Roinan haalimisesta

En välttynyt siltä sittenkään, nimittäin sukuni roinankeruugeeniltä. Heti, kun tunnen vähän asettuneeni aloilleni edes viikoksi, roinageei aktivoituu. Huomasin sen kauhukseni tänä aamuna, kun löysin keittiöstä hylätyn kylmälaukun, jossa oli lappu "saa ottaa". No minähän tietenki otin, ja vein mennessäni suurimman osan syömäkelpoisesta sisällöstäkin. Apua, täällä hostellissa tuntee olevansa kuin korppikotka haaskan äärellä, koko ajan väijymässä tilaisuutta viedä jonkun toisen hylkäämää tavaraa.

Olen yrittänyt vältellä roinan keruuta siitä asti, kun aloin matkustella, mutta minulla on metsästäjä-keräilijän vietti, joka kuin itsestään johtaa ihmisparan kokoamaan kaikenlaista, koska "sitä voi joskus tarvita". Ja lainaan tuossa useampaa kuin yhtä sukulaistani. 

Perustelen ilmaishankintani sillä, että  kun jotain ilmaiseksi saa, niin pitää ottaa. Toisekseen en omista tällä hetkellä paljon muuta kuin matkalaukullisen vaatteita ja käyttötavaraa. Kalliissa Australiassa pitää ajatella nenäänsä pidemmälle ja kerätä varastoja pahan päivän varalle. Tiedä vaikka möisin kylmälaukun muutamalla dollarilla tässä..

Mutta kun aloin vakavissani miettiä, pitäisikö kahvia sisältänyt minigrip-pussi pestä ja uusiokäyttää johonkin muuhun tarkoitukseen, alettiin olla siinä pisteessä, missä lääkityksen tarkastaminen on paikallaan. Samaan kategoriaan kuuluu tyhjän, lasisen pikakahvipurkin säilyttäminen. Meillä oli purkki päivän pari Airlie Beachilla, ennen kuin heitimme sen turhana pois. Tätä haaskausta seuraavana päivänä löysimme rikkinäisen paketin pesupulveria ilmaishyllyltä ja voiveroitimme yhteen ääneen "oispa nyt se lasinen kahvipurkki!" Mutta ei se mitään, tyhjä kvinoapussi on nykyään pesupulveripussi, ja se painaa vähemmän kuin kahvipurkki. 

Sitten aloin kerätä kirjoja, vanha helmasynti, joka on kestänyt koko elämän ajan. No mitäs ihmiset menee ja jättää niitä tuonne "saa ottaa"-osastolle. Nyt on jo kolme kirjaa tarrttunut matkaan ja pahoin pelkään, ettei se siihen jää. Ei sillä, että haluaisin edes välttämättä lukea ne, mutta kun en osaa sanoa kirjoille ei. Tiedäthän, miten ne surkeana ruikuttaa siellä "älä jätä minua tänne, minä haluan sun mukaan".

Ikävä juttu tässä haalimisessa on se, että kaikki, mitä nyt omistan, ei enää mahdukaan matkalaukkuun, eli jotain pitää kohta karsia pois. Kyselin lentoja Brisbaneen ja kysyin, ottaako mikään lentoyhtiö 30 kilon matkalaukkua. 

"30 kiloa, älä naurata", oli myyjäheppulin (joka oli muuten asunut Suomessa ja osasi kysyä multa suomeksi, mistä oon kotoisin) lyhyt ja ytimekäs vastaus. Vähän mietittyään hän kuitenkin vaihtoi kantaa ja sanoi "tai voit kokeilla Jet Staria, ne saattaa hyväksyä 30 kiloa". Nähtäväksi jää.