Uusia kuulumisia

Blogi on ollut jonkin aikaa tauolla, koska silmäflunssa ei tahdo parantua. Meen nyt varmaan jo kohta kymmenettä kertaa silmäsairaalaan näyttämään paskasilmää ensi tiistaina ja varmaan kuulen taas, että virushan se siellä muhii. Tulehdus on kestäny jo kolme viikkoo ja olen siinä aikana kehittänyt itelleni pysyvästi näkövammaisen ihmisen identiteetin. Lääkärit tuntee mut nimeltä ja ulkonäöltä ja viimeksi kun kävin taas sairaalassa, kun silmästä tuli veristä rähmää, tohtori kysyi, että tykkäänkö jotenkin silmäsairaalasta erityisesti, kun olen niin usein siellä. Toki tykkään, on kiva, kun luomi rullataan vanutupon päälle, silmää mittaillaan ja tökitään ja ronkitaan ja kaiken päälle siihen kaadetaan ainetta, jossa tuntuu lipeän syövyttävä sivuvaikutus.

Tänä viikonloppuna meinasin reipastua ja viimeinkin varata lennot Vietnamiin. Hostellielämässä on taas uusi paska vaihe, koska saatiin huonetovereiksi pari kiimaisia vittumaisia kaneja, jotka tekee sitä mistä kanit on kuuluisia eli nai välittämättä siitä, kuka on tai ei ole huoneessa. Luulisi, että aikuisilla ihmisillä olis jonkinlainen taju siitä, mikä on sopivaa milloin ja missä, mutta tämä pariskunta on kumpikin tyhmiä kuin vasemman jalan saapas, eivätkä tajuu kyllä mitään muutakaan. Uskotteko miten ällöttävää on tulla kaupasta kotiin ja huomata, että kun huoneen jättää vartiksi tyhjilleen, niin voi varautua siihen, että kävelee sisään kakkosluokan pornoleffaan. Missä on kunnioitus muita ihmisiä kohtaan, häh? Ei ihme, ettei silmä parane, kun joutuu tuollasta paskaa näkemään. Niin sitä sanotaan, että heittäköön se ensimmäisen kiven, jolla ei ole syntiä, ja onhan mullakin syntiä, vieläpä tuossa samaisessa huoneessa tehtyä, mutta idea on siinä, ettei huonetivereiden tarvinnu katsella sitä. Ah, tunnustus on hyväksi sielulle.

Varsinainen aiheeni on se, että pääsiäispaasto on taas alkanut, siis jo tuossa joku aika sitten. Nyt on kolmas vuosi, kun teen paaston. Ideana on luopua eläinkunnan tuotteista (kala sallittu), herkuilla mässäilystä ja muutenkin elää yksinkertaisempaa elämää. Alunperin halusin aloittaa paaston, koska halusin kokeilla, millaista elämä on ollut isoisovanhempieni aikaan, jolloin paastoaminen oli vielä tapana. Tykästyin ideaan, sillä nykymaailmassa ihmiset mättävät naamaansa aivan liikaa lihaa ja maitotuotteita. Verisuonet tukkiutuu, paino nousee ja sydän voi paskasti. Ensimmäisenä vuonna tunsin muutoksen itsessäni tosi selvästi, tunsin olevani energisempi ja jotenkin ”kirkkaampi”, kun vaihdoin ruokavaliota. Tänä vuonna muutos ei tunnu juuri miltään, koska olen elänyt iltajogurttia lukuunottamatta paastosääntöjen mukaisesti jo useamman kuukauden. Välillä unohdan, että on paaston aika, ja haaveilen kaikista mahdollisista epäterveellisistä syötävistä, ennen kuin saan taas otettua itseäni niskasta kiinni.

No niin, siinä oli parin viikon kuulumiset. Pahoittelen kirjoitusvirheitä, mutta kuten sanoin, silmä ei voi hyvin ja koneella työskentely on hankalaa. Palaillaan asiaan, jos silmä joskus korjaantuu.