Vieraanvaraisuus

Tiesitkö että englannin sanat guest (vieras) ja host (isäntä) ovat peräisin samasta proto-indoeurooppalaisesta sanasta (ghos-ti), joka Eurasian tasangon heimojen keskuudessa viittasi tuntemattomien ihmisten väliseen vieraanvaraisuuteen. Isännän ja vieraan roolit eivät olleet erilliset, ne nähtiin osana samaa prosessia, jonka tarkoituksena oli turvata rauhanomainen kauttakulku muiden heimojen alueiden läpi. Joten oli parempi olla hyvä isäntä tänään, koska tämän päivän vieras saattoi olla huomisen päivän isäntä.

Eli tämän päivän postauksen aiheena on australialainen vieraanvaraisuus, tai lähinnä ehkä kuitenkin sen puute. Kyseessä on yksilöllinen mielipiteeni, ei julkinen totuus. Mielipiteitä on toki muitakin. Mutta aloitetaan vieraanvaraisuuden käsitteillä maailman eri laidoilta.

Kiina ja Australia kohtaavat

Koreassa ihmiset yllyttävät vieraitaan ja ystäviään syömään enemmän, Koreassa halutaan, että vastapuoli on se, jonka maha on enemmän täynnä. Kiinassa ja Koreassa voi toisinaan kuulla terveyhdyksenä fraasin "joko söit riisiä", ja sehän taas saattaa johtaa jaetuun ateriaan, mikäli toinen ei ole vielä syönyt. (Tai sitten ei, koska ideana on lähinnä se, että kysymyksen esittäjä tarjoaa päivän murkinat, jos oli käynyt niin, ettei toinen ollut ehtinyt vielä ruokapuuhiin.)

Kuulemma Intiassa on jopa loukkaavaa olla ottamatta lisää tarjolla olevaa ruokaa, koska silloin voi emäntä ajatella, että vieras yrittää ilman sanoja kertoa, että ruuassa on parantamisen varaa.
Venäjällä vieraille ei tarjoilla pikkupurtavaa teen kanssa, vaan heille järjestetään suuret juhlat.
Espanjalaisista tuntuu omituiselta syödä yksin, vaikka kyseessä olisi vain pieni suklaapatukka, se jaetaan kanssaihmisten kera.
Karjalaisessa kulttuurissa oli tapana alkaa väkertää aikaavieviä piiraita, kun vieraat saapuivat, jotta vieraat viipyisivät kauemmin.
Kazakstanissa ajatellaan, että vieraat ovat Jumalan lähettämiä, ja heitä tulee kohdella sen mukaisesti.

Entäs sitten Australiassa? No, nyt kannattaa muistaa, että sama sana ghos-ti johti myös sanoihin hostile (vihamielinen) ja hostility (vihamielisyys). Harvassa paikassa on varmaan vähemmän vieraanvarasia ihmisiä. Australialaisilla on kaikkea, mutta siitä ei haluta jakaa yhtään mitään, jos ei oo ihan pakko. Oikeesti, yhdessä meidän vapaaehtoispaikassa emäntä keitti illalliseksi perunoita, ja kaatoi niiden päälle pestoa ja sanoi, että kuulkas tänään syödään tytöt perunasalaattia. Uskomatonta. Mun mielestä se oli edelleen perunoita ja pestoa. Juuri kukaan ei kehota ottamaan lisää ruokaa, on paljon todennäköisempää, että isäntäväki vihjailee, että tuli syötyä liikaa jo ensimmäisellä kierroksella. (Onhan sekin mahdollista, meikäläisellähän on siis pohjaton maha). Siis missä helvetissä on ne paljon puhutut rehdit, reilut ja vieraanvaraiset aussit? Ehkä siellä outbackissa, jonne en ole uskaltanut mennä?

Siis vakavasti puhuen, kuka kutsuu vieraita taloonsa ja antaa heille homeiset tyynyt ja peitot, eikä anna edes tarpeeksi ruokaa. Äidilläni on tapana sanoa, että jos vieraille ei riitä ruokaa, niin sitten emäntä jää itse ilman. Aussit on kyllä aivan ihastuttavia noin niin kun pinnallisina tuttavuuksina ja asiakaspalvelu on täällä yleensä ihan huippuluokkaa, mutta tämä yksi pikku asia kyllä laskee maan pisteitä aika roimasti. Ei mulle tulisi mieleen istua sohvallani mussuttamassa suklaata ja olla tarjoamatta sitä huushollissani oleileville vieraille. Mutta voihan se olla niinkin, että olen itse vähän outo.