Luonnonpuistossa ja purjeveneen kyydissä

Hei rakkaat lukijat, tulin kertomaan teille tarinoita viime aikojen tapahtumista. Töille ei kuulu mitään, varsinkaan sen jälkeen, kun viikonloppuna täällä myrskysi niin kovasti, että satokasvit kokivat kovia pelloillaan. Mutta ei se mitään, silläkin aikaa kun maali kuivuu ja mansikat kypsyy, me Annan kanssa seikkaillaan ja odotellaan noususuhdannetta.

Kyllä näitä maisemia passaa katsella

Sunnuntaina ilma oli jo sen verran selkeää, että pääsimme kävelylle kansallispuistoon. Joku onnekas oli nähnyt koalan Teepuupoukamassa, mutta meillä ei ikävä kyllä ollut moinen tuuri. Ilmeisesti australian villit eläimet haluaa kiertää suomalaisen turistin kaukaa. Joka tapauksessa maisemissa oli aivan tarpeeksi ihailemista ja oli mukava samoilla raikkaassa yrttien tuoksuisessa metsässä.

Kansallispuiston rantareitillä

Kansallispuisto on paikassa nimeltä Noosa, joka on melko kallista aluetta (ei ihme niillä maisemilla). Kaupunki oli ihan sympaattinen, mutta tän alueen aussikaupungit on kyllä vähän tylsiä, ei niissä ole paljon muuta kuin pääkatu ja kauppoja sen reunalla. Kun ajattelee euroopan vanhoja kaupunkeja ja niiden sokkeloisia kujia, niin ihmettelee, miten eri käsitys ihmisillä voi olla kaupungista. Toisaalta australialaiset kaupungit ovat nuorempia, eikä niillä ole ollut aikaa sokkeloitua.

Tänään mentiin purjehtimaan ensimmäistä kertaa ikinä, mutta siitä huolimatta minä ja Anna (taitoihimme luottaen) pestauduttiin purjeveneelle "miehistöksi". Vähän arvelutti, kun on taipumusta merisairauteen, mutta onneksi matkapahoinvointilääke toimi, eikä koko reissun aikana ollut muita oireita kuin pienoinen huimaus.

Katsokaa kaikkia noita köysiä, purjehtiminen ei oo niin yksinkertaista miltä se kuulostaa

Keskiviikkoisin ja sunnuntaisin purjeveneklubi järjestää kilpapurjehduksen, jonne siis pääsee ulkopuolisetkin mukaan 10 dollarin miehistöhinnalla, joka kattaa tapaturmavakuutuksen. Miehistön tärkein tehtävä oli käsittääkseni roikkua vuoroin kummallakin reunalla tasaamassa veneen kulkua, koska tuuli mielellään kallistelee sitä. Opimme, että kilpapurjehduksessa matkustajien istumapaikalla on ratkaiseva merkitys veneen käyttäytymiseen.

Olimme satamassa hyvissä ajoin katselemassa muita merenkulkijoita. Purjeveneily ei ole tyhjätaskujen harrastus, joten oli todella mahtava kokemus päästä katsomaan, miten hyvätuloiset elävät :) Lienee laivamme kippari David ollut onnesta soikeana, kun sai niskoilleen kaksi ulkomaalaista tyttöä, joilla ei ole ollenkaan purjehduskokemusta. Hän kuitenkin nieli mahdollisen pettymyksensä, ja onneksi samaan seurueeseen liittyi myös kaksi miestä, jotka olivat tutumpia purjeveneiden kanssa. Pääsimme Annan kanssa kumpikin ohjaamaan venettä. Annalta se sujui kun vanhalta tekijältä, itse olin liian pelokas tarttumaan ruoriin kunnolla. Vaikutti vähän rakettitieteeltä.

Minyman rikkaampi puoli

Loppujen lopuksi emme menneet purjehtimaan kilpaa, koska tuuli oli liian tyyntä (vatsalaukku kiittää, kun sisältö ei yrittänyt poistua väärään suuntaan), vaan ajelimme rannikon edustalla katselemassa maisemia, ja onnistuin jopa näkemään kilpikonnan. Sain tietää, että purjeveneemme kokoisella ja pienemmälläkin veneellä voi vaikka ylittää valtameren ja David olikin aiemmin purjehtinut Espanjasta Panaman kautta Australiaan, joskin venho oli ollut hieman tämänpäiväistä suurempi. Kun kysyimme, miten vene reagoi myrskysäähän, miehet vain hymähtivät ja sanoivat, että jos vene kippaa nurin, se kääntyy takaisin oikein päin. Ajattelimme, että nyt taas ulkkaria vedetään nekusta, mutta purjehdusseuralaisemme vakuuttivat, että veneet on rakennettu tätäkin mahdollisuutta silmällä pitäen, ja veneeseen on lisätty (ymmärtääkseni) ekstrapainoa, joka pitää huolen oikein päin kääntymisestä.

Meriliikenneviestintää 

Reissu oli todella onnistunut ja kippari ainakin yritti opettaa meille perustietoja purjehtimisesta. Saimme kutsun tulla purjehtimaan myös sunnuntaina, mutta valitettavasti suuntana oli taas Brisbane, joten uusintayritys jää seuraavaan kertaan. Toivottavasti päästään kuitenkin vielä toistekin veneilemään matkan aikana. :)