Elämä maahanmuuttajanaisena

Miltä kuulostaisi päivä kielitaidottoman maahanmuuttajanaisen elämässä? Australiassa pääsee kokeilemaan kaikkea, ja mikä parasta, siitä vielä maksetaan. Kokeilin hotellien siivoamista, mutta en halunnut jatkaa. Nyt pääsin silitysfirmaan silittämään vaatteita ja liinavaatteita. Paras duuni ikinä, rahaa siinä ei hirveesti liiku, mutta voi että tykkään! On kun meditoisi 8 tuntia päivässä. Silittäessä on aikaa ajatella omia ajatuksiaan ja tuli mieleen, että tällaista monien kielitaidottomien maahanmuuttajanaisten elämä on. Vuositolkulla jumissa suorittavan tason alipalkatussa työssä, koska muuta ei ole tarjolla, mutta jostain pitää nyhtää rahaa. 

Siitä huolimatta nämä maahanmuuttajanaiset jaksaa hymyillä, olla iloisia ja kannustavia. Tunsin itseni tervetulleeksi, siis aivan aidosti tervetulleeksi. Olen itsekin iloinen töissä. Melkee tulee identiteettikriisi, moista ei ole sattunut pitkilleen. Eilen vietettiin yhden tytön synttäreitä, syötiin kakkua ja keski-ikäiset työkaverit jakoivat elämänohjeita meille ”nuorille tytöille”. Pomo sanoi, että muistakaa aina ympäröidä itsenne hyvillä ihmisillä, silloin pysytte onnellisina. Hyvä neuvo, mutta helppo unohtaa. Maailmassa kun ei aina voi valita, ketä ympärillä on.

Hauskinta töissä on, että samalla voi ihmeissään seurata, miten se niin kutsuttu toinen puoli elää. Itse ihmettelen eniten sitä, että jonkun kannattaa maksaa siitä, että joku toinen silittää reikäiset aluspaidat, repeilleet yöpaidat ja nuhruiset lakanat. Sokerina pohjalla on se, että joku siis aivan tosissaan haluaa, että hänen alusvaatteensa ja tennissukkansa silitetään. Jos mulla olisi palava tarve silittää alusvaatteita, niin tekisin sen ehdottomasti itse. Ihan sama, miten hienot Victoria's Secretit olisi kyseessä, mutta ajatus siitä, että joku muu käsittelee niitä on vähän ällöttävä. Siitä tulikin mieleeni, että nyt kun on näitä tuloja, niin menen viikonloppuna Victoria's Secretiin. Sinne se palkka sitten meneekin ja ens viikolla syön taas tonnikalaa ja nuudeleita. Välillä on kiva leikkiä upporikasta ja rutiköyhää. Australiassa siihenkin on tottunut, että elää kädestä suuhun. Niin kuin muutkin maahanmuuttajat.