Ax to grind

We came back to Airlie Beach yesterday because the place where we volunteered was insufferable. The rumor has it that the world is full of assholes so it's no wonder if you meet one. The dude seemed nice and friendly but in a couple of days we noticed that he's full of shit. He kept complaining about everything we did (well, I'm used to it) and shouted at us, his face red as a beetroot. Seriously, how is it possible to shovel gravel in a wrong way?

There are people out there who thing that nothing's good enough for them, they can't delegate and they het stressed, grumpy and irritable and take it out on everyone around them. I suppose it's tough getting old and weak especially for men. He probably hated seeing young girls being stronger and faster than he is. Makes men feel less manly, eh?  For the entire unlucky week we spent there, he kept repeating how no one can do things better than he can, not the lawyers, not the gardeners, not the doctors, absolutely no one is as bright as he is. Most likely he did his own heart bypass surgery because he is best man for every job.

At some point the dick told us that once he almost died after eating something slightly poisonous, and his girlfriend of that time sat next to him and laughed. I was horrified to think someone would be so callous but as time passed I started to sympathize the girl and totally understood her sentiment. We started to suspect that the various accident that had happened to him in the past we no accidents at all but well staged attempts on his life arranged by the unfortunate people around him. Actually, it would make a great Agatha Christie style novel. Who murdered the man everyone hated?

We tolerated the dickhead, his insults, mean snubs and abusive language for a week, had enough and decided to hit the road again. During our time at the hellhole we heard several times an hour how stupid and useless scum we are. (And still I'm quite sure weeding is not a highly specialized job. By any standard we did it just fine).

The last morning on the farm I said to Anna that someone should hit the asshole with an ax. Anna thought it a crappy idea as our perfect hos would probably return from the death to tell me I was holding the ax wrong. Later that morning I saw a study looking lovely ax lying in the garden and thought that it might be a sign from above. However, I decided to pass the tempting opportunity, you never know, a stupid little girl like myself might have hit him with the poll and he could have survived with a concussion only.

Feeling pissed? Ice cream and banana will help

The experience was educating. We now know what happens to people when they shut themselves outside of the society and work alone too much. It's easy to start thinking they are better than anyone else, the kings in their private kingdoms where they can do and say anything they feel like doing and saying. We decided we are so not going again to work on a farm. It could be that all the farmers here are more or less wacky and they can't even blame it on centuries of inbreeding!

The prick seemed a bit surprised when we told him we are going. You see, he thinks his place is a paradise and we should have been thankful to be staying there.

Kirveelle töitä

Tultiin eilen Annan kanssa takaisin Airlie Beachille, koska se paikka, johon mentiin vapaaehtoistöihin oli aivan karsea. Maailma on täynnä kusipäitä, joten ei ihme, jos sattuu kohdalle, sanoo vanha sananlasku. Ukko vaikutti ihan mukavalta muutaman ensimmäisen päivän ajan, mutta se oli vain harhaa. Joka hommasta tuli vaan haukut (no siihen on onneksi tottunut) ja joka pikku asiasta tämä kyrpä huusi meille naama punaisena. Siis miten voi soraa lapioida kasaan väärin?

On ihmisiä joille mikään ei ole tarpeeksi hyvä, joiden pitää tehdä kaikki aina itse ja sitten stressaantua ja väsyä ja olla pahalla päällä ja purkaa se muihin. Ilmeisesti ikääntyville ukoille on kova pala se, jos nuoret tytöt alkaa olla nopeampia ja vahvempia työntekijöitä. Se käy miehuuden päälle nääs. Koko viikon ajan ukko valitti siitä, miten kukaan ei osaa tehdä asioita paremmin kuin hän itse, ei lakimiehet, ei lääkärit, ei puutarhurit, ei siis kukaan. Varmaan häiskä teki itse oman ohitusleikkauksensakin.

Jossain vaiheessa ukko sanoi, että oli meinannut kerran kuolla ja silloinen tyttöystävä oli katsellut vieressä ja nauranut. Kauhistelin asiaa, mutta myöhemmin aloin ymmärtää sitä naista aina vain paremmin. Aloimme myös epäillä, että onnettomuudet, joita hänelle oli sattunut aiemmin, eivät ehkä kuitenkaan olleet onnettomuuksia, vaan kanssaihmisten hienosti lavastamia tappoyrityksiä. Aiheesta saisi Agatha Christien henkeen hienon murhamysteerin. Kuka tappoi miehen, jota kaikki vihasivat?

Joka tapauksessa kuunneltiin viikko tämän mulkun vittuilua ja kärttyämistä, asiattomia kommentteja ja jatkuvaa valitusta kaikesta, kunnes mitta tuli täyteen ja päätimme jälleen kerran pakata laukut ja lähteä tien päälle. Sinä aikana kuulimme useamman kerran tunnissa, kuinka typeriä, uusavuttomia ja huonoja ihmisiä me olemme. (Edelleen väitän, että rikkaruohojen kitkeminen ei varsinaisesti ole erityisosaamista vaativa homma, että eiköhän se mennyt ihan muun maailman standardien mukaan.)

Viimeisenä aamuna farmilla sanoin Annalle, että tuota tyyppiä pitäisi lyödä kirveellä. Annan mielestä idea oli surkea, koska perfektionistinen isäntämme todennäköisesti nousisi kuolleista kertomaan minulle, että pidin kirvestä väärin. Kun sitten näin painavan ja terävän näköisen kirveen työpisteellämme, kävi mielessäni, että kenties tämä on merkki ylhäältä päin, Päätin kuitenkin olla tarttumatta houkuttelevaan tilaisuuteen, mene tiedä, vaikka tällainen typerä tyttö olisi kumauttanut äijää hamarapuolella ja ukko ei olisikaan heittänyt veiviään vaan saanut pelkän aivotärähdyksen.

Vitutukseen voi syödä jäätelöä

Kokemus oli varsin opettavainen, noin ihmiselle käy jos viettää liikaa aika yksin työskennellessä. Siinä voi alkaa kuvitella olevansa muun maailman yläpuolella, oman sairaan valtakuntansa pikku kuningas, jolle kukaan ei mahda mitään. Päätimme olla menemättä enää farmeille. Saattaa hyvinkin olla, että kaikki paikalliset maanviljelijät on yhtä seinähullua porukkaa, eikä täällä ole edes tekosyynä sitä, että pikkukylien jengi on nainut omia serkkujaan viimeisen 500 vuoden ajan ja tyhmyys ja huonot geenit on päässeet tiivistymään.

Äijä vaikutti hieman hämmästyneeltä siitä, että päätimme lähteä. Hänen mielestään kun paikka oli paratiisi ja meidän olisi kuulunut olla kiitollisia siitä, että saimme olla siellä.

Into the wild

"Don't step on that poisonous frog"
"Well well, there is a venomous snake right there"
"No don't walk through the spider web"
"Look at that, the kangaroos are on the field again"
"Did you see the gecko on the window?"

Kangaroos are the most pleasant animals around here-and no, hairy ugly spiders are so not going to decorate my blog

Once again we are in the middle of the terrible Australian nature. We've been staying one week at a farm. The only truly unpleasant thing I've seen this far was a 10 centimeter spider on the shower cubicle window. Luckily it was outside but still I felt like we had a staring competition while I tried to wash myself. Anna removed the spider in the evening with a broom but I'm still afraid the damn thing is going to re-appear next week, if for nothing else but to seek revenge for his bad treatment.

Trying to keep fit is easy, just walk up and down the hills

We asked our boss how we'll recognize a venomous snake and he said "well, if you see a snake it's venomous". Spiders apparently aren't but I still think the world would be a much nicer place without them.

Despite all our promises to ourselves, we are back to weeding and mulching. It seems like these gardening jobs are following us everywhere. Anyways, I though to write about our free time. Now when we only work some 5-6 hours a day we have a lot of free time to concentrate on what's important. In the middle of nowhere it might seem to be difficult to find something to do but actually it isn't.

Clear sky on a winter day

First of all I have time for the blog, as long as I've got something to write about and am feeling motivated about it. The days are all similar here so there's nothing much to write about, though.. We go for walks and are planning to add yoga to our schedule sometime soon. And finally I've got all the time I need for reading books and studying languages. We bought an interesting book at the Saturday market. If we return it within 6 months, we'll get some of our initial investment (5 dollars) back.

I'm planning my first book "Anna and the sugar cane" Loosely based on the old story Jack and the beanstalk. 

I'm planning to write a book but at the moment I'm absolutely too lazy to take the project seriously. Lucky me for having 10 more months left in Australia.I might surprise myself and actually get it all on the paper. But at the moment I'm just too happy to enjoy the idleness of my Australian life, because I'm not likely to apply for the second year visa (I might write about this later on) . Anyway time flies even if you've got little to do and we are tired in the evening even if we didn't do anything. Falling asleep is easy when a choir poisonous frogs and grasshoppers is singing a lullaby.

Sun sets, nocturnal creatures crawl out of their nests and the girls go to sleep

(Kamalan) luonnon helmassa

"Hei älä astu tuon myrkkykonnan päälle"
"Oho tuollahan on joku myrkkykäärme."
"Varo tuon hämähäkin verkkoa."
"Kengurut on näköjään tulleet taas syömään ruohoa naapurin tontille."
"Jaa meillä on näköjään gekko ikkunassa."

Kengurut ovat kohtaamistamme eläimistä miellyttävimpiä- joo ei, karvajalkahämähäkki ei pääse blogiani somentamaan

Ollaan siis jälleen kerran keskellä Australian kamalaa luontoa ja oltu nyt noin viikko farmilla. Ainoa todella epämiellyttävä kohtaaminen villieläinten kanssa oli päivä, jolloin löysin noin 10-senttisen hämähäkin suihkun ikkunasta. Se oli onneksi ulkopuolella, mutta suihkussa käyminen meni molemminpuolisen kyräilyn merkeissä ja illalla Anna poisti hämähäkin ikkunasta harjanvarrella kopauttamalla. Pahin pelkon on, että se kaivautuu vielä taloon jotain muuta kautta, jos ei muuta niin kostoksi osakseen tulleesta kohtelusta.

Tätä mäkeä punnertaessa kasvaa kunto

Kysyimme pomoltamme, miten tiedämme, mitkä käärmeet on myrkyllisiä, ja vastaus oli, että jos näemme käärmeen, niin se on myrkyllinen. Hämähäkit tällä alueella sen sijaan eivät ole. Ne ovat vaan isoja ja iljettäviä ja maailma olisi paljon parempi paikka ilman niitä.

Kaikista lupauksista ja uhkauksista huolimatta olemme muuten taas vanhan tutun kitkemisen parissa. Se vainoaa meitä joka paikkaan. Levitämme myös katetta puutarhaan estämään rikkaruohojen kasvua, joten työn kuva on pysynyt entisellään, eikä siitä sen enempää. Ajattelin kirjoitella vähän siitä, miten vapaa-aika kuluu täällä keskellä maaseutua, kun tekee vain puolikasta päivää.

Pala taivasta

Ensinnäkin on aikaa kirjoittaa tätä blogia. Kunhan vaan motivaatiota riittää ja juttua. Täällä päivät on aika tapahtumaköyhiä, joten uutta tarinaa ei synny sitä mukaa, kun entisen saa valmiiksi. Käymme kävelyllä ja kävimme Airlie Beachilla uimassakin. Aiomme jossain vaiheessa alkaa ujuttaa joogaa päiväjärjestykseemme. On myös aikaa lukea kirjoja ja opiskella kieliä. Ostimme Annan kanssa puoliksi kirjan markkinoilta. Saamme osan rahasta takaisin, jos palautamme kirjan puolen vuoden sisällä. Kätevää.

Jos alan kirjoittaa kirjaa, niin taidankin vaan muokata vanhaa satua Jaakko ja pavunvarsi. Uusi nimi on Anna ja sokeriruoko. 

Olen alkanut itsekin suunnitella kirjan kirjoittamista. Ajatuksia olisi, mutta olen tällä hetkellä liian laiska aloittamaan projektia tosissani.Viisumia on vielä 10 kuukautta jäljellä, joten ei tiedä, mitä vielä saa aikaan. Tällä hetkellä aion vain nauttia vapaa-ajasta ja ajasta täällä Australiassa, sillä en aio hakea toisen vuoden viisumia (ehkä joskus tälle aiheelle oma postaus, ei siit nyt sen enempää). Joka tapauksessa aika kuluu todella hyvin ilman 8 tunnin työpäiviäkin, ja illalla uni maistaa paremmin kuin hyvin. Myrkkykonnien ja heinäsirkkojen kuoro laulaa meille tuutulaulua.

Aurinko painuu mailleen ja tytöt nukkumaan

Backpacker cuisine

Food is trendy. Actually, food, fitness and losing weight. If you have the luxury of owning a TV, you'll soon notice that every second show is a cooking show and every second is biggest loser or some other show encouraging people to lose extra pounds. Every self respecting blogger is blogging about food, fitness and exercising (or traveling). I try my best not to be a part of the mainstream but as I already failed this attempt by starting a travel blog, I might as well go all the way and write a little something about food. Everybody has to eat, after all.

So this is a post about food. First of all, I'll need to warn you once again. The topic doesn't interest me in the slightest, I'm a terrible cook and the result of hours and hours in the kitchen is mediocre at the best. Despite all that, I still cook my own meals, at least I'll know what's in it. Traveling and living in hostels makes cooking even less tempting. You don't always have a clean kitchen and you can't carry 100 different kind of spices with you, and most of the kitchen equipment are broken. What's the secret of successfully making something more complicated than a sandwich is the world of scratched teflon pans, burnt pots and chipped tableware?

Surprisingly enough the week we have spent in Airlie has been full of extremely tasty meals. Once we stopped counting every cent and started investing an extra dollar or two in food supplies and googled some fool proof recipes, the result improved by 100% and we are eating something else than chopped this and that with cooked rice.

Here is a compilation of some of the meals in our cook book that cost less than 5 dollars per 2 servings. We also had some luck once again. an Australian family heading back to south left us crackers, peanut butter, quinoa etc. There's also a free self  in the kitchen, containing some spices like salt and pepper, and occasionally also pasta and rice. Quick sell deals at Woolworths are the new source of inspiration as we try to figure out how to prepare a selection of miscellaneous ingredients.

Anyway, finally, let me introduce some recipes have tried this far. Let's start with the Australian breakfast. We usually eat oatmeal. OK, might sound a bit boring but oatmeal is actually very versatile. Some salt, yogurt, peanut butter and banana on top. Absolutely delicious. What's even better is that oatmeal costs $ 1,19 and one package is enough to keep us fed for about 5 days. Plus it's healthy, it contains vital amino acids, vitamin b, it helps to control blood sugar and it's good for digestion ad well. Don't waste any more time, start eating oatmeal for breakfast already tomorrow!

Improved version of oatmeal

For lunch we usually have pasta with some sauce. Yes, you don't hve to have tomatoes and minced meat sauce every time, be brave, try new things. First we tried pasta with coconut milk, green beans, mushrooms and capsicum. That's pretty much everything they give almost for free at the supermarket. We added some Greek spices we bought earlier, so yummy. What a pity I never took a picture of the meal but maybe next time. Next pasta sauce was slightly different. We bought coconut milk, lentils, diced tomatoes in a can and mushrooms, of course. According to our calculation, one portion of this sauce costs around 1,5 dollars. Lentils are by the way one of the best things that are relatively cheap. They contains proteins and fibre, plus they are filling.

Gluten free pasta, lentils, tomatoes, coconut creams and mushrooms

The all time favorite is a soup mix we found. I call it the Australian buckwheat (buckwheat was such a typical thing to eat in Poland, this mix replaces it here in Australia) The mix contains barley, lentils and green peas, and it costs 1.7 dollars. One soup mix gives 6-8 portions. I admit the soups doesn't look delicious at all but looks can be deceptive. We usually add celery, carrot or whatever is cheap at Woolworths. (I even got celery for free at Woolworths because cashier couldn't find the price for celery and just threw it in my shopping back without scanning it with the machine).

Soup mix, carrots, cilantro

Lastly, tabouleh. We succeeded in exceeding all the expectations. Tabouleh contained quinoa, cucumber, tomatoes, red onion, garlic, salt, pepper and cilantro. The Australian family mentioned above also left me some feta cheese that I mixed in the salad. Fresh veggies are so expensive in Australia. Tomatoes are over 6 dollars a kilo and typically they are raw. We found some ripe and perfect tomatoes at the local farmer's market. They weren't that much cheaper but quality was so much better. BTW Woolworths also sells abnormal looking veggies and fruits at a lower price. We got a cucumber too thin to be a proper cucumber for 1.8 dollars!

The wnner in our masterchef- tabouleh

As I already mentioned, cooking's not really my thing so I'm not going to even try to write down the recipes for these things- It's pretty much just a tin of this a can of that If you wish to try them, just buy one unit of each ingredient and use your imagination, that's what we do all the time.

Reppureissaajan keittokirja

Ruoka on muotia. Ruoka ja laihduttaminen. Katso vaikka tv:tä, joka toinen ohjelma on ruokaohjelma, ja joka toinen on laihdutusohjelma. Jokainen itseään kunnioittava bloggaaja bloggaa ruuasta tai kuntoilusta (tai sitten matkustamisesta). Yritän parhaani mukaan olla kuulumatta valtavirtaan, mutta kun kerran homma meni pipariksi siinä, kun aloin kirjoittaa matkustamisesta, niin jatketaan nyt sitten ja kirjoitetaan vähän ruuasta. Kaikkien pitää kuitenkin syödä.

Tämä postaus siis kertoo ruuasta. Täytyy varmaan ensinnä sanoa, että aihe ei kiinnosta minua pätkän vertaa, inhoan kokkaamista sydämeni pohjasta ja tulos on aina korkeintaan keskinkertaista. Silti teen omat evääni sinnikkäästi, sillä sitten ainakin tiedän, mitä syön. Matkalla ollessa ruuan laitto kiinnostaa kenties vielä vähemmän, ei ole omaa keittiötä, ei juuri mitään mausteita ja välineet on poikkeuksetta pilalla. Kuinka sitten saada aikaan enemmän kuin täytetty sämpylä teflonittomien teflonkattiloiden, palaneiden pannujen ja lohkoreunaisten astioiden maailmassa?

Yllättävää kyllä Airlie Beach-viikko on ollut ruuan suhteen täynnä iloisia onnistumisia. Kun lakkasimme laskemasta senttejä neuroottisen tarkasti, huomasimme, että panostamalla pari dollaria enemmän aterioihin ja kaivelemalla oman mielikuvituksen lisäksi myös internetin reseptivarastoja lopputulos paranee 100% ja syömme muutakin kuin pilkottuja ja kypsennettyjä raaka-aineita.

Tässä koosteena muutama esimerkki aterioista, joita olemme loihtineet pilkkahintaan. Meillä kävi lisäksi hyvä tuuri, kun kotiin päin suuntaava aussiperhe jätti meille näkkäreitä, kvinoaa, maapähkinävoita sun muuta. Lisäksi hostellin ilmaishyllyllä on perusmausteita ja pastaa ja riisiä. Woolworthsin eräpäivää lähestyvien tuotteiden hylly toimii innoittajana. Ostamme, mitä halvalla lähtee ja sitten mietimme, mitä siitä voisi tehdä.

Joka tapauksessa, käykäämme asiaan. Ensinnä esittelen teille aamiaisen australialaiseen tapaan. Syömme yleensä kaurapuuroa. OK, kuulostaa varmaan tylsältä, mutta kaurapuurosta saa hakkeroimalla todella maukasta. Hippunen suolaa, lusikallinen Woolworthsin alejogurttia, toinen lusikallinen taivaallista ilmaista maapähkinävoita ja koristeeksi banaani. Aivan mahtavaa. Mikä vielä parempaa, pikakaurahiutaleet maksaa $1.19, pussillinen riittää kahdelle noin viideksi päiväksi. Kaura on terveellistä, siinä on elimistölle tärkeitä aminohappoja ja b-vitamiineja, se auttaa kontrolloimaan verensokeria ja edistää ruuansulatusta. Mitä vielä aikailet, ala sinäkin napostella kaurapuuroa aamiaisella.

Hakkeroitu kaurapuuro ja aamukahvi

Lounaaksi olemme viime aikoina syöneet keittoja ja erilaisia pastakastikkeita. Kyllä, pastalle kelpaa seuraksi muukin kuin perinteinen jauheliha-tomaattikastike. Ensimmäisenä päivänä hostellissa teimme kastikkeen kookosmaitoon. Sattumiksi heittelimme vihreitä papuja, herkkusieniä ja paprikaa. Eli siis kaikkea, mitä supparista saa puoli-ilmaiseksi. Mukaan vähän aiemmin hankkimaamme kreikkalaista maustesekoitusta, ja voin vain todeta, että söisi suu, vetäisi vatsa, vaan ei kanna heikot sääret. Ikävä kyllä tästä herkusta ei ole kuvaa, mutta siitä emme lainkaan masennu, vaan jatkamme toiseen kastikkeeseen, jossa oli tomaattimurskaa, kookoskermaa, linssejä ja herkkusieniä. Laskeskelimme, että ruuan hinnaksi tuli noin 1,5 per annos. Linssit ovat muuten halpaa ja hyvää perusruokaa. Niissä on proteiineja ja ravintokuitia, ja nälkääkin pitävät todella hyvin.

Gluteenittomia makaroneja, linssejä, herkkusieniä, tomaattimurskaa ja kookoskermaa. Nam

Kestosuosikiksi on noussut soup mix, jota kutsun australialaiseksi tattariksi (Puolassa ollessa tattarista tuli perusruokaa ja nyt keittosekoitus ajaa saman asian). Keittosekoituksessa on linssejä, herneitä ja ohraa, pussukka maksaa $1.7 ja syömme siitä 3-4 kertaa. Ulkonäöllisesti keitto ei ole kovin houkutteleva, mutta täyttävä ja terveellinen. Lisäksi sekaan voi heittää esimerkiksi porkkanoita, selleriä yms vihanneksia, jotka ovat tarjouksessa. (Eka kokeiluun Woolworths tarjosi irtosellerit, kun kassa ei löytänyt niiden kilohintaa ja tuikkasi sellerinvarret ostoskassiini kuljettamatta niitä koodinlukijan kautta.) Tai jos budjettisi ei ole reppureissaajan budjetti, niin laita ihmeessä kalliimpiakin raaka-aineita.

Keittopussukan keittoa korianterilla höystettynä

Sokerina pohjalla on tabouleh-salaatti, joka onnistui yli kaikkien odotusten. Satsissa oli siis kvinoaa, valkosipulia, punasipulia, kurkkua, tomaattia, suolaa, pippuria ja oliiviöljyä. Aussiperhe jätti mulle myös fetajuustoa, jota ripottelin salaatin pinnalle. Ja menossa mukana tuore korianteri. Tuoreet tuotteet ovat Ausseissa törkeän kalliita, raa'at tomaatit maksaa yli 6 dollaria kilo. Löysimme kypsiä tomaatteja paikallisesti tuotettuja vihanneksia myyvästä kaupasta. Hinta oli hieman halvempi ja tomaatit paljon paremman näköisiä. Woolworths myy epämuodostuneita hedelmiä ja vihanneksia alennuksella, hankimme liian laihan kurkun vähän alle kahdella dollarilla.

Taivaallinen Tabouleh 

Kuten jo mainitsin, en ole kiinnostunut keittöhommista, enkä aio alkaa kehittelemään tarkkoja reseptejä näistä ruuista. Olemme tehneet kaikki ateriat "tölkki sitä, tölkki tätä"-periaatteella, joten jos reseptien kokeileminen kiinnostaa, niin suosittelen vaan ottamaan yhden kappaleen kaikkia raaka-aineita ja käyttämään omaa järkeä siitä eteenpäin.

The oldest trick in the book

WARNING: dear readers, this post might be a bit exaggerated. I did that on purpose on, it's a powerful device of expression. Please notice I'm not trying to present you the universal truth. You are clever enough to define your own truth and reality. :)

Hunting a job can be a pain in the neck, right? That's what most of our conversations are about at the moment. We have come to notice, some years ago, actually, that nothing, absolutely nothing, can guarantee a good job in today's quickly changing world. Nothing can guarantee any kind of job. Jack of all trades of the business world, i.e. people like myself are just creating unemployment statistics and figures. Institutions of higher education keep producing over educated bachelor's, master's doctor's degree holders who lack any kind of practical and employable skills. For any job opening there are 200 applicants and 200 jobs have been relocated to cheaper countries. Try to stand out from the crowd. You might as well try to win the lottery.

Speaking about winning the lottery. If I ever win it, I'll spend my life in a place like this

We have decided to try different methods of finding a job here in Australia. Back in Europe we always went through time and nerve consuming recruitment process for every job we landed. We were often thinking how other people seemed to easily find interesting and rewarding jobs and every time the answer was the good old nepotism. It's the ugly truth that the ones with right kind of relations and network get the most interesting job offers. I suppose that's how  most companies find their employees. The ones without any useful personal contacts will struggle to get even the most simple jobs and will be competing for the positions that couldn't, for some unknown reason, be filled by someone's godmother's sister's neighbor.

So we set our minds on trying to find a job by using the oldest trick in the book, networking. I have never been any goo at it, so no wonder I feel like I never hear of interesting opportunities. Speaking to strangers just terrifies me and I get all tongue tied. Makes me feel anxious and I can't figure out how to advertise myself as the best woman for the job when I don't believe in it myself. I'm ordinary. Girls like me are 13 in a dozen.

Airlie Beach 

So we have started to advertise our unemployment. It's a challenge we decided to accept little by little. First we visited every second Airlie Beach hotel, asking if they have need for workers and gave them our CVs. It's the low season at the moment, so no luck there but we got to practice. After all it wasn't that bad, speaking to people I don't know. We went deeper in to the world of contacts and dumped Mr Google as the source of information. Now we ask the local people if we need to find out something.

First we went to the local market on Saturday. We bought zucchinis and capsicums from a toothless, slightly scary man and told him we are unemployed backpackers looking for a farm job. He directed us to a certain farmer who's always looking for volunteers to help him at his place located close to Airlie Beach The man himself happened to be at the market and we got to speak to him. We are going to his place on Thursday, It's not a paid job but we won't need to pay for accommodation and food. This being the first sign that we are doing the right thing, going out and telling the willing and even the unwilling audience that we need to find a job. Well, a little luck was also involved in our getting this volunteer thing. You just need to be in the right place at the right time.

Anna is interested in working on a oyster ship. When we saw a stall selling oysters she went to ask where they get their oysters from. We learned that there are no oysters here in the north, so it's no use trying to google jobs in the oyster industry. Googling the info would have probably taken us more time than asking the oyster man.

New marina, new boats

Then we started chatting with our cleaner ladies. We heard that swimming in the ocean is safe this time of the year as there are no jellyfish. They also told us about an amazing beach nearby. Even my anti social, avoiding-all-human-contacts self has noticed that it's beneficial to step out o the comfort zone and just try to make new acquaintances. For the naturally social and talkative the achievements described above are probably things they do every day but believe me, for me it's like walking in the moon. And the entire Airlie Beach knows we are looking for a job. Someone's gotta need us at some point.

Vanha konsti on parempi kuin pussillinen uusia

VAROITUS: Rakkaat lukijat, tämä teksti on tarkoituksellisen kärjistettyä. Kärjistäminen on tekstini tehokeino, enkä esitä mielipiteitäni universaalina totuutena. Te olette niin fiksuja, että löydätte kyllä itse oman totuutenne. :)

Meillä on täällä Annan kanssa meneillään syvälliset pohdinnat työnhausta. Olemme oppineet jo joku vuosi sitten, että nykymaailmassa mikään ei takaa hyvää työpaikkaa, tai edes minkäänlaista työpaikkaa. Kaltaisiani bisnesmaailman jokapaikanhöyliä roikkuu kortistoa koristamassa todennäköisesti tuhansittain, sillä korkeakoulut syytävät ulos liikaa lukeneita, käytännön kokemusta vailla olevia kandeja, maistereita ja tohtoreita kuin liukuhihnalta. Jokaista aukeavaa työpaikkaa kohden on ainakin pari sataa hakijaa, ja ainakin pari sataa työpaikkaa on ulkoistettu halvemmille markkinoille. Yritä siinä sitten erottua joukosta. Sama kuin yrittäisi voittaa lotossa.

Lottovoitosta puheenollen, asuisin aina tällaisissa maisemissa, jos olisin miljonääri

Australiassa olemme päättäneet alkaa kokeilla erilaisia työnhakutapoja. Kotona haimme aina toimistohommaa, ja kuljimme kymmenen eri rekryportaan kautta hommaan kuin hommaan. Mietimme usein, miten ja mistä ihmiset löytävät mielenkiintoisia töitä ja joka kerta vastaus oli vanha kunnon nepotismi. Ikävä totuus on se, että melko monet maailman työpaikat jaetaan suhteiden perusteella ja suhteettomat ihmiset jäävät nuolemaan näppejään ja kilpailemaan jäljellä olevista paikoista, joihin ei jostain syystä ole löytynyt kummin kaiman siskoa työtä suorittamaan.

Päätimme siis mennä mukaan ehkä maailman vanhimpaan tapaan hakea töitä, eli tähän suhteiden luomiseen, joka ei ole minulta koskaan aiemmin onnistunut. En ole kovin hyvä verkostoitumaan, joten ei ihme, että tunnen jääväni kiinnostavista töistä paitsi. Tuntemattomille ja puolitutuille puhuminen aiheuttaa vakavaa stressiä ja ahdistusta, enkä oikein keksi, kuinka markkinoisin itseäni mahtavana tyyppinä, koska en itsekään usko olevani kovin mahtava. Olen tavallinen. Minunlaisiani tyttöjä mahtuu 13 tusinaan.

Ilta saapuu Airlie Beachille

Päätimme alkaa mainostaa työttömyyttämme. Otimme haasteen vastaan pikku hiljaa. Aluksi kävimme Airlie Beachin joka toisessa hotellissa tarjoamamssa CV:tämme. Nyt ei ole turistikausi, joten siellä ei tärpännyt, mutta saimme hyvää harjoitusta asiamme esittämisessä. Ihmisille puhuminen ei ollutkaan niin kamalaa, joten sukelsimme syvemmälle kontaktien maailmaan ja Googlen sijaan aloimme kysellä asioita oikeilta ihmisiltä. Jokuhan sen tiedon Googleenkin tuottaa.

Ensinnä menimme markkinoille ja ostimme paikallisesti tuotettuja paprikoita ja kesäkurpitsoja hampaattomalta hiukkasen pelottavan näköiseltä mieheltä. Kerroimme etsivämme töitä. Mies suositteli meille paikallista farmia, johon pääsee vapaaehtoiseksi ja työtä on tarjolla ympäri vuoden. Farmia pyörittävä mieskin sattui olemaan markkinoilla ja pääsimme juttusille. Olemme menossa kyseiselle farmille torstaina. Ei siis palkkatyötä, mutta saamme ilmaisen majoituksen ja ruokaa. Ensimmäinen osoitus siitä, että olemme todennäköisesti oikeilla jäljillä, kun jalkaudumme kertomaan kaikille halukkaille ja haluttomillekin kanssaihmisille, että etsimme töitä. Mukana oli myös tuuria, kuten sanotaan, ole oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Annaa kiinnostaa työ osterilaivalla, ja kun näimme osterikojun, Anna kävi kysymässä, mistä osterit on pyydetty. Opimme, ettei näin pohjoisessa ole ostereita, joten on turha edes alkaa googlailemaan, miten osterilaivalle pääsee töihin. Asian selvittäminen internetissä olisi todennäköisesti kestänyt kauemmin.

Uusi satama uusine laivoineen

Seuraavaksi aloimme jutella huonettamme siivoaville rouville. Saimme kuulla, että tähän aikaan vuodesta meressä on turvallista uida, koska vaarallisia meduusoja ei ole kilpailemassa samoista vesistä. Ladyt myös vinkkasivat meille aivan loistavan rannan lähimaastosta. Kyllä kannatti taas olla äänessä. Jopa ihmiskontakteja välttelevä epäsosiaalinen persoonani on alkanut nähdä turpa tuttuja tekee-ajattelun myönteiset vaikutukset. Sosiaalisille ja puheliaille ihmisille nämä pienet saavutukset saattavat olla arkipäivää, mutta uskokaa kun sanon, minulle tämä on kuin kuuhun astuminen. Sitä paitsi kohta koko Airlie Beach tietää, että etsimme töitä. ehkä joku vielä jonain päivänä tarvitsee meitä.