maanantai 18. syyskuuta 2017

Sano ei internetille

Paskasilmästoorin uusin mielenkiintoinen päivitys, se ei osoita suurtakaan halua parantua ja alan vähän heittää toivoni siitä, että silmästä tulee täysin normaali milloinkaan. Jos virusinfektio on rääkänny silmää helmikuusta asti, niin mihin se siitä enää lähtisi? Nyt kun oon taas toimistossa töissä, aika luonnollisesti kuluu koneella istuessa ja ruutua tuijottaessa, mistä silmä ei tykkää yhtään, se kuivuu ja väsyy tosi herkästi moisesta. Yleensä iltasella yritän välttää koneella istumista, jotta silmä-parka saa edes vähän levätä, mutta tästä on koitunut yllättävä ongelma. Koska koneella istuminen on lähes ainoa harrastukseni, mulla on nyt niin paljon vapaa-aikaa, etten tiedä, mitä sillä tekisin. Halusin mennä jollekin kielikurssille, mutta pitää ensin odottaa, että yksi normaali palkka tulee. Halusin mennä myös joogaan, mutta edellä mainittu tekosyy pätee siihenkin, ensin pitää jostain maagisesta paikasta ilmestyä kassavirta tililleni. Kirjojen lukeminen olisi ihan OK; mutta kuten jo ehkä mainistsinkin, niiden ostamiseen tarvitaan rahaa, jota parhaillaan odottelen saapuvaksi. En tiedä kirjastojen tarjonnasta, josko niillä olisi kirjoja englanniksi.
Pirullista jäätelöä
Joten tämän pitkähkön esipuheen jälkeen voin todeta, että olen löytänyt jotain tekemistä, joka pitää minut pois koneelta. Olen alkanut kokata ihan tosissaan. Minä, joka aiemmin inhosin kokkaamista. Mutta ruuan valmistaminen ihan alusta vie tosi paljon aikaa, joten en kerkeä istua koneella töiden jälkeen kovin kauaa, vaikka kuinka haluaisinkin. Onhan kokkaaminen sitä paitsi parempi harrastus kuin outojen artikkelien lukeminen ja niiden siteeraus jokaisessa sopivassa tilanteessa. Joten kokkaan, paljon.

Entäs viikonloput sitten? Silloinhan voisi toki datailla normaalin työpäivän ajan, mutta silmälle olisi parempi, jos en sortuisi siihen kiusaukseen. Joten käyn kävelyllä. Parina viime viikonloppuna olen kävellyt kilometritolkulla tutustumassa Prahaan. Viime lauantaina menin Meksikon itsenäisyyspäiväjuhliin ja kävin samalla ostamassa aasia-kaupasta kaikenlaisia elintarvikkeita, Päätin kaupunkikierrokseni kirpputorille, josta yritin etsiskellä lämpimiä vaatteita. Täällä ilma jäähtyy ja lämpimät vaatteet on Suomessa. Viime yönä oli niin kylmä, että näin unta fleece-huovan ostamisesta. Sisälläkin on kylmä. Siinäpä kaikki, mitä tällä kertaa oli sydämelläni. Ymmärrän toki että silmä terrorisoi ajatuksiani ihan liikaa, pitäisi löytää jotain järkevämpää ajateltavaa. Mutta usko huviksesi, jos sinun silmäsi olisi tulehtunut monta kuukautta ja voisit tuntea eron terveen ja sairaan silmän välillä koko valveillaoloajan ja joskus yölläkin, niin kyllä sinäkin ajattelisit silmää kohtuuttoman paljon. Voin luvata.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti