Kuka nyt ei Cairnsiä rakastaisi

Tänä aamuna kello soi seitsemältä- kyllä, seitsemältä, enkä ollut edes menossa mihinkään tärkeään paikkaan. Australia on tehnyt minusta aamuihmisen. Halusin herätä ajoissa fiilistelemään taas uutta Australian trooppisen pohjoisen mahtavaa päivää, ja tämä päivä todellakin on ollut mahtava. Mikä sitten on niin kivaa täällä 1876 perustetussa kaupungissa, joka alunperin toimi kullan vientisatamana ja muodostui pääasiassa mangrovesuosta? Noh, antakaas kun selitän..

Ensimmäinen ajatukseni oli mennä työnvälitysfirmoihin kyselemään duunia, mutta kun ensimmäisen löytämäni paikan ovessa oli tylysti mutta ystävällisesti "ei työtä reppureissaajille", päätin muuttaa suunnitelmaa. Aamulenkillä oli jo  käyty ja ajattelin etsiskellä kirppareita, koska niitä kierrellessä tekee joskus uskomattomia löytöjä. Niin tälläkin kertaa, mutta löytö ei varsinaisesti ollut kirpparilöytö Löysin ruokatorin!

Rusty's ruokamarkkinat

Ruokatorille astellessa olin hetken huolissani terveydentilastani, sillä kuvittelin hallusinoivani. Mutta kyllä se oli totista totta, avokadoja sai 5 kahdella dollarilla!!! Vertaapas sitä Wooliksen 2,7 dollaria kappale-hinnoittelupolitiikkaan. Saattaa toki olla, että olen suuren avokadoruokahuijauksen uhri ja kyseessä on joku halvempi aines, joka vaan näyttää avokadolta, mutta niin kauan kuin tätä ei voida toteen näyttää, olen onnellinen avokadojen suurkuluttaja. Tekisi mieleni vallan pyöräyttää jokunen avokadosushirulla. Wooliksessa sieluttomaan hintaan tarjolla olevat Granny Smith-omenat olivat 2.5 kilo, joten piti niitäkin hamstrata muutama mukaan.




Seuraavaksi jalat veivät kohti aasialaisten elintarvikkeiden kauppaa, jossa olen ennenin kuluttanut loputtoman paljon aikaa paketteja hypistellessä ja entisen elämän makuja nostalgian merkeissä muistellessa. Mukaan tarttui korealaista maissiteetä, jota ensin inhosin, mutta joka nyt toi elävästi mieleen Chung-Angin asuntolan 14. kerroksen kolkossa oleskelutilassa vietetyt iltateehetket. Aika netinen ei koskaan enää palaa huoh. Maissiteen jälkeen käsi nappasi minulta lupaa kysymättä vietnamilaista "grass jelly" juomaa (siis se on jostain kasvista tehtyä hyytelöä, tarkemmin en osaa selittää). Mukana tuli myös notalgisia muistoja ruohohyytelön ja kookoskerman ahmimisesta. Rakastan vietnamilaisia herkkuja, vielä kun jostain löytäisin paputahnakeksejä, niin ruokataivas olisi siinä.

Tämän päivän ilonaiheet

Päivän kruunasi kirjastossa kirjoja pläräämällä vietetty parituntinen. Olen kohta lukenut loppuun englannin kehityksesta kertovan kirjan, ollaan jo nykyenglannissa menossa. Huomenna menen uudelleen sinne ja olen pidempään. Kirjasto on niin ihanan rauhallinen paikka tämän kuplivan hostellin jälkeen. Ainoa huono puoli on yliaktiivinen ilmastointi, varpaita paleltaa ja kurkkua särkee, mutta mitäs siitä, kun vaan saa hautautua kirjojen ihmeelliseen maailmaan.

Huomenna meinasin mennä kaupungin tarjoamaan ilmaiseen aamujoogaan, jos vaan saan selkäni irroteltua sängystä hyvän matkaa ennen seitsemää. Ei pitäisi tuottaa ongelmaa, sillä olen viimeiset kaksi viikkoa mennyt seitsemään töihin. Kyllä, Cairnsia on pakko rakastaa. Ehkä se ei ole maailman mittapuulla kovin suuri kaupunki, mutta täällä on kaikki tarvittava ja juuri tällä hetkellä olen tavattoman onnellinen, kun voin olla täällä.