Tästä tulee hyvä tarina

Sunshine Coast jäi taakse ja suunnattiin siis takaisin Brisbaneen tarkoituksena olla siellä muutama päivä ja jatkaa matkaa pohjoiseen kohti Cairnsia. Brisbaneen palaaminen oli kun kotiinsa tulisi, kaikki oli entisellään hostellissa, joskin joku ilkeä kieltokirjoitus näytti joutuneen hukkaan. Ei hätää, varmasti taiwanilainen ärtynyt respan täti sen äkkiä korvaa uudella, jossa on entistä enemmän kiroilusanoja. Olivat onneksi kuitenkin korjanneet yläkerran ainoan hyvän suihkun, sen jossa on vaan yksi hana ja jota minäkin osaan käyttää. Viimeks suihku meni tukkoon ja vesi valui keittiöön (nami nami).

Kissa nauttii lämmöstä

Toinen kotoisa asia oli se, että kahden viikon poissaolon aikana hostellin väki oli pysynyt jokseenkin samana ja kun palasimme takaisin, olimmekin kaikki jo vanhoja tuttavia keskenämme ja vaihdoimme kuulumisia kuin kauan erillään olleet ystävykset. Myös hostellin suloinen kissa oli paikalla valittamassa ruuan ja palvelun laadusta ja kerjäämässä huomiota.

Reppureissaajat tuntuu asuvan hostelleissa kuin kotonaan, nekin joilla on jotain työtä. Porukan kaikki äijät oli saaneet töitä raksalta, farmilta, painavia kuormia purkamasta jne. Ne, joilla on jokin käytännön ammatti, kuten vaikka putkimies, saa töitä helpoiten, kun taas peukalo keskellä kämmentä elämän läpi seilaavat akateemikot on vähiten haluttuja työntekijöitä. Naisille on vähemmän duunia tarjolla, koska heikomman rakenteen takia meitä ei haluta lihasvoimaa vaativiin hommiin. Ymmärrän kyllä tämän aivan hyvin, ja kyllä jätkätkin näytti olevan vähän poikki kanniskeltuaan tiilejä keskipäivän helteessä täyden työpäivän verran.

Kahden viikon aikana kaikki meidän entiset persaukiset hostellitoverit näyttivät joutuneen äkkirikastumisen uhreiksi. Saksalainen insinööri oli tehnyt osa-aikaista hommaa pari viikkoa ja epäili parin lisäviikon jälkeen ostavansa auton. Brittiläinen jannu, jolla meidän lähtiessä oli kerran pari kolaroitu kärry, oli varmaan kohdannut taikurin tiellä, koskapa auto oli vaihtunut moderniin maasturiin, ja todennäköisesti on siitä päivittyny vielä johonkin päheämpään, kunhan taas palaamme Brisbaneen. Täällä siis kaikki on mahdollista, ja toivottavasti mekin päästään nauttimaan noista mahdollisuuksista, kunhan löydetään jokin kiva työnsarka, jossa naisia ei syrjitä lihasmassan puutteen takia.

Yeppoon Capricorn Coastilla

Ollaan nyt viikko vapaaehtoistyössä luomuhedelmäfarmilla. Meidän tänne saapuminen oli pienen kommervenkin takana, koska emäntä oli tajunnut saapumispäivän väärin, eikä ollutkaan meitä junalla vastassa eilen illalla. Otettiin taksi hostellille, jossa onneksi oli vielä yksi työntekijä antamassa meille avaimen. Taksikuski oli setämäinen, kiroisa ukko, joka varoitteli meitä huijaavista ulkomaalaisista taksikuskeista ja jäi vielä hostellin pihaan odottamaan, että pääsimme turvallisesti yösäilöön. Aamulla päästiin sitten Yeppooniin ja huomenna aloitetaan työkokeilu farmilla. Sittenpähän nähdään, onko meistä tähän. Kuten Anna sanoi, meidän pitää ajatella enemmän sitä, että tästä tulee hyvä tarina. Kuulemma venäläiset suhtautuvat elämään ja sen vastoinkäymisiin nän.