Iisiä viihdettä

Olen ottanut tavakseni selailla Gumtreen työpaikkailmoituksia ja ilokseni olen huomannut, että sehän vasta viihteestä käy. Tässäpä pieni annos Gumtreen hassunhauskoja ilmoituksia, joiden ansiosta menetät sen viimeisinkin uskon tähän maailmaan, joka sinulla ehkä oli. (Huom, vapaita suomennoksia muistin pohjalta, ei siis 100% autenttisia)

Paska maanantai

”Tarvitsen kiireellisesti lukkosepän avaamaan pyykkituvan oven, jonka vahingossa lukitsin”. Niinpä niin, ei passaa nauraa, tää on just jotain sellaista, jota tälle hajamieliselle blogistille voisi tapahtua.

Epämotivoitunut herra X kaipaa apuasi

”Tarvitsen liiketaloustaustaisen henkilön suorittamaan online-opintojakson ajan puutteen vuoksi.” Tässä sinulle ilmainen neuvo, rakas herra X, olin itsekin aikanani epämotivoitunut, alisuoriutuva opiskelija, jonka aika riitti kaikkeen muuhun paitsi kouluhommiin ja maksan siitä joka päivä. Kivoja töitä ei löydy mistään ja tyytyväisyys elämää kohtaan on pohjalukemissa. Joten otapa tästä opiksesi ja etsi itsellesi aikaa suorittaa se kurssi. Kun homma on tehty, voit rauhassa paukutella henkseleitä ja olla sitä mieltä, että olet huipputyyppi.

Pitää olla osata hyvä englanti

Monet työnantajat haluavat, että työntekijä puhuu ainakin suhteellisen sujuvaa englantia, mikä on toki ymmärrettävää. Mutta kun ilmoitus, jossa työntekijältä vaaditaan sujuvaa englantia on täynnä kirjoitus- ja kielioppivirheitä, tekee mieli pyytää kirjoittajaa katsomaan peiliin. Elä niin kuin opetat. Koska olen paska ihminen, mieleni teki tehdä omat korjaukseni erääseen ilmoitukseen ja laittaa se ilmoittajalle viestin kera ”no, pääsinkö kielioppitestin läpi?” Anna sanoi, ettei mikään firma palkkaa rasittavan näsäviisaita ihmisiä. (En muuten laittanut tätä kappaletta tekstiin pilkatakseni toisen kielen puhujia. Teen itsekin paljon virheitä. Lisäksi vieraalla kielellä puhuminen vaatii paljon rohkeutta ja päättäväisyyttä, uskokaa pois, tiedän, mistä puhun.) 

Joka tapauksessa vaikkei englanti olisikaan aivan Oxfordin tasoa, ei töiden löytäminen ole lainkaan mahdotonta. Tapasin täällä italialaisen tytön, joka ei ymmärtänyt juuri mitään, ja jos ymmärsi, niin yleensä väärin. Hän sanoi, että hänellä oli enää kuus-nolla-nolla dollaria (ilmeisesti, koska ei osannut sanoa kuusisataa) jäljellä, kun hän sai töitä tarjoilijana. Tyttö myönsi avoimesti, ettei aina ymmärtänyt ohjeita töissä, eikä ymmärtänyt pääkokin aussiaksenttia ollenkaan. Mutta hän oli positiivinen ja aurinkoinen ja ehkäpä se kompensoi kielitaidon puutetta. Otetaan kaikki oppia tästä tytöstä.

Åtta suu

Tämä mainos ei ollut Gumtreessa, vaan Airtaskerissa, jossa porukka voi etsiä tekijää yksinkertaisille töille, esimerkiksi lustaamaan pyykkiä tai siivoamaan makkarin tai kokoamaan Ikean kaapiston. Ette uskokaan, kuinka tyhmistä asioista ihmiset maksaa. Anna selasi ilmoituksia iltana eräänä ja löysi ilmoituksen, jossa joku jannu oli suihinottoa vailla. No, työhän se sekin on ja varmaan joku epätoivoinen reppureissaaja tarttui syöttiin, koska ilmoitus hävisi melko nopsaan. Tai sitten Airtaskerin väki poisti sen k-18 sisällön takia..  

About Hospitality

Did you know that guest and host are cognates, they stem from the same Indo-European root word (ghos-ti) that originated among the nomadic people in the steppe region of Eurasia, probably referring to hospitality between strangers. The roles were not distinguished but seen as a part of the same process that ensured peaceful passing through other tribes' territory, as well as assistance when needed. So, better be a good host today, because today's guest could be tomorrow's host. Roles can be reversed any time.

Yes, the topic today is Australian hospitality or the lack of it, actually. Disclaimer. This is my own opinion and not necessarily the truth. There are naturally other opinions, too. But let us start with facts about hospitality around the globe.

China meets Australia

In Korea people encourage their guests and friends to eat more and more, they want the other person to eat more than they do. In China and Korea people may greet each other by saying "did you already eat rice?" and this may lead to sharing the meal in case the other person hasn't eaten yet. (Or not, as the one who uttered the question is expected to pay for the expenses in case the other hasn't eaten yet and wants to go for a meal).

I heard in India it can be even offensive if you don't take a second serving of the meal provided, because it means that you are telling without words that the food wasn't good..

In Russia they don't just serve you little something with tea, it's a feast whenever you visit someone.

Spanish people seem to wish to share their snacks, even if it's only a chocolate bar.

In Karelian (eastern Finnish) culture (which is unfortunately dying out) the hostess started to prepare a very time-consuming dish when guests arrived because they wanted them to stay longer.

In Kazakhstan people believe guests are sent by God and they must be treated accordingly.

In Australia- well, we need to remember that the same root word that gave us "guest" also gave us words like hostility and hostile. I've never been in a place that's less hospitable. People have so much but are reluctant to share it with others if it's not absolutely necessary. Here you'll hardly ever hear anyone ask you to take second servings, more likely people are hinting that you ate too much to start with. (Well, it could be true as I really eat too much for my own good). Where the hell are those loyal, fair and hospitable Australians the legends tell us about? Maybe in the outback where I haven't dared to go?

I mean, seriously, who invites people to their house and gives them moldy and damp pillows and duvets, poorly washed towels and not enough to eat. My mother used to say that if she didn't prepare enough food for our guests, then she must go without herself. Australians are lovely and friendly on the surface especially so if their occupation requires it, customer service is always extremely good but this one little thing about hospitality really damages the good image. I can't think of sitting on my sofa and eating my chocolate alone and not even offer it to my guests but maybe it's me who's odd. Could be.

Vieraanvaraisuus

Tiesitkö että englannin sanat guest (vieras) ja host (isäntä) ovat peräisin samasta proto-indoeurooppalaisesta sanasta (ghos-ti), joka Eurasian tasangon heimojen keskuudessa viittasi tuntemattomien ihmisten väliseen vieraanvaraisuuteen. Isännän ja vieraan roolit eivät olleet erilliset, ne nähtiin osana samaa prosessia, jonka tarkoituksena oli turvata rauhanomainen kauttakulku muiden heimojen alueiden läpi. Joten oli parempi olla hyvä isäntä tänään, koska tämän päivän vieras saattoi olla huomisen päivän isäntä.

Eli tämän päivän postauksen aiheena on australialainen vieraanvaraisuus, tai lähinnä ehkä kuitenkin sen puute. Kyseessä on yksilöllinen mielipiteeni, ei julkinen totuus. Mielipiteitä on toki muitakin. Mutta aloitetaan vieraanvaraisuuden käsitteillä maailman eri laidoilta.

Kiina ja Australia kohtaavat

Koreassa ihmiset yllyttävät vieraitaan ja ystäviään syömään enemmän, Koreassa halutaan, että vastapuoli on se, jonka maha on enemmän täynnä. Kiinassa ja Koreassa voi toisinaan kuulla terveyhdyksenä fraasin "joko söit riisiä", ja sehän taas saattaa johtaa jaetuun ateriaan, mikäli toinen ei ole vielä syönyt. (Tai sitten ei, koska ideana on lähinnä se, että kysymyksen esittäjä tarjoaa päivän murkinat, jos oli käynyt niin, ettei toinen ollut ehtinyt vielä ruokapuuhiin.)

Kuulemma Intiassa on jopa loukkaavaa olla ottamatta lisää tarjolla olevaa ruokaa, koska silloin voi emäntä ajatella, että vieras yrittää ilman sanoja kertoa, että ruuassa on parantamisen varaa.
Venäjällä vieraille ei tarjoilla pikkupurtavaa teen kanssa, vaan heille järjestetään suuret juhlat.
Espanjalaisista tuntuu omituiselta syödä yksin, vaikka kyseessä olisi vain pieni suklaapatukka, se jaetaan kanssaihmisten kera.
Karjalaisessa kulttuurissa oli tapana alkaa väkertää aikaavieviä piiraita, kun vieraat saapuivat, jotta vieraat viipyisivät kauemmin.
Kazakstanissa ajatellaan, että vieraat ovat Jumalan lähettämiä, ja heitä tulee kohdella sen mukaisesti.

Entäs sitten Australiassa? No, nyt kannattaa muistaa, että sama sana ghos-ti johti myös sanoihin hostile (vihamielinen) ja hostility (vihamielisyys). Harvassa paikassa on varmaan vähemmän vieraanvarasia ihmisiä. Australialaisilla on kaikkea, mutta siitä ei haluta jakaa yhtään mitään, jos ei oo ihan pakko. Oikeesti, yhdessä meidän vapaaehtoispaikassa emäntä keitti illalliseksi perunoita, ja kaatoi niiden päälle pestoa ja sanoi, että kuulkas tänään syödään tytöt perunasalaattia. Uskomatonta. Mun mielestä se oli edelleen perunoita ja pestoa. Juuri kukaan ei kehota ottamaan lisää ruokaa, on paljon todennäköisempää, että isäntäväki vihjailee, että tuli syötyä liikaa jo ensimmäisellä kierroksella. (Onhan sekin mahdollista, meikäläisellähän on siis pohjaton maha). Siis missä helvetissä on ne paljon puhutut rehdit, reilut ja vieraanvaraiset aussit? Ehkä siellä outbackissa, jonne en ole uskaltanut mennä?

Siis vakavasti puhuen, kuka kutsuu vieraita taloonsa ja antaa heille homeiset tyynyt ja peitot, eikä anna edes tarpeeksi ruokaa. Äidilläni on tapana sanoa, että jos vieraille ei riitä ruokaa, niin sitten emäntä jää itse ilman. Aussit on kyllä aivan ihastuttavia noin niin kun pinnallisina tuttavuuksina ja asiakaspalvelu on täällä yleensä ihan huippuluokkaa, mutta tämä yksi pikku asia kyllä laskee maan pisteitä aika roimasti. Ei mulle tulisi mieleen istua sohvallani mussuttamassa suklaata ja olla tarjoamatta sitä huushollissani oleileville vieraille. Mutta voihan se olla niinkin, että olen itse vähän outo.

Did I bring too much stuff

Packing your life in a suitcase is a form of art and many people I have met on the road seem to think that I am not a very talented artist. So I decided to write a post to explain in detail why it might be a good idea to pack some extra stuff after all. Did I really pack too much? Well, I don't think so. There's no item in my suitcase that I haven't been wearing.

It's all about shoes

So, my piece of advice is to throw away all those minimalistic ideas of packing as little as possible. Who started this "7 kilos miracle" kind of packing in the first place? Whose idea is it that backpackers should only have the bare minimum with them? Is it like "the less you carry the more successful you are, the better person you are"? It might be a good idea to think critically about your packing if you are going to be hiking in the bush for an extended period of time but otherwise it doesn't really matter. I have traveled in Australia by bus and plane and guess what? So does the suitcase. I don't have to actually haul it with me more than a couple of kilometers at a time, max. That's nothing.

I don't feel good about the idea of going shopping here. Even the second hand stores are expensive and it's difficult to find what you are looking for in a second hand store. There's never your size if you find a nice shirt and finding good-quality clothes might be challenging. I love op shops, but I wouldn't go there if I actually need something. Op shops are more for finding the special, rare things that mainstream shops have stopped selling years ago. And thinking about jumping to someone else's shoes just disgusts me to some degree. It's not nice to wear shoes shaped by someone else's feet, sweaty, worn, old shoes. Not cool man.

I want to have many different kind of clothes, clothes for most of the situations I might find myself in. I like shopping, but it's only fun if you have a source of income. I still prefer eating over spending 20 bucks for something I could have easily brought with me. After all, I have an endless selection of clothes back home.

We go everywhere together

And honestly, laundry is simply a pain in the ass in the hostels. One load costs 4 dollars and drying the laundry costs another four. We hand wash our clothes if we can't find a place where to do laundry for free. In this light it is quite nice to have more than 2 t-shirts, especially so because the laundry takes ages to dry on this humid island they call Australia. Reminds me of Ireland. Moreover, you don't have a place where to hang the clothes to dry, you just have your bed.

When all the nice combinations of clothes are waiting to be washed, you can use your imagination with what remains. This habit goes by the name backpacker fashion. You'll choose anything that's reasonably clean and neat. Same leggings go for gardening, looking for a job and for sleeping. I might start a fashion blog next. LOL. By the way, I have never done this much mending before. It's nice to have some clothes that still look relatively nice and the ones that don't, well, I'll just throw them away when the adventure is over.

Marking one's territory 

Shoes are also quite heavy but still I managed to carry 5 pairs with me. Two of those are already gone and I need to buy some new pairs. My flip flops were gone a long time ago and I had to replace them in Cairns. And you'll need to pack something warm because it gets cold here, especially in the south. guess how much a winter jacket weights? And guess how much it costs?  I am truly thankful for my ability to believe I am always right. It prevented me form believing all that "leave behind half of what you packed" nonsense. Personally I'd say that's bull shit. Even six months would be a long time to run around bare-assed.

Miten niin pakkasin liikaa

Elämän mahduttaminen matkalaukkuun on taidetta, ja Australiassa tosi moni on ollut sitä mieltä, että en ole kovin kummoinen taiteilija. Joka ikinen ihminen, joka on nostanut matkalaukkuani, on todennut, että pakkasin liikaa. Vai niin. Noinkohan? Arvatkaapa mitä? Tällä hetkellä matkalaukussa ei ole yhtäkään vaatekappaletta, jolle ei ole vielä ollut käyttöä.

Jalat vie ja taas mennään

Oma neuvoni onkin heittää suoraan romukoppaan ajatus siitä, että matkalaukun pitäisi olla todella kevyt ja reppureissaajien pitäisi kilvoitella siitä, kellä on keveimmät kantamukset. Jos aiot mennä oikeasti vaeltamaan, siis kävelemään keskelle Australian lukematonta erämaata, niin ilman muuta kannattaa karsia turhat pois. Itselläni tilanne ei ole tämä, vaan olen kulkenut paikasta toiseen bussilla ja lentokoneella. Siinä se matkalaukkukin kulkee, eikä itse tarvitse rullata sitä perässä kuin muutama kilsa korkeintaan. Mikä ongelma se nyt on?

Itseäni ei hirveästi huvita ajatus siitä, että lähtisin edes kirpparilta ostamaan vaatteita täällä, ensinnäkin siksi, että ne ovat sielläkin kalliita, ja koska toisekseen kirpparilta on vaikea löytää mieleistään, oikeaa kokoa, ehjää ja puhdasta ja niin edelleen. Rakastan kippareita, mutta en lähtisi etsimään sieltä vaatetta tarpeeseen, vaan tekemään löytöjä. Lisäksi esimerkiski jonkun toisen jalkaan muokkautuneet käytetyt, hikiset kengät eivät kuulosta mielestäni kovin hygieniseltä tai mukavalta. 

Haluan, että minulla on vaatetta vähän joka lähtöön, kun olen matkalla. Shoppailu on toki kivaa, mutta sen on kivaa lähinnä vaan jos on säännöllisiä tuloja. Ehkä kuitenkin ennemmin syön täällä Australiassa, kun heitän 20 dollaria t-paidan hankkimiseen. Miksi ihmeessä ostaisin jotain, mitä minulla on pilvin pimein kotona? Ja vaatteitahan minulla riittää lähes loputtomasti.

Tämä jakku on kohta kiertänyt maailman

Sitten on vielä ne ikuiset pyykkihuolet. Koneellinen pyykkiä maksaa yleensä 4 dollaria, ja kuivausrumpu toiset neljä. Me pestään vaatteita käsin, jos ei päästä jossakin pesemään niitä ilmaiseksi. On ihan kiva, kun mukana on enemmän kuin kaksi t-paitaa, koska ihan aikuisten oikeasti, pyykinpesu reissun päällä on ihan perseestä. Ei ole paikkaa, mihin ripustaisi vaatteet kuivumaan, ja tää koko saari on niin kostea ja homeinen, ettei vaatteet kuivu kunnolla edes viikossa. Ihan kuin Irlannissa aikanaan. 

Ja kun kaikki hyvät vaateyhdistelmät on pyykissä, voi alkaa tehdä uusia yhdistelmä, joka kulkee mun ja Annan puheessa nimellä reppureissumuoti. Otetaan sitä, mikä on vielä puhdasta ja suhteellisen ehjää. Samat trikoot käy puutarhaan, työnhakuun ja pyjamaksi. Pitäisi varmaan perustaa muotiblogi seuraavaksi. LOL. Muuten, en ole koskaan parsinut vaatteita niin paljon kuin täällä. Onneksi niitä on paljon, niin voin surutta heittää pois ne, jotka näyttävät karmeilta sitten, kun tämä seikkailu loppuu.

Koti on siellä, missä tavarasi valtaavat eniten alaa

Kengät painaa myös paljon, mutta niitäkin on hyvä olla mukana. Mulla on viisi paria, joista kaksi paria on jo kulunut puhki. Kaikki kengät on olleet kovassa käytössä ja varvassandaalit piti jo korvata uusilla. Lämmintä vaatetta kannattaa ottaa mukaan, sillä etenkin tääll etelässä voi olla hyytävän kylmää. Arvatkaa, paljonko talvitakki painaa? Arvatkaapa sen jälkeen, paljonko sen ostaminen maksaa? Olen syvästi kiitollinen siitä, että olen niin liikuttavan itsevarma pakkaaja, enkä kuunnellut kenekään typeriä joskin hyväntahtoisia "ota puolet pois"-ohjeita. Puolikin vuotta olisi aika pitkä aika juosta takapuoli paljaana, saatika millaista mielipahaa moinen käytös saattaisi herättää.

Wanted: entry-level Shakespeare

Every Aussie administrator has the soul of a Shakespeare, but that's only natural since this nation has its origins in the country of Shakespeare. When you see the warning signs and other traffic signs here, you'll come to the conclusion that everyone who got a negative response from a publishing house probably turned to a bureaucrat and let their creativity bloom when designing the warning signs, making them resemble daily aphorisms instead of something to be taken seriously.

For example, at the train station I noticed a sign that advised people against running to the train, being noisy at night, elbowing the fellow passengers and all in all, being a nuisance, and all this was achieved in a poetic form. In the train the same wanna-be Shakespeare attacked his audience by demanding they keep their feet and dirty shoes somewhere else than the opposing seat, you see "feet on the seat is not so sweet". Every time I encounter these hilarious signs, my mood improves so much. Australia is a mother hen-society in a nice way, always so eager to make sure everyone's respected, treated well and not discriminated against.

Here is the sign that was at the train station

At the same time I am a bit worried about the nation, can these people actually think for themselves or are they just lead on by the society, the big brother who thinks for them? Long vehicles have warning signs at their back, saying " do not overtake a turning vehicle". I should have  thought a driver's licence holder should know this without any warning signs. Walls in any public toilet are like advertisement boards for every kind of mental health phone line imaginable. Want to quit smoking or drugs? Are you anxious, do you feel depressed or lonely? There are help lines for you, just give them a call and all your problems will suddenly disappear.

No casting no driving, no swimming no diving- it's a poem alright 

Yes, the society here is a bit over-protective of its citizens but the citizens are a totally different matter. They do not take these regulations, polite suggestions or even laws too seriously. Sometimes its OK to take a shortcut to the destination, you know. It makes me wonder if the warnings were originally meant to educate and keep in line the hyperactive, entrepreneurial persons who lack both the common sense and a healthy respect of the others. Anyway, Australia has definitely gone through an impressive face-lift since the days of the British penal colony.

Aloittelevat runoilijat työssään

Jokaisessa aussibyrokraatissa asuu näemmä pieni runoilija, mutta sehän on vaan luonnollista, polveutuuhan tämäkin kansakunta lähes suoraan Shakespearesta. Australian kieltokirjoituksia tutkaillessa olen tullut siihen tulokseen, että ilmeisesti kaikki, jotka saivat kustantajalta kielteisen päätöksen runoilleen, ovat siirtyneet hallinnollisiin hommiin ja purkavat luovuuttaan ohjeistamalla kanssaihmisiään hassujen mietelauseiden muodossa.

Naurattaa aina kun katsoo näitä rellestäjiä

Esimerkiksi juna-asemalla odotellessa huomasin kyltin, joka loppusointujen kera kielsi ihmisiä juoksemasta junaan, pitämästä melua öiseen aikaan, tönimästä toisia ja yleisesti ottaen olemasta maanvaiva. Junassa kenties juuri se sama runoilija kehotti ihmisiä laittamaan jalkansa jonnekin muualle, kuin vastapäiselle penkille. Kylttejä katsellessa alkaa väkisinkin naurattaa, Australia on kuin yksi suuri lastentarha, jossa tarhatädit varmistavat, että kaikilla on kivaa, eikä ketään syrjitä.

Samalla hieman huolestuttaa se, että ehkä ihmiset ei jaksa ajatella omilla aivoillaan, koska joku on jo ajatellut kaiken valmiiksi. Rekkojen perässä on suuri kyltti, joka sanoo "älä ohita kääntyvää ajoneuvoa". Eikö tämän pitäisi olla jotakuinkin itsestään selvää ajokortin haltijalle? Vessan seinät mainostavat linjoja, joille voi soittaa, kun vanne kiristää pään ympärillä, kun haluaa päästä eroon tupakasta ja huumeista, tai kun on yksinäinen ja ahdistunut. Apua löytyy joka aiheeseen.

No casting no driving, no swimming no diving- siinähän on jo runon alku

 Australian yhteiskunta on ehkä hiukkasen holhoava, mutta onneksi aussit eivät ota säännökisä liian vakavasti. Toisinaan on ihan ok mennä siitä, mistä aita on matalin. Herää kysymys, onko yhteiskunta muotoutunut holhoavaksi, koska kansalaiset olivat liian yritteliäitä, ja siitä seurasi ongelmia. Joka tapauksessa Australian nykyinen hyvinvointiyhteiskunta tukiverkkoineen ja hassuine kyltteineen on melkoinen kasvojen kohotus Iso-Britannian entiselle rangaistussiirtolalle.