Mission Beachin mietteitä

Täällä viidakossa elämä on päivästä toiseen samanlaista, menen aamulla töihin, tuun iltapäivällä pois ja siinä välillä yritän väistellä kaikkea, mikä hyppii ja ryömii. Kirjottamisen aihetta siis ei oikein tahdo löytyä, joten en ole viitsinyt edes vaivautua yrittämään. Nyt kuitenkin ajattelin, että olisi aika tehdä taas päivitys ja kertoilla meidän elämästä ja ajatuksista täällä joogaretriitissä.

Joogaretriitti on mäen päällä. Todella korkean mäen päällä.

Oon muutamassa viime postauksessa "kritisoinut" Australiaa ja ihmetelly kaikkia niitä asioita, joita täällä tehdään mun mielestä oudosti, mutta on toki sellaisiakin asioita, jotka aussit on ymmärtäneet ja me Suomessa ja varmasti monessa muussakin paikassa vielä mietitään. Yhden niistä mainitsinkin jo viime postauksessa, eli aussien joustavan suhtautumisen ammatin vaihdokseen. Toinen asia on matkustelu.

Täällä ihmiset ovat avoimempia meidän kiertolaiselämäntapaa kohtaan kuin esimerkiksi Suomessa Suomessa ihmisillä on mielestäni edelleen melko vahvasti se käsitys, että elämä menee suoraa polkua pitkin yhdestä etapista toiseen, ja kaikki poikkeamat tästä normista laitetaan otsikon "epäonnistuminen" alle. Kun puhuimme Suomessa/ suomalaisten kanssa meidän Australia-haaveesta, aihe herätti enimmäkseen hämmästystä ja kummastusta. Miten voi olla, että lähes kolmikymppinen ihminen ei ole kiinnostunut urasta ja perheen perustamisesta? No voih, siihen minulla ei ole vastausta, mutta kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta. Onko kaikkeen pakko olla selitys?

Täällä joogapaikassa tapaa paljon erilaisia ihmisiä, ja tulin juuri lounaalta, jonka päätteeksi juttelin erään täällä majoittuvan rouvan kanssa. Hänen mukaansa australialaiset vanhemmat kannustavat lapsiaan lähtemään maailmalle ja kokeilemaan erilaisia elämäntapoja. Australiassa ei ole omituista lähteä jossain vaiheessa nuoruuttaan vuodeksi pariksi muualle päin maailmaa. Se nähdään persoona kehittävänä ja kypsyttävänä, positiivisena panostuksena omaan elämään.

Olemme tavananneet täällä paljon ihmisiä, jotka ajattelevat näin. Heitä löytyy eri ammattikunnista, eri koulutustasoilta, eri ikäryhmistä ja varmasti joka uskontokunnasta ja poliittisesta ryhmästä. Tuntuu virkistävältä olla "tavallinen", tehdä asioita, joita muutkin tekevät. Ja on kiva kuulla kannustavia kommentteja. Monet aussit ovat todenneet, että juuri niin sitä pitääkin tehdä, mitä suotta rajoittaa maailmaansa yhteen pieneen lokeroon, kun voi nähdä ja kokea niin paljon erilaisia asioita.

No niin, siinä tuli maininta yhdestä asiasta, joka mielestäni on täällä paremmin. Ihmiset ovat ymmärtäneet, että elämää voi elää usealla eri tavalla, eikä niitä tapoja tarvitse laittaa arvojärjestykseen. Voi kokeilla erilaisia asioita, välillä tulee lunta tupaan, mutta mitäs siitä? Jos ei yksi asia onnistu, niin kyllä joku seuraavista jo tärppää. Toivottavasti saan tämän mielialan mukaani täältä.

Markkinahumua

Käytiin tänään Mission Beachilla markkinoilla. Täällä ei ihan hirveesti ole tarjolla mitään vapaa-ajan tekemistä, paitsi ulkoilua ja rentoutumista, mikä ei sekään toki ole paha asia. Joka tapauksessa markkinat olivat tosi piristävät. Tapasimme myös suomalaisen pariskunnan, joka on asunut Australiassa ja lähes 50 vuotta. Jäimme vähäksi aikaa vaihtamaan kuulumisia. Tuli mieleen, että onhan Suomestakin lähdetty kautta aikojen Amerikkaan, Ruotsiin, Australiaan ja moneen muuhunkin paikkaan työn ja seikkailun perässä. Läpi historian ihmiset ovat vaeltaneet paikasta toiseen, eikä siinä ole mitään ihmeellistä.