Sovinto menneisyyden kanssa

Gdanks. -7 astetta pakkasta, ilmassa leijuu hieman kirpeä savuinen haju, jonka pahoin pelkään johtuvan kivihiilen poltosta. Kello on aikaisin aamulla ja mietin, mitä teen kaupungissa, jonne en suunnitellut palaavani ensimmäiseen kymmeneen vuoteen lähdön jälkeen. Ai niin, se pankkitilin sulkeminen. Ei kun siis sarvesta härkää ja Polski Bankin juttusille Olen valmistautunut kaikkeen, koska niin kuuluu olla. On passia ja tilisopimusta jne, ja olen henkisesti valmistautunut myös maksamaan tilinhoitomaksut, tilini kun on tuottanut miinusta kesästä alkaen (koska zlotyt on loppu). Pankin täti puhuu englantia ja sulkee tilini, eikä minun tarvitse raottaa lompakkoani ja maksaa vanhoja velkoja pankkiin. Puola päätti kerrankin kohdella hyvin entistä asukasta.

Puola on kehittynyt paljon viime vuosina, joskaan neuvostohistoria ei ole koskaan kovin kaukana

Lähdin Puolasta elokuussa väsyneenä, stressaantuneena, elämääni ja omaan itseeni täysin kyllästyneenä. Ajattelin sillon, että en jaksa tätä maata, jossa kaikki on niin hankalaa ja asiat ei vaan ota onnistukaseen. Nyt loman aikana tulin siihen tulokseen, että suurin osa tuosta tyytymättömyydestä johtui kuitenkin silloisesta työpaikasta ongelmineen, eikä niinkään Puolasta, (vaikka onhan se kyllä haastava maa asua.) Suurin epäkohta kuitenkin lienee ollut se, että stressin takia aloin ajatella ja käyttäytyä ja lopulta myös olla kuin ihminen, jollainen en ole. Joten lomailu entisessä kotimaassa oli silmiä avaava kokemus, ja päätin kirjoittaa erilaisen postauksen Puolasta.

Paluumatkani siis jatkui lentokentältä Wrzeszcziin (enkä mene vannomaan, että tuossa on kaikki konsonantit kohdallaan), Gdanskin nykyisin suht muodikkaaseen kaupunginosaan, jossa vielä muutama vuosi takaperin (tarinan mukaan) autot roihusivat öisin. Nykyisin Wrzeszczistä löytyy esim aivan mahtava vegaaniravintola nimeltä Avokado, jossa saa noin viiteen euroon terveellistä ja maukasta ruokaa. Vaikka vegaanisia tuotteita saattaa olla ja onkin melko vaikeaa löytää, kasvis- ja vegaaniruokaa tarjoilevia ravintoloita on mielestäni ihan kivasti. Ainakin enemmän kuin täällä nykyisessä kotimaassani Irlannissa :D Niin, ja onhan Avokadon lisäksi tässä samaisessa kaupunginosassa Galeria Baltycka, jossa voi kuluttaa aikaa ja rahaa siinä suhteessa, kumpaa sattuu kulloinkin enemmän olemaan. Ja ostaristahan löytyy kaikkea Tommy Hilfigeristä H&M:ään. että hintatasokin on vapaasti valittavissa. Enkä todellakaan ala arvailla, mahtaako Tomppa olla halvempaa Puolassa, koska kroonisesti rahattomana ihmisenä pysyn poissa hintavien kiusausten ulottuvilta.

Täytetty munakoiso Avokadon keittiöstä

Sitten meillä Gdanskissa on myös meri. Siitä olen aiemminkin tuhertanut täällä blogissa, ja meri olikin yksi niistä kohteista, jotka ehdottomasti halusin nähdä reissuni aikana. Siispä samoilin yhden lomapäivän Sopotista Gdanskiin rantakatua pitkin ja muistelin kaikkia niitä iltoja, jolloin istuin siellä yksin tai yhdessä miettimässä elämää, tulevaisuutta, kaikkea maan ja taivaan väliltä.

Sopotin ja Gdanskin rajalla

Rantakatu tuli Gdankissa asuessa hyvin tutuksi, koska kaverin kanssa lenkkeilimme siellä lähes päivittäin, asuimmehan noin vartin kävelymatkan päässä rannasta, Tässä entisessä kotikaupungissa tuli ulkoiltua ja liikuttua paljon enemmän kuin nykyään, ja sitähän oli oikein hoikka tyttö Puolasta lähtiessä. Huom. OLI,

Entinen kotini Jagiellonska 10

Ajan muotiväri oli harmaa- rumia harmaita betonitaloja maalataan onneksi iloisemmilla väreillä, ja lähes joka korttelissa on jokin julkisivun kohennushanke menossa

Lähes haikeana patikoin entisen kotitaloni ohi. Neuvostoajoilta peräisin oleva talo ei kilpaile komeudellaan enää nykypäivänä, mutta asunto oli hyvällä paikalla ja edullinen. Aikanaan näitä massiivisia taloja on rakennettu toki siksi, että silloiseen ideologiaan kuului suuruus ja mahtavuus, ja myös siksi, että asunnoista oli kuulemma huutava pula, kun maalta vyöryttiin kaupunkiin töihin. Asuntoni oli sisältä lähes pelkkää betonia ja joka paikka oli vähän rempallaan, mutta siinä oli tiettyä menneen maailman charmia. 

Vaikka betonimökäleestä saakin kämpän vuokrattua joutumatta vararikkoon, asian laita on aivan toisin näiden Sopotin rannan kartanoiden kanssa, joita ei varmaan taskurahoilla vuokrata

Vanhassa kaupungissa kävin verestämässä joulumarkkinamuistoja puolisen tuntia. Meneillään oli mielenosoitus perustuslain muutoksen (!) tiimoilta, asiasta mitään sen kummemmin ymmärtämättä en nyt ala kertomaan epätosia tarinoita tämän hetken politiikasta, mutta ihmiset olivat tunteella mukana tuomassa mielipidettään esille.

Mielenosoitus 

Enkä muuten koskaan uskonut kaipaavani puolalaiseen supermarkettiin tungeksimaan ihmisten kanssa, jotka eivät osaa jonottaa (kuten kaverini asian ilmaisi, Puolassa ennemmin rivitetään ja se menee kassalle seuraavana, joka ensin ehtii), mutta niin siinä vain kävi, että suurella haikeudella samoilin Biedronkan ja E-Leclercin käytävillä. Aikanaan ärsytti se, ettei muka osannut lukea purnukoiden etikettejä, mutta nyt kävi ilmi, että aika hyvin sitä on selvinnyt, kun vieläkin muistaa tyypillisimpien ruokatarvikkeiden nimet ja paketin perusteella päättelee loput. Kaiken kaikkiaan reissu oli tosi mahtava ja lomalla kerkesi kaiesta säntäilystä huolimatta myös rauhoittua ja tavata ystäviä. Ihmisiä tulee aina eniten ikävä kun vaihtaa maisemaa. Ja aivan varmasti reissaan vielä uudelleen Puolaan, kunhan vaan eka lakkaan köyhtymästä joskus.

Sitten vielä tiedoksi, että Sopotin mololta ei ole soveliasta hypätä mereen

Vanhan kaupungin joulutunnelmaa muutama tunti paikalla olleen mielenosoituksen jälkeen