Siihen tulokseen me ollaan Annan kanssa tultu. Täällä on liikaa miehiä. Viime otoksessa
esittelin maahanmuuttajanaisen elämää, niin esitellään nyt
sitten maahanmuuttajamiesten elämää vuorostaan, ulkopuolisen
näkökulmasta totta kai.
Ensinnäkin täällä hostellissa on enemmän miehiä kuin naisia
siitä yksinkertaisesta syystä, että nää tossukat pojat ei saa
hommattua itelleen huonetta. Välillä tää meidän keittiö on kun
joku armeijan kasarmi. (Ei sillä, ei me olla Annan kanssa saatu
hommattua huonetta sen enempää, ehkä mekin ollaan pohjimmiltamme
miehiä). Tänään kun tulin töistä kotiin, niin laskevan
mielialan vallassa huomasin, että meidän huoneessakin on nyt 50:50
tilanne. Aiemmin on aina ollut enemmän tyttöjä. Toivottavasti nuo
jannut on vaan käymässä.
No niin, siis maahanmuuttajamiehen elämä. Siinä missä
maahanmuuttajanaiset tekee hymyillen alipalkattua työtä kuin työtä,
nää meidän heput istuu keittiössä naama norsunvitulla
jurnuttamassa, ettei raha riitä mihinkään, duunia on liikaa ja
pomo on paska. Lisäksi toki keskustelu liikkuu vakkariaiheissa,
kuten jalkapallossa, kaljan juonnissa ja naisten naurattamisessa.
Öisin ei voi nukkua, koska joka ilta jossain on jotkut bileet ja
sitten taas aamulla väsyttää ja ärsyttää kaikki. Eikä näillä tyypeillä siis ole edes sukupuoli heitä vastaan lähes joka asiassa toisin kuin meillä. Ja seksismiä kaikkialla, jos me istutaan kattomassa telkkaria ja joku mies istuu vieressä, niin toiset miehet halutessaan vaihtaa kanavaa konsultoivat tietenkin vaan muita miehiä. Mitä väliä sillä on, mitä nainen haluaa. Lähin mies voi puhua sen puolesta tilanteessa kuin tilanteessa. Joskus on vaikee kuvitella, että nyt on tosiaan vuos 2016.
Mulla ja Annalla on satunnaisesti sanaharkkaa (”pojat alotti,
saako nyt jatkaa sanailua” ”ei ku syödään nyt kerrankin
rauhassa”.) kaikkien näiden jannujen kanssa, koska tässä talossa
vaan yksinkertaisesti saa paljon parempaa palvelua, kun välillä
korottaa ääntään. Eilissäpäivänä meidän italialaiset miehet
täällä kokkasi meille illallisen, koska oli puhe siitä, miten
meidän pitäisi harrastaa kulttuurien vaihtoa täällä. Pojat
halusi tietää, miten sanotaan suomeksi ”minä kokkaan” ja Annan
mukaan minä olin siihen kommentoinut, että puhumisen sijasta
voisitte oikeasti kokata meille kaikille. Siitä se sitten lähti.
Oli puhe, että syödään siinä 8-12 aikaan illalla. Kävin puol
yhdeksältä katsomassa, miten kokkipuuhat etenee, mutta poikia ei
näkynyt missään. Menin ottamaan tirsat, ja Anna meni 9:20
tarkistamaan tilanteen uudelleen. Pojat istui tapanasa mukaan kädet
puuskassa sohvalla ja kovasti suunnitteli kauppaan lähtöä.
Kymmenen jälkeen oli täys hälytys päällä, kun neljä kokkia
hääräsi meidän pienessä keittiössä valmistelemassa pastaa ja
bataattiranskalaisia. Me oltiin Annan kanssa työnjohtotehtävissä.
Yhteentoista mennessä oli jo syöty. Ruoka oli hyvää, joten sitä
kannatti odottaa.
Ai niin muuten, eilen olin kaikessa rauhassa kirjastossa tekemässä
omia juttujani, kun yllättäen joku 40+ äijä alkoi mua siitä
iskemään jatkoille. Siis kirjastosta herra paratkoon. Kysyi kaikki
perinteiset, mistä oon, mitä teen täällä, puhui mulle suomea,
koska se on paras tapa saada nainen kaatumaan. Ympäripyöreästi
vastasin, että en nyt ikävä kyllä mihinkään kahville lähde,
kun kaveri venaa mua lähtemään sinne meidän omaan kotiin. Äijä
oli sinnikäs, ehdotti drinkkejä myöhemmin viikolla. Siinä
vaiheessa piti vetää hihasta mustasukkainen venäläinen rakastaja
Andrey, joka ei halua jakaa mua muiden miesten kanssa, niin oudolta
kun se kuulostaakin. Tämä jannu halusi oitis tietää, tapasinko
Andreyn tinderissä. Vastasin, että ei kun mä menin illalla ulos ja
siellä se oli. Mihin tässä mitään helvetin tinderiä enää
tarvii, kun kirjastossakaan ei oo turvassa. Väsyttää kaikki
miehet, paitsi Andrey, joka on tosi hyvä mielikuvitusmies. Ei
koskaan haluu mun tekevän asioita, joita en halua tehdä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti