Vanha konsti on parempi kuin pussillinen uusia

VAROITUS: Rakkaat lukijat, tämä teksti on tarkoituksellisen kärjistettyä. Kärjistäminen on tekstini tehokeino, enkä esitä mielipiteitäni universaalina totuutena. Te olette niin fiksuja, että löydätte kyllä itse oman totuutenne. :)

Meillä on täällä Annan kanssa meneillään syvälliset pohdinnat työnhausta. Olemme oppineet jo joku vuosi sitten, että nykymaailmassa mikään ei takaa hyvää työpaikkaa, tai edes minkäänlaista työpaikkaa. Kaltaisiani bisnesmaailman jokapaikanhöyliä roikkuu kortistoa koristamassa todennäköisesti tuhansittain, sillä korkeakoulut syytävät ulos liikaa lukeneita, käytännön kokemusta vailla olevia kandeja, maistereita ja tohtoreita kuin liukuhihnalta. Jokaista aukeavaa työpaikkaa kohden on ainakin pari sataa hakijaa, ja ainakin pari sataa työpaikkaa on ulkoistettu halvemmille markkinoille. Yritä siinä sitten erottua joukosta. Sama kuin yrittäisi voittaa lotossa.

Lottovoitosta puheenollen, asuisin aina tällaisissa maisemissa, jos olisin miljonääri

Australiassa olemme päättäneet alkaa kokeilla erilaisia työnhakutapoja. Kotona haimme aina toimistohommaa, ja kuljimme kymmenen eri rekryportaan kautta hommaan kuin hommaan. Mietimme usein, miten ja mistä ihmiset löytävät mielenkiintoisia töitä ja joka kerta vastaus oli vanha kunnon nepotismi. Ikävä totuus on se, että melko monet maailman työpaikat jaetaan suhteiden perusteella ja suhteettomat ihmiset jäävät nuolemaan näppejään ja kilpailemaan jäljellä olevista paikoista, joihin ei jostain syystä ole löytynyt kummin kaiman siskoa työtä suorittamaan.

Päätimme siis mennä mukaan ehkä maailman vanhimpaan tapaan hakea töitä, eli tähän suhteiden luomiseen, joka ei ole minulta koskaan aiemmin onnistunut. En ole kovin hyvä verkostoitumaan, joten ei ihme, että tunnen jääväni kiinnostavista töistä paitsi. Tuntemattomille ja puolitutuille puhuminen aiheuttaa vakavaa stressiä ja ahdistusta, enkä oikein keksi, kuinka markkinoisin itseäni mahtavana tyyppinä, koska en itsekään usko olevani kovin mahtava. Olen tavallinen. Minunlaisiani tyttöjä mahtuu 13 tusinaan.

Ilta saapuu Airlie Beachille

Päätimme alkaa mainostaa työttömyyttämme. Otimme haasteen vastaan pikku hiljaa. Aluksi kävimme Airlie Beachin joka toisessa hotellissa tarjoamamssa CV:tämme. Nyt ei ole turistikausi, joten siellä ei tärpännyt, mutta saimme hyvää harjoitusta asiamme esittämisessä. Ihmisille puhuminen ei ollutkaan niin kamalaa, joten sukelsimme syvemmälle kontaktien maailmaan ja Googlen sijaan aloimme kysellä asioita oikeilta ihmisiltä. Jokuhan sen tiedon Googleenkin tuottaa.

Ensinnä menimme markkinoille ja ostimme paikallisesti tuotettuja paprikoita ja kesäkurpitsoja hampaattomalta hiukkasen pelottavan näköiseltä mieheltä. Kerroimme etsivämme töitä. Mies suositteli meille paikallista farmia, johon pääsee vapaaehtoiseksi ja työtä on tarjolla ympäri vuoden. Farmia pyörittävä mieskin sattui olemaan markkinoilla ja pääsimme juttusille. Olemme menossa kyseiselle farmille torstaina. Ei siis palkkatyötä, mutta saamme ilmaisen majoituksen ja ruokaa. Ensimmäinen osoitus siitä, että olemme todennäköisesti oikeilla jäljillä, kun jalkaudumme kertomaan kaikille halukkaille ja haluttomillekin kanssaihmisille, että etsimme töitä. Mukana oli myös tuuria, kuten sanotaan, ole oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Annaa kiinnostaa työ osterilaivalla, ja kun näimme osterikojun, Anna kävi kysymässä, mistä osterit on pyydetty. Opimme, ettei näin pohjoisessa ole ostereita, joten on turha edes alkaa googlailemaan, miten osterilaivalle pääsee töihin. Asian selvittäminen internetissä olisi todennäköisesti kestänyt kauemmin.

Uusi satama uusine laivoineen

Seuraavaksi aloimme jutella huonettamme siivoaville rouville. Saimme kuulla, että tähän aikaan vuodesta meressä on turvallista uida, koska vaarallisia meduusoja ei ole kilpailemassa samoista vesistä. Ladyt myös vinkkasivat meille aivan loistavan rannan lähimaastosta. Kyllä kannatti taas olla äänessä. Jopa ihmiskontakteja välttelevä epäsosiaalinen persoonani on alkanut nähdä turpa tuttuja tekee-ajattelun myönteiset vaikutukset. Sosiaalisille ja puheliaille ihmisille nämä pienet saavutukset saattavat olla arkipäivää, mutta uskokaa kun sanon, minulle tämä on kuin kuuhun astuminen. Sitä paitsi kohta koko Airlie Beach tietää, että etsimme töitä. ehkä joku vielä jonain päivänä tarvitsee meitä.