Kieli vie Kiovaan asti- tai Varsovaan, jos ei ymmärrä kuulutuksia rautatieasemalla

Muistatko sen tunteen, kun opit viimeinkin lukemaan? Kun kirjaimista tuli sanoja ja sanoista lauseita? Kun viimeinkin itse ymmärsit, mitä kieltotauluissa, ohjetauluissa sun muissa plakaateissa luki? Parastahan lukutaidossa ei suinkaan ole se, että kun se on kerran saavutettu, se on ja pysyy. Parasta on se, että sen erityisen pörheän onnistumisen tunteen voi kokea uudestaan ja uudestaan. Sen kun vaan alkaa opiskella uutta kieltä. Ei riitä se, että opettelee kirjaimet uudelleen, kaupan päälle saa opetella vielä sanatkin! "Lukeminen helppo, ymmärrys vaikea."

Hetkellisen heikkouden vallassa päätin opetella taas kerran lukemaan, eli siis alkaa opiskella puolan kieltä. Edes sen verran, että osaan lukea sitten ruokalistan, vaikken veroviraston roskapostista koskaan mitään ymmärtäisikään. Tämän uskomattoman optimistisen toiveen esitin siis ennen kuin olin tutustunut puolan kieleen ollenkaan. Tutustumisen jälkeen optimistisin ennuste on se, että viidessä vuodessa opin laskemaan kymmeneen ja ehkä sen jälkeen varovasti saattaisi olla mahdollista ehkä alkaa vähän harkita perustervehdysten opettelua.

Puola kuuluu slaavilaisiin kieliin, ja aiemmin olen tutustunut siihen porukkaan vääntämällä kolmen kurssin verran kättä venäjän kanssa. Koska arvosanat ajautuivat laskusuhdanteeseen, päätin unohtaa koko jutun. Ja juuri kun olin ammattiin valmistuttuani onnellisesi tuudittautunut siihen uskoon, etten enää joudu vaivaamaan päätäni uuden kielen opiskelulla, ajauduin nousuveden mukana Itämeren vastakkaiselle rannalle ja löysin itseni maasta, jossa voi missata junansa kun kuulutus tulee vain paikallisella kielellä, jota ei ymmärrä.

Ensi viikolla kaikki tähän mennessä opittu joutuukin sitten tosi kovaan testiin, kun menemme kahvilaan kohtalotovereiden kanssa. Toiveissa olisi saada kahvia ja kakkua, mutta jos se pitää puolaksi tilata niin täytynee tyytyä pelkkään kahviin. Katsotaan sitä kakkuasiaa uudelleen joulun tienoilla. XD

• "Kieli vie Kiovaan asti" on venäläinen sananlasku