You can succeed in life if you are very good at school, or if you can go to a good play school, because then you can go to a good elementary school, a good high school etc." Everywhere I go I can see play schools with a catchy, auspicious names, usually including positive noun (or adjective), like "star", "talent", "success", you name it. I can see the Singaporeans aim high from the very beginning. However, the promising names come with an inherent expense. Education in Singapore is ridiculously expensive.

Something I didn't expect to find on the Arab Street. Sweden, you are a part of Arabia now

And back to the sight-seeing, Marina Bay and Gardens by the Bay are on most tourists' bucket list and they certainly are worth a visit. I'd suggest there going there on an overcast day, because the area is really hot on a sunny day. There are not a lot of trees to offer any kind of shadow, plus not many places where you can get drinking water or a snack. My friend told me to take a lunch box with me, plus plenty of water and when I later sat on an uncomfortably hot stone bench munching my lunch I was really thankful for the advise. The gardens are very lovely, you can see the super trees that decorate many post cards. They were beautiful, indeed. Well, there's plenty to write about Singapore, but I guess I will give way to Thailand next. Good bye Singapore, for now!

Magnificent!

Singaporen tarinoita

Viime postauksessa esittelin teille moninaisia sääntöjä, joiden keskellä Singaporessa eletään. Nyt ajattelin kertoa asioista, joita Singaporessa voi ihan laillisesti tehdä.

Ensinnäkin Singaporessa voi ihan laillisesti mennä kiinalaiseen helvettiin. Helvetti sijaitsee Haw Park Villa-puistossa, joka on kiinalaiselle mytologialle omistettu teemapuisto. Kiinalaisen helvetin kymmenellä eri osastolla syntistä elämää viettäneet sielut kohtaavat epäinhimillisen, tuskallisen ja äärettömän julman rangaistuksensa. Mutta jopa helvetissä on pieni rahtunen toivoa jäljellä, joten rangaistuksensa kärsittyään sielut tapaavat vanhan naisen, joka juottaa heille teetä, jonka avulla piinatut sielut unohtavat edellisen elämänsä. Unohduksen teen jälkeen sielu palaa jälleen maan päälle, kunnes viimein oppii viettämään hyvää elämää ja näin ollen vapautuu samsarasta, kuoleman ja jälleensyntymän pyörästä.

Julmia ja epäinhimillisiä rangaistuksia

Unohduksen teetä

Helvetin lisäksi teemapuistossa voi nähdä monia kuvaelmia, joissa on jokin moraalinen opetus, kuten lapsen kunnioitus vanhempaa kohtaan (jotakuinkin tyypillinen teema kaukoidässä), uskollisuus jne. Parasta puistossa oli se, että aamutuimaan puistossa oli vaan minä ja muutama huoltomies. Kuulin koko paikasta vaan, koska ystäväni on asunut Singaporessa jo jonkin aikaan. Monet vierailijat eivät tiedä sen olemassaolosta, joten se ei yleensä ole täyteen ahdettu. "Ei täyteen ahdettu" on fraasi, johon ei usein törmää tiheään asutuissa idän kaupungeissa.

Mun kiinalaisen horoskoopin eläinhahmo 

Singapore on monikulttuurinen maa, useat ihmiset eri maailman kolkista ovat tehneet kotinsa tähän minivaltioon. Ystäväni kertoi, että tästä huolimatta eri etniset ryhmät pysyttelevät erillään. Myös avioliitot solmitaan yleensä oman ryhmän sisällä. "Eri ryhmillä on myös omat tyypilliset ammattinsa. Huomasitko, että suurin osa siivoojista on intialaisia tai bangladeshilaisia? Tullin porukka on malesialaisia ja kiinalaiset on toimistoissa". Kulttuurikoktailista johtuen Singaporessa voi käydä kiinalaiskortteleissa, pikku-Intiassa ja Arabikadulla, jotka ovat kaikki melko lähellä toisiaan. Kiinakorttelissa on buddhalainen temppeli, Buddha Tooth Relic Temple, jossa säilytetään Buddhan hammasta. Se on yksi Singaporen tärkeimmistä buddhalaisista temppeleistä. temppeli on mahtava, erityisesti nyt Buddhan syntymäpäivän aikaan, jolloin alueella on juhlaan liittyviä koristeita.

Buddhan hampaan temppeli

Mielestäni shoppailumahdollisuudet olivat Singaporessa paremmat kuin Ho Chi MInhissä tai bangkokissa. Pidin Singapore-krääsästä enemmän ja vieläkin vähän sielua kirveltää, kun en voinut ostaa enempää. Itse asiassa yritin ostaa aurinkolasit ja sormuksen, mutta koska ostosten summa oli kolme dollaria ja mulla vain viisikymppinen, myyjä ei suostunut myymään. Vihaksi pisti. Viisikymppinen ei ole edes kovin iso raha, lähes sama kuin Australian dollarin viisikymppinen. Sormus oli aivan ihana. Toinen turisti tarjosi mulle viitosta, mutta olin niin vihainen, että tiuskaisin hänelle, etten tahdo enää ostaa matkamuistoja. Harmittaa, kun olin niin tyly, yleensä kuitenkin yritän olla suhteellisen siedettävä Vaihtorahaongelmaa on vaikea tajuta, ihan sama juttu oli usein Puolassa. Vaikka kassalipas pursuili seteleitä, myyjä ei koskaan halunnut luopua niistä, jos maksoi isommalla rahalla. Miksi?

Kiinakaupungin koristuksia

Singaporessa shoppailu on mielestäni helpompaa kuin Thaimaassa ja Vietnamissa, sillä Singaporessa tarjolla olevia tavaroita saa yleensä rauhassa tutkailla. Vietnamin ja Thaimaan aggressiivisempi myyntikulttuuri usein väsyttää minua. Singaporessa poikkeuksena mainittakoon pikku-Intia ja Arabikatu, joissa myyjät tarjosivat tuotteitaan innokkaasti "mekko neidille tänään" "ehkä jotain kaunista kaupastani, madame". Muutoin Singaporessa saa ostostella rauhassa, ja shoppailu onkin kaupunkilaisten harrastus, päätellen siitä, että lähestulkoon joka metroasemalla on oma ostoskeskuksensa.

Kokonainen kerros täynnä intialaistyyppisiä vaatteita

Singaporen hintataso on kalliimpi, kuin sen lähinaapurimaissa. Olin yllättynyt, sillä Singapore on melkein yhtä kallis kuin Australia. Ulkona syöminen on kuitenkin halvempaa. Asuminen on kallista, ja maassa on lähes krooninen tarjontaa suurempi kysyntä asunnoille.

Maa on täynnä samannäköisiä korkeita kerrostaloja

Ystäväni kertoi, että kulttuuri on kilpailuhenkinen. "Elämässä menestyy, jos on hyvä koulussa, tai jos pääsee hyvään leikkikouluun, ieltä hyvälle ala-asteelle, lukioon, jne. Joka paikssa on esikouluja ja leikkikouluja, joilla on suuria lupaava nimi, joka yleensä sisältää jonkin nasevan substantiivin tai adjektiivin, kuten "tähti", "lahjakas", "menestys" tai muuta sellaista. Singaporessa tähdätään korkealle heti alusta alkaen. Mutta menestys ei tule halvalla. Koulutus Singaporessa on naurettavan kallista.

Enpä uskonut moiseen törmääväni Arabikadulla. Ruotsi, olet osa Arabiaa!

Vielä vähän nähtävyyksistä. Marina Bay ja Gardens by the Bay ovat monen reissaajan listalla ja todellakin visiitin arvoisia. Marina Bayn alueelle kannattaa mennä pilvisenä päivänä, koska auringon porottaessa siellä on todella kuuma. Alueella ei ole juurikaan puita varjoa luomassa, eikä monta paikkaa, mistä saa vettä tai pientä naposteltavaa. Ystäväni kehotti ottamaan lounaan mukaan, ja kun myhemmin istuin takapuolta polttavalla kivipenkillä aurongon alla, olin enuvosta kiitollinen. Puutarha on tosi kaunis, ja siellä voi nähsä superpuut, jotka koristavat Singapore-postikortteja. Singaporesta kirjoittamista voisi jatkaa loputtomiin, mutta parempi varmaan antaa tietä Thaimaalle. Heippa, Singapore!

Superpuut

That's illegal!

I've left the charming, chaotic Vietnam behind and the plane lands to a tropically warm Singaporean afternoon. I read the text on my landing card; death for drug traffickers under Singapore law. Welcome to Singapore! What a luck I had, leaving all that sweet marijuana home. I'm thirsty. First things first, I will buy a bottle of water and sip it during my one and a half hours trip to my friend's house. I buy the bottle and go to the station, ready to board the mrt. And what do I see if not good news. Drinking and eating in the train is forbidden, fine 500 Singapore dollars. Smoking is naturally forbidden, too, fine 1000 dollars. In addition passengers are not allowed to bring durians in to the train. Durian is a sweetly smelling fruit and the smell divides opinions. Some people just cannot stand it, so better ban the whole thing so everyone can be happy.

No, no and no once again

Feeling strangely disappointed I board the train and spend the next 90 minutes dreaming of my cold water that's getting warmer and warmer by the minute. I can understand that smoking and eating is forbidden, but not that drinking is forbidden. What do you guys want. to make the passengers die of thirst?

Welcome!

My friend later tells me that a person living in an apartment block had thrown a cigarette butt overboard from his umpteenth floor balcony. A cleaner doing her daily duty had seen the incriminating cigarette butt slowly drifting down and reported the incident to a security guard. The criminal was found on security camera and got fined for both littering (that is illegal in Singapore) and smoking (which is forbidden in the balcony).

Your neighbor is watching you, so you'd better behave

My friend has two toddles who go to a play school for two hours daily. Every morning the teachers will perform a health check that includes checking the body temperature. If anything at all is wrong with the infant, they'll go back home. The next story I hear is about an elderly man who forgot his all-purpose flour in the train after otherwise successful grocery shopping. The train station was closed for some time while the case of the mysterious white powder was being investigated. "Singapore is very worried about terrorism, since the Muslim population generally speaking earns less than the other ethnic groups. I'm starting to realize this small state controls everything. Bags of flour. Durians. The body temperature of the brats.

And don't waste toilet paper! 

I'm scared I will commit a crime without even realizing I'm doing something illegal. My friend tells me not to worry, they'll not be that strict with foreigners, they'll first explain that this and that is not OK in Singapore, if you repeat the offense, well, that's a different case. I feel marginally better. I'll manage this trip without getting fined for something peculiar. Anyways, there are guidelines everywhere, I just need to follow them.

Information comes multilingual so you cannot say you didn't understand

Here you can check the kid's height so you'll know if they'll need a card to travel in the train

OK, that's your daily dose of travel sarcasm, in the next post I'll tell you what you CAN do in Singapore!

Laittomuuksia!

Olen jättänyt hurmaavan, kaoottisen Vietnamin taakseni ja kone laskeutuu Singaporen helteiseen iltapäivään. Katson maahantulokortin kantaa, jossa minut toivotetaan tervetulleeksi: Kuolema huumeiden salakuljettajille Singaporen lain mukaan. Olipa onni, että jointtipussi jäi kotiin! Janottaa. Ensimmäisenä ainakin ostan vettä ja siemailen sitä sitten junamatkalla ystäväni kotiin. Saan vesipullon hankittua ja raahaudun pakaasieni kanssa metroasemalle. Heti ensimmäisenä silmiin osuu iloisia uutisia; junassa syöminen ja juominen on kielletty, sakko 500 Singaporen dollaria. Tupakointi on myös kielletty, sakko 1000 dollaria. Lisäksi matkustajia ohjeistetaan olemaan tuomatta durianeja junaan. Kyseessä on tajuttoman imelältä tuoksuva hedelmä, jonka liian makea tuoksu jakaa mielipiteitä. Eli mielipahan välttämiseksi parempi kieltää koko hedelmä.

Ei, ei ja vielä kerran ei 

Hivenen närkästyneenä kömmin junaan. Puolitoista tuntia juomatta ahdistaa. Ymmärrän tupakointikiellon täysin, samoin syöntikiellon, mutta siis ettei vettäkään saa juoda. Kyllä, tappakaamme matkustajat janoon.

Tervetuloa! 

Ystäväni kertoo myöhemmin, että eräs kerrostaloasuja oli polttanut savukkeen terassilla ja heittänyt natsan kaiteen yli. Huomionarvoistahan on se, että roskaaminen on Singaporessa kiellety, niin kuin on purukumikin ja monet muut paheet. Pihamaalla siivooja oli havainnut hiljalleen alas purjehtivan tupakan natsan ja tehnyt ilmoituksen vartijalle. Valvontakamerasta löytyi syyllinen, joka sai sakon sekä roskaamisesta, että tupakoinnista (parvekkeella kielletty).

Naapurisi tarkkailee sinua, joten olethan ihmisiksi

Ystävälläni on kaksi leikki-ikäistä lasta, jotka käyvät lastentarhassa pari tuntia päivässä. Ystäväni kertoo, että joka aamu opettajat mittaavat lapsilta kuumeen ja tekevät terveystarkastuksen. Jos mitään ongelmia ilmenee, lapsi lähtee takaisin kotiin. Seuraavaksi saan kuulla, että metroasema oli noin päivän ajan suljettuna, koska junasta löytyi epäilyttävää valkoista jauhetta sisältänyt pussi. Tutkimuksissa kävi ilmi, että kyseessä oli jauhopussi, jonka vanhahko mieshenkilö oli unohtanut ottaa mukaansa ostosreissun päätteeksi. "Singapore pelkää terrorismia, koska muslimien palkka on yleisesti ottaen huonompi kuin muiden etnisten ryhmien". Alan ymmärtää, että tässä pienessä valtiossa kontrolloidaan lähes kaikkea. Durianeja. Jauhopusseja. Lasten kehonlämpötilaa.

Ethän tuhlaa vessapaperia

Alan pelätä, että teen jonkun konnuuden edes sitä tajuamatta. Ystäväni lohduttaa, että ulkomaalaisiin suhtaudutaan yleensä hieman lempeämmin. Ensinnä selitetään, ettei Singaporessa passaa tehdä mitä lystää. Olonii helpottuu hieman. Ehkä selviän reissusta ilman sakkoja. JOka tapauksessa joka paikassahan on ohjeita neuvoja ja sääntöjä. Kunhan vaan luen ne huolellisesti, niin eiköhän se siitä!

Kieltokirjoitukset tulevat monikielisinä versioina, ettet sitten voi mennä sanomaan, ettet tajunnut viestiä

Tässä voit mitata kersan, jotta tiedät tarviiko tenava junakortin

Okei, sarkasmi sikseen. seuraava postaus kertoo siitä mitä kaikkea Singaporessa voi tehdä. Ihan laillisesti jopa.

Once again about Vietnam

These days I'm sight-seeing most of the time and in the evening I'm too tired to write anything, so the posts are appearing quite slowly. I'm already in Bangkok but the blog is still stuck in Vietnam. There are still some things I want to write about Vietnam. For example, why is there a security guard sitting in front of every shop and in every corner? Are the people constantly waiting for someone to rob the store? Once I hesitated at the door, wondering if I should go inside a fashionable clothing store with my grocery shopping. The guard jumped up from his seat and rushed to open the door for me. He must have been thinking that a foreigner might not be able to use the door. Just joking. It is all about the service in Vietnam. The customers' happiness is important, even if it's only a potential customer. So, there is a guard who will take of many things in front of the store. Otherwise I think being a guard is very boring, since nothing much seems to happen. One store I passed by frequently employed a guard who seemed to sleep through most of his working hours.

Talking about politeness, for me it was a strange experience to be addressed as "Miss" or "madam" I'm too old to be miss and too young to be madame. I'm not used to that. In Finland it's very rare these days to address anyone as mister, miss, madame. It's just not the done thing. But I gather from the context that in Vietnam it would be rude not to address the person with an appropriate term. "Hey, you" might sound very impolite.

Vietnam, a country where even your coffee mug is polite

On Saturday I went Vivo City hypermarket with my friend. Supermarkets abroad always offer amusement for hours on an end but Vivo City had decided to really shine. Or Heineken had decided to shine. They offered free beer first thing in the morning. I immediately listed all the reasons why beer promotions would be such a bad idea n Finland. Imagine City Market offering a glass of Heineken. The queue would go all the way from Helsinki to Turku.

Well, maybe I will try then

I had constant trouble with the highly inflated Vietnamese currency, dong. In Vietnam everybody is a water-proof millionaire. Namely you'll only need to have a bit less than 40 euros to attain the questionably honorable status of being a millionaire in Vietnam. Now, because of the above-mentioned reasons, the prices tend to be completely absurd. A dragon fruit will cost you around 20.000 dong. A restaurant bill for a group of four could be something like 200,000. And if you want to buy branded clothes, be sure to have a backpack full of bank notes, you won't see price tags smaller than one million too often. And coins are not used anymore, because they have lost their value a long time ago. even the currency exchange at the airport refused to exchange 500 and 200 dong notes because in practice hardly anything costs less than 1000 dong. The less than 10,000 dong price range consists mainly of snacks like chocolate, chips, cakes etc.

I've been waiting for this day to come

If I could rewrite my travel plan, I would spend more time in Vietnam. I fell in love with the country. The people are nice and helpful, even though sometimes I admit getting annoyed by the old men who wanted to give me a ride on their iron horses, wherever I want to go. No thanks, I like walking, no need for a motor bike taxi. Walking is good for health.

And the food was so good! I feel like i just ate all the time. When I had downed breakfast, it was time to start planning lunch. After lunch came afternoon coffee and shortly after that dinner. My friends told me eating is an important part of the Vietnam experience, better eat now when the local dishes are easily available. So I ate everything that appeared in front of me and still lost some weight. I love Vietnamese food! PS. did you ever try eating fruits with chili and salt? Try it! Never knew this combination is possible. Works especially well with pineapple.

Saturday lunch