Lupauksia ja astronomiaa

Tein lupauksen itselleni. Olen erakkotyyppinen persoona, joka ei tykkää käydä ulkona, eikä olla sosiaalinen. Töiden jälkeen ryömisin mieluiten kotiin ja hautautuisin kotiaskareiden ja internetin pariin, joten tein säännön, jonka mukaan ainakin neljänä iltana viikossa minun pitää tehdä jotakin. ei sillä niin väliä mitä, kunhan vaan teen jotakin. Menen vaikka ostariin (todennäköisin vaihtoehto) tai kahville. Kunhan vaan keksin jotain tekemistä. Miksi? Koska elämä ei voi koostua pelkästään töihin menosta ja asuntoon palaamisesta. Se käy aika tylsäksi. Vaikka olisin kuinka väsynyt töiden jälkeen, jotain pitää keksiä. Ehkä ilmoittaudun jollekin kielikurssille ja joogaan.

Valitettavasti patsaan tausta on todella epäinspiroiva..

Eilen aloin elää lupauksen mukaisesti ja menin ilmaiselle kävelykierrokselle kaupungille. Kierros esitteli kaupungin tärkeimmät nähtävyydet, kuten Vanhan Kaupungin, juutalaiskorttelin, Charles Bridgen, astronomisen kellon ja vaikka mitä muuta. Astronimiseen eklloon liittyy jännitävä legenda. Kello on mitannut aikaa Prahassa vuodesta 1410, ja sen on maailman vanhin yhä toimiva astronominen kello. Kellon rakensivat Mikulas Kadan and Jan Sindel, mutta sanotaan, että kellon ajatuksen loi alunperin Jan Ruze, alias Hanus. Omana aikanaan kello oli sensaatio, siinä oli automaattisesti liikkuvia osia ja sen kaunis ulkomuoto vetosi ihmisiin. Turistit parveilivat Prahaan katsomaan kelloa, ja se huolestutti kaupunginvaltuustoa. Entä jos kellomestari Hanus sortuisi ahneuden kavalaan syntiin ja lupaisi rakentaa vastaavan kellon johonkin toiseen kaupunkiin? Sitten kaikki turistit, jotka kellon nähtyään kantovat tilipussinsa Prahan kauppakaduille, menisivät siihen toiseen kaupunkiin katsomaan sitä toista kelloa ja Praha saisi sanoa hyvästit saapuville rahavirroille. Eihän sellainen sovi.

Joten kaupunginvaltuusto päätti eliminoida kellomestari Hanusin. Miesparka juotettiin aivan ämkyräkänniin ja siinä toivottomassa tilassa kellomestarin kieli leikattiin irti ja silmät puhkottiin, jottei kellomestari voisi koskaan rakentaa toista kelloa, eikä sen puoleen opettaa kenellekään kellon rakentamisen saloja. Ja koska keskiaikaisten tarinoiden kuuluu olla hiukkasen yököttäviä, tarinamme lopuksi murtunut kellomestari Hanus teki itsemurhan hyppäämällä kellon rattaisiin. Kellon rattaa tuhosivat hänen ruumiinsa, mutta hänen ruumiinsa tuhosi kellon mekaniikan. Prahan kaupungilta meni sata vuotta löytää yhtä taitava kellomestari korjaamaan Hanusin aiheuttaman tuhon. Tätä kutsutaan kellomestari Hanusin kostoksi. Kello siis toimii edelleen, ja jokaisen täyen tunnin koittaessa kellon mekaaniset osaset alkavat liikkua, apostolit ilmestyvät luukuistaan ja kelloa somistava luuranko vasaroi jotakin osasta. Kellon show on nykyajan teknologiaan tottuneelle ihmiselle hienoinen pettymys, mutta täytyy muistaa, että kuusisataa vuotta sitten standardit olivat täysin eri luokkaa.

Turret kerääntyvät katsomaan kellon show'ta

Kävelykierros esti kaksi ja puoli tuntia, ja sen jälkeen olin niin väsynyt, että otin parin tunnin päiväunet. Kamalaa, en ikinä nuku päivällä, jos en ole sairas. Tällä kaupungilla on outo vaikutus minuun. No, se terveydentilastani. Tänään kävin outlet-kaupassa Prahan ulkopuolella, huomenna on kahvittelupäivä, tiistaina on firman tiimi-ilta, keskiviikkona voisin mennä tiibetiläiseen tapahtumaan, torstaina alkaa Latinalaisen Amerikan ruoka-ja kulttuurifestivaali, perjantaina muutan uuteen huoneeseen ja lauantaina menen Ikeaan ostamaan sen, mitä huoneesta sitten puuttuukin. Viikko on siis hyvin suunniteltu!