Kirveelle töitä

Tultiin eilen Annan kanssa takaisin Airlie Beachille, koska se paikka, johon mentiin vapaaehtoistöihin oli aivan karsea. Maailma on täynnä kusipäitä, joten ei ihme, jos sattuu kohdalle, sanoo vanha sananlasku. Ukko vaikutti ihan mukavalta muutaman ensimmäisen päivän ajan, mutta se oli vain harhaa. Joka hommasta tuli vaan haukut (no siihen on onneksi tottunut) ja joka pikku asiasta tämä kyrpä huusi meille naama punaisena. Siis miten voi soraa lapioida kasaan väärin?

On ihmisiä joille mikään ei ole tarpeeksi hyvä, joiden pitää tehdä kaikki aina itse ja sitten stressaantua ja väsyä ja olla pahalla päällä ja purkaa se muihin. Ilmeisesti ikääntyville ukoille on kova pala se, jos nuoret tytöt alkaa olla nopeampia ja vahvempia työntekijöitä. Se käy miehuuden päälle nääs. Koko viikon ajan ukko valitti siitä, miten kukaan ei osaa tehdä asioita paremmin kuin hän itse, ei lakimiehet, ei lääkärit, ei puutarhurit, ei siis kukaan. Varmaan häiskä teki itse oman ohitusleikkauksensakin.

Jossain vaiheessa ukko sanoi, että oli meinannut kerran kuolla ja silloinen tyttöystävä oli katsellut vieressä ja nauranut. Kauhistelin asiaa, mutta myöhemmin aloin ymmärtää sitä naista aina vain paremmin. Aloimme myös epäillä, että onnettomuudet, joita hänelle oli sattunut aiemmin, eivät ehkä kuitenkaan olleet onnettomuuksia, vaan kanssaihmisten hienosti lavastamia tappoyrityksiä. Aiheesta saisi Agatha Christien henkeen hienon murhamysteerin. Kuka tappoi miehen, jota kaikki vihasivat?

Joka tapauksessa kuunneltiin viikko tämän mulkun vittuilua ja kärttyämistä, asiattomia kommentteja ja jatkuvaa valitusta kaikesta, kunnes mitta tuli täyteen ja päätimme jälleen kerran pakata laukut ja lähteä tien päälle. Sinä aikana kuulimme useamman kerran tunnissa, kuinka typeriä, uusavuttomia ja huonoja ihmisiä me olemme. (Edelleen väitän, että rikkaruohojen kitkeminen ei varsinaisesti ole erityisosaamista vaativa homma, että eiköhän se mennyt ihan muun maailman standardien mukaan.)

Viimeisenä aamuna farmilla sanoin Annalle, että tuota tyyppiä pitäisi lyödä kirveellä. Annan mielestä idea oli surkea, koska perfektionistinen isäntämme todennäköisesti nousisi kuolleista kertomaan minulle, että pidin kirvestä väärin. Kun sitten näin painavan ja terävän näköisen kirveen työpisteellämme, kävi mielessäni, että kenties tämä on merkki ylhäältä päin, Päätin kuitenkin olla tarttumatta houkuttelevaan tilaisuuteen, mene tiedä, vaikka tällainen typerä tyttö olisi kumauttanut äijää hamarapuolella ja ukko ei olisikaan heittänyt veiviään vaan saanut pelkän aivotärähdyksen.

Vitutukseen voi syödä jäätelöä

Kokemus oli varsin opettavainen, noin ihmiselle käy jos viettää liikaa aika yksin työskennellessä. Siinä voi alkaa kuvitella olevansa muun maailman yläpuolella, oman sairaan valtakuntansa pikku kuningas, jolle kukaan ei mahda mitään. Päätimme olla menemättä enää farmeille. Saattaa hyvinkin olla, että kaikki paikalliset maanviljelijät on yhtä seinähullua porukkaa, eikä täällä ole edes tekosyynä sitä, että pikkukylien jengi on nainut omia serkkujaan viimeisen 500 vuoden ajan ja tyhmyys ja huonot geenit on päässeet tiivistymään.

Äijä vaikutti hieman hämmästyneeltä siitä, että päätimme lähteä. Hänen mielestään kun paikka oli paratiisi ja meidän olisi kuulunut olla kiitollisia siitä, että saimme olla siellä.