Torstai on toivoa täynnä

Oon viikon jo suunnitellu ostavani lentolipun takaisin Eurooppaan, mutta en oo kuitenkaan saanu mitään aikaseks, koska aikaseks saaminen ei varsinaisesti oo mun taitolaji. Tänään mulle soitettiin yhdestä työnvälitystoimistosta, jonne hain viikkoja sitten. Kysyivät, tuunko töihin yhdeksi päiväksi ens viikolla. Lentokentällä on joku suurempi roskakasa kuulemma lajiteltavana, ja sinne kelpaa jopa kakkosluokan reppureissaajat.

Päätin, että kyllähän tuonne voi mennä, kunhan nyt jostain rahaa tulis. Varsinkin kun tänään suureksi ilokseni havaitsin, että Commonwealthin pankkiautomaatti sylki korttini takasin, eikä antanut rahaa vastineeksi. Ei, kate ei oo loppunu, eikä oo jääny huomaamatta, että kortti olisi vanhentunut. On se kumma kun ei omaa rahaansa saa käyttää miten haluaa. Chattailin pankin pojan kanssa, joka vakuutti, että mun korttia ei ole lukittu huomattavien ulkomaannostojen takia, eikä siinä oo mitään muutakaan vikaa. Paitsi siis se, että se ei toimi. Vika lienee automaatissa, mut en jaksanu lähtee ettimään toista. Anna antoi mulle töihin lähtiessään kympin rahaa, etten kupsahda nälkään tänä iltana. Ihana kaveri.

Menin pankkikriisin jälkeen kirjastolle tulostamaan ja skannamaan uuteen työhön tarvittavia papereita, revin tukkaa päästä, kun en tahdo erottaa kaikkia mahdollisia numeroita toisistaan, enkä lainkaan tiedä, mihin mun eläkemaksut tullaan maksamaan, jos mihinkään. Tulostin kaikki 12 sivua rekisteröitymispapereita, koska ne ei tietenkään olleet siinä muodossa, jota voi koneella muokata. Hiki hatussa ja tuskanhiessä uidessa täyttelin ne ja olin valmis kymmenen minuuttia ennen kirjaston sulkemisaikaa, mutta kirjaston asiakkaita vihaava miesvirkailija ei enää antanu mun skannata, kun ei millään ehdi. Tietenkin mies. Aamulla eri mies siellä samassa paikassa ei halunnut, että käytän kirjaston nettiä skypessä puhumiseen, vaikka kaikki muu puhe tuntuu olevan kyseisessä laitoksessa sallittua. Saamari! Ja huomenna kaikki kirjastot on kiinni. Kirjaston täti oli tosi kiva ja skannasikin mun passin mulle valmiiksi, ettei tarvii nähdä itse sitäkään vaivaa. Siinä vasta asiakaspalvelua.

Ja sokerina pohjalla, vessapaperi on loppu. Hostellin toimisto on kiinni ja mulla ei ole rahaa, koska käteisvarat on kuivatettu ja Annan antamasta kympistä ei oo enää niin paljoa jäljellä, että sillä irtoaisi edes tikkaria tämän maan hintatasolla. Lisäksi meidän mukava (joskin sotkuinen) indonesialainen tyttö lähti tänään takas kotiin ja kuinkas ollakaan sen tilalle tuli tietenkin joku toivoton mies, jonka jo kerran pelastin tänään tuolta käytävästä, kun sillä ei ollu sattunu avain mukaan. Mutta kukapa sellainen nainen on toisia arvostelemaan, jolla ei ole senttiäkään rahaa mukana. Mukavaa torstaita rakkaat höpönassut!