Kahdestaan matkustaminen

Puhutaan tänään kahdestaan matkustamisesta. Ollaan Annan kanssa puitu tätä teemaa useaan otteeseen reissun aikana, ja joka kerta tultu siihen tulokseen, että oli mahtava idea tulla tänne kahdestaan. Jos olisimme tulleet tänne  omia aikojamme, olisimme varmaan kumpikin jo varanneet masentuneena lentolipun kotiin. Kohtalotoverin olemassaolo kuitenkin vahvistaa taistelutahtoa, ja jaksaa pitää pintansa tuulimyllyjä vastaan tilanteessa kuin tilanteessa. Asiat, jotka täällä ärsyttää, on jotenkin helpompia käsitellä ja hyväksyä kahdestaan. Kohdalle osuneet huonot kokemuksetkin tuntuu paljon helpommalta kahdestaan. Ja hyvät kokemuksetkin on jotenkin merkityksellisempiä, kun voidaan niitäkin hehkuttaa yhdessä ja saadaan niihin näin ollen vielä lisähohtoa.

Australiassa välimatkat on aivan valtavia, ja matkustaessa on kiva, kun on juttukaveri mukana, tai edes joku, jonka kanssa on helppo olla hiljaa. Sitä paitsi kahdestaan voidaan vahtia toisiamme, ettei syödä eväitä heti, kun ollaan istuttu bussiin. Mun kohdalla se on ainakin suuri riski, mutta kun yhdessä päätetään, että eväspussia saa raottaa vasta yhdeltätoista, niin päätöksessä on helpompi pysyä.

Toisinaan rahankin puolesta on helpompi matkustaa kahdestaan, kun saa kuluja puoliksi. Oletteko koskaan huomanneet, miten paljon enemmän lomamatkoista, hotellihuoneista sun muista joutuu maksamaan, jos reissaa yksin? Koko maailma on suunniteltu pariskunnille ja perheille, ruokakin myydään tukkupakkauksissa, joten on kiva, kun ollaan täällä kahdestaan, niin päästään edes hiukan hyötymään tarjouksista. Ja köyhäilybudjetillakin voi välillä ostaa jotain vähän kalliimpaa, kun yhdistetään viimeset dollarimme.

Yksin matkustaessa joutuu koko ajan olemaan niin valppaana, joutuu miettimään, mihin jättää tavarat jos menee vessaan, jos haluaa lähteä aamulla juoksemaan ja jättää lompakon hostellille. Kahdestaan voidaan mennä aamulenkille vuorotellen, toinen vahtii vähäistä maallista mammonaa, kun toinen juoksee. Toinen vahtii tavaroita, toinen käy altaassa uimassa. Kätevää!

Me ollaan tiimi, jossa kummallakin on omat vahvuudet ja heikkoudet. Varsinkin näissä vapaaehtoishommissa se on osoittautunut hyväksi diiliksi. Voidaan jakaa työt mielenkiinnon ja osaamisen mukaan.

Entä mikäs sitten on vaikeampaa kahdestaan matkustamisessa? Se on ehdottomasti hitaampaa, koska päätöksistä pitää neuvotella, pitää käyttää enemmän aikaa suunitteluun jne. Ja kompromissit kuuluu asiaan. Ollaan kyllä tultu siihen tulokseen, ettei kumpikaan ehkä oikein loisteta sillä alalla. Jos toinen haluaa Kiinaan ja toinen Venäjälle, niin me ei mennä kompormissin vuoksi Mongoliaan, vaan kumpikin menee sinne, mikä itseä kiinnostaa, mutta sehän on ihan OK. Ei sitä koko ajan tarvitse olla kuin paita ja perse.